Kaveriporukan ainoa sinkku

/ Ihmissuhteet

Suurin osa läheisimmistä ystävistäni on parisuhteessa. Yksi on ennättänyt jo naimisiin asti, toinen taas meni vastikään kihloihin, ja muidenkin suhteet ovat varsin vakaan ja tasapainoisen oloisessa tilassa. Kaikkien ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä ja olen superonnellinen ystävieni puolesta. Siitä huolimatta välillä kaihertaa olla se porukan ainoa (tai melkein ainoa) sinkku.

Asia ei onneksi mitenkään erityisesti korostu, sillä vietämme harvoin aikaa yhdessä niin että ystävieni miehet olisivat mukana. En joudu katselemaan vierestä rakastuneiden parien ällösöpöä lääppimistä tai tuntemaan itseäni kolmanneksi, viidenneksi tai seitsemänneksi pyöräksi. Välillä tulee silti ulkopuolinen olo, kun kaverit puhuvat yhteisistä asunnoista, hääsuunnitelmista tai joulunvietosta kumppanin sukulaisten kanssa. Varsinkin nyt, kun monen suhde alkaa olla oikeasti vakava, tulee joskus tunne, että he ovat elämässä niin paljon minua pidemmällä. Heille moni tosi arkinen asia on minulle edelleen pelkkää etäistä ja saavuttamattoman tuntuista haavetta. Elämä ei ole kilpailua eikä parisuhde mikään saavutus, mutta toisinaan koen sinkkuuteni silti aikamoisena epäonnistumisena.

Olen pohdiskellut tätä asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, että oikeastaan kyse ei ole siitä, että kadehtisin ystäviäni heidän kihlauksistaan tai avioliitoistaan. Ei minulla ole mikään kiire niiden asioiden suhteen, vaan mielelläni nautin vielä näistä nuoruuden ja vapauden päivistäni kaikessa rauhassa. Pelkään vain, että sillä välin kun minä jatkan elämääni täsmälleen samoin kuin olen tehnyt viimeiset viisi vuotta, ystäväni menevät eteenpäin ja alkavat elää sellaista ”oikeaa aikuisten elämää”, johon minä en enää mahdu. Luultavasti jossain vaiheessa tuleekin käymään niin, että kosteat baari-illat ja railakkaat mökkireissut vaihtuvat rauhallisempiin aktiviteetteihin, mutta en haluaisi, että niin käy ihan vielä. Minun elämästäni tulee kovin tylsää, jos ystäväni päättävätkin yhtäkkiä valita jatkossa aina kotisohvan ja kumppanin kainalon ja oma osani on kyyhöttää yksin kotona kissa sylissä Tinderiä selaillen.

Sinkkuna ystävien merkitys korostuu, ja minulle he ovat elämäni tärkeimmät ihmiset. Tiedän olevani myös heille tärkeä, mutta tavallaan satuttaa tietää, että tulen kaikille vasta kakkossijalla. Mitä tahansa elämässäni tapahtuukaan, kerron siitä ensimmäisenä ystävilleni. Vastaavassa tilanteessa he kertovat siitä kumppaneilleen. Eikä siinä ole mitään pahaa, minun suruni tästä asiasta ei ole heidän vikansa. En koe, että ystäväni laiminlöisivät minua tai olisivat millään tavalla vähemmän minulle läsnä. Kyse on vaan enemmän siitä meihin syvälle iskostetusta ajatuksesta, että oman kumppanin täytyy olla elämän tärkein ihminen. Itse olin tosin edellisessä parisuhteessani tarkka siitä, että ystävilläni oli elämässäni yhtä tärkeä asema kuin poikaystävälläni. Olen ystävilleni ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta, mitä he ovat tehneet auttaakseen minua selviämään milloin mistäkin sydänsurusta ja kurjuudesta, joten en todellakaan maksa sitä kiitollisuudenvelkaa asettamalla jotain miestä heidän edelleen.

Onneksi ihan koko lähipiirini ei sentään seurustele, vaan on minulla myös läheisiä sinkkukavereita. Heidän kanssaan oleminen on välillä suorastaan terapeuttista, sillä vertaistuen merkitys on todella suuri. Joskus on tosin vaikeaa samastua kavereideni tilanteisiin, sillä monet heistä ovat minua paljon nuorempia ja elävät ihan erilaista elämänvaihetta. Olen toisaalta oppinut heidän kanssaan sen, että joskus ikä on todella vain numero. Voin paljon paremmin silloin, kun lakkaan miettimästä ikäasioita ja vain teen kivoja asioita mukavien ihmisten kanssa. Huonot epäonnistumisen fiilikset taas iskevät aina silloin, kun alan miettiä ikääni, sitä mitä kaikkea tähän mennessä olisi jo pitänyt saavuttaa ja miten kaverini ovat jo saavuttaneet sen kaiken. Eiköhän tästä voida vetää aika selkeä johtopäätös siihen, kumpi ajattelutapa on järkevämpi.

Kaveriporukan ainoana sinkkuna olemisessa on tosin se hauska puoli, että saan aina kunnian viihdyttää ystäviäni tarinoilla villistä sinkkuelämästäni. Aina on jotain hauskaa kerrottavaa, ja jos ei ole, niin avaan vain Tinderin ja annan ystävieni selata sitä.

Kaveriporukan ainoa sinkku Read More »

Seksistä ei puhuta liikaa

/ Seksuaalisuus

Kun mediassa puhutaan seksistä, joku aina kommentoi, että eikö taaskaan keksitty mitään muuta puhuttavaa. Joidenkin mielestä seksistä jauhaminen on turhaa, ja vie tilaa tärkeämmiltä asioilta. Tavallaan ymmärrän näin ajattelevia, sillä seksiä kyllä tungetaan ihmisten silmille joka tuutista, ja seksipuhe on lisääntynyt viime vuosien aikana huomattavasti. Määrää olennaisempaa on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten ja kenelle seksistä puhutaan.

Meidän kulttuurissamme seksi myy, ja sillä todellakin myydään mitä ihmeellisimpiä asioita. Nykyajan mainoskuvissa on enemmän alastomuutta kuin pornolehdissä muutama vuosikymmen takaperin. Siitä huolimatta seksi on tabu. Ei ehkä enää kaikille tai siinä määrin kuin aikaisemmin, mutta on kuitenkin. Täällä pääkaupunkiseudulla varsinkin nuorempi sukupolvi on jo varsin seksipositiivinen, ja täällä on helppoa tuudittautua kuplaan ja kuvitella tabuaseman poistuneen, mutta ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas, kun kupla jo särkyy. Esimerkiksi viime vuonna julkaistun Ilta-Sanomien haastatteluni saamat kommentit todistavat, että puhuttavaa seksistä riittää vielä pitkäksi ajaksi.

Silloinkin kun seksistä on puhuttu, se on tehty vähän hihitellen ja kiertoilmauksia käyttäen. Aiheen ympärillä liehuu mystisyyden verho, eikä siitä pystytä vakavalla naamalla keskustelemaan. Erityisesti (nuorten) miesten keskuudessa on tyypillistä myös vähän liioitella seksikokemuksia, eli aiheesta puhutaan lähinnä pullistellen ja omilla saavutuksilla kehuskellen. Tällainen seksipuhe aiheuttaa turhaa häpeää ja riittämättömyyden tunnetta, ja sellaista on mielestäni ihan liikaa. Toivoisin hihittelyn ja hölmön kehuskelun tilalle aidompaa keskustelua ja suoraa puhetta.

Seksistä on viime aikoina alettu puhua entistä avoimemmin, ja se on vain hyvä. Blogini perustamisen aikoihin olin yksi harvoista tästä aiheesta kirjoittavista, mutta nykyisin on paljon muitakin. Muun muassa bloggaaja Kaisaminni puhuu seksistäsekä blogissaan että Himocast- podcastissaan yhdessä Jenni Janakan kanssa. Iidan matkassa- blogin Iida on myös puhunut avoimesti seksistä ja deittailusta, kuten myös Nonsense- podcastin tekijät, bloggaajat Alexa Dagmar ja Linda Juhola. Kirsikka seksipuhekakun päällä on Puhu Muru- bloggaaja ja seksuaaliterapeutti Marja Kihlström, joka on muun muassa kirjoittanut kirjan naisen orgasmista ja tekee nykyään myös podcastia. Olen todella tyytyväinen, että seksistä puhumisesta on tullut trendikästä, sillä avoin puhuminen on paras tapa poistaa häpeää ja rajoittavia uskomuksia aiheen ympäriltä.

