Saako tapailla useita samaan aikaan?

/ Ihmissuhteet

Meri on täynnä kaloja. Jopa niin täynnä, että joskus on vaikeaa tyytyä vain yhteen. Mutta tarvitseeko edes tyytyä, vai onko ok tapailla useampaa ihmistä samaan aikaan? Minusta on, mutta asia jakaa mielipiteitä. Toiset ajattelevat, että tietyssä vaiheessa deittailua suhteen kuuluu muuttua automaattisesti kahdenväliseksi, toiset taas tykkäävät keskittyä alusta asti yhteen kerrallaan. Ja toiset, kuten minä, ovat huomanneet, että käytännön toteutus on usein vähemmän mustavalkoista kuin pään sisäinen periaate.

Ajattelen, että yhtä tapaillessa on ok käydä treffeillä tai panna samanaikaisesti muidenkin kanssa, jos asiasta ei ole erikseen sovittu mitään. En näe syytä, että tapailun alkuvaiheessa, kun ei edes tunneta kunnolla, pitäisi jo sulkea ovet ja ikkunat kaikilta muilta. Kaikki on siis sallittua, kunnes asiasta on erikseen sovittu toisin. Minulle tämä oli heti deittailemaan ryhtyessäni päivänselvää, mutta kokemukseni on osoittanut, että kaikki eivät jaa näkemystäni. Muutama tapailemani mies on ollut suorastaan järkyttynyt, kun olen suhteemme päätyttyä kertonut tapailleeni samaan aikaan muitakin. Sellainen mahdollisuus ei ollut tullut heille mieleenkään.

Onneksi Runebergin torttuja saa ainakin vapaasti syödä niin monta kuin haluaa.

Kuulemani mukaan jotkut ajattelevat, että tapailusuhteessa tulee jossain vaiheessa joku rajapyykki, jonka jälkeen ei enää saa tapailla muita. Tämän rajapyykin konkreettisesta olemuksesta on olemassa kasoittain eri näkemyksiä. Toiset määrittelevät sen treffien määrän mukaan, eli että esimerkiksi neljänsien treffien jälkeen suhde on jo niin vakava, ettei saisi tapailla muita. Toisille se raja on taas jo ensimmäinen seksikerta. Jotkut ajattelevat niinkin äärimmäisesti, että jo ensimmäisten treffien jälkeen pitäisi keskittyä yhteen ja sulkea muut viritykset pois. Tässä on pieni ongelma, jos jokainen pitää omaa näkemystään itsestäänselvänä totuutena, eikä tule keskustelleeksi asiasta tapailukumppaninsa kanssa. Loukkaantumisia tulee helposti, jos toinen ajattelee suhteen olevan ekslusiivinen jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen, ja toiselle rajapyykki tulee vastaan vasta myöhemmin, jos ollenkaan.

Väärinymmärrysten välttämiseksi on siis hyvä keskustella asia auki. Se on tosin helpommin sanottu kuin tehty. Jos toiveissa on pelkkää kevyttä tapailua ilman sen kummempaa sitoutumista, on tärkeää sanoa asiasta heti suoraan. Itselläni on kuitenkin deittailussa aina lähtökohtana tavata joku, jonka kanssa voisi olla kunnon parisuhteessa, mutta tahdon kuitenkin tutustua rauhassa ennen päätöksiä sitoutumisesta. Tällöin saa todella valita sanansa kieli keskellä suuta, jotta ei tule vahingossa loukanneeksi toista tai säikäyttäneeksi tätä pois. Olen hoitanut asian itse yleensä niin, etten sano yhtään mitään. Tykkään siitä alun huumavaiheesta, kun kaikki on mahdollista, suhteen tulevaisuus on täysin auki ja mitään ei ole määritelty. Silloin tavallaan tiedostaa, että toinen saattaa tapailla muita, mutta yhteisestä sanattomasta sopimuksesta asiasta ei puhuta. Pärjään tosi huonosti tilanteissa, joissa mies kysyy tapailun alkuvaiheessa muiden ihmisten tapailemisesta. Usein totuus on, että olen vähintään pannut jotain vanhaa heilaa tai fuckbuddya tapailumme aikana, mutta en kehtaa myöntää sitä, koska en tahdo pilata hyvin alkanutta tapailua. Niinpä olen valehdellut, että juu ei tässä ketään muita ole. Tiedän, olen selkärangaton. Hävettää.

Toisaalta on otettava huomioon, että on eri asia oikeasti tapailla muita kuin se, että niin on lupa tehdä. Kahden tai useamman ihmisen samanaikainen tapailu on nimittäin niin aikaavievää, ettei siihen kykene, jos elämään sattuu kuulumaan lisäksi esimerkiksi työ, harrastuksia ja ystäviä. Yritin viime syksynä tapailla kahta miestä yhtä aikaa, ja parin viikon jälkeen totesin, etten yksinkertaisesti pysty. Opiskelun, työn ja blogin kirjoittamisen jälkeen vapaa-aikaa jäi varsin vähän, ja kun se vähä piti jakaa kahden miehen ja ystävien kesken, olin ihan loppu. Kyse ei siis omalla kohdallani olekaan siitä, että haluaisin välttämättä pyörittää useampaa miestä yhtä aikaa. Enemmänkin nautin siitä vapaudesta, että minua ei ole sidottu kehenkään, vaikka käytännössä olisinkin vain yhden miehen kanssa.

Nuorempana harrastin enemmänkin useamman miehen samanaikaista tapailua. En näe siinä mitään väärää, mutta jälkikäteen olen ajatellut, ettei touhussani ollut oikein mitään järkeä. Olin pitkään sydänsurujen vuoksi rikki ja sen takia pelkäsin kiintyä kehenkään, joten tapailin montaa miestä samaan aikaan ja pidin kaikkia emotionaalisesti käsivarrenmitan päässä. Nyt olen tajunnut, että jos haluan antaa mahdollisuuden ihastumiselle, en voi säätää usean miehen kanssa samaan aikaan, vaan minun on keskityttävä yhteen kerrallaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi poistaisin Tinderin heti ensitreffien jälkeen, vaan lähinnä sitä, etten säännöllisesti tapaa ja harrasta seksiä kuin yhden miehen kanssa kerrallaan. Nykyään myös jopa keskustelen miesten kanssa tapailun säännöistä ja sanon suoraan, etten halua tehdä liian nopeasti sopimuksia mistään. Kaikki viimeaikaiset heilani ovat olleet tosi cool asian kanssa ja hyvin samoilla linjoilla kanssani, joten aion jatkaa samaa rataa tulevaisuudessakin.

Lopuksi on hyvä todeta sekin, etteivät kaikki suhteet muutu välttämättä missään vaiheessa kahdenvälisiksi. Meillä on aika vahva monogamian normi, jonka vuoksi tämä koko ”missä vaiheessa ei enää saa tapailla muita” on edes mikään juttu. Kaikkien oletetaan automaattisesti haluavan joko kahdenväliseen parisuhteeseen tai pelkkää merkityksetöntä seksiä, eikä oikein osata nähdä sen laatikon ulkopuolelle. Suhdetta ei ole pakko määritellä missään vaiheessa mihinkään suuntaan, tai sen voi määritellä olevan jotain ihan muuta kuin perinteinen parisuhde. Tärkeää on vain, että asioista puhutaan aikaisessa vaiheessa, jotta vältytään väärinkäsityksiltä ja loukkaantumisilta. Kannattaa myös tehdä toisin kuin minä aikaisemmin ja olla rehellinen siitä mitä haluaa: kokemuksesta voin kertoa, että on huono idea suostua kohteliaisuudesta olemaan tapailematta muita, jos ei halua tehdä niin oikeasti.

Aiheeseen liittyvää:

Puolustuspuhe pleijjeröinnille

Enää ei seurustella, nyt tapaillaan

Miesten bongausopas oikeaan elämään

Saako tapailla useita samaan aikaan? Read More »

Miksi poistan karvojani

/ Keho & hyvinvointi

Olen käyttänyt monien muiden naisten tavoin hyvin ison suuren määrän aikaa ja energiaa karvanpoistoon. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettiä, miksi teen niin.

Tutustuin karvanpoiston ihmeelliseen maailmaan joskus varhaisteini-iässä, kun äitini tökkäsi minulle höylän käteen ja kertoi, että naisilla on yleensä tapana ajella kainalokarvat pois. Tein työtä käskettyä, ja höyläsin sileiksi kainaloideni lisäksi myös sääreni ja käsivarteni. Yhdessä vaiheessa kyllästyin nyppimään kulmakarvojani ja oioin mutkia suoriksi sheivaamalla ylimääräiset pois kulmistakin. Se olisi kannattanut jättää tekemättä, kuten pian opinkin, mutta muuten höylästä tuli vakiovaruste kylppärissäni. Sheivaaminen oli aluksi kauhean vaivalloista: ekoilla kerroilla tein sääriini noin viisitoista haavaa, jotka vuosivat kuin seula. En silti mitenkään kyseenalaistanut toimintaa. Karvat eivät kuuluneet naisen kehoon, joten minähän ajelin, vaikka sitten jalat verillä.

Kuvissa sheivaamattomat sääreni. Ai ei näy karvoja vai? No ei niin, ne ovat niin vaaleat, harvat ja hennot. Tuntuu ehkä ihan vähän turhalta käyttää aikaa tällaisten haiventen poistamiseen.

