Kirjoitin viime syksynä postauksen liittyen miehiin, joiden on vaikeaa saada seksiä, ja totesin lopussa, että tästä mielenkiintoisesta aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Sen on kuitenkin minun sijastani tehnyt Timo Hännikäinen: Ilman -niminen esseekokoelma kertoo pakkoselibaatissa elämisestä ja seksuaalisesta syrjäytymisestä. Luin kirjan, koska halusin ymmärtää näitä asioita kokeneen sielunmaisemaa. Jotain voinkin ymmärtää, mutta iso osa Hännikäisen ajatuksesta herättää lähinnä hämmennystä, epäuskoa ja ahdistusta.

Hännikäisen mukaan liberaali suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen synnyttää hänen kaltaisiaan seksuaalisia väliinputoajia, koska tietyt miehet, niin sanotut alfaurokset, saavat naisia ja seksiä enemmän kuin tarpeeksi, ja toiset jäävät kokonaan ilman. Lisäksi pariutumismarkkinoilla pelataan vahvasti naisten säännöillä, eivätkä naiset pelkää käyttää hyväkseen miesten ahdinkoa. Kaikkea syytä hän ei vieritä muiden harteille, vaan erittelee useaan otteeseen itsestään johtuvia syitä pakkoselibaattiinsa. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että tilannetta pitäisi muuttaa niin, että hänenkin kaltaisensa ujot ja sosiaalisesti estyneet saisivat seksiä. Ratkaisuehdotuksiksi hän esittää parisuhteiden ja perheiden lujittamista niin, että miehet pysyisivät uskollisina naisilleen, sekä naisten avoimempaa suhtautumista spontaaniin seksiin ja seksiehdotuksiin.

Hännikäisen käsitys naisista on mielenkiintoinen. Hän puhuu naisista kuin kokonaan toisen lajin edustajista, joiden toimintaa ohjaa aivan eri logiikka kuin miesten. Naisten ulkonäköä kyllä ruoditaan värikkäin sanakääntein, mutta muu taitaa olla yhdentekevää, vaikka Hännikäinen kovasti kertoo toivovansa parisuhdetta ja ”sielujen yhteyttä”. Auktoriteettina Hännikäinen ei osaa naista pitää eikä pysty ottamaan esimerkiksi naispappeja ollenkaan vakavasti.

Käsitys naisen seksuaalisuudesta on myös vähintäänkin kyseenalainen. Hännikäinen tuntuu ajattelevan, että naisille seksi on lähinnä vallankäytön väline ja että nainen haluaa aina mieheltä seksistä vastineeksi jotakin, esimerkiksi taloudellista hyötyä. Seksin ”pihtaaminen” eli siitä kieltäytyminen silloin tällöin on Hännikäisen mukaan naisen keino ”ostaa ruumiilleen lisäarvoa”. Tekstistä huutaa läpi vanha ajatus siitä, että naisen seksuaalisuus on ensisijaisesti miestä varten. Mitään itsemääräämisoikeutta omasta kehosta ei naisella selvästikään saisi olla, sillä sehän on häikäilemätöntä miesten terrorisointia ja kiduttamista.

 

 

Feministeistä Hännikäinen esittää aivan erityisen uskomattomia väitteitä. Hänen mukaansa feministit nauttivat tyypillisesti alistavasta seksistä, koska siten he voivat uskotella itselleen, että miehet ovat sikoja. Nykyfeminismi on kuulemma pelkkää valkoisiin heteromiehiin kohdistuvaa seksismiä, ja oikeastaan feministit eivät edes halua korjata maailman epätasa-arvoisuutta, koska silloin koko hommalta putoaisi pohja eikä feminismiä tarvittaisi. Vuonna 2009 ilmestyneen kirjan uuteen painokseen on lisätty Hännikäisen 10 vuotta myöhemmin kirjoittama esipuhe, jossa hän jatkaa kauniita puheitaan feminismistä. Hän muun muassa toteaa, että on virheellistä ajatella naisten käyvän kollektiivista sotaa miessukupuolta vastaan, sillä tätä sotaa käy todellisuudessa vain vaikutusvaltainen vähemmistö, jota hän nimittää ”feministitutkijoista koostuvaksi koulutettujen idioottien luokaksi”. Nämä ihmiset kuulemma ”ihannoivatsairaalloista ylipainoisuutta, kaikentyyppistä mauttomuutta, karkeaa käytöstä, androgyynisyyttä ja sukupuolista holtittomuutta” sekä aivan aiheettomasti syyttävät naisvihasta, mikäli menee kertomaan totuuden nykynaisista kutsumalla heitä ” vallanhimoisiksi, kevytkenkäisiksi ja narsistisiksi”.

Kuinka hurmaava mies! Kuka nyt ei tällaisen helmen kanssa sänkyyn tahtoisi?

Kirjan lopussa Hännikäinen myös kovasti ihmettelee, miksi naiset luulevat miesten halveksivan heitä, jos he suostuvat helposti seksiin. Kuulemma miehet enemmänkin kunnioittavat ja arvostavat tällaisia naisia. Kuitenkin parikymmentä sivua aikaisemmin Hännikäinen puhuu opiskeluajan tutuistaan, jotka ”vapautuneesti” harrastivat seksiä useiden miesten kanssa tajuamatta, että nämä miehet pilkkasivat heitä keskenään ja vertailivat kokemuksiaan kyseisten naisten kanssa. Niin, hmm, mistäköhän voisi johtua…

Seksi on Hännikäiselle yhdyntää, ja masturbaatio ”oikean” seksin korvike. Penetraation lisäksi Hännikäinen toivoisi kuitenkin myös jonkinlaista tunnesidettä penetroitavaan. Tämän vuoksi seksityöntekijän luona käyminen ei ole hänen tilannettaan helpottanut.

