55 tunnin treffit

Tapasin loppukesästä mukavan oloisen miehen. Ensimmäiset treffit sujuivat mainiosti, ja pian niiden jälkeen tyyppi ehdotti uutta tapaamista. Olin lähdössä viikonlopuksi kesätyöhöni liittyvälle reissulle, joten totesin, että treffejä pitäisi odottaa seuraavaan viikkoon. Ellet halua lähteä mukaan, heitin vitsillä perään, koska kuka nyt lähtisi vasta tapaamansa ihmisen kanssa viikonlopuksi toiselle puolelle Suomea. Yllätyksekseni deittini vastasi, että lähtee mielellään. Ei siinä mitään, pientä säätöä junalippujen sun muun kanssa ja olimme valmiita lähtöön.

Oli muuten ensimmäinen kerta, kun sovin treffien alkamisajankohdaksi 6.30 aamulla. Siinä me seisoimme sateisena aamuna rautatieasemalla matkalaukkujemme kanssa unisen hämmentyneinä. Äkkiseltään ei tule mieleen omituisempaa skenaariota treffeille.

Viikonlopun ohjelma sisälsi muun muassa erilaisia keskustelutilaisuuksia ja työpajoja, opastetun retken sekä gaalaillallisen. Tapahtuma oli kaikille avoin, mutta suunnattu tietylle kohderyhmälle, johon minä ja deittini emme varsinaisesti kuuluneet: olimme paikan päällä ainoat pääkaupunkiseutulaiset alle 30-vuotiaat ihmiset. Deittini kuitenkin osti liput jokaiseen tapahtumaan, jotta voisi olla kanssani, vaikka itse tapahtumat eivät hänessä suurta kiinnostusta herättäneetkään. Tämä oli minusta varsin suuri ele ihmistä kohtaan, jonka on tavannut kerran. Se asetti myös jonkin verran paineita, sillä tunsin olevani jollain tapaa velvollinen järjestämään hänen rahoilleen vastinetta. Toivoin kovasti juttumme lähtevän toimimaan, sillä muuten tyypin rahat olisivat valuneet hukkaan, enkä halunnut ottaa sitä omalletunnolleni.

Onneksi deittini sattui olemaan aivan liian harvinaista avointa ja suoraan puhuvaa sorttia, joten pystyin ottamaan asian hänen kanssaan helposti puheeksi. Kerroin, että vaikka olen iloinen hänen mukanaolostaan, minua inhottaa tunne, että olen hänelle jotain velkaa. Sitten keskustelimme asiasta kuin aikuiset, ja hän kertoi oman näkökulmansa. Hänelle reissu ei näyttäytynyt rahantuhlauksena, vaan enemminkin ajan säästämisenä: viikonlopun intensiivinen yhdessäolo olisi paljon tavallista deittailua tehokkaampi tapa selvittää, voisiko välillemme kehkeytyä jotain. Jos siis kävisikin niin, ettei jutustamme tulisi mitään, olisimme sentään käyttäneet asian selvittämiseen kolmen viikon sijasta kolme päivää. Pelkästään mahdollisuus tehdä näin oli hänelle siis tarpeeksi hyvä vastine rahalle.

Kun asia oli käyty läpi ja taputeltu pakettiin, sujui loppureissu erinomaisesti. Pääasialliset työtehtäväni reissulla olivat valokuvaaminen ja somettaminen, joiden lomassa pystyin mainiosti keskittymään myös deittiini tutustumiseen. Järjestetty ohjelma ei ehkä ollut sellaista, jonka olisimme itse valinneet treffitekemiseksi, mutta kertaakaan ei ainakaan ollut tilannetta, ettei olisi ollut tekemistä. Yhteinen hotellihuonekin oli omiaan edistämään tutustumista, vaikka se ei ollutkaan mikään lemmenluola, vaan entinen armeijan tupa. Deittini ansiosta työmatkasta, jota olin etukäteen jännittänyt kovasti, tulikin varsin hauska ja rento reissu. Tulimme hyvin toimeen, ja meillä oli hauskaa yhdessä.

Treffeistä jäi hyvä fiilis, ja vaikka kipinät eivät vielä sinkoilleetkaan, halusimme jatkaa toisiimme tutustumista. Sitten kävi kuitenkin niin, että elämä yllätti ja heitti eteeni jotain sellaista, mikä pisti asiat uuteen perspektiiviin ja jutun jatkamisessa ei ollut enää järkeä. Tästä huolimatta en voi kuin suositella tällaisia deittailun intensiiviviikonloppuja. Tehokkuusajattelulla voi olla joskus aikansa ja paikkansa myös deittailussa, joten jos seikkailunhalua riittää ja tahtoo päästä toisesta jyvälle, ei muuta kuin kamat kasaan ja reissuun. Lopulta tähänkin pätee sama filosofia kuin deittailuun ylipäätään: jos ei muuta käteen jää, niin ainakin hyvä tarina! Aiheeseen liittyvää:

Näin lopetat suhteen tyylikkäästi ja reilusti

Mies, joka säikähti blogiani

Vähän ahdistaa, jos mies tarjoaa treffit