Seksuaalikasvatus on yhä edelleen painottunut tosi vahvasti siihen, että nuoria varoitellaan taudeista ja raskaudesta. Muistan omilta kouluajoiltani pari hassua kertaa, jolloin seksi on tullut puheeksi, ja silloin käsittelimme lähinnä ehkäisyasioita. Nautinnosta, omista rajoista tai mistään sellaisesta ei puhuttu sanaakaan. Nykyään tilanne on onneksi parempi, mutta silti painopiste on pelottelussa. Kaikki käsitykset siitä, mitä seksi oikeasti on ja mitä kaikkea siihen voi kuulua, tulevat sitten pornosta, eikä liene tarpeen selittää, mikä siinä on ongelmallista. Olen sitä mieltä, että seksuaalikasvatuksen tulisi painottua nykyisen mallin sijaan enemmän siihen, mitä seksi todellisuudessa on. Pitäisi kertoa eri seksitavoista, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, suostumuksesta, rajoista ja vastavuoroisesta nautinnon tuottamisesta. Toki ehkäisystäkin, mutta ei se ole koko totuus. Pitäisi myös muistaa, ettei seksuaalikasvatus ole pelkästään nuorten asia. Jo päiväkoti-ikäiset lapset tarvitsevat ikätasoistaan seksuaalikasvatusta, joka on muun muassa omaan kehoon tutustumista, kehonosien nimeämistä sekä turva- ja tunnetaitoja. Moni säikähtää ajatusta pienten lasten seksuaalikasvatuksesta, koska ajatellaan sen tarkoittavan, että lapsille puhutaan seksistä. Tarkoituksena on enemmänkin opettaa lapsille, että heillä on päätösvalta oman kehonsa suhteen ja oikeus esimerkiksi kieltäytyä sellaisesta kosketuksesta, joka ei tunnu hyvältä. Kukaan tuskin voi kiistää tällaisen tiedon tärkeyttä.

Olen blogini ansiosta pioneeriasemassa seksipuheen normalisoinnin suhteen, ja uskon esimerkin voimaan: kun puhun itse avoimesti seksistä, muut seuraavat perässä. Tämä on tapahtunut ainakin omassa ystäväpiirissäni, joten miksi ei koko maailman mittakaavassa. Blogillani on alusta asti ollut tausta-ajatuksena rikkoa tabuja ja synnyttää avoimempaa keskustelua. 

Seksistä ei puhuta liikaa, vaan maailma tarvitsee lisää positiivista, asiallista, rentoa, luontevaa, paineita poistavaa, inklusiivista, tasa-arvoista, kunnioittavaa ja ennen kaikkea nautintoa korostavaa seksipuhetta.

Aiheeseen liittyvää: Olenko oikeasti seksipositiivinen? Voisiko seksuaalisuutta käsittelevästä kirjasta tulla tulevaisuuden klassikko? Saanko panna sua?

Seksistä ei puhuta liikaa Read More »

Mies, joka säikähti blogiani

/ Ihmissuhteet, Yhteiskunta

Tapasin kiinnostavan miehen, ja hetkeksi ehdin jo innostua. Lupaavasti alkanut heilastelu tyssäsi kuitenkin alkutekijöihinsä, kun mies ilmoitti, ettei halua jatkaa. Syy tähän oli se, että häntä häiritsi blogini tuoma julkisuus ja ilmeisesti myös se, että ylipäätään kirjoitan ja puhun avoimesti seksiin ja ihmissuhteisiin liittyvistä asioista.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Blogini ja kaikki siihen liittyvä, muun muassa Instagramin kuvat sekä viime aikoina ilmestyneet lehtijutut, vaativat toisinaan hieman sulattelua. Kaikki aikaisemmat heilani ovat kuitenkin alun nieleskelyn jälkeen hyväksyneet asian, ja siksi tämä käänne oli hiukan odottamaton. Tilanne sai minut hetkeksi ihan kunnolla pois tolaltani. Olin ehtinyt jo vähän ihastua ja sen takia juttu tietysti harmitti, mutta enemmän olin vain pettynyt siihen, miten hölmön syyn takia näin kävi.

Kuvat on otettu yliopistolla, ja olen niissä tosi vihainen.

En voi olla miettimättä, miten olisi käynyt, jos mies olisi puhunut tuntemuksistaan minulle jo ennen päätöksensä tekemistä. Nyt nimittäin tuntuu siltä, että hän tuomitsi suhteen mahdottomaksi jo ennen kuin edes tutustui minuun kunnolla. Totuus kun on, kuten olen ennenkin sanonut, että täällä blogissa ja muualla somessa esiintyy blogipersoonani, ei minä itse. Toki blogipersoona on osa minua, mutta ei koko totuus, ja varsinkin Ilta-Sanomien viime viikkoisessa jutussa hyvin pintapuolinen ja osittain vääristynytkin kuva totuudesta. Kestän kyllä sen, jos joku minuun tutustuttuaan toteaa, etten ole sitä mitä hän hakee. Torjutuksi tuleminen tuntui nyt pahemmalta, koska syy ei ollut minussa, vaan jonkun toimittajan minusta antamassa kuvassa. Yritin sanoa myös miehelle, että uskon hänen toimivan omassa päässään kehittelemiensä ennakkokäsitysten varassa, jotka tuskin ovat koko totuus. Hän totesi siihen, ettei kiellä sitä mahdollisuutta. Se ei kuitenkaan muuttanut mitään, vaan hän pysyi näkökannassaan.

Toki sekään ei ole kaukaa haettua, etteikö seksistä kirjoittava ja siihen avoimesti suhtautuva nainen voisi olla jollekulle hieman liikaa. Ymmärrän, että tällainen aiheuttaa vähemmän itsevarmassa ihmisessä epävarmuutta. En kuitenkaan voi lakata ihmettelemästä sitä, kuinka niin monelle miehelle tuntuu olevan tärkeää että nainen on seksuaalisesti avoin ja aktiivinen, mutta sitten kun näin on, se onkin pelottavaa. Ilmeisesti niiden ominaisuuksien pitäisi puhjeta naisessa esiin vasta juuri sen kyseisen miehen kanssa. Halutaan omistaa se naisen seksuaalisuus, vaikka sitä ei ehkä ihan niin ajateltaisikaan. Sellainen on kuitenkin mahdotonta, koska jokaisen ihmisen seksuaalisuus on lähtökohtaisesti vain hänen itsensä omaisuutta. Minun tapauksessani sellainen illuusiokin on mahdoton, koska puhun aiheesta avoimesti myös julkisesti. Virheellisesti jotkut kuvittelevat sen tarkoittavan myös sitä, että jaan seksuaalisuuteni koko maailman kanssa myös käytännössä, eli harrastan seksiä kenen tahansa kanssa joka vain keksii pyytää. Tästä kertovat muun muassa jotkut saamani yhteydenotot, joissa on hyvin suoraan ehdotettu seksiä. Kuka ties tämä edellinen heilanikin ajatteli minun olevan joku ”kylän yleinen polkupyörä”.

Itsevarmoja ja vahvoja naisia pelkäävät miehet eivät ole mikään uusi ilmiö. Jotkut ilmeisesti kokevat jonkinlaista riittämättömyyden tunnetta, kun nainen ei tarvitsekaan miestä elättäjäksi, suojelijaksi, lamppujen vaihtajaksi tai seksuaaliseksi tyydyttäjäksi. Hauras maskuliinisuus ei kestä tasavertaista kumppanuutta, vaan miehen täytyy saada olla ”alfa”, naista ylempänä. Ikäiseni miehet, ainakin pääkaupunkiseutulaiset, eivät enää niin hätkähdä esimerkiksi työelämässä menestyviä naisia, mutta seksuaalinen nainen, joka tietää mitä haluaa, on silti monelle liian kova pala. Tällainen nainen vaatii kumppanikseen miehen, joka on yhtä sinut itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa. Olen ilmeisesti varsin onnekas, kun olen saanut heilastella blogini aloittamisen jälkeen lähes pelkästään sellaisten miesten kanssa. Ehkä poikkeus vahvistaa säännön?