Tämä huomioon ottaen on mielenkiintoista, että Hännikäinen ehdottaa ratkaisuksi naisten seksipalvelusta eli pakollista työskentelyä valtion bordellissa. Tämä ehdotus myös ohittaa naisten seksuaalioikeudet varsin suvereenisti, mutta ne eivät Hännikäistä taida juuri kiinnostaa.

 

 

Toinen ehdotus, jonka Hännikäinen uskoo parantavan pakkoselibaatissa elävien tilannetta, on avioliiton tukeminen yhteiskunnan taholta, uskottomuuden rangaistavuus ja avioeron vaikeuttaminen. Näin tekisimme paluun menneisyyden Suomeen, jossa naimattomia oli huomattavasti vähemmän kuin nyt ja ilmeisesti poistaisimme ongelman, jossa jo parisuhteessa olevat miehet haalivat itselleen lukemattomat määrät rakastajattaria jättäen muut miehet kokonaan ilman. Jälleen kerran naiset ohitetaan, mutta Hännikäisen mukaan meitä kiinnostaa muutenkin lähinnä miehen status ja rahat, niin eipä sillä kai niin väliä ole. Eikä sekään haittaa, että pahimmassa tapauksessa olisi jumissa suhteessa ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Kunhan on vieressä vaimo, joka aviovelvollisuudesta antaa silloin tällöin, kaikki on hyvin!

Kirjan ansioksi on kyllä luettava se, että se näyttää erinomaisesti, mitä yksinäisyys ja läheisyyden, rakkauden ja seksin puute voi ihmisen mielenterveydelle tehdä. Hännikäinen kertoo kirjassa omista mielenterveysongelmistaan, ja kuvaa pakkoselibaatin aiheuttaneen hänelle elinikäisiä psyykkisiä vaurioita. Kirja on myös kiistaton todiste siitä, että seksuaalinen syrjäytyminen voi aiheuttaa radikalisoitumista ja aggressiivisuutta. Hännikäinen kuitenkin normalisoi tätä todetessaan, että ”luultavasti jokainen mies on jonakin hetkenä halunnut tappaa tai pahoinpidellä sairaalakuntoon jonkun entisen tyttöystävänsä tai tämän uuden poikaystävän”. Väkivaltafantasioita kuullaan myös nettideittailusta kertovassa kohdassa, kun Hännikäinen toivoo ilmoituksen jättäneiden naisten saavan ansionsa mukaan ja löytävän itselleen miehen, joka ”iskee heidän leukaluunsa halki ja murtaa heidän molemmat käsivartensa”. Tämä on toki kohtuullinen toivomus, kun kyseiset naiset olivat tehneet niinkin hävyttömän teon kuin listanneet ilmoitukseensa toivomuksia kumppaninsa ominaisuuksista.

Omasta mielestään Hännikäinen ei ole ollenkaan naisvihamielinen, mutta minusta kirja oikein huutaa misogyniaa ja seksismiä. Toisaalta olenkin Hännikäisen mielestä nainen, josta jokaisen itseään kunnioittavan miehen tulisi pysyä erossa, koska puhun cis-seksismistä, rodullistamisesta, kehopositiivisuudesta, voimaantumisesta ja sukupuolisensitiivisyydestä, jotka ovat hänelle ilmeisesti jonkin sortin punainen vaate. Että joo, meillä on aika erilaiset käsitykset maailmasta. Nykyään Hännikäisellä on ilmeisesti vaimo, joka on nämä puheet huomioon ottaen melkoinen ihme, mutta toki iloinen asia. Mikäli joku ihmettelee seksittömyyttään ja kokee sielunveljeyttä Hännikäisen kanssa, suosittelisin tarkistamaan omaa ajatusmaailmaa. Tuskin kukaan nainen, jolla on yhtään itsekunnioitusta, haluaa seksiä tällaisten tyyppien kanssa.

Aiheeseen liittyvää:

Miksi mies ei saa seksiä?

Timo Hännikäisen haastettelu City-lehdessä 6.3.2009

Seksuaalisuus mietityttää minua usein niin henkilökohtaisesta kuin yhteiskunnallisestakin näkökulmasta. Usein nämä kaksi tuntuvat kietoutuvan yhteen, varsinkin naisten seksuaalisuudesta puhuttaessa. Meillä alkaa olla jo varsin hyvät mahdollisuudet toteuttaa seksuaalisuuttamme tasavertaisina toimijoina, mutta jostain syystä näin ei kuitenkaan tapahdu. Miksi on niin paljon älykkäitä, itsenäisiä ja pärjääviä naisia, jotka typistävät seksuaalisuutensa miehen nautinnon välineeksi? Mikä ihme meidän nautintomme tiellä seisoo?

En selvästikään ole pohdintojeni kanssa yksin, sillä myös seksuaalikasvattaja Kaisa Merelä on tarttunut aiheeseen ja tehnyt siihen liittyvän verkkokurssin. Kurssin nimi on POWERFUL SEXUAL AWARE ja sen tarkoitus on tarjota naisille sellaista tietoa seksuaalisuudesta, sen historiasta, nautinnosta ja vallasta, joka jokaisen pitäisi tietää, mutta jota emme ole koskaan saaneet. Kaisan kurssilla selviää muun muassa miksi seksinormimme on niin yhdyntäkeskeinen, miksi evoluutiobiologialla ei kannata perustella yhtään mitään ja miksi heteronaiset saavat kaikista ihmisryhmistä vähiten orgasmeja. Kurssin kattavat materiaalit ovat saaneet minutkin oivaltamaan uutta seksuaalisuudestani ja luomaan siihen entistä hyväksyvämmän suhteen.

