Seksuaalisuus

Seksistä puhuminen melkein seurassa kuin seurassa on minulle varsin luonnollista. Olen niin tottunut avoimeen seksipuheeseen, etten tule aina ajatelleeksi, etteivät seksijutut ole kaikille yhtä kasuaali keskustelunaihe. Olenkin luultavasti aiheuttanut tietämättäni kiusaantumista ja jopa ahdistustakin kanssaihmisissäni, kun olen ajattelemattomuuttani puhunut kovaan ääneen asioista, joista moni ei puhu koskaan kenellekään. Tajusin tämän, kun kävin läpi Instagramin yksityisviestejäni ja silmilleni lävähti äkkiarvaamatta kuva jonkun tuntemattoman miehen peniksestä. Se oli hämmentävää, koska emme olleet koskaan vaihtaneet sanaakaan, ja yhtäkkiä silmieni edessä oli hänen salamalla kuvattu erektiomunansa. Onneksi en ole herkkänahkainen ja munankuvia on tullut nähtyä muutama aikaisemminkin (niitä tulee aina välillä Tinderissä vastaan, joka on sinänsä tosi erikoista, koska en voi millään käsittää miksi kenenkään mielestä olisi hyvä idea laittaa Tinderin profiilikuvaksi penis, mutta ei siitä sen enempää), mutta kyllä siitä silti tuli hieman epämukava olo. En menettänyt yöuniani, mutta olisin silti mieluummin voinut jättää kuvan vastaanottamatta. Miten peniskuva sitten liittyy seksipuheeseen? Ensiksi mainittu on tietysti paljon radikaalimpi esimerkki, mutta kyse on silti tavallaan samasta ilmiöstä. Seksi on sellainen aihe, josta moni keskustelee mieluiten vain tiettyjen itse valitsemiensa ihmisten kanssa ja silloin, kun itse haluaa. Siksi kaikki eivät välttämättä tunne oloaan mukavaksi, jos joku minun kaltaiseni ylenmääräisen avoin tapaus alkaa huutelemaan vaikkapa suihinotosta ruokapöydässä. Huutelija tekee muiden puolesta päätöksen, että nyt puhutaan seksistä, ja vaikka kenenkään muun ei tietenkään ole pakko aihetta kommentoida, voi pelkkä aloittajan kommentti tehdä tunnelmasta kiusaantuneen ja aiheuttaa epämukavuutta muissa. Samalla tavalla dickpicin lähettäjä tekee vastaanottajan puolesta päätöksen, että nyt on aiheena seksi, ja väljästi määriteltynä tavallaan jopa harrastaa seksiä vastaanottajan kanssa tämän sitä haluamatta. Vastaanottaja vaan avaa puhelimensa ja tadaa, yhtäkkiä onkin full-on-seksitilanteessa jonkun ihan randomin kanssa, vaikka ei olisi sitä todellakaan halunnut. Ei siitä tule kiva olo. Se on toisen rajojen rikkomista, ja niin on tavallaan myös seksistä puhuminenkin, vaikkakin lievemmässä muodossa. Tavallaan minäkin olen siis saattanut huomaamattani syyllistyä seksuaaliseen häirintään.

Olen saanut paljon palautetta siitä, kuinka rohkea olen kun uskallan ja kehtaan käyttää fishnettejä julkisesti tai laittaa paljastavia kuvia someen. Minulle tässä ei ole mitään rohkeaa, mutta tässä nähdään, kuinka yhdelle normaali juttu voi toiselle olla täysin mahdoton ajatus.

