On se kumma juttu, kuinka naisen tai naisoletetun keho ja seksuaalisuus eivät vieläkään kuulu hänelle itselleen. Ei tarvitse kuin poseerata vähissä vaatteissa jossain somekuvassa, niin jo olet ”huomiohuora”, jolla on huono itsetunto. Joidenkin mielestä feministi ei saa olla seksikäs, koska se tukee feminiinisten kehojen objektifioimista. Ja auta armias, jos oman seksikkyyttä tai seksuaalisuutta käyttää jotenkin hyödykseen ja tekee sillä vaikka rahaa: se se vasta kertookin epäfeministisestä arvomaailmasta ja vakavasta henkisestä tasapainottomuudesta.
Ilmeisesti joidenkin on kovin vaikea ymmärtää, että toisten mielestä seksikäs pukeutuminen, vähäpukeisten kuvien ottaminen tai vaikka strippaaminen voi olla hauskaa tai jopa voimaannuttavaa. Vaikka kannatetaan kehollista itsemääräämisoikeutta, oman vartalon julkinen esitteleminen on kuitenkin jostain syystä väärin. Samalla uskotaan myös, ettei kukaan täysissä järjissään oleva haluaisi vapaaehtoisesti tehdä seksityötä. Jokainen itseään kunnioittava nainen valitsee luonnollisesti kunnollisuuden ja siveellisyyden näyttäytyen seksuaalisena vain omalle kumppanilleen. Julkisesti avoimen seksuaalisissa naisissa on jotain arveluttavaa, ja heidät saatetaan nähdä jopa uhreina, jotka vahingoittavat käytöksellään itseään.
Älykäskin voi olla seksikäs
Olin viime viikolla katsomassa Fetish Burlesque Show -nimistä tapahtumaa, jossa nimensä mukaisesti nähtiin lukuisia upeita fetissiteemaisia burleskiesityksiä. Lavalla nähtiin myös yllätysesiintyjinä Himocast-podcastin Kaisa Merelä ja Jenni Janakka. Pidin kummankin esityksestä: Jennin veto oli humoristinen ja viihdyttävä, Kaisan taas rohkea ja seksiä tihkuva. Sellaista osasi häneltä toki odottaakin hänen Instagraminsa perusteella, jossa on paljon seksikkäitä kuvia ja silloin tällöin myös kuumia tanssivideoita.
Kaikki eivät olleet kanssani samaa mieltä, sillä Jodelin @blogijuorut-kanavalla Kaisan esitystä kritisoitiin nyrpeästi. Kaisasta puhutaan palstalla usein aika närkästyneeseen sävyyn, sillä hänen seksuaalisuutensa tuntuu olevan monille liikaa. Monessa kommentissa todettiin tälläkin kertaa Kaisan olevan huomionhakuinen ja tyrkky, ja joissain jopa kyseenalaistettiin hänen mielenterveytensä tilaa. Jenni sai parempaa palautetta, sillä hän oli ”tajunnut pitää vaatteet päällä”. Ikään kuin Kaisa olisi jotenkin tyhmyyttään riisunut vaatteensa kaiken kansan edessä. Huvittavaa kyllä, Kaisalla itsellään oli taka-ajatuksena nimenomaan näyttää, että älykäs, menestynyt, ahkera ja herkkä nainen voi olla myös syntisen seksikäs. Jodel-kansan reaktio osoitti hyvin, kuinka paljon asenteissa vielä on parantamisen varaa.
 |
| Surullista henkistä tasapainottomuutta täynnä tämäkin kuva. |
Feminismi ja seksikkyys eivät ole toistensa vastakohtia
Feminiinisten kehojen rajaaminen pelkästään miesten nautintoon tarkoitetuiksi objekteiksi on tietysti väärin, ja sitä vastaan täytyy taistella. Keinoista ei kuitenkaan aina päästä yhteisymmärrykseen: jotkut feministit näkevät kaikenlaisen ulkonäköön panostamisen ”miehisen katseen” (male gaze) kohteeksi suostumisena ja siksi pitävät feministisempänä valintana häivyttää olemuksestaan kaiken seksikkyyden. Vielä pidemmälle menee SWERF eli sex work exclusionary radical feminist: tämän näkökannan mukaan kaikki seksityö on syrjiviä rakenteita tukevaa, ja pitäisi siksi kieltää lailla. Näiden käsitysten kannattajat eivät tunnu tajuavan, että heidän näkemyksensä vie feminismin vain ojasta allikkoon: seksityön kieltäminen ja seksikkyyden häivyttäminen on yhtä rajaavaa, ellei rajaavampaa kuin naiselle perinteisesti asetettu objektin rooli. Jos todella tavoitellaan vapautta määrätä omasta kehosta, on sallittava myös miehisen katseen kohteeksi antautuminen ja seksityön tekeminen.