Naisen seksuaalisuus ei ole miehen seksuaalisuus

Seksuaalisuutta on kautta historian pyritty säätelemään ja rajoittamaan, ja naisten kohdalla se jopa häivytettiin olemattomiin pitkiksi ajoiksi. Vaikka nykyään tunnistamme myös naiset seksuaalisiksi olennoiksi, meidän nykynaistenkin seksikäyttäytyminen ja kokemus omasta seksuaalisuudesta on vahvasti värittynyt menneisyyden uskomuksista.

Itseäni on aina ärsyttänyt ajatus, jonka mukaan naiset ovat vähemmän seksuaalisia kuin miehet. Inhoan stereotypiaa seksiä vonkaavista miehistä ja pihtaavista naisista, ja suurta osaa seksuaalihistoriastani voi kuvata yhden naisen taisteluksi tätä hölmöä harhaluuloa vastaan. Nuorempana minulla oli kova tarve todistaa sekä itselleni että muille, ettei naisen seksuaalisuus ole sen kummempi kuin miehenkään vaan meitäkin panettaa, mekin voimme nauttia ja olla aktiivisia toimijoita seksissä. Olin oikeilla jäljillä, mutta en ollut rehellinen itselleni vaan yritin vaan pakottaa seksuaalisuuteni valmiista muotista toiseen. En halunnut olla stereotyyppinen nainen, jolta pitää vongata seksiä, joten yritin olla kuin stereotyyppinen mies, joka haluaa seksiä aina ja kaikkialla. Seksuaalisuus ei kuitenkaan omalla päätöksellä tai yrittämällä miksikään muutu, joten päädyin vain rikkomaan omia rajojani ja harrastamaan todella paljon sellaista seksiä, josta en saanut mitään irti.

Tällaiset ylilyönnit lienevät tyypillisiä meille nykynaisille, joilla on ensi kertaa vapaus olla seksuaalisia: emme osaa käyttää vapauttamme oikein, koska historialliset uskomukset ovat vääristäneet käsitystämme seksuaalisuudesta. Itselläni kesti esimerkiksi kauan ymmärtää, ettei seksuaalisuuteni ole huono tai vääränlainen siksi, ettei yhdyntä tuota minulle maksimaalista nautintoa. Nyt tiedän, ettei vika ole minussa, vaan päivittämistä kaipaavissa seksiin liittyvissä uskomuksissamme.

POWERFUL SEXUAL AWARE tekee upealla tavalla näkyviksi kaikki ne seksuaalisuuttamme yhä edelleen rajoittavat ”historialliset aivopierut”, joiksi Kaisa näitä hauskasti ja osuvasti nimittää. Vaikka nämä asiat jollain tasolla tietäisikin, ne jysähtävät tajuntaan ihan uudella tavalla, kun niistä on niin sanotusti mustaa valkoisella. Eikä kyse ole vain sanoista: kun näkee anatomisesti havainnollistavan videon siitä, kuinka surkean pieni osa klitoriksesta, naisen nautinnon ytimestä, saa yhdynnässä stimulaatiota, ei enää jaksa syyttää itseään siitä, jos se ei laukeamiseen riitä. Itseään ja muita on helpompi ymmärtää, kun tiedostaa tämän historian painolastin, jota yhä harteillamme kannamme.

Orgasmi itseä, ei miestä varten

Kun väitetään naisten olevan miehiä vähemmän seksuaalisia, normalisoidaan samalla se, että naiset harrastavat miehiä enemmän epätyydyttävää seksiä ja saavat vähemmän orgasmeja. Oman elämänsä evoluutiobiologit tykkäävät kovasti julistaa, kuinka naisia nyt ei vaan luonnostaan seksi niin kiinnosta, vaan tärkeämpää on emotionaalinen läheisyys. Tämä virheellinen uskomus näkyy edelleen stereotypiana, jonka mukaan jokainen nainen pyrkii epätoivoisesti löytämään itselleen miehen josta pitää kynsin hampain kiinni, kun taas jokainen mies on villi, sitoutumisongelmainen seikkailija. Tämäkin stereotypia ärsyttää minua suuresti, koska se oikeuttaa sivuuttamaan naisten seksuaaliset tarpeet.

 Moni mies on toki halunnut innokkaasti tyydyttää myös minut, mikä ei ole ihme, kun tällaisille epäitsekkäille ja jaloille rakastajille sataa kiitosta ja kunniaa joka puolelta. Näiden tyyppien kohdalla olen ajatellut, että mielelläänhän sitä palkitsisi toisen vaivannäön orgasmilla ja antaisi iloisen onnistumisen kokemuksen. Tällainen ajattelu on johtanut siihen, että olen ottanut laukeamisesta hirveitä paineita ja joutunut joskus itkien pyytämään anteeksi, kun en pystykään tulemaan. Kyse ei ole ollut minun nautinnostani, vaan siitä, että laukean miestä miellyttääkseni.

Toisinaan toivon edelleen, että osaisin laueta ajatuksen voimalla minuuteissa, jotta poikaystäväni ei tarvitsisi nähdä vuokseni ”ylimääräistä vaivaa”. Ja koska olen vahva ja itsenäinen feministinainen ja kaiken lisäksi bloggaan seksistä, en ole erityisen tyytyväinen itseeni näin ajatellessani.