En voi väittää, ettenkö olisi hieman surullinen siitä, että tässä jutussa kävi näin. Mutta toisaalta tiedän, että en tee mitään miehellä, joka ei pysty hyväksymään minua, blogiani ja sen tuomaa julkisuutta. Minulla ei ole mitään intressejä pienentää itseäni tai lopettaa blogiani siksi, etten säikäyttäisi miehiä pois. Maailmasta löytyy kasoittain miehiä, joille blogi ei ole uhka, ja jonkin verran niitäkin, joiden mielestä tämä on kertakaikkisen hieno juttu. Tärkeintä on kuitenkin se, että löytyy myös niitä, jotka eivät jää jumiin tähän kaikkeen seksihuuteluun, vaan osaavat nähdä minut kokonaisuutena.

Mies, joka säikähti blogiani Read More »

Löysin täydellisen miehen, joka oli minulle väärä

/ Ihmissuhteet

Viime syksynä päätin, että nyt saa tämä deittailusekoilu riittää, ja etsin itselleni kunnon miehen. Sellaisen luotettavan, rakastavan ja aikuisen, jonka kanssa voin muuttaa yhteen, mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Ja kuinka ollakaan, sellainen tipahti eteeni puolivahingossa. Että näköjään jos oikein kovasti jotain toivoo, se saattaa joskus jopa toteutua. Olisi vaan kannattanut toivoa tarkemmin, koska täydellisestäkään miehestä ei ole mitään iloa, jos tunteet puuttuvat.

Olin tavatessamme aluksi aivan myyty. Ensimmäiset treffimme sujuivat hyvin, juttu luisti ja hän katsoi minua ihanasti tavalla, jolla kukaan ei ollut katsonut minua pitkään aikaan. Hän ei peitellyt kiinnostustaan, ja se tuntui hyvältä. Menimme treffien jälkeen luokseni, ja vaikka en ollut ajatellut tekeväni niin, menimme sänkyyn. Siinä vaiheessa huomasin ensimmäisen kerran, että jokin ei ole niin kuin pitää. Seksissä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta se ei herättänyt oikein mitään tunteita. Ajattelin kuitenkin, ettei ekan kerran perusteella pidä tuomita, ja kokeilimme uudestaan seuraavana päivänä. Sen jälkeen sain ensimmäisen ahdistuskohtauksen. En pystynyt makaamaan hänen vieressään, vaan minun oli päästävä pois.

Aluksi ajattelin ahdistukseni johtuvan siitä, että sisimmässäni jotenkin pelkäsin sitoutumista. Se oli varmasti osittain tottakin, mutta kyse ei kuitenkaan ollut pelkästään siitä. Viihdyin miehen seurassa todella hyvin, meillä oli samanlainen huumorintaju ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ja tykkäsin viestitellä hänen kanssaan silloin, kun emme olleet yhdessä. Jostain syystä seksi vain takkusi. Yritimme keskustella asiasta moneen otteeseen ja kerroin hänelle mieltymyksistäni ja toiveistani enemmän kuin kenellekään muulle ikinä, koska halusin niin kovasti saada seksimme toimimaan. Hän oli ihanan ymmärtäväinen ja täysillä mukana tehden kaikkensa nautintoni eteen, mutta ei ollut väliä mitä hän teki, kaikki tuntui aina jotenkin vähän väärältä. Välillä oli hyviä kertoja, mutta jokaista onnistunutta kertaa kohden oli aina viisi sellaista, jonka jälkeen olo oli lähinnä ontto ja tyhjä. Lopulta se johti siihen, etten halunnut seksiä ollenkaan, ja aloin suorastaan pelkäämään koko asiaa.

Koin koko ajan hirveän huonoa omaatuntoa siitä, etten nauttinut seksistä hänen kanssaan. Mies kun oli todella kaikkea sitä, mitä olin halunnut ja enemmänkin, joten soimasin itseäni kiittämättömyydestä, kun en osannut arvostaa minulle annettua upeaa ihmistä. Ajattelin usein, kuinka heilani olisi todella monen naisen määritelmä unelmakumppanille, joten minulla ei todellakaan ole oikeutta valittaa, kun en edes osaa sanoa mikä on huonosti. Mietin usein myös sitä, että jos nyt lähden tästä suhteesta, en varmasti löydä ikinä ketään yhtä hyvää. Monta kertaa päätin, että nyt vain sysään seksuaaliset tarpeeni sivuun ja priorisoin haaveeni perheestä ja lapsista sen edelle. Sitten muistin, että lapsia saadakseen pitäisi ensin harrastaa seksiä.

Löysin pari viikkoa sitten Antti Holman Auta, Antti- podcastin, ja kuuntelin kaikki jaksot lähes yhdeltä istumalta. Eräässä jaksossa Holma käsitteli ilmiötä nimeltä ”väärän heilan harmaa pallo”, ja minun ja täydellisen mieheni suhteessa oli kyse juurikin siitä. Hän oli minulle väärä ihminen, mutta yritin siitä huolimatta olla hänen kanssaan, ja sen vuoksi sisälläni kasvoi suuri harmaa ahdistuspallo. Toisen lähellä oleminen alkaa ahdistaa, ja mitä enemmän itseään siihen pakottaa, sitä suuremmaksi ahdistus kasvaa. Holman mukaan tekee sekä itselleen että kumppanilleen karhunpalveluksen, jos jää suhteeseen, jossa ei halua olla. Ja niinhän se on, että tunteita ei voi pakottaa, ja onnelliseen parisuhteeseen eivät ahdistuspallot kuulu.

En usko että on olemassa mitään yhtä ”sitä oikeaa”, mutta tiedän ihan faktana, että toiset ihmiset ovat oikeita ja toiset vääriä. Väärät ihmiset tunnistaa tietyistä merkeistä, jotka ovat lopulta aika selkeitä. Yksi aika räikeä varoitusmerkki on se, jos seksi maistuu alusta asti puulta. Fyysinen yhteensopimattomuus näkyy myös suudelmissa: jos pussailu ei suju, harvoin sujuu seksikään.

Minusta myös se, miten hyvin nukkuu toisen vieressä, kertoo tosi paljon. Nukuin esimerkiksi eksäni kanssa aina mainiosti, mutta tämän täydellisen miehen vieressä valvoin usein. Näitä riittää vaikka kuinka paljon lisääkin, mutta loppupeleissä kyse on siitä, suostuuko niitä näkemään. Minä ainakin halusin sulkea silmäni kaikilta varoitusmerkeiltä, koska toivoin niin kovasti, että olisin saanut täydellisestä miehestäni itselleni poikaystävän ja lapsilleni isän. Pieni ääni sisälläni huusi kyllä varoituksia alusta lähtien, mutta kaksi kuukautta taistelin ennen kuin luovutin ja uskoin sitä.

Kun väärä heila poistui elämästäni, myös harmaa pallo katosi nopeasti sisältäni. Olo keveni huomattavasti, ja yhtäkkiä oli paljon helpompi hengittää. Olin hetkellisesti jo hyväksynyt kohtaloni, jossa loppuelämääni ei kuuluisi enää seksuaalista nautintoa eikä ihastumisen huumaa, ja nyt koko maailma näyttäytyi avoimena edessäni. Edelleenkin olen vähän huolissani siitä, löydänkö ikinä enää ketään sellaista, joka täyttäisi kriteerini yhtä hyvin kuin täydellinen ex-heilani. Mutta olen valmis tyytymään vähempäänkin, koska en minä täydellisyyttä hae. Haluan miehen, jonka kanssa saisin kokea molemminpuolista rakkautta ja himoa. Kaikki muu on vain järjestelykysymys, mutta ilman tunteita parisuhde ei vaan onnistu.

Aiheeseen liittyvää: Mistä voi tietää, onko joku ”se oikea”?

Tinder tekee ihastumisesta vaikeaa Kun seksi sattuu

Löysin täydellisen miehen, joka oli minulle väärä Read More »

Porno on hyvä renki, mutta huono isäntä

/ Seksuaalisuus

Otsikko sen jo sanookin. Pornossa on paljon hyvää, mutta väärinkäyttö tekee hallaa sekä seksielämälle että muullekin henkiselle hyvinvoinnille.

Pornoksi luokitellaan kaikki sellainen materiaali, jonka tarkoituksena on tuottaa seksuaalista kiihottumista. Nykyään pornosta puhuttaessa viitataan useimmiten pornovideoihin, joita on netissä saatavilla pilvin pimein. Kirjo on laaja, kuten meemi ”internetin sääntö 34” sanoo: if it exists, there’s porn of it eli jos jokin asia on olemassa, siitä on takuulla myös pornoa. Porno toimiikin mainiosti seksin ja seksuaalisuuden moninaisen kirjon esittelijänä. Pornon avulla voi tutkia omia mieltymyksiään, toteuttaa niitä turvallisesti sekä saada uusia ideoita piristämään omaa seksielämää. Ja kyllähän sen katselusta saa mielihyvää. Sen takia sitä tehdäänkin.