Eräs toinen kirjoittaja muotoili asian näin:
I feel that women are fighting against the over-sexualisation of their body because for centuries, they have felt that their body didn’t belong to them but to their father, husband, guy passing by in the street, society. They were allowed to tell them what to wear, whether to cover up or strip, and give their opinion/appreciation of their body. Over the years, they lost control of their appearance, belonging to both public and private spaces but in different ways, which embodied their enslavement to all kind of male figures.
Telling the world that women can’t feel respected if their body is seen as sexy and that in order to be feminist, they should desexualize their body isn’t it creating a feminist uniform rather than a feminist voice? Isn’t it enslaving women again to their unavoidable condition of sexually arousing creature as they try to fight against it hence legitimating it. If the ultimate purpose of feminism is to win our body back, should we suppress feminine features or exacerbate them?
Voimaantumisen ja kehopositiivisuuden nimissä saa toki tiukempienkin feministien mielestä olla alasti. Tässä artikkelissa todettiin, että Emma Watson ja Lena Dunham poseerasivat tahoillaan lehdessä vähissä vaatteissa ja saivat kuvauksista hyvin erilaista palautetta. Dunhamia kiiteltiin rohkeudestaan, Watsonia taas kritisoitiin siitä, kuinka hän on ”alentanut” itsensä. Ainoa syy tälle erolle oli se, että Watson vastaa Dunhamia paremmin kuvaa prototyyppisen seksikkäästä ja hyvännäköisestä ihmisestä. Kun siis vaikkapa lihava ihminen näyttää vartaloaan, se nähdään rohkeana ja voimauttavana, mutta kun hoikka ja ns. etuoikeutetun kehon omaava tekee saman, hän tekeekin itsestään objektin – riippumatta siitä, mikä agenda henkilöllä itsellään on ollut. Hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän erottaa siis pitkälti se, kuinka hyvin jonkun keho vastaa kauneusihanetta, toisin sanoen miellyttää miehistä katsetta. Miten tämä tukee feminismin ja kehopositiivisuuden ajatusta ihmisten ja kehojen samanarvoisuudesta, on ainakin minulle mysteeri.
Pidin kovasti Fetish Burlesque Show’sta ja sen upeista ja rohkeista esiintyjistä. Vaikka esitykset olivat seksikkäitä ja varmasti joidenkin mielestä myös kiihottavia, esiintyjät eivät olleet mitään tahdottomia objekteja tai uhreja, joita pitäisi sääliä. En myöskään usko, että heidän tarpeensa riisuutua lavalla kumpusi mistään sisäisestä rikkinäisyydestä tai traumoista. He eivät olleet lavalla hakemassa muiden hyväksyntää, vaan omasta halustaan ja esiintymisen ilosta.
Ei ole väärin haluta pitää vaatteet päällään ja jättää seksuaalisuus intiimiksi ja yksityiseksi asiaksi. Mitään väärää tai paheksuttavaa ei kuitenkaan ole siinäkään, että haluaa näyttää vartaloaan ja käyttää ulkonäköään tai seksuaalisuuttaan hyväkseen. Tasselien pyörittäminen lavalla, pakarat paljaana poseeraaminen tai edes seksin harrastaminen rahasta ei tarkoita, etteikö ihminen voisi olla älykäs, henkisesti tasapainoinen tai feministi. Ja mitä sitten, jos jonkun syy tehdä näitä asioita on jollain lailla kyseenalainen? Eiköhän nyt olisi vihdoin korkea aika ihan oikeasti oppia, että jokainen on vapaa tekemään kehollaan mitä haluaa, eikä muilla pitäisi olla siihen mitään sanomista.
Aiheeseen liittyvää:
Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.