Kun luin POWERFUL SEXUAL AWARE -kurssin materiaaleista listaa syistä, miksi naiset feikkaavat orgasmeja, päässäni syttyi lamppu. Ajatukseni eivät kumpuakaan mistään henkilökohtaisesta epävarmuudesta tai sisäisestä rikkinäisyydestäni, vaan ne ovat vuosikausia jatkuneen yhteiskunnallisen seksuaalisen vähättelyn ja sorron tulos. Ei ole minun vikani, että naisen nautinto on ikuisuuksien ajan tallattu miehen nautinnon jalkoihin, ja sen vuoksi olen oppinut toistamaan tätä asetelmaa myös omassa seksielämässäni. Eikä kurssin anti tähän jää, vaan materiaaleissa myös neuvotaan, kuinka oppia kommunikoimaan omista tarpeista paremmin ja päästämään irti miellyttämisen kierteestä. Ihanaa, vapauttavaa ja juuri sitä, mitä aikamme tarvitsee.

POWERFUL SEXUAL AWARE on paketti tietoa, joka ihan jokaisen pitäisi saada. 39 päivää kestävällä kurssilla käydään läpi niin historiaa kuin uusinta tutkimustietoakin ja nimensä mukaiseksi lisätään tietoisuutta kaikesta siitä, joka seksuaalisuutemme vaikuttaa ja sen toteuttamista rajoittaa. Kahdesti viikossa ilmestyy uutta materiaalia, joka sisältää tekstiä, kuvia, videoita ja podcasteja. Ja meemejä, mikä sen parempaa! Kurssilaiset voivat liittyä myös Facebook-keskusteluryhmään, jossa käydään läpi kurssilla heränneitä ajatuksia. Osioiden lopusta löytyy myös tehtäviä, joilla syvennetään ymmärrystä opituista teemoista ja tuodaan ne käytäntöön. Yksi tehtävistä on muun muassa pitää 30 päivän masturbointiputki – näitä läksyjä tekee varsin mielellään!

Syksyllä ensi kertaa toteutunut kurssi käynnistyy uudelleen 27.1. Kurssin hinta on 99 euroa, joka on mielestäni varsin kohtuullinen hinta koko elämän mullistavasta informaatiosta – suosittelen siis lämpimästi! Jokainen minun kauttani tullut kurssilainen tuo minulle leipää pöytään, joten jos kiinnostuit kurssista, teethän ostoksesi tämän postauksen linkkien kautta. Klikkaa tästä lukemaan lisäinfoa kurssista!

ps. tämä kurssi suunnattu naisille, ja tarjoaa sisällöllisesti eniten niille, jotka harrastavat seksiä miesten kanssa. Miesten vastaavaa on kuitenkin toivottu Kaisalta moneen otteeseen, joten kenties seuraavaksi on teidän vuoronne.

Eräs seuraajani kysyi minulta Instagramissa mielenkiintoisen kysymyksen: onko seksi ihmiselle perustarve, vai kenties jotain muuta, kuten harrastus tai kiinnostuksenkohde? Luultavasti moni sellainen, joka on joskus ollut suorastaan turhautuneen kiimainen, pystyy näkemään seksin suorastaan pakottavana tarpeena. Seksin määritteleminen perustarpeeksi on kuitenkin jokseenkin ongelmallista, koska silloin joudumme pohtimaan, miten tämä tarve tulee jokaisella tyydytetyksi – ja se vasta on kaikkea muuta kuin helppo kysymys.

Kenen tarpeet asetetaan etusijalle?

Kuuluisassa Maslow’n tarvehierarkiateoriassa seksi todella määritellään fysiologiseksi perustarpeeksi samalle tasolle kuin esimerkiksi hengittäminen, uni tai ruoka. Maslow on tällä todennäköisesti tarkoittanut lisääntymistä, joka on perustarve ihmislajin säilymisen kannalta, eikä ehkä niinkään seksiä itsessään. Yksilön kannalta on kuitenkin selvää, ettei seksittä oleminen ole hengenvaarallista samalla kuin muiden fysiologisten tarpeiden tyydyttämättä jääminen. Teoria on saanut tästä syystä jonkin verran kritiikkiä osakseen. Seksuaalinen läheisyys mainitaan uudelleen hierarkian kolmannella portaalla yhdessä rakkauden ja ystävyyden tarpeiden kanssa. Näiden välistä, hierarkian toiselta portaalta löytyy myös yhdeksi turvallisuuden tarpeen osaksi merkitty tarve kehon koskemattomuuteen.

Jos tarvehierarkiaa aletaan tulkitsemaan niin, että seksi alimman portaan fysiologisena tarpeena on pakottavampi kuin toisen portaan tarve fyysiseen koskemattomuuteen, saadaan pesunkestävää raiskaukset oikeuttavaa logiikkaa. Valitettavasti on ihmisiä, jotka todella ajattelevat olevansa oikeutettuja seksiin ja jopa pitävät seksistä kieltäytymistä väkivaltaisena ja perustarpeiden tyydyttymisen estävänä toimintana.