Ongelmallista pornossa on sen tuottaman mielihyvän suuruus. Ihmisen aivoja ei ole tehty käsittelemään niin nautinnollista informaatiotulvaa, joten liiallisella käytöllä on valitettavasti seurauksensa. Runsas pornon katselu sooloseksin yhteydessä voi johtaa siihen, ettei pystykään enää kiihottumaan ilman sitä kumppaninkaan kanssa tapahtuvassa seksissä. Se ei yksinkertaisesti tuota yhtä voimakkaita ärsykkeitä kuin porno. Nuorten miesten erektiohäiriöiden tyypillisimpiä syitä onkin juuri runsas pornonkulutus ja sooloseksi. Hyvä puoli on se, että usein kiihottumisvaikeudet helpottavat nopeasti, kun pornon laittaa hetkeksi tauolle.

Nettiporno on niin suoraviivaista, ettei se jätä mielikuvitukselle juuri tilaa. Siksi hyvä vaihtoehto runkkumateriaaliksi on eroottinen kirjallisuus. Siinä oma mielikuvitus pääsee enemmän valloilleen. Olen itse sikäli onnekkaassa asemassa, että ensikosketukseni pornoon tapahtui juuri eroottisten novellien muodossa. Olen varma, että novellit tukivat seksuaalisuuteni kehittymistä paljon paremmin kuin monet suorastaan shokeeraavan järkyttävät pornovideot (kuten legendaarinen 2 girls 1 cup, jonka esimerkiksi eksäni kertoi nähneensä joskus teininä). Jos siis porno tuntuu tappavan kaiken mielikuvituksen ja kiihottuminen tuntuu vaikealta, suosittelen vaihtamista novelleihin. Niitä löytyy esimerkiksi blogista Seksipäiväkirja 2016, jota kirjoittaa eräs Tinder-matchini, ja jonka uusimman novellin olen itse oikolukenut.

Pornoon voi myös jäädä koukkuun samalla tavalla kuin vaikka alkoholiin tai uhkapelaamiseen. Riippuvuuden määrittely on hankalaa, mutta siitä on selkeästi kyse, jos toiminta alkaa olla pakonomaista ja tuottaa mielihyvän sijaan ahdistusta. Riippuvuudesta kertoo myös se, jos tosielämän seksi ja ihmissuhteet lakkaavat kiinnostamasta. Addiktiosta irti pääseminen vaatii, että ihminen tunnistaa haitallisen toimintamallin ja lopettaa pornon katselun. Usein kyse on vaan tottumuksesta, joka on pikkuhiljaa saanut liian suuret mittasuhteet. Taustalla voi olla myös mielenterveysongelmia, joita yritetään seksistä ja pornosta saatavan mielihyvän avulla helpottaa. Tällöin on tietysti tärkeää hoitaa itse ongelmaa, eikä pelkkä pornon katselun lopettaminen vielä ole ratkaisu.

Pornon vaaroista varoittelevia ja sitä vastustavia tahoja on paljon. Porno on tietysti aina herättänyt vastustusta uskonnollisissa tahoissa ja muissa moraalinvartijoissa, ja uskonnolliset ja konservatiiviset yhteisöt ovat suurimpia pornon vastustajia. Nykyään heidän rinnalleen on noussut ryhmittymiä, joiden jäsenet ovat usein entisiä pornon suurkuluttajia, ja jotka puhuvat pornovapaan elämän puolesta omien kokemustensa kautta. Moni kokee, että pornon katselun lopettaminen parantaa elämänlaatua huomattavasti. Ryhmittyvät pyrkivät tuomaan esille pornon haittoja tutkimustulosten kautta: esimerkiksi yhdysvaltalainen Fight The New Drug– liike esittää sivuillaan kattavasti, kuinka porno vaikuttaa niin aivoihin, ihmissuhteisiin kuin yhteiskuntaammekin, ja perustelee väitteensä tuoreiden tutkimusten tuloksilla.

Kaikkiin asioihin elämässä on hyvä suhtautua kriittisesti, eikä porno ole siitä millään lailla poikkeus. On hyvä että pornon haittoja tehdään näkyviksi, ja kannustetaan ongelmakäyttäjiä päästämään irti tavastaan. Pornoa kuitenkin myös demonisoidaan turhaan, erityisesti juuri näiden uskonnollisten ja arvokonservatiivien toimesta, jotka tuovat ilmi poron haittoja vain keinona ajaa omaa agendaansa. Porno halutaan kieltää kokonaan, koska se nähdään paheellisena ja syntisenä. Myös pornokriittisyyteen on siis syytä suhtautua kriittisesti. Tässäkin asiassa jokaisen luulisi itse tietävän parhaiten mikä omalle kohdalle sopii. Toisille totaalikieltäytyminen on ainoa vaihtoehto, toisilla kohtuukäyttö parantaa elämänlaatua. On tärkeää tiedostaa, että porno itsessään ei ole hyvä eikä huono asia.

Pornoon ilmiönä liittyy toki liuta kaikenlaisia ongelmia, jotka tekevät siitä hieman kyseenalaista. Esimerkiksi pornossa vallitsevat vartaloihanteet, kuten pallomaiset silikonirinnat ja kyynärpään paksuiset penikset antavat hyvin vääristyneen kuvan kauneudesta ja normaaliudesta. Pornovideoita katsellessa ei myöskään voi aina varmasti tietää, ovatko kaikki esiintyjät mukana vapaasta tahdostaan tai esimerkiksi täysi-ikäisiä. Näihin ongelmakohtiin tarjoaa ratkaisun eettinen porno, jossa pidetään huolta esiintyjien oikeuksista ja kameralla näkyy näytellyn seksin sijaan aitoa nautintoa. Suosiotaan kasvattaa myös feministinen porno, jossa esiintyjät edustavat laajempaa vartalokäsitystä kuin valtavirtapornossa, ja naisen nautinto on keskeisemmässä asemassa. Eettisen pornon ongelmana on käyttäjänä kannalta maksullisuus: kaikkia ei välttämättä kiinnosta maksaa pornosta, kun sitä on ilmaiseksi saatavilla netti pullollaan. Suosio silti kasvaa koko ajan, ja eettinen porno olikin esimerkiksi yksi viime vuonna loppuunmyytyjen Wonderlust-festivaalien pääteemoista. Pian jokainen itseään kunnioittava hipsteri katsoo pelkästään eettisesti tuotettua pornoa, eikä siitä mene kauaakaan, kun siitä tulee valtavirran kulutustuote.

On hyvin yksilöllistä, minkälainen määrä pornoa on kenellekin sopivasti tai liikaa. Vähemmän on tässäkin asiassa enemmän, mutta totaalikieltäytyminen ei ole millään lailla välttämätöntä, jos seksi maistuu myös ilman pornoa.

Aiheeseen liittyvää:

Ex- pornoriippuvainen Roni kuuluu nyt vastavirta- aaltoon / Yle Uutiset

Kun perusseksi ei riitä

Älä lähde mukaan No Nut Novemberiin!

Voisiko seksuaalisuutta käsittelevästä kirjasta tulla tulevaisuuden klassikko?

Porno on hyvä renki, mutta huono isäntä Read More »

Miten Tinder-keskustelu aloitetaan?