Olen toki myös sitä mieltä, että ylenmääräinen sievistely on turhaa itsensä rajoittamista josta tulisi pyrkiä eroon. Seksielämä ja elämänlaatu ylipäätään paranevat huomattavasti, kun oppii päästämään irti turhasta häpeästä ja puhumaan rohkeasti omista tarpeistaan, haluistaan ja toiveistaan. Itseni olisi kuitenkin hyvä muistaa se, että seksipuheelle on aikansa ja paikkansa, eikä se sovi joka tilanteeseen. Toivoisin kyllä, että seksi ei olisi aiheena niin tabu kuin se nykyään on, mutta en siltikään soisi sen olevan yhtä arkinen keskustelunaihe kuin vaikkapa työ tai sää. Seksin viehätys perustuu osittain siihen liittyvään mystiikan verhoon: ihmisellä on tavallaan se asiallinen arkipersoona, jonka pinnan alla kuplii villi seksuaalinen olento, joka voi poiketa arkipersoonasta hyvinkin paljon. Olisi kuitenkin mahtavaa, jos ihmiset uskaltaisivat silloin tällöin näyttää pilkahduksia seksuaalisuudestaan myös niissä tilanteissa, joissa arkipersoona on johdossa. Ei välttämättä ruokapöydässä, Linnan juhlissa tai töissä, mutta vaikka ystävien seurassa. Kaikkia seksi ei edes niin kiinnosta, ja toisille se voi olla kipeä ja arkakin asia. Osittain juuri se, että seksistä ei oikeasti puhuta, on syy siihen miksi niin moni kokee häpeää seksiin tai seksuaalisuuteen liittyen ja ahdistuu siitä puhumisesta. Toivoisin tosi paljon, että meidän seksipuhekulttuurimme olisi sellainen, että seksistä voitaisiin puhua ilman että ketään ahdistaa. Siihen tavoitteeseen ei toisaalta päästä sillä, että aletaan vaan kylmiltään lounasravintolassa puhumaan vibraattoreista. Mutta aion silti jatkaa varovaista huuteluani ja kouluttaa lähipiiriäni rohkeammiksi seksistä puhujiksi. Dickpicien lähettämistä en sen sijaan suosittele kenellekään: niin avoimeksi en halua seksuaalikulttuurimme muuttuvan, että sukuelimen kuva olisi hyväksyttävä lähestymistapa. Aikaisempia tekstejäni aiheeseen liittyen: Miksi seksi hävettää? 11 Never have I ever- seksijuttua Olenko oikeasti seksipositiivinen?

Aloitin viime viikolla Helsingin yliopistossa suomen kielen opinnot, joihin sisältyy myös kotimaisen kirjallisuuden opiskelua. Eilen erään kirjallisuuskurssin luennolla keskustelimme siitä, mistä lähiaikoina julkaistusta teoksesta voisi tulla tulevaisuuden klassikko. Esiin nostettiin muiden muassa Henriikka Rönkkösen kaksi teosta, Mielikuvituspoikaystävä ja Bikinirajatapaus. Rönkkösen teokset maininnut kurssikaverini esitti perusteluiksi erityisesti teosten vallankumouksellisuuden ja rohkeuden, jota Rönkkösen valitsemista aiheista kirjoittaminen vaatii. Hän piti merkittävänä sitä, ettei kyseisiä aiheita, seksuaalisuutta ja sinkkuelämää, ole suomalaisessa kirjallisuudessa ennen Rönkköstä juuri käsitelty, varsinkaan tästä kyseisestä näkökulmasta. Teokset ovat myös kiinnostavia ajankuvina: niissä käsitellään monia yhteiskuntamme ilmiöitä, kuten sosiaalista mediaa ja deittisovelluksia, ja varsinkin Bikinirajatapaus-teoksessa myös työelämän paineita ja mielenterveyden ongelmia. Ainakin omasta mielestäni edellämainituista saa jo koko joukon erittäin hyviä syitä povata teoksista tulevaisuuden klassikoita. Rönkkösen teokset ovat jotain sellaista, mitä kirjallisuuden kentällä ei vielä liiemmälti ole nähty mutta jolle selkeästi on tilausta, sillä esikoisteos Mielikuvituspoikaystävää on myyty jo 45000 kappaletta. Epäilijöitäkin silti löytyy: vierustoverini ilme oli näkemisen arvoinen, kun itse mainitsin Rönkkösen nimen klassikkoehdokkaista keskustellessamme. Hänen mukaansa esikoisteos Mielikuvituspoikaystävä oli aivan liian shokeeraava, ja vaikka hän ei sitä ääneen sanonutkaan, niin naamasta näki että arvostus kirjaa kohtaan ei ollut kauhean suuri. Myönnän kyllä itsekin, että varsinkin toisena ilmestyneessä Bikinirajatapaus-kirjassa oli ehkä omaan makuuni liikaa puhetta ulosteesta, mutta noin muuten en pidä kumpaakaan teoksista mitenkään erityisen shokeeraavina. Ihan normaaleista asioistahan niissä puhutaan, jokapäiväisistä ja monia meistä koskettavista. Kieli on toki paikka paikoin ronskia, mutta siinä ei kyllä kirjallisuushistoriallisesta näkökulmasta ole varsinaisesti mitään kovin uutta. Kaikki eivät kuitenkaan ehkä näe teoksissa klassikkomateriaalia siksi, että ne poikkeavat sekä aiheiltaan että tyyliltään monista muista klassikoista niin paljon. Kirjallisuuden historiasta löytyy kuitenkin paljon esimerkkejä kirjoista, jotka ovat aikoinaan jollakin tavalla kohahduttaneet, ja sen jälkeen (ja sen vuoksi) päätyneet klassikoiksi. Voihan olla, että Rönkkösen teoksille käy samoin.