Seksielämän aloitettuani (siis jonkun muun kuin itseni kanssa) rupesin sheivaamaan myös alapäätäni. Olin kuullut, että pojat tykkäävät posliinista, joten ajelin aina kaiken pois. Toisille se sopii, mutta minusta se oli (ja on) aivan vihoviimeistä paskaa. Herkkä ihoni ei tykännyt sheivaamisesta yhtään, joten seurauksena oli aina kasa tulehtuneita karvatuppia ja sisäänkasvaneita karvoja. Iho kutisi ja hiertyi, ja se pistelevä sänki oli aivan järkyttävä. Haaveilin brasilialaisesta vahauksesta, jotta sänki olisi pysynyt poissa pidempään, ja lopputulos kestänyt kauemmin. Ostinkin joskus kylmävahaliuskoja aikoen suorittaa vahauksen itse, mutta kuten voitte kuvitella, kanttini ei todellakaan riittänyt repimään karvoja irti. En edes päässyt jalkoväliin asti, vaan kokeilin ensin sääreeni. Sain infernaalisella tuskalla revittyä irti kolme karvaa, ja totesin kuolevani sokkiin, jos edes yritän samaa häpykarvoilleni. Uskon sen olleen hyvä päätös.

Olen aina ollut tosi laiska karvanpoiston suhteen. Jos niitä ei näkisi kukaan muu kuin minä itse, en tekisi niille mitään. Karvojen aiheuttama häpeä on kuitenkin mennyt laiskuuden edelle: sheivaan, koska en halua näyttäytyä ihmisten edessä karvaisena. Olen pitänyt karvattomuuden illuusiota yllä myös piilottelemalla karvanpoistovälineitä. Eli sen lisäksi, että olen höylännyt ja hinkannut ihoani karvattomaksi ja sileäksi, olen myös tehnyt sen salaa muiden näkemättä, jotta kukaan ei saisi tietää karvojeni olemassaolosta. Varsinkaan poikaystävilleni ja tapailukumppaneilleni en ole halunnut paljastaa tällaista tietoa itsestäni. Pitkissä parisuhteissa tosin olen laiskistunut ja antanut säärikarvojen rehottaa rauhassa, mutta kainaloiden suhteen olen neuroottinen. Kukaan ei ole koskaan nähnyt kainaloitani karvaisina. En edes minä itse.

Viime aikoina yhä useampi nainen on lopettanut sheivaamisen ja julistanut kainalokarvakuvillaan somessa kehopositiivisuutta ja alistavien rakenteiden vastaisuutta. Minusta se on upeaa. Karvanpoiston tulisi olla valinta siinä missä mikä tahansa ulkonäköön liittyvä asia, mutta valitettavasti se ei sitä ole: se on seksistinen naisten kehoja alistava normi. Moni tekee kuten minä ja sheivaa tunnollisesti, koska on oppinut pitämään omia karvojaan ällöttävinä ja häpeällisinä. Sitä kautta välitämme samaa asennetta myös miehille, joista monelle karvainen nainen on kauhistus. Haluaisin olla yksi niistä naisista, jotka purkavat tätä typerää karvattomuuden normia, mutta en uskalla. En halua tahallani tehdä itsestäni vähemmän haluttavaa miesten silmissä. Soimaan itseäni tästä ajatuksesta, koska kunnon feministin ei kuuluisi muokata kehoaan miesten miellyttämiseksi. Mutta silti karvaisuus tuntuu ylitsepääsemättömältä.

En koe karvanpoistoa automaattisesti feminismin vastaiseksi, eikä se sitä olekaan. Jokaisella, myös feministillä, on oikeus tehdä keholleen mitä huvittaa. Kyse on siitä, kenen vuoksi niitä asioita tekee. Kenenkään arvo ihmisenä tai feministinä ei vähene siitä, että värjää hiuksia, pukeutuu seksikkäästä, käy kauneusleikkauksessa tai ajelee karvat, jos nämä asiat tekee itsensä takia. Kaikenlainen kehon muokkaaminen tai muokkaamatta jättäminen on ok, jos sen tekee omasta tahdostaan, eikä siksi, että niin kuuluu tehdä. Siinäkään ei toki ole mitään pahaa, että haluaa näyttää kauniilta muiden ihmisten silmissä. Karvanpoisto on kuitenkin siinä mielessä eri asia kuin vaikka meikkaaminen, että karvaisuus herättää ihmisissä huomattavasti vahvempia vastareaktioita kuin meikittömyys. Karvanpoisto ei siis ole neutraali valinta. Maailma tarvitsisi esitaistelijoita, jotka uskaltaisivat nousta vastustamaan normia ja tehdä karvoille tilaa. Hävettää olla tällainen pelkuri, joka ei uskalla taistella tärkeän asian puolesta siksi, että pelkää olevansa vähemmän viehättävä.

Onneksi maailmaa voi muuttaa myös vähemmän radikaalisti. Käyn karva-asiasta jatkuvaa debattia pääni sisällä ja pikkuhiljaa opettelen hyväksymään karvojani. Viime aikoina olen saavuttanut huomattavaa edistystä: viimeisin tapailukumppanini on ensimmäinen mies, joka on nähnyt minut sheivaamassa kainaloitani. Sama mies on myös saanut tutustua säärikarvoihini luonnontilaisina jo ekoilla treffeillä, kun vanha kunnon ”en sheivaa niin en hyppää sänkyyn ensitreffeillä” meni pieleen. Alapään osalta olen luopunut posliinista jo ajat sitten, ja sheivauksenkin olen jättänyt: siistin paikkoja karvanpoistovoiteella, joka on varsin vaivaton käyttää, ja jonka lopputuloksena ei tule tulehtuneita karvatuppia. En kuitenkaan jaksa suorittaa tätä siistimisoperaatiota jatkuvasti, joten muutaman miehen mielikuvissa olen nyt varmaankin joku Neiti Puska. Mutta mieluummin se, kuin että jättäisi panemisen väliin kokonaan, koska karvat hävettävät.

Iloitsen joka kerta, kun näen Instassa jonkun naisen esittelemässä häpeilemättä karvojaan. Minäkin yritin nyt olla asteen verran rohkeampi ja esiintyä kuvissa karvaisine säärineni. Mutta, kuten kuvista näette, karvani ovat niin hentoisia ja vaaleita, etteivät ne edes näy. Yritin jotain miljoonaa eri kuvakulmaa, mutta en vaan saanut niitä näkymään kunnolla. Väkisinkin tässä alkaa vähän kyseenalaistaa, miksi edes sheivaan sääriäni, kun karvani ovat niin säälittävät, etteivät edes näy kuvissa.

Jokaisen pitäisi saada itse päättää, poistaako karvansa vai ei. Ketään ei pitäisi häpäistä tai haukkua karvojensa takia, ja soisin myös, ettei karvoja pidettäisi automaattisesti rumina tai ällöttävinä. Eivät ne minusta kaunista naista rumenna sen enempää kuin komeaa miestäkään. Karvojen poistamisenkin pitäisi olla ok, jos niin haluaa (itsensä takia) tehdä. Ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan huonoa omaatuntoa siitä, että vapaaehtoisesti alistaa itsensä valtakoneiston orjaksi, jos haluaa sheivata kainalonsa. Kehotan kuitenkin kaikkia jättämään kulmakarvat sheivaamatta. Se on virhe.

Miksi poistan karvojani Read More »

Kun tapasin uudelleen vanhan heilani

/ Ihmissuhteet

Vanhassa vara parempi, sanotaan, ja joskus vanha tuttu onkin parempi vaihtoehto kuin uusi ja ihmeellinen. Näin järkeilin, kun joskus viime syksynä sain eräältä vanhalta heilaltani viestin, jossa hän pyysi minua kanssaan ulos. Elämässäni sattui olemaan vaihe, jolloin ei yhtään kiinnostanut tutustua kehenkään uuteen, joten mikäs sen parempaa kuin treffit vanhan tuttavuuden kanssa. Päädyimme siis lasilliselle päivittämään kuulumisia, jossa menikin hetki, sillä edellisestä tapaamisesta oli vierähtänyt jo kolmisen vuotta.

Olin varsin mielissäni heilani yhteydenotosta ja erityisesti siitä, että juuri tämä kyseinen ihminen oli kaikista säädöistäni se, joka sen viestin laittoi. Ihan puskista yhteydenotto ei kuitenkaan tullut, sillä olin jo keväällä vähän kokeillut kepillä jäätä ja käynyt tykkäilemässä tyypin kuvista Instassa, joka johti muutaman sanan viestittelyyn. Joo, olemme 26-vuotiaita, vaikka edellisen lauseen perusteella kuulostamme kymmenisen vuotta nuoremmilta. No, joka tapauksessa olin siis hienovaraisesti vihjaissut etten ole täysin deletoinut tyyppiä mielestäni. Menneisyyteeni mahtuu jos jonkinlaista jantteria, joista suurinta osaa en hirveästi jaksa muistella ja muutaman unohtaisin mielellään kokonaan, mutta tämä kyseinen sattui olemaan yksi niistä harvoista, jota oikeasti ajattelin lämmöllä. Minulla oli hänen kanssaan hauskaa, ja no, sanottakoon suoraan, että sänkyhommat todellakin sujuivat. Hän on se tyyppi, jonka nimen vastaan, kun kaverit kysyvät juomapelissä että ketä vanhaa säätöä panisit mieluiten uudestaan. Ja nyt näytti vahvasti siltä, että näin tulisi todella tapahtumaan.