Koska kuitenkin tiedämme, että ihmisen on mahdollista elää hyvää ja tasapainoista elämää ilman seksiä (esim. aseksuaalit tai vaikkapa uskontonsa vuoksi seksistä pidättäytyvät), ei seksi millään kestä vertailua muiden Maslow’n hierarkian ensimmäisen portaan universaalien perustarpeiden kanssa. Toisaalta tarve toteuttaa omaa seksuaalisuutta on suurella osalla meistä varsin suuri, eli jonkinasteiseksi tarpeeksi seksin voi kyllä lukea. Tästä keskustelusta tuntuu kuitenkin aina unohtuvan tärkeä seikka: myös itsetyydytys on seksiä, ja riittää tyydyttämään sen pakottavimman seksin tarpeen. Tarve seksiin toisen ihmisen kanssa onkin sitten selkeästi tarvehierarkian kolmannen portaan kamaa yhdessä muiden ihmissuhteisiin liittyvien tarpeiden kanssa. Seksi toisen ihmisen kanssa ei ole minkään sortin perustarve, eikä missään nimessä tärkeämpi kuin oikeus ja tarve kehon koskemattomuuteen.

Seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia

Seksuaalioikeudet ovat osa ihmisoikeuksia. Niihin liittyy sama ajatus kuin muihinkin ihmisoikeuksiin: oikeuksien lisäksi jokaisella on myös velvollisuus kunnioittaa toisten oikeuksia. Omien oikeuksien toteutuminen ei saisi koskaan tapahtua toisten oikeuksia loukkaamalla.

Yksi seksuaalioikeuksista on oikeus oman seksuaalisuuden ilmentämiseen ja toteuttamiseen itse sopivaksi katsomallaan tavalla. Tähän kuitenkin liittyy ehto: sopivan tavan täytyy olla sellainen, että se ei loukkaa muiden seksuaalioikeuksia. Tämä liittyy erityisesti seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja oikeuteen tehdä itse omaa kehoa koskevia päätöksiä. Kenelläkään ei siis ole oikeutta toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan niin, että jonkun toisen itsemääräämisoikeus vaarantuu.

Käytännössä oikeus oman seksuaalisuuden toteuttamiseen voi siis toteutua vain tiettyyn pisteeseen asti. Vaikka kuinka haluaisimme ajatella, että jokaisella olisi oikeus nautinnolliseen seksiin haluamiensa partnerien kanssa, tätä oikeutta ei kenellekään voida taata. Samalla tavalla olisi ihanaa ajatella, että jokaisella on oikeus rakkauteen ja ystävyyteen, mutta ketään ei voida velvoittaa näitä asioita toiselle ihmiselle tarjoamaan. Itsetyydytykseen on jokaisella oikeus, mutta sen enempää ei voida seksuaalioikeuksienkaan nimissä kenellekään luvata.

Oikeus seksuaaliseen nautintoon ei tällä hetkellä toteudu kaikkien ihmisten kohdalla. Esimerkiksi vammaisten seksuaalisuus on hyvin vaiettu asia, eikä heillä ole välttämättä tietoa tai keinoja seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Sama koskee myös laitoksissa asuvia vanhuksia. ”Pakkoselibaatissa” elävät heteromiehet, jotka syytävät netissä katkeria kommentteja naisten niskaan, eivät suinkaan ole tässä se laiminlyöty ryhmä: heidän seksuaalioikeutensa toteutunevat erinomaisesti oman käden kautta.

Rahalla saa tarvitsemansa

Entä mitä tulisi tehdä sellaisessa tilanteessa, kun itsetyydytys ei kerta kaikkiaan riitä omien seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen? Jos seksuaalioikeudet kerran ovat ihmisoikeuksia, ja yksi niistä on oikeus valita itselleen sopivin seksuaalisuuden toteuttamisen muoto, pitäisikö yhteiskunnalla olla jonkinlainen velvollisuus taata tämän ihmisoikeuden toteutuminen?

Sellainen ihminen, joka ei kerta kaikkiaan voi elää ilman seksiä toisen ihmisen kanssa, mutta ei sitä syystä tai toisesta saa, voi aina kääntyä seksityöntekijöiden puoleen. Toisin kuin rakkaus tai ystävyys, seksi on asia, jota voi rahalla ostaa. Siinä ei ole mitään väärää tai pahaa, ja yhteiskuntamme pitäisi ehdottomasti suhtautua seksityöhön hyväksyvämmin. Se edistäisi erinomaisesti seksuaalioikeuksien parempaa toteutumista.

Joku voisi kysyä, eikö ole väärin asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan sen mukaan, onko heillä riittävästi varallisuutta seksin ostamiseen. Emme kuitenkaan jakele ruokaa ja vettäkään ilmaiseksi kaikille, vaikka ne ovatkin hyvin perustavanlaatuisia tarpeita. Seksityö on työtä, josta kuuluu saada kunnon palkka, tyydytettiin siinä kuinka perustavanlaatuisia tarpeita tahansa.

Sellaistakin ajatusta on väläytelty, että nuorten naisten tulisi suorittaa miesten asepalvelukseen verrattava palvelusjakso ilotalossa työskentelemällä. Tämä pohjaa aiemmin esitettelemääni ajatukseen siitä, että jonkun tarve seksiin olisi toisen itsemääräämisoikeutta tärkeämpi asia. Jotkut menevät vielä pidemmälle ja tuntuvat ajattelevan, että heidän oikeutensa seksiin itselleen kaikkein mieluisimpien kumppaneiden kanssa on kaikkea muuta suurempi. Tämä näkyy keskustelupalstoilla: moni sanoo, että ajatus seksittä elämisestä on kamala, mutta sekin olisi parempi vaihtoehto kuin ruman ja lihavan naisen paneminen. Kurjaa pudottaa porukkaa alas pilvilinnoista, mutta mitään ihmisoikeuspykälää, jossa taattaisiin oikeus työntää kulli säännöllisiin väliajoin kauniiden nuorten naisten (tai muiden sopivaksi katsottujen henkilöiden) ruumiinaukkoihin, ei toivottavasti koskaan tule.

