Alan pikku hiljaa uskoa siihen, että #MeToo-kampanja saattaa todella saada aikaan jonkinlaisen muutoksen yhteiskunnassamme. On se jo onnistunutkin herättämään keskustelua ja voimaannuttamaan monia ahdistelua ja häirintää kokeneita, mutta toivon, että tekeillä on vielä suurempi muutos, joka poistaisi seksuaaliseen häirintään ja ahdisteluun kohdistuvat vähättelevät asenteet.
Koko #MeToo-kampanjan ajan olen lueskellut paljon erilaisia kirjoituksia siitä, mikä kaikki #MeToossa on pielessä ja millä tavoin se on kerrassaan turha ja typerä kampanja. Kaikki ne ovat olleet alusta loppuun pelkkää pikkuasioihin takertumista ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Olen myös nähnyt lukuisia kampanjasta tehtyjä meemejä, koska mikä olisikaan parempi vitsin aihe kuin seksuaalinen häirintä. Läppää voi toki heittää periaatteessa kaikesta, mutta mukaviaton meemi edustaa silti sitä samaa vähättelyn ja hiljaiseksi nauramisen kulttuuria, minkä vuoksi häirinnän uhrit eivät ole voineet kokemuksistaan kertoa.
Muun muassa tällaisia vasta-argumentteja olen saanut todistaa:
”Kaikki miehet eivät ole ahdistelijoita” tai ”Kyllä miehetkin kokevat seksuaalista häirintää, kyllä tässä nyt taas syrjitään miehiä”
Tähän vetoavat ovat toki täysin oikeassa. Suuri osa miehistä ei ole ahdistelijoita ja moni mieskin on kokenut häirintää naisten tai toisten miesten taholta. Miehiin kohdistuva ahdistelu ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää kuin mihinkään muuhunkaan sukupuoleen kohdistuva. Keskustelu ei kuitenkaan etene mihinkään, jos tästä ”entäs miehet”-argumentista ei päästä eteenpäin. Ehkä keskustelussa voitaisiin yrittää välttää niin rankkaa sukupuolittamista ja miesten leimaamista syyllisiksi, mutta kyllä niiden häirintään syyllistymättömienkin miesten on tajuttava se, että syytökset eivät kumpua tyhjästä vaan useimmiten ne ahdistelijat ja häiriköitsijät ovat miehiä. Eikö niiden fiksujen miesten kannattaisi siis mieluummin suuttumuksensa niihin ahdistelijamiehiin, joiden takia koko miessukupuoli saa syyt niskoilleen, kuin niille, jotka yrittävät herättää keskustelua miesten toteuttamasta häirinnästä?
”Eihän tässä uskalla enää lähestyä ketään, ettei vahingossa ahdistele”
Puhuin jo edellisessä postauksessani siitä flirttailun ja ahdistelun erosta ja siitä, että jos siinä on jotain epäselvyyksiä, kannattaa jättää lähestymisyritykset väliin kokonaan. Typerät känniset kommentit koskien vaikka toisen vartaloa ovat huonoa käytöstä, eivät ehkä ahdistelua ellei huutelija jatka lopetuspyynnöistä huolimatta tai käy käsiksi, muttei fiksua tai oikeaa toimintaa kuitenkaan. Flirttailla toki saa, mutta kannattaa miettiä mitä se flirttailu tarkoittaa: onko oikea tapa kiinnostuksen ilmaisuun toisen nöyryyttäminen?
Muutenkin joku baariflirtti on ihan epäolennainen asia verrattuna vaikkapa työpaikoilla tapahtuvaan häirintään. Lähtökohtaisesti töissä pitää käyttäytyä asiallisesti, joten on ihan käsittämätöntä että edes puhutaan jostain ”lähestymisyrityksistä” ja ”flirttailusta”: miksi töissä pitäisi sellaista harrastaa? Miten seksi ja työ liittyvät muka yhteen? Miksi jonkun pomon pitäisi saada kähmiä alaisiaan, ei sillä ole työn kanssa mitään tekemistä? Valta-aseman, esimerkiksi esimiesaseman väärinkäyttö seksin saamiseksi on todella väärin. Ei se liity mitenkään flirttailuun, sehän on suorastaan kiristämistä tai uhkailua.
”Ihan turhaan vie tällainen asia palstatilaa, kun maailmassa on isompiakin ongelmia”
Aivan, koska yhteen epäkohtaan tarttuminen tarkoittaa, ettei välitä maailman muista ongelmista? Ja koska on olemassa joku virallinen lista, jossa asiat on laitettu tärkeysjärjestykseen, eikä listalla olevia ongelmia saa ottaa käsittelyyn ennen kuin kaikki ylempänä tärkeysjärjestyksessä olevat on ratkaistu? Jos haluan että seksuaalinen häirintä loppuu, tuomitsen samalla Afrikan lapset ikuiseen kurjuuteen ja nälänhätään?
Ei. Ja hei, seksuaalinen häirintä on maailmanlaajuinen ongelma. Taistelumme sitä vastaan täällä hyödyttää myös mm. niitä Afrikan lapsia.