Tavatessamme ajattelin ensimmäiseksi, että jaahas, muistoni eivät ollenkaan tehneet miehelle oikeutta, sillä hän oli vieläkin komeampi ja suloisempi kuin muistin. Tätä yksityiskohtaa lukuunottamatta kaikki tuntui samalta kuin ennenkin, ihan kuin edellistä kolmea vuotta ei olisi ollutkaan. Oli outoa, miten luontevalta hänen seurassaan oleminen tuntui. Joimme lasilliset, jotka muuttuivat toisiksi ja kolmansiksi, juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja pelasimme erän Trivial Pursuitia, jossa koin murskatappion. Sellaiset treffit, joiden ei olisi halunnut loppuvan ollenkaan. Valitettavasti kello alkoi olla paljon, ja koska oli arki-ilta, kotiinlähtö alkoi käydä ajankohtaiseksi. Varsin odotettavasti kävi kuitenkin niin, että päädyimme lopulta samaan osoitteeseen.

Kutsuin miehen luokseni, koska halusin kovasti seksiä hänen kanssaan. Minulla meni kuitenkin sisu kaulaan pahemman kerran, kun tilaisuus siihen viimein koitti. Aloin jännittää, että se ei olisikaan niin hyvää kuin muistin, ja kaikki hyvät muistot ja mielikuvat hänestä maailmanluokan rakastajana menisivät pilalle. Neljä illan aikana juotua alkoholijuomaa eivät varsinaisesti parantaneet tilannetta, sillä itse en todellakaan ole väsyneenä ja siiderin kuivattamana parhaimmillani seksin suhteen. 

Jänistin siis, ja lemmenleikit jäivät sinä yönä harrastamatta.

Kyse ei ollut siitä, että olisin ajatellut miehen seksitaitojen jotenkin huonontuneen. Alkoholikaan ei hänen osaltaan oikeastaan huolettanut, olihan ensi kertamme reilu kolme vuotta taaksepäin tapahtunut erään approillan jälkeen melko tukevassa humalassa. Kolme vuotta on kuitenkin pitkä aika, ja siinä ajassa aika ehtii kyllä kullata muistot. Ilta oli nimittäin palauttanut mieleeni myös negatiivisia asioita suhteestamme, jotka olin ehtinyt siirtää pois mielestäni. Väliltämme oli jotenkin aina puuttunut läheisyyttä, ja vaikka en olekaan mikään varsinainen puspushalihali-tyyppi, kaipaan kuitenkin seksin lisäksi myös toisenlaista fyysistä läheisyyttä. Olin kokonaan unohtanut, kuinka suhteemme aikana itkin välillä sitä, kun tunsin itseni hyväksikäytetyksi läheisyyden puutteen vuoksi. Kummallista, miten muisti voi olla niin valikoiva.

Nukuin huonosti, koska mies kuorsasi: toinen asia, jonka olin hänestä unohtanut kokonaan. Aamulla söimme ja juttelimme lisää ja sitten lähdin kouluun ja mies omille teilleen. Lähettelimme tapaamisen jälkeen muutamia viestejä, mutta uudesta tapaamisesta ei ole ollut puhetta. Ehkä hän ajatteli, ettei jaksa tuhlata aikaa kaltaiseeni pihtariin. Tai sitten hänkin mietti, ettei tahdo pilata positiivisia mielikuviaan minusta ja kolmen vuoden takaisesta seksielämästämme.

Tämän miehen lisäksi on olemassa ehkä kaksi menneisyyden heilaa, joiden kanssa voisin heilastella uudelleen. Loput saavat mieluusti jäädä menneisyyteen.

Kun tapasin uudelleen vanhan heilani Read More »

Kun perusseksi ei riitä

/ Seksuaalisuus

Olen tutustunut omaan seksuaalisuuteeni ahkerasti viime vuosien aikana, ja oppinut paljon siitä, mistä pidän ja mistä en. Yksi tärkeimmistä havainnoista on ollut huomata, ettei se tavallisin vaniljaseksi ole minun juttuni, vaan sydämeni (ja pilluni) sykkii toisenlaisille asioille. Valitettavasti tästä seuraa se, että vaadin seksiltä enemmän kuin ennen, ja sen vuoksi olen kokenut useammin pettymyksiä sängyssä.

Mistään hirvittävän erikoisesta fetissimeiningistä ei ole kyse, vaan lähinnä tästä naisten keskuudessa varsin yleisestä alistumismieltymyksestä. Tykkään ronskeista otteista ja siitä että mies vie. Sen verran tavallista tämä kuitenkin on, että ikinä ei ole ollut kovin vaikeaa löytää miehiä, jotka tykkäisivät samanlaisista leikeistä. Monien ongelma on kuitenkin kokemattomuus: alistaminen on vaikeaa, jos itsevarmuus puuttuu, ja itsevarmuus on vaikeaa, jos ei yhtään tiedä mitä tekee. Itselleni on myös tärkeää, että mieskin nauttii siitä mitä tekee. En saa mitään irti seksistä, jossa mies tekee asioita vain minua miellyttääkseen. Tarvitsen siis mieluiten kokeneemman ja itsevarman miehen kumppanikseni, jotta todella nauttisin seksistä.

Olen kuulemma niin kiltin ja viattoman näköinen, ettei päällepäin uskoisi, mistä kaikesta tykkään makuuhuoneessa.

 Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö tykkäisi ihan tavallisestakin seksistä. Hyvä perusseksi on suurimman osan ajasta erittäin riittävää. Vaniljankin sisällä on kuitenkin eroa: voi olla sitä herkkää silmiintuijottelua lähetyssaarnaajassa, eläimellistä jyystöä takaapäin, tai mitä tahansa siltä väliltä. Valitettava tosiasia on, että en kiihotu tippaakaan sellaisesta yltiöhellästä silittelyseksistä, jossa ollaan koko ajan joko huulikontaktissa tai tuijotellaan toista siirappisesti silmiin. Sellainen ei yksinkertaisesti aiheuta kropassani minkäänlaisia värinöitä. Tietysti on hyvä asia, että uuden kumppanin kanssa ollaan aluksi varovaisia, eikä saman tien aleta repimään hiuksista tai läpsimään perseelle. Mutta hyvänen aika, kyllä täytyy uskaltaa edes vähän koskea toiseen! Olenkin ottanut tavakseni jutella seksistä jo ennen sen harrastamista, jotta toinen tietää, ettei minua tarvitse erityisesti varoa. Toisaalta sekin on johtunut epämiellyttäviin lopputuloksiin, esimerkiksi erään yhden illan jutun yhteydessä, kun mies päätti äkkiarvaamatta pahoinpidellä peppureikääni…

Bloggaajakollegani Ylikelaaja pohti viime vuoden puolella omassa blogissaan, pilaako erikoisseksi ihmisen niin, ettei tavallinen paneminen enää maistu. Hän oli päässyt hieman kokeilemaan alistamista, pitänyt siitä, ja sen jälkeen kokenut vaikeuksia kiihottua tavallisesta seksistä. Itsekin olen välillä miettinyt samaa, sillä olen huomannut, että välillä kiihottuminen vaatii yhä rajumpia ja rajumpia juttuja. En kuitenkaan tiedä, onko se varsinaisesti ongelma, vaikka mieltymykseni kehittyisivätkin rajumpaan suuntaan. Ei BDSM-leikeissä ole mitään väärää, ja niin kauan kun seksissä ei vahingoiteta ketään (vastentahtoisesti), on ok tehdä makuuhuoneessaan mitä huvittaa. Suurempi huolenaihe sen sijaan on porno, johon tunnetusti voi jäädä koukkuun. Porno on toisaalta hyvä tapa tutkiskella omia mieltymyksiä sekä nauttia sellaisista fantasioista, joita ei halua toteuttaa käytännössä. Sen kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska helposti käy niin, että kiihottuminen alkaakin vaatia jatkuvasti rajumpaa materiaalia. Pornon ja varsinkin hardcore-pornon tarjoamat ärsykkeet ovat niin voimakkaita, että ne turruttavat, jolloin tavallinen seksi ei tunnukaan enää miltään. Jos perusmeininki on siis ennen maistunut mutta yhtäkkiä alkaa maistua puulta, on ehkä hyvä pistää porno hetkeksi tauolle. Luultavasti halut palaavat melko nopeasti, ja silloin voi palata takaisin tuttujen perusasioiden äärelle.

Omalla kohdallani kuitenkin tiedän, ettei kyse ole mistään riippuvuudesta, sillä tämä on ollut sisälläni aina. Olen fantasioinut näistä samoista jutuista jo pikkutyttönä. Siitä ei siis pääse mihinkään, että minulle ei tule tavallinen jyystö koskaan täysin riittämään. En kuitenkaan näe siinä ongelmaa, vaikka kyllähän se kumppaniehdokkaita karsii pois, kun en pysty ihan mihin tahansa tyytymään. Toisaalta olen yrittänyt opetella armollisuutta ja miettiä, etten voi jättää omaa kiihottumistani pelkästään toisen vastuulle. Tiedostan nimittäin senkin, että mieltymysteni mukainen seksi vaatii toimiakseen jonkin verran tutustumista ja luottamusta sekä ihan vaan harjoittelua. Voi siis mennä tovi, ennen kuin homma lähtee sujumaan sopivan liukkaasti.