Lopputulemana voidaan siis todeta, että vaikka panettaisi niin että järki meinaa lähteä, seksi (ainakaan kenenkään toisen kanssa) ei ole minkään sortin perustarve tai oikeus, jonka toteutuminen pitäisi taata. Tarve ja oikeus nautinnolliseen seksielämään on tosiasia, mutta muita ihmisiä niiden toteuttamiseen ei voida velvoittaa, vaan oikeus on tässä asiassa aivan jokaisen omissa käsissä. Pun todellakin intended.

Haluaisitko maustaa parisuhteesi seksielämää pienellä BDSM-viballa? Kenties sidonta, valtaleikit tai muu vastaava kiinnostaa, mutta sopivaa leikkikaveria ei ole löytynyt? Ehkä olet jotain jo kokeillutkin, ja kaipaat uusia näkökulmia aiheeseen? Jatka lukemista, sillä tässä postauksessa kerron parhaat neuvoni jännittävään ja turvalliseen BDSM-seksiin!

Alkajaisiksi kannattaa kerrata perusasiat ja lukaista läpi aikaisempi BDSM-aiheinen blogitekstini. Olen kysynyt tekstin lukeneilta seuraajiltani, mitä muuta he haluaisivat aiheesta tietää, ja pyrin nyt tässä vastaamaan heidän toiveisiinsa. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille ehdottomasti myös Tiia & Jouni Forsströmin BDSM-aapista, joka on erittäin kattava ja informatiivinen.

Turvallisuus syntyy suostumuksesta ja luottamuksesta

Kuten kaikessa seksissä, suostumus on avainasemassa myös BDSM:ssä. Koska BDSM tarkoittaa niin monia eri asioita, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän epätavallisia, on tärkeää keskustella konkreettisesti siitä, mihin suostumus tarkalleen annetaan. Tavallisessa vaniljaseksissä voidaan lähteä siitä oletuksesta, että osapuolet todennäköisesti haluavat esimerkiksi sukuelimiään kosketettavan, mutta BDSM-leikeissä ei voida tehdä samanlaisia oletuksia. Näin ollen on ihan hyvä keskustella siitä, mitä ollaan tekemässä, ja onko se kaikille osapuolille ok.

Myös BDSM-seksissä on täysi oikeus muuttaa mieltään kesken kaiken. Niitä tilanteita varten tarvitaan turvasana – jokin sellainen sana, jota ei tulisi normaalisti käytettyä eli jota ei voi ajatella tilanteeseen kuuluvaksi. Näin ollen esimerkiksi ”ei” tai ”lopeta” eivät ole välttämättä hyviä turvasanoja, koska ne voisivat hyvin olla osa BDSM-leikkiä. Muun muassa liikennevalojen värit ovat hyviä, toimivia ja paljon käytettyjä turvasanoja.

Turvasana kannattaa ottaa käyttöön, vaikka vain maustaisi vaniljaansa kevyellä BDSM:llä. Dominoivan osapuolen voi muuten olla vaikea luottaa siihen, että subi todella nauttii, ja saattaa tulkita jokaisen vinkaisun ja värähdyksen merkiksi liiasta kovakouraisuudesta. Subin turvallisuudentunteen lisäämiseksi on hyvä huolehtia turvakeinoista myös silloin, kun puhuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Subin kädessä voi olla vaikka jokin esine, jonka tämä voi pudottaa silloin, kun ei pysty turvasanaa sanomaan.

Mitä rajummin leikitään, sitä tärkeämpää on syvä luottamus osapuolten välillä. Luottamus syntyy eri tavalla riippuen siitä, mikä on osapuolten välinen suhde: alistuminen omalle rakastetulle lienee erilaista kuin vaikkapa BDSM-ammattilaiselle tai jollekin puolitutulle. Joka tapauksessa on tärkeää, että ennen yhtäkään sessiota käydään keskustelu, jossa varmistetaan toisen suostumus ja sovitaan rajoista. Tärkeää on myös jälkihoito eli after care, joka voi olla vaikkapa silittelyä sängyllä makaillen tai esimerkiksi hellää ja romanttista vaniljaseksiä. Jälkihoidolla varmistetaan, ettei subille jää kovienkaan otteiden jälkeen kaltoinkohdeltu tai hyväksikäytetty olo. Myös dom voi kaivata rauhoittumista ja hellyyttä session jälkeen ja tietysti varmistusta siitä, että subilla on hyvä olla.

Dom, sub, vai siltä väliltä

Moni tunnistaa itsestään selkeän taipumuksen dominointiin tai alistumiseen. On kuitenkin myös switchejä, eli ihmisiä, jotka viihtyvät kummassakin roolissa. Kumpaakin roolia kannattaa kokeilla ihan jo siitä syystä, että tietää, miltä se tuntuu. Kokeiluista voi myös aueta ihan uusia näkökulmia omaan seksuaalisuuteen ja nautintoon, joten siinä ei todellakaan menetä mitään.

Switch-henkilö ei välttämättä koe luontevaksi tai kiinnostavaksi toteuttaa molempia rooleja saman ihmisen kanssa. Voi olla, että tykkää vaikkapa alistua miehille ja dominoida naisia, tai että on muuten dom, mutta alistuu vain omalle kumppanille. Tässä on todennäköisesti yksi syy sille, että BDSM-harrastajien parisuhteet ovat usein jollain tavalla avoimia.