/ Ihmissuhteet

Tinder on tullut jäädäkseen, niin maailmaan kuin minun elämääni. Sinkkustatus on ja pysyy, ja vaikka  olen ehtinyt kyllästyä Tinderiin jo monta kertaa, aina sorrun lataamaan sen takaisin. Ihmisiin tutustuminen on niin kamalan vaikeaa ilman sitä. Valitettavasti homma ei kyllä toimi Tinderin avullakaan kovin hyvin, koska minulla ja matcheillani tuppaa olemaan hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten ihmisiä siellä kannattaa lähestyä. Esimerkiksi aiemmin tällä viikolla kävin tällaisen keskustelun: (M = mies, L = minä) M: Tehäänkö jotain? L: Ai nyt heti? M: Joo, puen vaan päälle nii sit L: Tykkään yleensä kyllä vähän tutustua ihmisiin ennen kuin lähden tapaamaan niitä… M: Ihan hyvä pointti. Ootko väsyny? L: Vähän joo M: Jos makoillaan, halitaan ja katotaan Netflixiä? L: Miks ihmeessä haluaisin tehdä niin tuntemattoman kanssa? M: Siinä voi ihastua helposti M: Missä asut? Minusta on erikoista aloittaa keskustelu täysin tuntemattoman ihmisen kanssa ehdottamalla tälle tapaamista. Jotkut toki tykkäävät mieluummin tutustua livenä, mutta itse tutustun mieluummin viestittelemällä edes jonkin verran ennen tapaamista. En halua käyttää kallisarvoista vapaa-aikaani juoksemalla treffeillä miesten kanssa, joista en tiedä mitään. Treffipyyntö olisi ehkä vielä menetellyt, mutta se että pyydetään kolmen lauseen sananvaihdon jälkeen halailemaan, on aika erikoista. Jos halikaveriksi kelpaa kuka tahansa, niin ottakoot mieluummin tyynyn kainaloon, minulla on parempaakin tekemistä. Toinen tyyppi aloitti kysymällä, haluaisinko saada ison kullin käteen. En edes viitsi selittää, miksi se on huono aloitus.

Itselläni on pari hyvää vakioläppää, joilla tykkään aloittaa keskustelun. Pidän siitä, että keskustelu aloitetaan kysymyksellä (joka ei ole ”mitä kuuluu”, koska sitä on ihan typerää kysyä tuntemattomalta). Olen ollut uskollinen aloitusrepliikeilleni, vaikka saman aloituksen käyttämistä useiden ihmisten kanssa suositellaankin välttämään. Olen itsekin neuvonut olemaan tekemättä niin, mutta hups, säännöt on tehty rikottaviksi. Omasta mielestäni käyttämäni aloitus on huippuhyvä, mutta viimeaikaiset matchini eivät ole olleet samaa mieltä, koska varsin moni on jättänyt kokonaan vastaamatta. Ehkä olisi siis aika harkita jotain uutta… Vaikka hauskoja avausläppiä onkin tavallaan hupaisaa miettiä, on Tinderin ärsyttävin puoli silti se, että se on niin laskelmoivaa peliä. Keskustelunaloituksia voi tulla monta päivässä, joten jos haluaa herättää toisen mielenkiinnon, täytyy oman aloituksen jotenkin erottua edukseen. Siinä ei pelkkä ”moi mitä kuuluu” toimi, mutta metsään voi mennä monella muullakin tavalla. Usein neuvotaan miettimään joku kysymys toisen profiiliin liittyen, mutta toiset tekevät sen tosi vaikeaksi. Vaikka olen kirjoittanut Tinderistä monta postausta, esittänyt neuvojani videolla sekä tehnyt myös seksuaalineuvojakoulutuksen lopputyöni aiheeseen liittyen, en siltikään ilmeisesti tiedä yhtään, miten tätä peliä pelataan. Ja ärsyttävintä on, etten edes jaksaisi pelata. Ei tässä kai silti auta muu kuin jatkaa selaamista ja pelaamista. Toinen vaihtoehto, eli sovelluksen poistaminen ja miehiin tutustuminen tosielämässä (iik) on ihan liian vaivalloista ja hidasta. Vaikka kyllähän sitä sanotaan, että ne siistit tyypit tulevat vastaan yleensä ihan vahingossa, mutta minä en nyt jaksaisi odottaa että se vahinko käy. Niin eipä sitten muuta kuin kohti uusia pettymyksiä vaan. ps. ottakaa seurantaan blogin Instagram @teekutsuillablogi, päivitän storyja huomattavasti ahkerammin kuin tätä itse blogia! Aiheeseen liittyvää: Tinder tekee ihastumisesta vaikeaa Kuvallani tehtiin feikkiprofiili Tinderiin Älä tee näin Tinderissä

Miten Tinder-keskustelu aloitetaan? Read More »

”Ei niin kuin muut naiset” – Cool girl- ilmiöstä

/ Yhteiskunta

Cool girl on nainen, joka on kaunis ja viehättävä, mutta silti kuin ”yksi jätkistä”. Tykkää hengata miesten kanssa koska ”naiset draamailee”, nauraa miesten mukana seksistisille vitseille ja haukkuu muita naisia. Hakee miesten hyväksyntää sanomalla, ettei ole ”kuin muut naiset”, eli pönkittää omaa asemaansa miesten silmissä painamalla muita naisia alaspäin. Ei kauhean hieno juttu se.

Cool girl tekee selväksi, että ei ole feministi eikä tue feministien agendaa. Häntä ei kiinnosta nipottaa pikkuasioista, kuten seksuaalisesta häirinnästä. Cool girlit ovat muun muassa näitä naisia, jotka kommentoivat #metoo- liikettä turhasta valittamiseksi. He ovat loputtoman ymmärtäväisiä miehiä kohtaan, jotta olisivat miesten silmissä rentoja ja hyviä tyyppejä, ei sellaisia jäkättäviä akkoja tai huumorintajuttomia feminatseja kuin muut naiset.

Cool girl on tietyssä mielessä miesten luoma fantasiahahmo. Rento ja hauska nainen, joka tykkää urheilusta, videopeleistä, kaljanjuonnista ja muista ”miesten jutuista”, ja on samaan aikaan hyvännäköinen ja toteuttaa kaikki miehen toiveet ja seksifantasiat. Tällaisia hahmoja näkyy jonkin verran miesten luomissa elokuvissa ja sarjoissa. Helposti voisi ajatella, että kyseinen hahmo olisi joka miehen ihannenainen, ja monelle se sitä onkin. Tämän vuoksi cool girlejä on olemassa. Ajatellaan, että oman naiseuden häivyttäminen ja pienentäminen tekee itsestä haluttavamman ja kiinnostavamman miesten silmissä.

Tutkija ja feministisen Bluestocking-blogin kirjoittaja Minja Koskela kertoo uusimmassa Trendissä cool girl-ilmiöstä. Hän puhuu kokemuksesta, sillä hän on itsekin ollut nuorempana sellainen. Koskela on sitä mieltä, että oman erilaisuuden korostaminen muihin naisiin nähden ei suinkaan avarra naiskuvaa, vaan päinvastoin tukee ahtaita sukupuolistereotypioita. Koskelan mukaan moni cool girl tunnustautuu nykyään feministiksi, koska siitä on tullut trendikästä, mutta ei todellisuudessa toimi feminismin periaatteiden mukaan. Cool girl ehkä taistelee patriarkaattia vastaan, mutta ei raivaa tietä tasa-arvolle, vaan pelkästään itselleen. Eikä välitä siitä, että tulee siinä sivussa lytänneeksi muita naisia alaspäin.

Cool girl-ilmiö johtunee osittain siitä, että meidät naiset kasvatetaan näkemään toisemme kilpailijoina. Tämä on syy, miksi itsekin olen joskus ollut cool girl. On hyvä uskoa omaan ainutlaatuisuuteen, mutta ei ole hyvä asia tehdä sitä toisten kustannuksella. Itse kuitenkin ajattelin nimenomaan niin, etten halunnut olla ”tavallinen nainen”, joka tarvitsee tunteita seksiin ja valittaa miehen pelaamisesta ja ryyppyreissuista ja käyttää hirveät määrät rahaa kauneudenhoitoon (koska cool girlin tulee olla kaunis, mutta sillä lailla huolettomasti, eikä yrittää liikaa). Nauroin jätkien mukana naisille, jotka vaikkapa pitävät yhdyntää takaapäin ”epäkunnioittavana” tai itkeskelivät kännissä, vaikka en pitänytkään siitä tavasta, millä he toisista naisista puhuivat. En halunnut, että minusta puhuttaisiin samalla tavalla. Siksi yritin olla cool girl, jotta miehet pitäisivät minua niitä muita naisia parempana, arvostaisivat minua eivätkä puhuisi minusta rumasti. Kävi ilmi, ettei se auttanut.