Vaikka toiveissani onkin parisuhde, johon kuuluisi lähinnä toimivaa perusseksiä pienellä twistillä, haaveilen silti siitä, että pääsisin joskus oikein kokeneen domin alistettavaksi. Olisi mieletöntä luopua kontrollista täysin ja vaan jättäytyä toisen osaaviin käsiin. Sitä en valitettavasti voi kenen tahansa kanssa tehdä.

Aiheeseen liittyvää: Mitä tehdä seksileluille eron jälkeen? Seksitrauma

Laiskan päivän seksiavautuminen

Kun perusseksi ei riitä Read More »

Kuuluuko seksuaalisuuden ilmaisu julkiseen tilaan?

/ Seksuaalisuus

Kirjoitettuani hutsahtavasta pukeutumisesta sain lukijalta toiveen, että kirjoittaisin seksuaalisuuden ilmaisemisesta julkisilla paikoilla. Hän mietti, missä sopivan ja epäsopivan raja kulkee, ja kuka sen määrittelee. Pohdintaansa hän havainnollisti esimerkeillä:

”Onko syvä rintavako ok? Onko se ok jos vähän häpykarvoitustakin näkyy? Onko ok jos kivekset välillä roikkuvat shortsien ulkopuolella? Onko ok jos vähän runkkailee yleisessä saunassa tai suihkussa?”

Kyseessä on varsin moniulotteinen kysymys, jonka pohtiminen on hyvä aloittaa määrittelemällä, mitä tarkoitetaan seksuaalisuuden ilmaisemisella pukeutumisen avulla. Mitä siinä oikeastaan ilmaistaan? Ensinnä tulee mieleen homot ja lesbot, jotka usein korostavat ulkonäöllään erottumistaan heteromassasta. Tällaisessa on vaikea havaita mitään ongelmaa, sillä kun vaatteet pysyvät päällä, on ok pukeutua miten vain. Kommentin lähettänyt lukija ei kuitenkaan tarkoittane tätä, vaan viittaa kysymyksenasettelullaan enemmän sellaiseen pukeutumiseen, joka jollain lailla viestii seksiä ja seksikkyyttä. Usein se mielletään synonyymiksi paljastavan pukeutumisen kanssa, vaikka seksikkyys tarkoittaakin monelle ihan eri asiaa. Olemme kuitenkin tottuneet yhdistämään paljaan pinnan ja tietynlaiset vaatekappaleet seksiin. Ydinkysymys tässä lieneekin se, missä tilanteissa tällaisia vaatteita on sopivaa käyttää, ja mihin vedetään paljastelun raja.

Jokaisella on tietty omanlaisensa käsitys siitä, mikä on ok ja mikä ei, mutta yleisen mielipiteen mukaan edelläolevista neljästä esimerkistä vain ensimmäistä voitaisiin pitää sopivana, ja loput kolme koettaisiin epäsopiviksi. Tämä ei kuitenkaan ole mikään pyhä totuus, joka olisi aina pitänyt paikkansa, vaan tähän aikaan sidottu normi. Aikaisemmin pukeutumista säädeltiin tiukemmin, ja useimmissa tilanteissa syvä rintavakokin olisi koettu todella häiritseväksi. Kontekstisidonnaisuus on olemassa toki edelleen: on tilanteita, joissa esimerkiksi paljastavaa pukeutumista paheksutaan, ja toisaalta joissain konteksteissa se on lähes oletusarvoista. On oikeastaan fiksumpaa puhua seksuaalissävytteisestä pukeutumisesta eri konteksteissa: miten seksuaalisuus saa näkyä pukeutumisessa esimerkiksi koulussa, työpaikoilla, harrastuksissa tai vapaa-ajalla. Myös eri ikäisille ihmisille on erilaisia sääntöjä pukeutumisen suhteen, samoin kuin eri sukupuolten edustajille. Myös maantiede vaikuttaa, sillä Helsingissä on ihan eri säännöt kuin pienemmillä paikkakunnilla.

Suomen lain mukaan kaikenlainen pukeutuminen on sallittua, kunhan yksityiset kehonosat eli genitaalit ja (jostain kumman syystä) naisen nännit pidetään piilossa. Mikäli joku kuitenkin kuljeskelee pillu vilkkuen tai muna heiluen ympäri kyliä, ei sekään vielä ole rikos, ellei joku pahoita siitä mieltään. Kyllä, laissa tosiaan lukee, että julkinen alastomuus on kiellettyä, mikäli se aiheuttaa pahennusta. Periaatteessa voisimme vaikka tästä hetkestä lähtien kulkea vapaasti kaduilla vaikka ilkosen alasti, jos vaan kollektiivisesti päättäisimme olla närkästymättä siitä. Aina kuitenkin löytyy joku, jolle toisen alaston keho on liikaa, ja hälyttää poliisit paikalle. Poliisit yleensä kehottavat nakuilijoita pukemaan päälleen, ja pyynnöstä kieltäytyminen johtaa sakkoihin.

Marilyn Monroe oli aikansa seksisymboli, jonka pukeutuminen henki seksuaalisuutta tavalla, joka varmasti herätti pahennusta.

Seksinkään harrastaminen ei ole julkisella paikalla kiellettyä (ellei se herätä pahennusta), mutta seksuaalioikeuksien näkökulmasta se on ongelmallista. Yksi jokaista ihmistä koskeva seksuaalioikeus on oikeus koskemattomuuteen, johon kuuluu myös se, että on oikeus valita ne seksitilanteet, joissa on itse mukana. Jos siis bongaa lenkkipolulla pusikossa lempivän pariskunnan, joutuu tahtomattaan keskelle seksitilannetta. Toisille kiinnijäämisen pelko on kiihottava tekijä, mutta on hyvä muistaa, ettei omia fantasioita voi laittaa toisten seksuaalioikeuksien edelle. On kuitenkin huomattavasti eri asia panna puskassa ja tulla vahingossa huomatuksi, kuin mennä tahallaan panemaan tai runkkaamaan näkyvälle paikalle ja saada nautintoa siitä, että ihmiset joutuvat katselemaan. Uimahallin suihkussa runkkaaminen tai vaikka itsensäpaljastaminen ei siis ole millään muotoa hyväksyttävää. Seksissä pitää aina olla jokaisen läsnäolijan suostumus, vaikka nämä eivät osallistuisikaan fyysisesti itse toimitukseen.

Seksuaalisuus on meissä läsnä aina, mutta en näe syytä, miksi sitä pitäisi joka tilanteessa erityisesti korostaa. Harva tekee kuitenkaan työtä seksuaalisuudellaan, joten esimerkiksi töihin lähtiessä voi olla hyvä jättää nahkavaljaat ja kumiasut kotiin. Kovin tiukat pukukoodit ovat hieman vanhanaikaisia, mutta tietyissä konteksteissa on hyvä osata pukeutua siististi ja asiallisesti. Sen ei tarvitse tarkoittaa muodottomia harmaita säkkejä, vaan on mahdollista olla seksikäs ja asiallinen samaan aikaan. Seksikkyys tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, eikä siihen liity välttämättä paljasta pintaa ollenkaan. Julkisille paikoille sopiikin paremmin hienovarainen vihjailu kuin kovaääninen seksin korostaminen, jota paljas pinta helposti aiheuttaa. Rajanveto tässä asiassa on kuitenkin vaikeaa: tiukka nahkahame voi olla muuten neutraalissa asussa tyylikäs ja hienovarainen yksityiskohta, kun taas verkkosukkahousuihin ja korkokenkiin yhdistettynä helposti liikaa. Myös ikä ja vartalotyyppi vaikuttavat: pienirintaisella avarampikin kaula-aukko on toimistokelpoinen, isorintaisella mielletään tyrkyksi. Niin ei toki saisi olla, vaan sääntöjen pitäisi olla samat kaikille.

Naisten pukeutumisesta on helppo nimetä elementtejä, jotka herättävät seksuaalisia ajatuksia. Tiukkuus, läpikuultavuus, helman lyhyys, kaula-aukon suuruus, vahvat meikit ja korkeat korot. Naisena on hyvin helppo ilmaista seksuaalisuuttaan, riittää että pukee hameen kanssa verkkosukkahousut, niin saa miesten päät kääntymään. Samanlaisia katseenkääntäjiä ovat esimerkiksi homomiesten nahka-asut. Heteromiesten kohdalla on kuitenkin vaikeaa keksiä mitään vastaavaa pukeutumistyyliä tai vaatekappaletta. Monet naiset nimeävät seksikkäiksi miestenvaatteiksi muun muassa puvut, kauluspaidat ja univormut, mutta ei mitään niistä voi pitää erityisesti seksiä tai seksuaalisuutta henkivänä. Ne ovat enemmänkin siistejä työasuja tai asiallisia juhlavaatteita. Ei ole olemassa mitään erityistä pukeutumistyyliä, jolla heteromiehet voisivat korostaa seksuaalisuuttaan. Tämä johtunee siitä, että miehiä ei ole perinteisesti pidetty seksuaalisina objekteina. Seksikäs pukeutuminen on ajateltu miesten silmäniloksi, jolloin se kuuluu naisille ja homomiehille. Nykyajan naiset katsovat miehiä kuitenkin toisin silmin kuin aikaisempien sukupolvien edustajat, joten ehkä tulevaisuudessa jostain vaatteesta kehittyy miehillekin vaikkapa niiden verkkosukkahousujen kaltainen seksin symboli.