Aina subina viihtynyt ei ehkä tunne oloaan heti kotoisaksi dominoivassa roolissa. Mitään erityistä syytä sille, miksi subin pitäisi pakottaa itsensä domin rooliin, ei toisaalta ole, joten itseään voi toteuttaa rauhassa myös omaksi kokemassaan roolissa. Jos kuitenkin tahtoisi jännityksestä huolimatta kokeilla, on luottamus jälleen avainasemassa. On hyvä myös muistaa, että D/s -juttujakin saa kokeilla pilke silmäkulmassa: ei domin tarvitse olla haudanvakava ja ilkeä, vaan saa myös nauraa. Seksi on iloinen asia, eikä BDSM ole poikkeus mustanpuhuvasta mielikuvastostaan huolimatta. 

Mistä löytää leikkikaveri?

Oli sitten dom, sub tai switch, tarvitaan seksuaalisuuden toteuttamisen tueksi usein kumppani. Sellaisen löytämisen helppous tai vaikeus riippuu pitkälti siitä, onko haussa pelkkä leikkikaveri vai kenties ihan parisuhdekumppani. Erikoisemmat mieltymykset ja fetissit voivat myös vaikeuttaa kumppanin löytämistä, jos hakee nimenomaan samoista jutuista syttyvää ihmistä.

Sessioseuran etsijöille hyvä paikka tutustua ihmisiin on esimerkiksi BDSM-bileet. Bileitä ja tapahtumia järjestetään ympäri Suomen, ja niistä jos jostain löytää varmasti samanhenkistä porukkaa. Bileistä löytyy tietoa esimerkisi BDSM-baarin sivuilta. Sieltä löytyy myös keskustelupalsta, jossa on niin kaikille avoimia kuin kirjautuneille käyttäjille rajattuja alueita.

Myös deittisovellukset, kuten Tinder, voivat olla hyviä paikkoja löytää BDSM-henkistä seksiseuraa. Muistan selaillessani törmänneeni useasti niin subia etsiviin dominoiviin miehiin kuin myös alistumisesta pitäviin, dominaa hakeviin tyyppeihin. Pari kertaa tuli vastaan sellaisiakin profiileja, joissa toivottiin seuraa varsin spesifien fantasioiden toteuttamiseen. Se, onko Tinderissä tavattu tyyppi se luotettavin mahdollinen valinta sessioseuraksi, on sitten toinen asia.

Homma mutkistuu hieman, jos haussa on BDSM-seksistä tykkäävä parisuhdekumppani. On ihan tarpeeksi vaikeaa löytää sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisi ryhtyä suhteeseen, eikä sitä yhtään helpota se, että on vielä varsin spesifejä seksitoivomuksia. Toisaalta kumppaniehdokkaan ei välttämättä tarvitse olla mikään kokenut BDSM-konkari, vaan pieni kytevä kiinnostuskin riittää. Yhdessä sitä kiinnostusta voi lähteä syventämään. En tiedä onko itselläni käynyt vaan tosi hyvä tuuri, mutta BDSM-jutuista kiinnostuneita miehiä ei ole ollut erityisen vaikeaa löytää. Tiedän myös faktana, että lukijoideni joukossa on paljon BDSM:stä ja kinkyjutuista kiinnostuneita tyyppejä. Pitäisikö toimia Amorina ja koettaa järjestää leikkikaveria kaipailevia tyyppejä yhteen? 😉

 

Hyvä vaihtoehto rajumpien leikkien ystäville on myös ammattilaisten puoleen kääntyminen. Ammattilainen osaa toteuttaa vaarallisemmatkin fantasiat turvallisesti, joten vaikkapa neulaleikit ja sen sellaiset kannattaa jättää asiansa todella osaavien käsiin. Ammattilaista kannattaa harkita silloinkin, jos toiveissa on kunnon BDSM dungeon eli dunkkari -kokemus. Harvalta tavalliselta ihmiseltä kuitenkaan löytyy kotoa isoja ja kalliita välineitä ja BDSM-huonekaluja.

Välineiden suhteen vähemmän on mielestäni enemmän, ainakin alkuvaiheessa. Ensimmäisenä ei kannata lähteä seksikauppaan ostoksille, vaan alkuun pääsee kotoa löytyvillä tarvikkeilla. Sidontaan sopivat mm. huivit, narut tai vaikka nippusiteet, ja piiskaamiseen voi kokeilla vyötä. Pelkällä kädellä lyöminen voi myös olla paljon intensiivisempi kokemus kuin piiskalla. Kannattaa ensin tutustua siihen, mitkä jutut saavat syttymään eniten, ja sen jälkeen investoida niihin liittyviin välineisiin. Välineurheilua BDSM ei mielestäni missään nimessä ole, vaikka rahaa tähänkin harrastukseen saa kyllä halutessaan uppoamaan.

 

 

Antoisia hetkiä BDSM:n parissa!

Suomen kielestä tuntuu puuttuvan hyvät yleisnimitykset sukuelimille. Niitä kuvaavia sanoja on pilvin pimein, mutta kaikki tuntuvat joko turhan roiseilta, huvittavilta tai lääketieteellisiltä. Usein koko asia kierretään puhumalla vain alapäästä tai ”siitä”, joka on omiaan lisäämään epämääräistä salaperäisyyden ja häpeän verhoa seksin ja muiden intiimialueisiin liittyvien asioiden ympärillä.