En pidä videopeleistä, urheilusta enkä oluesta, joten minun valttikorttini cool girlinä oli seksi. Minulla oli aiemmin suorastaan pakkomielle siitä, että halusin olla jokaiselle miehelle tämän elämän paras seksikumppani. Halusin toteuttaa miesten kaikki toiveet, mikä ei sinänsä ollut ongelmallista, koska seksi on kivaa ja pidän siitä. Ihan kaikkeen en kuitenkaan suostunut, ja vaikka se ei ollut yhdellekään miehelle ongelma, pidin itseäni epäonnistuneena. Ajattelin, että jos en suostu ottamaan munaa peppuun, mies vaihtaa minut johonkuhun, joka ottaa. Olen myös ihan viime aikoihin asti soimannut itseäni valtavasti siitä, että en pysty harrastamaan seksiä ”kuin mies”, eli kiihottumaan ja laukeamaan nopeasti. Olen tuntenut itseni epäonnistuneeksi sen vuoksi, että minulle ei orgasmiin riitä pelkkä kahden minuutin rynkytys ilman mitään lämmittelyjä. Olen vihannut kroppaani siksi, että se ylipäätään tarvitsee lämmittelyä. Olen ajatellut, että jos vain pystyisin kiihottumaan ja laukeamaan helpommin, olisin ihanteellisempi seksikumppani, ja saisin pidettyä miehet luonani. Olen ihan oikeasti vasta ihan viime aikoina tajunnut, kuinka vääristynyt käsitykseni on. Olen yrittänyt väkisin tunkea itseäni johonkin muottiin, johon seksuaalisuuteni ei mahdu. Tämä johtuu tietysti siitä, että naisen rooli seksissä jonain muuna kuin miesten miellyttäjänä on aika uusi juttu, ja yhdyntäkeskeinen seksikäsitys sopii näin yleisesti ottaen paremmin miehen kuin naisen seksuaalisuuden toteuttamiseen. Se on joka tapauksessa typerää, sillä vaikka pystyisinkin tulemaan sormia napsauttamalla, se tuskin saisi yhtäkään miestä rakastumaan minuun. Seksillä ei saa rakkautta eikä arvostusta.

Cool girl-ilmiössä on monta ongelmaa. Ensinnäkin se, että kieltää oman itsensä ja esittää jotain muuta, ei tee ihmiselle kovin hyvää. Vaikka tykkäisikin oikeasti pelata pleikkaa ja juoda kaljaa, niin ”hyvän jätkän” esittäminen voi viedä tilanteisiin, joihin ei haluaisi päätyä. Niin kävi minulle, kun päädyin miehiä miellyttääkseni seksitilanteisiin, jotka mieluummin olisin jättänyt väliin. Isoin ongelma on kuitenkin se, että oman aseman parantaminen toisia lyttäämällä on todella arveluttavaa. Naisten ei pitäisi talloa toisiaan ja miellyttää miehiä elämässä pärjätäkseen, vaan tukea toisiaan ja olla solidaarisia toisiaan kohtaan. Cool girlit ovat syy, jonka vuoksi sanotaan, että nainen on naiselle susi.

Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, jos nainen hengaa mieluummin miesten kanssa ja pelaa sitä pleikkaria. Kukaan tuskin myöskään valittaa tyttöystävästä, joka ei räyhää turhasta. Ideana cool girl-ilmiön kritisoimisessa ei ole se, että arvotettaisiin jotain parempia ja huonompia tapoja olla nainen. Pointti on se, että miesten säännöillä pelaava cool girl on harvoin täysin oma itsensä, ja tekee toiminnallaan hallaa sekä itselleen että kaikille naisille ympärillään. Joten kaiken tällaisen naiseuden väheksymisen, muiden naisten mollaamisen ja eritoten feminismin vastustamisen olisi tosi hyvä loppua. Minusta todellinen cool girl on sellainen, joka on aidosti ja rehellisesti sitä mitä on, ei hännystele ketään, ja uskaltaa puolustaa niin itseään kuin muita kaikille väärintekijöille.

Aiheeseen liittyvää:

The Dangers Of The ”Cool Girl” Ideal – Julie DiCaro

Naisena olemisen vaikeus

Kommentteja keskiajalta

”Ei niin kuin muut naiset” – Cool girl- ilmiöstä Read More »

Älä ota kondomia pois ilman lupaa

/ Seksuaalisuus

Oletteko kuulleet ilmiöstä nimeltä stealthing? Kyse on lyhykäisyydessään siitä, että mies ottaa seksin aikana kondomin pois ilman toisen osapuolen suostumusta. Kuulostaa ehkä pikkujutulta, mutta tarkemmin ajatellen kyseessä on oikeastaan raiskaukseen verrattavissa oleva seksuaalioikeuksien loukkaus.

Ymmärrän tosi hyvin sen, jos kiihkon keskellä kondomi unohtuu tai se jotenkin yhteisestä päätöksestä jätetään pois. Ei se fiksua ole, mutta välillä näin käy. Jos asia on kummallekin ok, niin silloin se on heidän välisensä asia, eikä siinä sen kummempaa. Silloin kumpikin on antanut suostumuksensa toimintaan sisältyville riskeille. On kuitenkin eri asia ottaa kortsu kesken kaiken pois kertomatta toiselle siitä mitään. Silloin toinen altistetaan riskeille vastentahtoisesti. Eikä sellainen ole missään tapauksessa ok.

Syynä tähän typerään käytökseen on tietysti vanha kunnon ”seksi tuntuu paremmalta ilman kondomia”. Ja no, onhan se sinänsä totta. Kortsusta aiheutuu ylimääräistä sähellystä, ja joskus se voi saada erektion lopahtamaan. Väärän kokoinen kumi voi puristaa tai rullautua pois paikaltaan. Syyt ovat sinänsä ymmärrettäviä, mutta eivät oikeuta toimimaan toisen selän takana. Jotkut saavat ilmeisesti jopa nautintoa siitä, että altistavat kumppaninsa riskille. Siitä kai tulee jonkinlainen vallantunne, joka sitten kiihottaa. Kaikenlaiset fetissit ovat toki ok fantasiatasolla, mutta nautinnon saaminen toisen seksuaalioikeuksien loukkaamisesta on melkoisen kyseenalaista.

Typerin argumentti kondomin pois jättämiseen on se, ettei se muka mahtuisi päälle.

Ihmettelen suuresti tätä joidenkin miesten välinpitämättömyyttä turvaseksin suhteen. Ei osata ajatella omaa nenää pidemmälle, mietitään vaan sitä hetken nautintoa ja unohdetaan, että sillä voi olla koko loppuelämään vaikuttavat seuraukset. Uskon, että suurin osa stealthingia (suomeksi muuten häivetekniikka) harrastavista tekeekin sen lähinnä ajattelemattomuuttaan, eikä varsinaisesti tahdo pahaa kenellekään. Varsinkin silloin, jos kumppanilla on käytössä jokin muu ehkäisy, on helppo mieltää kondomi ylivarovaisuudeksi. Ehkä ajatellaan, että kun ei ole mitään oireita, niin tuskin on tautejakaan. Eikä siitä toisestakaan tarvitse huolehtia, jos valitsee vain puhtaan näköisiä kumppaneita.

Usein unohtuu, että kaikkien seksitautien tyypillisin oire on oireettomuus. Kaikki taudit eivät myöskään näy testeissä: kondyloomaa ja herpestä voi kantaa tietämättään vaikka koko elämän, koska oireettomina niistä ei jää testeihin jälkiä. Seksitautia ei myöskään voi nähdä toisen naamasta tai ennustaa seksuaalihistoriasta. Joku voi huonolla tuurilla saada taudin heti ensi kerrastaan – ja riski tähän kasvaa, jos kumppanina on sattunut silloin olemaan joku stealthingia harrastava. Ehkä sitä kannattaisi miettiä silloin, kun painelee menemään paljaalla. Erityisesti silloin, kun toinen on sitä kondomia pyytänyt.

Monille jätkille olisi suunnilleen maailman hirvein asia, jos nainen huijaisi syövänsä pillereitä ja sitten tulisikin  raskaaksi. Tällaisia naisia kutsutaan hulluiksi sekopäiksi, ja tekoa pidetään suunnilleen hirveimpänä loukkauksena mitä toiselle voi tehdä. Stealthing ei herätä ollenkaan samanlaisia tunteita, vaikka kyse on täysin samasta asiasta. Pahemmastakin, jos minulta kysytään. Toki olisi kamala tilanne joutua vanhemmaksi vastentahtoisesti, mutta lapsen elämään ei ole pakko osallistua ellei halua. Elatusmaksujakaan ei tarvitse maksaa, jos ei tunnusta isyyttä. Sen sijaan monien seksitautien kanssa eletään koko loppuelämä, sitä ei pääse pakoon. Sitähän voisi vaikka tartuttaa toiselle HIVin ja sitä kautta aiheuttaa tämän ennenaikaisen kuoleman, jos toinen ei tajua mennä testeihin ja saa lääkitystä. Että joo, ihan yhtä paha juttu tässä on kyseessä, vaikka agenda olisi mikä.