Koko ajatusta siitä, millainen pukeutuminen on ok ja millainen ei, leimaa vahvasti ajan henki. On ollut aika, jolloin säären vilauttaminen oli niin yltiöpäisen seksikästä, ettei sellaista voitu kuvitellakaan julkisille paikoille. On myös ollut aika, jolloin naisten ei ollut sopivaa käyttää housuja. Pukeutuminen on vapautunut koko ajan ja jatkanee vapautumistaan tulevaisuudessakin. Toivoisin, että seuraava askel olisi rintojen seksualisoinnin loppuminen, jotta nännimme saisivat yhtäläiset oikeudet miesten nännien kanssa. Kannatan kuitenkin sitä, että ihan kaikkia seksuaalisuuden vivahteita ei tarvitse julkisilla paikoilla esitellä, vaan jotain on mukavaa jättää myös yksityisemmän piirin tutkiskeltavaksi.

Aiheeseen liittyvää:

Paljastavat somekuvat ja dickpicit eivät ole sama asia

Voiko nainen olla kaunis ja vakavasti otettava samaan aikaan?

Naistenpäivä joka päivä

Kuuluuko seksuaalisuuden ilmaisu julkiseen tilaan? Read More »

Seksi on parasta, kun siinä on mukana koko keho

/ Seksuaalisuus

Oletteko jo kuulleet Himocastista? Himocast on Kaisa Merelän ja Jenni Janakan podcast, jossa puhutaan mistäpä muustakaan kuin seksistä. Pari ensimmäistä jaksoa eivät oikein iskeneet, mutta uusin jakso kolahti kovaa. Aiheena oli seksin kehollinen kokonaisvaltaisuus eli se, että ihminen on seksissä mukana koko kehollaan, ei pelkästään sukuelimillään. Kuulostaa ilmiselvältä, mutta sitä se ei kaikille todellakaan ole. On hämmentävää, miten genitaalikeskeistä seksi monelle oikeasti on. Kaisa ja Jenni puhuivat jaksossa paljon juuri siitä seksin yhdyntä- ja suorituskeskeisyydestä. Seksi hahmottuu monen päässä edelleen lähinnä yhdynnäksi. Kaikki muu paitsi penetraatio on esileikkiä, jonka tarkoituksena on valmistella sukuelimet yhdyntää varten. Esileikkiä harrastetaan siis siksi, että saataisiin pillu märäksi ja kulli kovaksi. Minusta se on todella suppea tapa suhtautua seksiin. Kehomme ovat täynnä erogeenisiä alueita, joiden koskettelusta voi saada valtavasti mielihyvää, mutta ne usein skipataan, koska on niin kiire päästä yhtymään ja laukeamaan. Unohdetaan, että usein siitä yhdynnästä ja kaikesta muustakin tulee paljon nautinnollisempaa silloin, kun keho on saanut kunnolla virittyä ennen sitä. Itselläni on usein suuria vaikeuksia kiihottua, jos seksitilanne etenee liian nopeasti. Rakastan sitä, kun saan kiireettömästi nautiskella toisen kosketuksesta, tuntea hellät sormet ihollani ja hengityksen niskassani, ilman mitään painetta kiihottumisesta. Yleensä se tapahtuu kuin itsestään, vähitellen alan toivoa enemmän ja kehonkielelläni ohjata kosketusta tiettyjä alueita kohti. Kun tilanne viimein etenee jalkoväliin asti, saatan olla niin äärimmilleni kiihottunut, että laukean sekunneissa. Himocastissa Kaisa kertoi samanlaisista kokemuksistaan, ja hänen mielestään seksi on ehdottomasti parasta silloin, kun siinä oikeasti vallitsee yhteys kahden ihmisen välillä, ei ole kiire minnekään, ja vaan nautiskellaan toisen kehosta. En voisi olla enempää samaa mieltä. Kehoni on sellaisessa tilanteessa paljon valmiimpi ja vastaanottavaisempi kuin silloin, jos pilluni vaan mekaanisesti hinkataan märäksi. Kyllä sekin onnistuu joskus, mutta joudun psyykkaamaan itseäni paljon jotta pystyisin nauttimaan siitä ollenkaan. Hirveintä on silloin, kun toinen vaan kyllästyy odottamaan kiihottumistani ja vaan kylmästi voitelee itsensä liukkarilla. En nauti sellaisesta yhtään. Minulle seksi on ihan eri asioita kuin hydrauliikkapumppausta edestakaisin. Minun pilluni ei nauti, jos koko kehoni ei nauti.

Monen miehen (tai ainakin monen seksikumppanini) näkökulmasta seksi tuntuu olevan yhtä kuin penis. Heille seksi on sitä, että kullista tuntuu hyvältä. Se toimii heille, koska keskimäärin miesten tuntuu olevan helpompaa kiihottua kuin naisten. Kehollinen kokonaisvaltaisuus ja erogeeniset alueet eivät ole kuitenkaan pelkästään naisten juttu, vaan uskon kenen tahansa seksielämän paranevan, jos nostaa katseen hetkeksi pois jalkovälistä. Kaisa kertoi Himocastissa näkevänsä seksikumppaneissaan selkeän eron, kun on siirrytty peniskeskeisyydestä tantraseksiin, jossa tärkeämpää on läsnäolo ja tietoisuus. Hänen mielestään miehen orgasmi tantristen lämmittelyharjoitusten jälkeen on maailman kaunein asia. Miehestä kuulemma huomaa, kuinka ejakulaatio lähtee jotenkin niin paljon syvemmältä: pelkkä penis ei laukea, vaan koko vartalo saa orgasmin. Hän kertoo myös omien orgasmiensa olevan syvempiä silloin, kun koko keho on mukana seksissä. Itse en ole tantraan tutustunut tai ajatellut sitä sen enempää, mutta tunnistan kyllä eron orgasmien syvyydessä. Toisinaan orgasmi on pienempi, se tuntuu vain lantion alueella, mutta parhaimmillaan ne väristyksen alueet tuntuvat ihan konkreettisesti koko kehossa.

Usein miehistä huomaa, että he ovat selkeästi kuulleet erogeenisten alueiden olemassaolosta: ja ehkä myös lukeneet iltapäivälehtien vinkkejä siihen, miten olla mahdollisimman hyvä rakastaja. Nämä tyypit kuvittelevat, että riittää, kun naista vähän pussailee kaulasta, ja sitten voikin jo siirtyä puristelemaan tisseistä. Ehkä se jollekulle toimiikin, mutta ei ole mikään pomminvarma keino. Ylipäätään on täysin mahdotonta antaa mitään ohjetta siitä, minkälainen kosketus toimii, koska tässäkin asiassa olemme niin kovin yksilöllisiä. Hyvä lähtökohta on toki koskea toista kuten haluaisi itseään koskettavan, mutta ei sekään aina toimi: eksäni valitti aina silittelyni kutittavan häntä, ja seksialoitteeksi hänelle toimi parhaiten ronski ote munasta kiinni. Toista pitää siis todella opetella koskemaan oikein, koska se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Tämän näkee hyvin niissä miehissä, jotka ovat olleet pitkään parisuhteessa. He ovat oppineet tuntemaan naisensa läpikotaisin, ja ovat tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla. Varmasti sama juttu näkyy minussakin, kun toistan uusien miesten kanssa asioita, joista eksäni piti. Omasta seksuaalisuudesta voi oppia koko ajan lisää. Minäkin tajusin oikeastaan vasta nyt, että kiireetön kosketus ja koko kehon huomiointi on se juttu, mikä minua sytyttää eniten. Melkein kaikki mieltymykseni kulminoituvat jollakin tapaa siihen. Olen esimerkiksi ehdoton aamuseksi-ihminen, mutta nyt vasta olen ymmärtänyt, ettei asialla ole mitään tekemistä vuorokaudenajan kanssa. Aamuisin on vain enemmän aikaa makoilla ja silitellä rauhassa. Tällaisia asioita itsestään tajuaa usein vasta sitten, kun joku muu puhuu niistä. Kiitoksia siis silmiä avaavasta jaksosta Himocastin Kaisalle ja Jennille! ps. muistatteko tämän Frendien jakson, jossa Monica puhuu naisen erogeenisista alueista?

Aiheeseen liittyvää: Seksi ilman tunteita on tylsää Kun mieli haluaa, mutta kroppa ei kiihotu Seksillä ei saa rakkautta

Seksi on parasta, kun siinä on mukana koko keho Read More »

En ole ilmainen huora, vaikka bloggaankin seksistä

/ Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Saan tämän blogin takia aina välillä yhteydenottoja miehiltä. On lähetetty dickpiciä Instassa ja pyydetty treffeille blogin kommenttiboksissa. Eikä siinä mitään, toki minua saa lähestyä, ja onhan se selkeää, että tällainen blogi herättää kiinnostusta. En vain pidä siitä sävystä, mikä monissa yhteydenotoissa on. Moni näköjään kuvittelee, että koska olen avoin ja puhun seksistä, minulle voi laukoa ihan mitä vaan ajattelematta sanojaan ollenkaan.