Yhteiskuntamme kaipaa kipeästi suoraa ja avointa seksipuhetta kiertelyn ja kaartelun tilalle. Mutta miten puhua asioista niiden oikeilla nimillä, jos hyviä nimiä ei ole?

Kun kaikki sanat ovat vääriä

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

* Messuliput saatu


Kävimme viime viikonloppuna poikaystäväni kanssa piipahtamassa Sexhibition -seksimessuilla. Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin messuilla käynyt, joten uteliaina lähdettiin meininkejä katselemaan. Kokemus osoitti osan messuihin liittyvistä ennakkokäsityksistäni virheellisiksi, ja osaltaan taas vahvisti sitä kuvaa, joka minulla messuista on.

Tarkoitukseni oli taltioida messutunnelmaa teillekin, ja minulle oli messujen puolesta järjestetty kuvauslupakin. Unohdin kuitenkin kamerani akun kotiin, joten en sitten voinutkaan kuvata mitään. Oh well. Saatte siis tyytyä sanalliseen kuvailuun, ja voihan se toki olla parempikin: mitään kovin somen sääntöjen mukaista en kuitenkaan olisi juuri saanut kuvattua…

Ihan tavallisten ihmisten tapahtuma

Messuilla riitti kaikenlaista nähtävää ja ihmeteltävää. Oli kaksi esiintymislavaa ja niiden yhteydessä baarit, toisaalla seksileluja ja -välineitä pursuilevia kojuja sekä eri näytteilleasettajien pisteitä. Me keskityimme eniten visuaaliseen antiin ja kävimme katsomassa esityksiä samalla virvokkeita nautiskellen. Oli hauskaa myös vaan seisoskella viinilasi kädessä katsella muita messukävijöitä.

Omassa päässäni olin ajatellut stereotyyppiseksi seksimessuvieraaksi jonkun vanhan pervon äijän, joka kulkee ympäriinsä kikkeli kädessä silmät kiiluen. Olen siksi aikaisempina vuosina arastellut Sexhibitioniin lähtemistä yksin, koska olen pelännyt saavani joukon ahdistelijoita kimppuuni. Mitään tällaista messuilla ei kuitenkaan ollut havaittavissa: kävijäkunta oli sukupuolijakaumaltaan varsin tasaista, enkä nähnyt yhtäkään kikkeliäkään. Pariskuntia näkyi paljon, kuin myös (lähinnä miesoletettujen) kaveriporukoita. Nähtiin jopa monia iäkkäämpiä pariskuntia, josta yllätyin ja ilahduin. Sanoin poikaystävällenikin, että tuossa ollaan sitten me kolmen-neljänkymmenen vuoden päästä.

Törmättiin myös muutamiin tuttuihin, ja oli hauskaa, miten luontevia tilanteet olivat, vaikka tavallaan oltiinkin aika arkaluontoisen asian äärellä. Messukävijät lienevätkin suurelta osin oman seksuaalisuutensa kanssa sinut olevaa porukkaa, jolla ei posket punehdu, vaikka vastaan kävelisi entisiä työkavereita tai ties ketä. Messuilla ei ollut ollenkaan sellainen olo, että tapahtuma olisi joku pervoille tarkoitettu salainen irstailun tyyssija, vaan tosi vahvasti oltiin tavallisina ihmisiä meitä kaikkia koskettavan kivan asian äärellä. Messukävijöiden silmiinpistävä tavallisuus olikin itseäni eniten ilahduttava asia. Siellä todella sai olla sellainen kuin on, pistää päälle lateksiset korkosaappaat tai kokonahka-asun, tai saapua paikalle tavallisesti farkuissa ja hupparissa.

Me olimme poikaystäväni kanssa jotain tuosta välistä: aloitimme illan Kansallisbaletissa kulttuurielämysten parissa, jossa joimme kallista shamppanjaa ykköset päällä. Messuille saapuessamme minä kiskaisin hameenhelmaa siveellisen rajan ylittäväksi, ja poikaystäväni avasi kauluspaidastaan pari nappia. Toimivaa ja monikäyttöistä.

Kaupallinen yhteistyö: Sinful

Elämä uuden parisuhteen alkutaipaleella on ihanaa. Toinen ihminen ja tämän ajatukset, tunteet ja keho ovat maailman ihmeellisimpiä ja mielenkiintoisimpia asioita, joiden parissa ajankulu unohtuu kokonaan. Yöunet jäävät toisinaan lyhyiksi, kun se toinen siinä vieressä vetää puoleensa niin paljon, ettei yksinkertaisesti malta käydä nukkumaan. Mitään parempaa on silti vaikeaa keksiä, vaikka välillä vähän väsyttääkin.

Vaikka toisen ihanuus itsessäänkin olisi jo tarpeeksi, on joskus kiva olla mukana myös jotain kättä pidempää, jolla saa hommaan lisää vipinää ja värinää. Niitä tarjoilee Sinful Joulukalenteri, jonka luukkujen takaa löytyy monipuolinen valikoima erilaisia seksileluja ja -tarvikkeita. Tutustuin Sinfulin seksilelukalenteriin viime vuonna, ja se oli todella positiivinen yllätys. Kaikki luukuista paljastuneet tuotteet olivat laadukkaita, tyylikkäitä ja käyttökelpoisia. Vuosi sitten olin kuitenkin sinkku, joten pääsin kokeilemaan kalenterin juttuja lähinnä itsekseni. Tänä vuonna tilanne on parempi, kun mukana on toinenkin innokas testaaja. Pimeät talvi-illat kuluvat tänä vuonna siis erityisen rattoisasti.