”Vitun feminatsit taas huutelemassa jotain turhaa paskaa, olkaa huorat hiljaa”
Vihaan sitä, että feminismillä on niin negatiivinen kaiku. Jostain syystä ihmisiä ärsyttää se, kun pidämme niin kovaa ääntä itsestämme ja vaadimme muutosta yhteiskuntaan. Tavallaan ymmärrän sen, koska nämä jutut pakottavat kyseenalaistamaan vallitsevan maailmanjärjestyksen ja omat ajatukset, eikä se ole aina hauskaa. Aina ei vaan jaksa. Ymmärrän sen, mutta eikö ole vähän väärin jättää voimaan mätiä rakenteita jotka järjestelmällisesti sortavat yli viittäkymmentä prosenttia ihmispopulaatiosta, vaan siksi että ”ei jaksa ajatella”?
Se, että #MeToon kaltaista kampanjaa vähätellään sanomalla sitä pelkäksi ”akkojen huuteluksi” on taas loistava esimerkki siitä, kuinka vuosikausien ajan naisten äänet ovat saaneet vaimentua miesten tieltä ja meidän osaksemme on tullut hiljainen kärsiminen. Ei enää. Minä en hiljene enää yhdenkään urpon edessä. Sanokaa vaan vihaiseksi huutelijaksi jolla on kilo hiekkaa häpyhuulten välissä, aion jatkaa silti.
Huoneeni seinää koristaa nyt tällainen voimalause. Toistan sitä päässäni aina kun luen vaikkapa erilaisiin artikkeleihin tulleita kommentteja, joissa ihmiset dissaavat feminismiä ja esimerkiksi puolustavat Teuvo Hakkaraisen kaltaisia palliaivoja. (Kyllä, ehkä ihan vähän menee tunteisiin tämä asia. :D) ”Ei tuo nyt ole mitään ahdistelua, miehet vaan on sellaisia, ei siitä kannata välittää” Jotkut naiset yrittävät ilmeisesti todistella miehille olevansa heidän puolellaan ja ovat liittyneet tähän vähättelyn kuoroon kertomalla, kuinka heitäkin on lääpitty ja puristeltu ja he kyllä kestävät sen kuten kunnon naisten kuuluu, koska sellainen on naisen osa. Meidän pitäisi vaan naureskella mukana sovinistiselle läpälle ja olla ihan coolisti vaan välittämättä, vaikka tuntuisikin vähän ikävältä. Nämä naiset antavat ymmärtää, että he ovat parempia ja vahvempia kuin me, jotka asetumme vastustamaan huonoa kohtelua ja häirintää. Vaikka luulisi sen nyt olevan ilmiselvää, että itselleenhän he vain hallaa tekevät. Toinen hyvä esimerkki tästä on myös se, kun häirinnän kohteiksi joutuneita syyllistetään tapahtuneesta. Että mitäs laitoit noin paljastavat vaatteet, joit niin paljon tai lähdit jatkoille. En jaksaisi enää vääntää tästä asiasta, mutta kai se on kerran vielä sanottava: naisellakin on täysi oikeus pukea päälleen ihan mitä lystää ilman, että se antaisi oikeuden ahdistella häntä. Seksikkäät vaatteet eivät tarkoita, että naista saisi vapaasti lääppiä. Seksikkäät vaatteet saattavat tarkoittaa, että nainen on liikkeellä seksi mielessä, mutta se ei tarkoita, että hän tahtoisi seksiä kenen tahansa tai just sun kanssa. Ja vaikka tahtoisikin, hänen ei ole pakko sitä harrastaa, vaikka kuinka olisi avonainen paita ja lupailtu yhtä sun toista. Seksikkäisiin vaatteisiinkin pukeutunut nainen saa muuttaa mieltään kesken kaiken ja vaikka se mielen muutos tapahtuisi siinä vaiheessa, kun muna on jo puolimatkassa menossa suuhun, naisella ei ole velvollisuutta suorittaa hommaa loppuun. Siitä eistä eteenpäin tapahtuva seksi on yksiselitteisesti raiskaus, eikä seksikäs asu ole mikään lieventävä asianhaara. Voisitteko nyt ystävällisesti tajuta tämän asian. #MeToo on muuten tuonut tapetille erään tärkeän asian Suomen raiskauslainsäädännöstä. Tällä hetkellä laki nimittäin painottuu vahvasti fyysiseen väkivaltaan ja sen uhkaan, kun sen pitäisi ehdottomasti olla niin, että kaikki ilman suostumusta tapahtuva seksi on raiskaus. Minulle ainakin on ihan itsestäänselvä asia, että seksissä kaikkien osapuolten suostumus on ihan ensiarvoisen tärkeää. Suostumuksen käsitettä avataan hyvin tässä videossa. Noniin, ehkä siinä oli tarpeeksi paatosta ja paasausta yhdelle päivälle. Toivon todella, että tästä huutelusta on jotain apua niin, ettei tulevaisuudessa tarvitsisi niin paljon huudella tai tuijotella uutta voimalausekorttiani seinällä. Nyt menen paketoimaan loput joululahjat ja sen jälkeen vaihdan hetkeksi vapaalle ja joulutunnelmiin. Palaan blogin pariin ensi viikolla, silloin luvassa kevyempiä aiheita. Rentoa Joulua kaikille lukijoille, ja kiitos jaksamisesta. 😀