Sain viime kuussa julkaistun Ilta-Sanomien haastattelun jälkeen sähköpostiviestin mieheltä, joka ilmaisi halunsa tutustua minuun. Agendana hänellä oli häntä suoraan siteeraten saada ”tietoa/kokemusta siitä, miten pystyy parhaiten tuottamaan naiselle mielihyvää ja samalla nauttia itse”. Mies kertoi myös käyneensä seksityöntekijöiden luona hankkimassa kokemuksia tästä samaisesta aiheesta, mutta se ei kuulemma tuntunut omalta jutulta. Voidaan siis olettaa, että esimerkiksi Tinder ja muut seuranetsintämetodit olivat osoittautuneet tehottomiksi, kun hän oli joutunut vastentahtoisesti kääntymään seksityöntekijöiden puoleen. Tulkintani viestistä oli se, että mies toivoi enemmän säpinää naisrintamalle, mutta niin, että siitä ei tarvitsisi maksaa. Ilmeisesti minä vaikutin hänestä hyvältä välimuodolta, joka olisi yhtä auliisti valmiina seksiin kuin seksityöntekijä, mutta ilmaiseksi. Sain kerran myös sellaisen viestin, jonka lähettäjä kertoi olevansa entinen vanhoillislestadiolainen, joka nyt innoissaan tutkiskeli vasta löytynyttä seksuaalisuuttaan. Hän kertoi uudesta elämäntilanteestaan ja kyseli, olisinko tahtonut tutustua häneen. Viesti sinänsä oli ihan kohtelias, mutta väkisinkin ihmetyttää, mikä saa laittamaan tuntemattomalle ihmiselle viestin, jossa melko suoraan ehdotetaan seksiä.

Tietääkseni ei ole kovin tavallista lähestyä ihmisiä sähköpostitse suoralla seksiagendalla. Yleensä kai ajatellaan, että suora ehdottelu ei ole se paras tapa lähestyä, mutta näköjään minun kohdallani voi sitten tehdä poikkeuksen. Koska olen seksibloggari, minulle voi vain ilmoittaa mitä haluaa, eikä tarvitse olla kohtelias tai miettiä mitä sanoo. Koska kirjoitan seksistä, minä varmasti haluan sitä jokaisen kanssa, joka sitä minulle viitsii ehdottaa. Koska puhun rohkeasti tabuinakin pidetyistä asioista, lähden varmasti mielelläni ulos miesten kanssa, joista en tiedä mitään. Juu.

Yhteydenottoja tulee joskus sellaisiltakin, jotka tietävät minut ihan muista yhteyksistä kuin blogin kautta. Hiljattain sain viestiä eräältä puolitutulta, joka pyysi minua kanssaan ulos. Kun kysyin miksi juuri minä, hän vastasi, että koska on lukenut tekstejäni. Kyseessä sattui olemaan ihminen, jota en tietyistä syistä voisi tapailla vaikka jostain syystä haluaisinkin, ja hänkin tiesi nämä syyt oikein hyvin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ajatellut asiaa ihan loppuun asti, tai sitten hän mietti, että koska bloggaan seksistä, on moraalini varmaan sen verran löyhä, etten välitä, vaikka loukkaisin toiminnallani jotakuta. Se, että seksuaalisuus on minusta kiinnostava asia, ei kuitenkaan tarkoita, että panisin ketä tahansa seurauksista välittämättä. Toivon todella, että kyse oli vain siitä ajattelemattomuudesta. Muuten tuntuisi ikävältä, että ihminen, joka on tavannut minut monta kertaa, pitäisi minua niin piittaamattomana.

(Jälkeenpäin kuulin kyllä, että kyseessä ei oikeasti ollutkaan treffipyyntö, vaan tyyppi kuulemma halusikin vain keskustella teksteistäni. Jos näin tosiaan oli, olisi voinut olla hyvä idea mainita asiasta heti. Näin jälkikäteen sanottuna se kuulosti lähinmä huonolta selittelyltä. Just saying…)

Välillä tulee myös viestejä miehiltä, jotka eivät niinkään halua panna minua (tai ainakaan eivät sano sitä suoraan), vaan enemmänkin avautua seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. Minusta on kyllä mukavaa ja kiinnostavaa jutella esimerkiksi instaseuraajieni kanssa ajatuksista, joita tekstini ovat heissä herättäneet, ja niistä kumpuavista teemoista. En kuitenkaan välitä siitä, että joku tilittää minulle kaikki seksiongelmansa heti kun kerron mitä teen. Olen pätevä seksuaalineuvoja, mutta en tee tällä hetkellä asiakastyötä, joten en halua ratkoa kenenkään tuntemattomien seksiongelmia. Jos haluaa seksuaalineuvontaa, on mentävä sellaisen ihmisen luo, joka tekee sitä työkseen. En ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö, joka tarjoaa neuvontaa ja seksiä niille, jotka eivät sitä muualta saa.

(Lisäys 4.10.2020: Nykyään teen seksuaalineuvontaa, joten jos haluat kertoa seksuaalisuuteen liittyvistä ongelmistasi, se onnistuu kyllä! Lisätiedot ja hinnat löydät Seksuaalineuvonta-välilehdeltä. Ilmaiseksi en neuvontaa edelleenkään tee.)

Älkää ymmärtäkö väärin, pidän kyllä teidän laittamista viesteistä noin yleisesti ottaen, ja keskustelen seuraajieni kanssa tosi mielelläni. Tämä blogi ei kuitenkaan ole minulle mikään seuranhakukanava, joten en lähtökohtaisesti ole kiinnostunut tapaamaan seuraajiani henkilökohtaisesti tai harrastamaan seksiä heidän kanssaan. Ei muistakaan bloggaajista niin ajatella, joten en näe syytä miksi olisin poikkeus, vaikka aiheena onkin seksi. Voisin toisaalta kyllä kuvitella ehkä lähteväni ulos jonkun kanssa, joka lähestyisi minua mukavalla ja kohteliaalla viestillä. En siis pistä viestejä pahakseni, kunhan ne ovat asiallisia. Seksi edellä tehty yhteydenotto ei tule toimimaan koskaan.

Aiheeseen liittyvää:
Tämä ei ole mikään deitti-ilmoitus
Miksi blogini aiheuttaa seksuaalisia suorituspaineita?

En ole ilmainen huora, vaikka bloggaankin seksistä Read More »

Rehtori ei voi huoritella oppilaitaan, näyttivät he miltä tahansa

/ Yhteiskunta

Tällä viikolla on taas kerran saanut hämmästellä ihmisten ajattelemattomuutta ja tiedonpuutetta, kun Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuorinen päästeli MOT-ohjelman koulukiusaamista käsittelevässä jutussa melkoisia sammakoita suustaan. Vuorinen tuntuu olevan sitä mieltä, että hänen koulunsa suuret kiusaamisluvut selittyvät oppilaiden kummallisella tarpeella ”korostaa homouttaan ja lesbouttaan” sekä ”pukeutua hutsahtavasti”. Hänen mielestään kiusatut provosoivat kiusaajia pukeutumisellaan, ja se on siten heidän itsensä aiheuttamaan. Olen aika kauhuissani siitä, kuinka tällaiset asenteet omaava ihminen voi olla kasvatusalan ammattilainen.

Vuorinen toteaa jutussa pitävänsä outona joidenkin oppilaiden tarvetta ilmaista seksuaalista suuntautumistaan erikoisella pukeutumisella. Hänen mielestään on ymmärrettävää, että muut oppilaat närkästyvät tällaisesta huomion hakemisesta, ja alkavat siksi kiusata erilaiselta näyttävää oppilasta. Hänen mukaansa pukeutuminen voi olla ”tosi hutsahtavaa”.  Hän pitää tärkeänä, että jokainen saa pukeutua ja ilmaista itseään kuten haluaa, kunhan tekee sen niin, ettei ”ärsytä ja provosoi muita”. Kun emme me heterotkaan hänen mukaansa jatkuvasti heterouttamme korosta, niin miksi sitten homojen ja lesbojen pitäisi niin saada tehdä.

On pöyristyttävää, miten ihminen, jonka pitäisi olla asiantuntija lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukemisessa, voi puhua näin. Tässä nähdään taas, kuinka seksuaalikasvatus ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat jäävät hyvin usein tärkeysjärjestyksessä alimmaisiksi, niitä ei pidetä tärkeinä eikä kouluissa työskenteleviltä vaadita niiden suhteen tarpeeksi laajaa osaamista. Ala-asteen viimeiset luokat sekä yläaste ovat kuitenkin hyvin tärkeää aikaa seksuaaliselle kehittymiselle, ja tällaiset aikuisten ajattelemattomat sanomiset voivat tehdä kehitykselle paljon vahinkoa. Yhdistettynä kiusaamiseen ja syrjintään voi tuloksena olla vähintäänkin isot ongelmat seksuaalisuuden kanssa aikuisena, tai masennusta ja muita mielenterveysongelmia.