Lueskelin taustatiedoksi aiheesta kirjoitettuja artikkeleita ja niiden linja tuntui olevan se, että kyseessä on raiskaukseen verrattavissa oleva teko. Ja näinhän se on. Ei tässä pahinta ole se vastuuttomuus vaan se, että toimitaan ilman toisen suostumusta. Jos kondomin käytöstä on sovittu, sen pois ottaminen tarkoittaa, että kyseessä on seksi johon toinen ei ole suostunut. Ja jos raiskauslainsäädäntömme vihdoin päivittyisi niin, että kaikki suostumukseton seksi laskettaisiin raiskaukseksi, stealthing täyttäisi sen kriteerit. Ongelma teon kriminalisoinnissa on toki se, että sitä on kamalan vaikeaa todistaa. Muutamia tuomioita stealthingista on kuitenkin jo jaettu muun muassa Saksassa. 

Valitettavasti minulta löytyy omakohtaista kokemusta tästäkin asiasta. Mies vaikeili kondomin kanssa, kysyi ensin tarvitaanko kortsua, ja sen jälkeen pyyteli että saisi ottaa sen pois. Kielsin häntä tekemästä niin, mutta ilmeisesti viisitoistakaan eitä ei hänelle riittänyt, sillä jossain vaiheessa huomasin, että kondomi oli riisuttu. Tunsin vahvasti, ettei mies välittänyt minusta pätkän vertaa: toki kyseessä oli yhden illan juttu, mutta olisin silti toivonut edes ihmisarvoista kohtelua. Nyt olin vain lihanpala, joka oli olemassa hänen nautintoaan varten. Tajusin onneksi sentään olla sen verran fiksu, etten antanut tyypin tulla sisääni, vaan käskin häntä lopettamaan. Jälkikäteen oli todella likainen ja käytetty olo. On suoranainen luojan lykky, etten saanut häneltä mitään tautia.

En tuomitse kondomin pois jättämistä tai muutakaan välinpitämättömyyttä ehkäisyn suhteen, kunhan kyseessä on molemminpuolinen yhteisymmärrys. En itsekään ole aina kaikista huolellisin ehkäisijä, ja tiedän kyllä, että hetken huumassa se joskus jää. Mutta se, että tekee tällaisia päätöksiä kertomatta toiselle, on väärin, epäkunnioittavaa ja rikkoo toisen seksuaalioikeuksia pahasti.

Tässä linkki juttuun, jossa haastatellaan stealthingia säännöllisesti harrastavaa miestä. Luin tämän, ja järkytyin.

Aiheeseen liittyvää: Kumilla vai ilman? Vähän seksitaudeista ja niihin liittyvistä asenteista Seksimyytinmurtajat

Älä ota kondomia pois ilman lupaa Read More »

Talvi vie seksihalut

/ Seksuaalisuus

Vihaan talvea. Pimeys ja kylmä ja märkä sää vetävät mielen matalaksi, ja siihen vielä sinkkuus päälle, niin ei paljon naurata. Kesällä oli niin paljon helpompaa ja hauskempaa olla sinkku. 

Olen huomannut seksihaluissani selkeän notkahduksen parin viime kuukauden aikana. Ne vain hiipuivat jonnekin, muurautuivat syväjäähän samaa tahtia kuin sää kylmeni ulkona. Haluttomat kaudet ovat tietty ihan luonnollisia, mutta ikinä ennen ei ole seksi kiinnostanut niin vähän, etten olisi halunnut edes runkata. Marraskussa aloin myös tapailla uutta miestä, jonka luulisi vaikuttavan positiivisesti seksihaluihin, mutta ei. Melkein ehdin jo diagnosoida itselleni masennuksen, kunnes tajusin, että koko juttu johtuukin talvesta.

Okei, pari viime kuukautta eivät ole olleet elämäni parhaat muutenkaan. Talvi ei ole siis ainoa syypää tilanteeseeni, mutta siitä huolimatta olen varma, että vuodenajat vaikuttavat haluihini. On ihan tutkittu juttu, että libido voi olla kuin lämpömittari, eli seksiä tekee enemmän mieli silloin, kun sää on lämmin. Syynä tähän on muun muassa auringosta saatava D-vitamiini, joka nostaa hormonitasoja. Ja onhan selvää, että jos on jatkuvasti pimeyden takia rättiväsynyt, ei seksikään samalla tavalla maistu.

Tuore tapailusuhteeni alkoi siis hieman hankalissa merkeissä, kun sänkyhommat eivät ottaneet onnistuakseen. Mies oli aivan ihana, mutta jostain syystä emme osanneet pelata seksissä yhteen. Välillä sujui, mutta yhtä hyvää kertaa kohti oli aina viisi huonoa. Aloin jännittää seksitilanteita, koska pelkäsin, että taas menee metsään. Jännitys vähensi halujani entisestään, ja kun halusin vähemmän, pelkäsin epäonnistumista kahta kauheammin. Kierre oli valmis. Tilannetta pahensi se, että mies tykkäsi tosi paljon läheisyydestä, enkä itse tottunut siihen, että toinen on jatkuvasti iholla. Tulkitsin kaikki lähestymisyritykset seksialoitteiksi, ja muutuin hänen kosketuksestaan tikkujäykäksi ja ahdistuneeksi. Lopulta en nähnyt muita vaihtoehtoja kuin antaa koko jutun olla, koska en nähnyt tulevaisuutta miehen kanssa, jota en halunnut seksuaalisesti ollenkaan. Yritin kyllä kaikkeni, mutta valitettavasti halu ja vetovoima eivät ole sellaisia juttuja, jotka lisääntyvät yrittämällä. Väkipakolla vääntäminen on niille oikeastaan aika tuhoisaa. Tähän kun yhdistää vielä sen talven vaikutuksen (ja mm. sen eksäni seurustelu-uutisen) niin juu, ei ihme ettei paljoa panettanut…

Yksi lempiharrastuksistani on bongailla kaduilta ja ties mistä hyvännäköisiä miehiä. Silmäkarkin katselu piristää aina, ja yritinkin hakea ratkaisua haluttomuuteeni tiirailemalla vastaan tulevia komistuksia. Ongelma oli vaan, että kaikki vastaantulijatkin alkoivat näyttää epäkiinnostavilta ja mitäänsanomattomilta. Skannasin yliopiston ruokalan läpi päivittäin, eikä mitään. Kaduilla, junissa tai baareissakaan ei tullut vastaan ketään kiinnostavaa. Tämä sai minut toden teolla huolestumaan, koska eihän voinut olla niin, että kaikki hyvännäköiset miehet olisivat yhtäkkiä kadonneet maailmasta. Sitten tajusin, että talvihan se taas on tehnyt tepposensa ja piilottanut kaikki kuumat yksilöt toppatakkien ja villavanttuiden alle. Tuskin olen itsekään erityisen seksikäs ilmestys paarustaessani tuolla räntäsateessa paksuissa talvivaatteissani, joiden alta minusta näkyy vain nenä. On myös vaikeaa tähyillä adoniksia, kun keskittyminen menee siihen, ettei liukastuisi jäisillä kaduilla. 

Talvi on surkeaa aikaa olla sinkku, koska uusien ihmisten tapaaminen on vaikeampaa. Kaikki energia menee pakollisiin juttuihin, kuten töihin. Sen jälkeen ei tosiaan riitä kiinnostus lähteä ulos kurjaan säähän taistelemaan julkisten kulkuneuvojen kanssa, jotta pääsisi tapaamaan jotain random Tinder-matcheja. Talvella pitäisi olla kumppani, jonka kanssa voisi hautautua vilttien ja peittojen alle panemaan. En minä esimerkiksi viime vuonna huomannut mitään tällaista ongelmaa, kun olin vielä eksäni kanssa.

Loskakelitkään eivät erityisesti lämmitä sydäntäni, mutta huomaan kyllä tämän vähäisenkin sään lämpenemisen vaikuttavan positiivisesti haluihini. Myös sen epäonnisen tapailusuhteen lopettaminen auttoi: heti seuraavana päivänä näin kolme hyvännäköistä miestä, ja halutkin alkoivat palailla. Ihan kuin kehoni olisi yhtäkkiä muistanut kaikki ne orgasmit, jotka jäivät kuivan kauden aikana saamatta, ja alkanut himoita niitä nyt. Tässä sitä nyt siis ollaan, kiimaisena keskellä helmikuuta eikä miehiä mailla halmeilla. Mutta se ei oikeastaan haittaa, olen vain tyytyväinen kun taas haluttaa. ps. Jos yliopistolla tahtoo lounaan lisäksi nauttia silmänruuasta, kannattaa suunnata Porthanian Unicafeen. Eilen silmääni osui peräti kokonainen kaveriporukka silmää ilahduttavia miehiä. Saimme myös nauttia musiikkiesityksestä, kun paikalle pölähti jostain siniseen mekkoon pukeutunut jätkä, joka lauloi Frozenista tutun Let It Go-biisin. 