Sexpo-säätiön puheenjohtaja Tiia Forsström ja toiminnanjohtaja Tommi Paalanen huomasivat tämän saman epäkohdan ja kirjoittivat siitä hyvän vastineen artikkelille. He tuovat tekstissään esille sen, kuinka rehtori Vuorisen kummastelema seksuaalisuuden ilmaisu on jo 12-vuotiailla hyvin tavallista, ja varhaismurrosikään kuuluvat myös erilaiset kokeilut esimerkiksi pukeutumisella. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta ne pitäisi käsitellä rakentavasti, ei nuorta häpäisemällä.

Rehtori Vuorisen tietämättömyys näkyy parhaiten hänen väitteessään siinä, etteivät heterot muka toisi seksuaalista suuntautumistaan esille. Koko yhteiskuntamme on niin heteronormatiivinen, ettei meidän tarvitse, mutta emme tajua sitä itse, koska se on meille itsestäänselvää. Yhteiskunta sylkee heteroutta ihmisten silmille niin voimakkaasti, etten yhtään ihmettele, jos joku siihen muottiin sopimaton nuori vetää hieman yli yrittäessään siitä erottautua. Tuskinpa kenelläkään olisi tarvetta julistaa omaa heteroudesta poikkeavaa seksuaalista suuntautumistaan, jos ne edustuisivat heterouden kanssa yhdenvertaisina. Jossain näin myös hyvän kommentin, jossa kommentoija ihmetteli, eikö rehtori ole viettänyt aikaa koulunsa murrosikäisten poikien kanssa: teinipoikien jutut kun ovat aika vahvasti sitä pillu pillu tissit-osastoa, joka ainakin omaan korvaani kuulostaa aika vahvasti juuri siltä heterouden esilletuomiselta.

Rehtori Vuorinen on toki oikeassa siinä, että varmasti erilaisuus herättää joissain oppilaissa negatiivisia tunteita, jotka ajavat heidät kiusaamaan. Ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole se, että nämä ”erilaiset” pienentävät itsensä ja mukautuvat massaan. Aikuisten, kuten lasten vanhempien ja kasvatusalan ammattilaisten tulisi omilla asenteillaan ja esimerkillään opettaa, että kaikki ovat samanarvoisia eikä ketään saa kiusata, oli sitten millainen tahansa. Teineinä kaikki ovat jossain määrin epävarmoja, ja toisilla se epävarmuus saattaa purkautua oman itsetunnon pönkittämisenä toisia kiusaamalla. Nuoret huorittelevat ja homottelevat toisiaan epävarmuuttaan ja tietämättömyyttään, mutta aikuiset eivät voi toistaa samaa diskurssia, vaan heidän on tehtävä selväksi, että se on väärin. Seuraukset kiusaamisesta pitäisi kohdistua niihin, jotka kiusaavat, ei niihin, joita kiusataan. Jos syyllistämme nuoria siitä, että he ”kerjäävät” kiusaamista pukeutumisellaan, kasvatamme jälleen yhden sukupolven, joka syyllistää esimerkiksi raiskauksen uhreja provosoivasta pukeutumisesta.

Huomenna perjantaina 11.1. on Pukeudutaan hutsahtavasti-päivä, jonka tarkoituksena on osoittaa tukea näille Sysmän yhtenäiskoulun kiusatuille ja muille samassa tilanteessa oleville, jotka ovat saaneet oman pukeutumisensa olevan syynä heidän kiusaamiselleen. Tarkoitus ei ole kulkea seksihepenissä pitkin ja poikin, vaan pukeutua siten kuin itsestä tuntuu hyvältä. Päivään voi osallistua jakamalla somessa kuvan hashtagilla #hutsahtava pukeutuminen. Minä ainakin olen mukana! Toivottavasti tästä tulee sen verran iso haloo, että rehtori Vuorinen ja muut vastaavat aivopiereskelijät menevät vähän itseensä ja joutuvat muuttamaan asenteitaan.

Aiheeseen liittyvää:

Kohti oman kehon hyväksyntää Seksuaalinen häirintä ei lopu ennen kuin miehetkin tuomitsevat sen Pojat on poikia, tytöt on lutkia

Rehtori ei voi huoritella oppilaitaan, näyttivät he miltä tahansa Read More »

Tinder tekee ihastumisesta vaikeaa

/ Ihmissuhteet

Haluaisin ihastua pitkästä aikaa oikein kunnolla. Olen melkein unohtanut, miltä se tuntuu. Kukaan mies ei ole aikoihin saanut sydäntäni pamppailemaan tai sukkiani pyörimään jaloissa. Suurin syypää tähän ongelmaan tuntuu olevan Tinder. Pähkinänkuoressa ongelma on se, ihastuksen kehittymiselle ei tunnu olevan modernissa hektisessä deittailumaailmassa tilaa. Ennen Tinderin olemassaoloa suhteet alkoivat ihastumisella, mutta Tinder-aikakaudella homma menee päinvastoin: ensin ruvetaan suhteeseen, ja tunteet kehittyvät pikku hiljaa – jos kehittyvät. Itse tarvitsen ympärilleni tilaa ja aikaa kypsytellä tunteitani rauhassa, joten Tinder-meininki on omiaan tappamaan ne alkutekijöihinsä.

Kuvat Lux Helsinki-valotaidekierrokselta. 

Ennen Tinderiä ihastuin helposti, ja minulla oli melkein aina joku pikku ihastus päällä. Ihastukseni tosin harvoin johtivat mihinkään, mutta silloin harvoin kun niistä jotain syntyi, mukana oli todella suuria tunteita. Tinderin myötä tilanne on kääntynyt päälaelleen. Kaikki Tinderistä alkavat suhteet lähtevät liikkeelle siitä oletuksesta, että osapuolet ovat kiinnostuneet toisistaan, vaikka eivät ole edes tavanneet toisiaan. Niinpä sitä tulee käytyä treffeillä kaiken maailman tyyppien kanssa, joista vain murto-osaan ihastuu. Tämä johtaa kummallisiin tilanteisiin, joissa joutuu lopettamaan kuukausitolkulla kestäneen suhteen siksi, että tunteita ei vaan tule. Se on aivan nurinkurista.

Tinderissä tapaa tosi paljon sellaisia tyyppejä, joihin ei muuten tutustuisi koskaan: toisin sanoen tulee käytyä treffeillä sellaisten miesten kanssa, joista ei tosielämässä kiinnostuisi ollenkaan. Olen ollut monta kertaa sellaisessa tilanteessa, että Tinder-deitti ei ole tosielämässä ollut sitä mitä odotin, mutta olen silti antanut mahdollisuuden, koska en viitsi olla ilkeä. Sitten treffeillä onkin ollut kivaa ja jotenkin vain olemme päätyneet tapailemaan, vaikka en missään vaiheessa ole ollut erityisen kiinnostunut. Tapailun jatkuessa olen jossain vaiheessa tajunnut olevani käytännössä parisuhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne yhtään mitään. Siinä vaiheessa iskee ahdistus ja pakokauhu ja suhde on ollut pakko lopettaa, koska en ikinä pystyisi sitoutumaan ihmiseen, johon en ole vähääkään ihastunut. Tämä on omassa rakkauselämässäni suurin Tinderin aiheuttama ongelma, sillä melkein kaikissa yli kuukauden kestäneissä tapailusuhteissani on käynyt näin. En usko, että tätä ongelmaa olisi, jos tapaisin miehiä muuten kuin Tinderin kautta.

Mikä siinä sitten on, etten ole kelpuuttanut poikaystäväkseni yhtäkään näistä kivoista ja mukavista miehistä, joita olen yrittänyt tapailla? Syytän jälleen kerran Tinderiä: se vaikeuttaa sitoutumista hirveästi siksi, että valinnanvaraa on niin paljon. Seuraavalla pyyhkäisyllä voi aina löytyä joku vielä parempi, joten on tosi vaikeaa tyytyä kehenkään. Helposti käy niin, että omat kriteerit nousevat yhtäkkiä tosi korkealle, eikä mistään meinaa löytyä ketään, joka ne kriteerit täyttäisi. Ihan kehen tahansa ei toki pidäkään tyytyä, mutta jos lemppaa kumppaniehdokkaita paidan värin perusteella, on ehkä menty liian pitkälle. Itsekin olen toisinaan aika vaativa miesten suhteen, ainakin tietyissä asioissa, kuten seksijutuissa. Tiedän kuitenkin, että en pystyisi pysymään uskollisena kenellekään, joka olisi mielestäni vain ”ihan hyvä”. Siksi olisi minulta väärin ryhtyä parisuhteeseen sellaisen miehen kanssa, koska päätyisin vain pettämään, eikä siinä olisi mitään järkeä.

Olen myös miettinyt paljon sitä, kuinka eri asia oli mennä jonkun ihastuksen kohteen kanssa treffeille, kuin sopia tapaaminen jonkun Tinder-matchin kanssa. Jälkimmäisestä on usein romantiikka kaukana. Tinder ja siellä tapaamani miehet ovat monesti horjuttaneet uskoani rakkauden mahdollisuuksiin: välillä tuntuu, että koko sovelluksen käyttäjäkunta kuuluu johonkin friikkisirkukseen tai on karannut eläintarhasta. Onneksi olen tavannut myös paljon hyviä miehiä ja osaan olen jopa onnistunut ihastumaan. Eksäni kanssa kävi vielä niinkin onnellisesti, että hänkin ihastui minuun, ja pääsin jopa puoleksitoista vuodeksi pois Tinderistä hänen ansiostaan. Toivoa siis on, joten en ole vielä luovuttanut koko sovelluksen suhteen. On kuitenkin tosi rankkaa yrittää pitää toivoa yllä ja uskoa ihastumisen mahdollisuuksiin, jos joutuu aina käymään läpi viisitoista huonoa vaihtoehtoa ennen sen yhden hyvän löytymistä.