Aiheeseen liittyvää:

Kiiman paluu

Kun mieli haluaa, mutta kroppa ei kiihotu

Talvi vie seksihalut Read More »

Harrastin seksiä eksäni kanssa – ja kadun sitä

/ Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Tänään olisi minun ja eksäni vuosipäivä. Vuosi sitten vuosipäiväjuhlinta päättyi rajuun riitaan, jonka seurauksena erosimme vajaat neljä kuukautta myöhemmin. Siitäkin on jo hetki vierähtänyt, melkein yhdeksän kuukautta. Siitä huolimatta päivämäärä tuo haikean fiiliksen. Kuvittelin pääseväni tässä ajassa jo asiasta yli, mutta enpä päässyt. Arvatkaa, mikä siinä ärsyttää eniten? Se, että se on täysin oma vikani.

Kun erosimme, oletin automaattisesti, ettemme pitäisi hetkeen yhteyttä. Toki sovimme yrittävämme pysyä väleissä, mutta tiesin, ettei se heti onnistuisi. Hänelle täysi radiohiljaisuus oli kuitenkin ylitsepääsemätön ajatus. En halunnut satuttaa häntä, joten suostuin siihen, että jatkaisimme yhteydenpitoa. Taisimme olla kolme päivää puhumatta, kun sain häneltä ensimmäiset viestit. Sen jälkeen puhuimme viikoittain. Se sattui joka kerta vähemmän, joten kuvittelin meneväni eteenpäin. Mutta voi helvetti, se oli virhe. Olisin säästynyt paljolta, jos olisin vain katkaissut yhteyden saman tien.

Kun chillaat kissan kanssa kotona ja muistat, että huomenna olisi ollut se vuosipäivä…

Pari kuukautta eron jälkeen päätimme tavata. Käydä vähän lounaalla ja vaihtaa kuulumisia. Päädyimme sänkyyn. Ja voi luoja, se seksi oli parasta, mitä meillä oli koskaan ollut. Se tuntui samaan aikaan niin oikealta ja väärältä, mikä juuri tekikin siitä niin hekumallista. Siitä lähtien harrastimme seksiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Aika usein itkin jälkikäteen. Hänen läheisyytensä tuntui niin hyvältä, hetken aikaa tuntui samalta kuin silloin, kun hän vielä rakasti minua. Seksin jälkeen se tunne katosi. Tavallaan tajusin tekeväni itselleni hallaa, mutta seksi oli niin hyvää, etten pystynyt lopettamaan.

Välillä puhuimme yhteen palaamisen mahdollisuudesta. Hän sanoi usein, ettei näe syytä, miksei juttumme voisi tulevaisuudessa taas toimiakin. Kun viimeisen kerran harrastimme seksiä yhdessä, olin aika varma, että niin tulisi käymään. Sillä kertaa jäin yöksi, vaikka aina ennen olin aina vain pukenut päälleni ja lähtenyt. Muistan, kun makasimme hänen sängyllään, tuijottelimme toisiamme silmiin ja hän sanoi jotain, että on tämä kyllä aika maagista. Ja olihan se, mutta koko homma tuntui liian riskialttiilta. Olin tavannut juuri erään toisen miehen ja pidin hänestä kovasti, joten päätin katsoa kortit hänen kanssaan. Kerroin eksälleni tarvitsevani etäisyyttä.

Jutusta tämän uuden miehen kanssa ei tullut mitään, eikä tullut seuraavankaan. Pidimme eksäni kanssa edelleen yhteyttä, mutta harvemmin. Arvasin, että hän varmaan tapailee jotakuta uutta. Järkytyin silti pahasti, kun huomasin hänen laittaneen Facebookiin parisuhdestatuksen. Se tuntui melkein yhtä pahalta kuin itse ero. Kaverini ihmettelivät, miksi olin niin surullinen, vaikka erostamme oli jo ikuisuus. Mutta ei siitä oikeasti ollut, koska olin ollut typerä ja pitkittänyt juttuamme turhaan.

Jos olisimme vain katkaisseet välimme silloin toukokuussa, voisin todennäköisesti paljon paremmin, eikä tieto eksäni uudesta tyttöystävästä tuntuisi läheskään näin kurjalta. Mutta ei. Olin typerä ja yritin olla hänelle mieliksi, vaikka ei minulla ollut siihen mitään syytä. Minun olisi pitänyt ajatella pelkästään itseäni, ei ketään sellaista, joka ei halunnut olla kanssani. Kuvittelin hänen välittävän minusta, ja varmaan aluksi ehkä välittikin, mutta todennäköisesti hänkin halusi vain suojella itseään. Hän ei todellakaan pistänyt minua itsensä edelle. Minä tein niin, ja voi helvetin helvetti että kaduttaa nyt, kun hän on päässyt eteenpäin ja jätti minut rämpimään tämän tunnepaskan keskelle.

En osannut erotessamme olla eksälleni vihainen. Hän ei tehnyt minulle mitään pahaa, joten en nähnyt syytä suuttua hänelle. Olisi kuitenkin kannattanut, sillä vahvat rakkauden ja surun tunteet eivät tuosta noin vaan neutraloidu. Ne pitäisi purkaa ensin vihan kautta. Näin olen kuullut ja käytännössä todennut, mutta ajattelin, että olen sellaisen yläpuolella. En ollut, vaan tämä parisuhdeuutinen kyllä todellakin nostatti vihan sisälläni. Olin niin vihainen, että olisin halunnut huutaa ja haukkua häntä ja mätkiä häntä juomapullolla, jonka sain häneltä kerran lahjaksi. Täysin irrationaalisesti toki, koska tuskin hän tarkoitti seurusteluaan minulle henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Sen vuoksi hän ei tiedä näistä tunteistani mitään, vaan purin ne ystävilleni. Heitä vähän nauratti, kun olin ensin ollut monta kuukautta tyyni ja välinpitämätön, ja yhtäkkiä flippasin. Olisin halunnut kirjoittaa tämän postauksenkin jo silloin. Harmi että en tehnyt sitä, viihdearvo olisi ollut paljon suurempi.

Olen saanut nyt sulatella tätä hänen seurusteluasiaansa jonkin aikaa, ja nyt tuntuu, että olen ehkä melkein ok sen kanssa. Aluksi tuli sellainen olo, että minunkin pitäisi nyt äkkiä löytää uusi poikaystävä, jotta hän ei ”voittaisi”. Olin tosi vihainen, että millä oikeudella hän saa olla onnellinen uuden ihmisen kanssa, ja minä vaan joudun olemaan surullinen. Mutta eihän se niin mene, että hänen onnensa olisi jotenkin minulta pois. Sitä paitsi tiedän, ettei hän suhtaudu seurusteluun samalla vakavuudella kuin minä. Ei ainakaan meidän suhteemme alussa suhtautunut. Joten oikeastaan tilanteitamme ei voi edes verrata.

Eksäni ei ole enää mitenkään osa elämääni. Olisin mielelläni ollut hänen kaverinsa, mutta taisimme pilata mahdollisuudet siihen siinä vaiheessa, kun rupesimme panemaan. Nyt olen poistanut hänen numeronsa puhelimestani ja lakannut seuraamasta häntä kaikissa somekanavissa, koska en oikeastaan halua tietää, mitä hänen elämässään tapahtuu. Ei hän liity minuun enää mitenkään. Hän on vain tyyppi, jota rakastin joskus ja jonka kanssa vietin vuosi sitten vuosipäivää. Osa menneisyyttä.

Mutta joo. En suosittele säätämään eksän kanssa eron jälkeen, jos on vähääkään tunteita. Mieluummin välit poikki, jotta tunteet viilenevät, ja sitten myöhemmin voi ehkä yrittää ystävyyttä tai jotain muuta jos siltä tuntuu. Mutta ei se onnistu heti.

Aiheeseen liittyvää:

Miten selvisin erosta

7 x eron hyvät puolet

Harrastin seksiä eksäni kanssa – ja kadun sitä Read More »