Olen ollut Tinderin kanssa tosi epäaktiivinen koko viime syksyn, ja sama linja jatkuu edelleen. Lippu on silti korkealla ja uskon vakaasti siihen, että ennemmin tai myöhemmin saan taas kokea ihastumisen. Eikös sekin ole joku juttu, että keväällä ja kesällä ihastuu helpommin kuin talvella? Kevättä odotellessa siis.

Tinder tekee ihastumisesta vaikeaa Read More »

Sinful-joulukalenterin sisältö + arvonta

/ Seksuaalisuus

Sain blogiyhteistyönä Sinfulin seksilelujoulukalenterin, jonka luukkujen sisältö on tuonut kovasti lämpöä näihin kylmiin talvisiin viikkoihin. Kalenterista saamiani leluja ja muita tarvikkeita on vilahdellut joulukuun novellipostauksissa, mutta halusin tehdä niistä vielä oman erillisen postauksen, koska kalenterin sisältöä ei Sinfulin sivuilla kerrota. Kalenteri lienee samantyyppinen ensi joulunakin, joten tästä saa vähän käsitystä siitä, minkälaista sisältöä on odotettavissa. Postauksen lopusta löytyy myös kalenteriin liittyvä arvonta! Ihan jokaista tuotetta en ole ehtinyt itse kokeilemaan, onhan 24 erilaista härpäkettä kuitenkin melkoinen määrä tavaraa, ja on tässä (valitettavasti) muutakin elämää kun seksileluilla leikkiminen. Voin kuitenkin todeta kalenterin sisältäneen yleisellä tasolla hyvin monipuolisen valikoiman erilaisia ja erilaiseen seksiin sopivia tarvikkeita, joista riittää iloa monenlaiseen makuun. Omastakin lelulaatikostani löytyy nyt kalenterin ansiosta sellaisia juttuja, joita tuskin olisin itse hankkinut. Tuotteiden yhtenäinen värimaailma ja yksinkertaisen tyylikäs muotoilu viehättävät myös visuaalisesti.

Erilaisia vibraattoreita löytyi kalenterista peräti neljä kappaletta. Vasemman reunan klitorisvibraattorissa on neljä erilaista vaihtopäätä, ja se toimii tavallisella AA-paristolla. Vibraattorissa on yksi värinävaihtoehto, joka on melko voimakas. Keskellä olevaan dildovibraattoriin sopivat niinikään AA-paristot, ja värinän voimakkuutta saa vaihteltua päässä olevan säätimen avulla. Kummatkin ovat oivallisia perusvibraattoreita. Hieman nextimmän levelin nautinnonväreitä tarjoili jouluaaton luukusta paljastunut kauko-ohjattava kiihotinkuula, joka ladataan USB-piuhalla ja jonka 11 erilaista värinäominaisuutta voi säätää sekä itse kuulasta että kaukosäätimen avulla. Kaukosäätimen kantomatkan luvataan olevan yli 10 metriä, ja ainakin täällä meillä 65 neliön kolmiossa homma toimi kitkattomasti kämpän vastakkaisista päädyistä.

Monikäyttöisyys on seksileluissakin hyvä asia, ja sitä tarjoilee erityisesti tämä kvartetti. Pikkuisessa bullet-vibraattorissa on seitsemän erilaista värinäasetusta, ja se toimii LR44-paristoilla. Laite muuntautuu erillisen lisäosan avulla käteväksi sormivibraattoriksi, jolla on erityisen mukavaa päristellä itsensä huipulle, koska se on kaikista kalenterin vibraattoreista hiljaisin. Näin kämppiksen kanssa asuessa on nimittäin ikävää, jos vibraattori surisee kuin moottorisaha. Vibran voi yhdistää myös penisrenkaaseen, jonka värähtelevät pupunkorvat stimuloivat klitorista. Kakkosreikääkään ei ole unohdettu, sillä vibran voi työntää myös siroon anaaliholkkiin, ja suristella menemään myös pepun puolella.

Kalenteri on suunnattu ensisijaisesti pariskunnille, ja se sisälsi leluja kaikenlaisille värkeille. Pienehköt ja sileäpintaiset kuulat on tarkoitettu lantionpohjan lihasten vahvistamiseen. Musta paksu penisrengas on yksinkertaisuudessaan toimiva, läpinäkyvä taas sisältää värinätoiminnon. Silikoninen masturbaattoriholkki on pehmeän ja miellyttävän tuntuinen, ja sen sisällä on nystyröitä, jotka stimuloivat penistä koko varren mitalta. Sen kanssa kannattaa käyttää liukuvoidetta, jota tuli kalenterin mukana kolme pientä näytepakkausta.

Kalenterista löytyi myös pientä päällepantavaa, mikäli näitä nyt vaatteiksi voi kutsua. Sivuilta solmittavat pikkuhousut ovat haaroista auki, ja ne solmitaan sivuilta ruseteilla, joten ne sopivat monenkokoisille käyttäjille. Säädettävä on myös pitsinen sukkanauha, joka myös joustaa. Mustat strassit on tarkoitettu nännien ympärille liimattaviksi. Aika kuuma asukokonaisuus!

Säilytän omaa leluvalikoimaani laatikossa sängyn alla, mutta kalenteri tarjoili säilytykseen myös toisenlaisen vaihtoehdon. Musta satiinipussi on huomiota herättämättömän tyylikäs, joten sitä ei tarvitse piilottaa mihinkään, vaan voi hyvin pitää vaikka esillä makuuhuoneessa. Pussia voi käyttää esileikkiinkin: täynnä kätesi pussiin, ja valitse umpimähkään päivän lelut! Esileikissä toimivat myös hauskat nopat, jotka määräävät miten, minne ja kuinka kauan kosketaan.

Omasta mielestäni kalenterin kiinnostavinta antia olivat bondageen sopivat tuotteet. Höyhenkutitin on hellän aistillinen, ja tuntuu iholla kihelmöivän hauskalta yhdistettynä esimerkiksi pitsiseen silmäsiteeseen. Jos näköaistin haluaa kokonaan pois pelistä, voi käyttää mustaa silmälappua. Sitomisleikkien makuun pääsee satiinisten kahleiden avulla, joissa on päissä silmukat, joiden avulla esimerkiksi käsien sitominen onnistuu helposti.

Tarrakiinnitteiset käsiraudat ovat helppokäyttöiset ja turvalliset, eivätkä liian löysät kapeisiinkaan ranteisiin. Nänniklipsien kireyttä saa säädettyä, ja niissä roikkuvat helmet ovat kauniin näköiset. Nahkainen flogger-piiska on tuntuu sopivan kipakalta, mutta ei jätä jälkiä, ellei ihan hulluna paisko. Bondage-teippi on monikäyttöinen lisä sitomisvälinerepertuaariin, teippi on kestävää ja pysyy hyvin.

Suosittelisinko Sinful-kalenteria? Todellakin, varsinkin sellaisille, joilta ei seksileluja vielä omasta takaa kovin paljoa löydy. Itselläni on nyt se tilanne, että osa leluista on hieman turhia. Joidenkin kohdalla omistin vastaavia jo etukäteen, ja osalle ei muuten vaan ole käyttöä. Mutta sepä ei haittaa mitään, koska jollakin teistä varmasti on, ja siksipä päätin arpoa muutamia niistä teidän lukijoiden kesken. Yksi onnekas saa omakseen mustat nännistrassit ja silmälapun, ja toiselle lähtee masturbaattoriholkki liukkarin kera. Arvontaohjeet alla: 1. Mene Instagramiin ja ota seurantaan @teekutsuillablogi 2. Tykkää arvontakuvasta (1 arpa) ja merkitse ystäväsi kommenteissa (jokainen kommenteissa merkitty uusi seuraaja + tykkääjä = merkitsijälle 1 lisäarpa) 3. Arvonta päättyy keskiviikkona 9.1. klo 17, julkaisen voittajat Instagram Storyssa ja ilmoitan heille myös henkilökohtaisesti.

Sinful-joulukalenterimyytiin viime vuonna loppuun, joten kalenteri oli ilmeisen suosittu. Tästä voit käydä ilmoittautumassa sähköpostilistalle, jotta saat ensimmäisten joukossa ilmoituksen, kun tämän vuoden kalenteri valmistuu. Sinfulin sivuillaon nyt myös käynnissä alet, joten jos joku tämän postauksen tuotteista sytytti, se kannattaa käydä tilaamassa nyt. Ihan jokaista tuotetta en sivuilta löytänyt, mutta laajasta valikoimasta löytyy varmasti vastaava tuote.

Aiheeseen liittyvää: Mitä tehdä seksileluille eron jälkeen? Voiko vibraattorista tulla riippuvaiseksi? Novellisarja: Osa 1: Yllätyspaketti Osa 2: Kuka oikein olet? Osa 3: Vain illallinen Osa 4: Onkos täällä kilttejä lapsia

Sinful-joulukalenterin sisältö + arvonta Read More »