Tehdäänkö näistä kirjoista vielä joskus esseitä ja muistiinpanoja?

Seksuaalisuutta ei nähdä aiheena, jota voitaisiin tosissaan vakavasti otettavassa kirjallisuudessa käsitellä. Näin sanoo Rönkkönen itse Helsingin Yliopiston kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestö Putkinotkon julkaiseman Käkriäinen-lehden haastattelussa (2/2018). Rönkkönen on myös entinen Helsingin Yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelija, ja tehnyt aikoinaan gradunsa naisten kirjoittamasta pornosta. Aihe on varmasti herättänyt ihmetystä erikoisuudellaan, ja asia tuskin olisi toisin nytkään: itsestäni ainakin tuntuu välillä, ettei seksuaalisuudella ja siitä puhumisella oikein ole sijaa akateemisessa yhteisössä. Itsekin käyttäydyn yliopistolla jossain määrin hillitymmin kuin muualla enkä pidä blogistani isoa meteliä, koska jännitän miten siihen suhtaudutaan. Tuntuu, että ihmiset yliopistolla ovat usein blogistani ja seksuaalineuvojataustastani kuullessaan jotenkin järkyttyneempiä kuin tapaamani ihmiset yleensä. Moni on toki myös kehunut, ja hyvä niin, koska räävitön luonteeni puskee väkisin hillityn ja hallitun kuoren alta esiin, enkä jaksa kauaa sitä enää piilotella. Luultavasti saan siinä vaiheessa jonkin verran paheksuntaa osakseni, mutta sille ei sitten mitään voi. Se vain todistaa, kuinka paljon tarvetta tälle blogilleni ja Rönkkösen teoksille oikeasti on. Valitettavasti se myös tarkoittaa, että Rönkkösen teokset eivät välttämättä kovin helposti klassikon asemaa saa, jos seksuaalisuuden paheksunta sumentaa tulevien kirjallisuudentutkijoiden silmät niiden merkittävyydeltä. Toisaalta ilmassa on positiivisia merkkejä, kuten se, että Rönkkösen haastattelu ylipäätään löytyy Putkinotkon lehdestä. Yliopistoltakin siis löytyy ihmisiä, joiden mielestä Rönkkönen on vakavasti otettava ja merkittävä kirjailija. Pitäisi varmaan tutustua heihin enemmän. Minä ennustan, että tässä lähivuosikymmenten aikana tapahtunee jonkinlainen seksuaalinen vallankumous. Seksistä ja seksuaalisuudesta tulee aikaisempaa salonkikelpoisempi puheenaihe, ja kirjallisuudessakin uskalletaan tuoda aihetta entistä monipuolisemmin esille. Sitä todella toivon, sillä itse pidän hirveästi Rönkkösen molemmista kirjoista ja olen yrittänyt etsiä lisää vastaavaa luettavaa, mutta sellaista ei tahdo löytyä. Ehkä kirjoitan itse saman lajityypin kirjan! Sehän on yksi klassikon merkkikin, että muut kirjailijat ottavat siitä vaikutteita omiin teoksiinsa. Uskokaa pois, parinkymmenen vuoden päästä kirjallisuuden kursseilla luetaan Rönkköstä! Itse ainakin tarttuisin paljon mieluummin niistä jompaan kumpaan kuin Vänrikki Stoolin tarinoihin, joita nyt tahkoan tuota alussa mainitsemaani kirjallisuuskurssia varten läpi… Käy lukemassa Henriikka Rönkkösen uutta blogia täältä. Vanhat (ja huippuhauskat) Sinkkublogin tekstit löytyvät täältä.

Harva asia on yhtä ihanaa kuin kivan tyypin pussaaminen. Siitä huolimatta suuteleminen tuntuu olevan hirveän aliarvostettua. Nykyään on aina niin kiire seksiin, ettei ehditä pysähtyä nauttimaan suutelemisesta. Muistan hyvin, kun teininä sitä saatettiin käyttää tuntikausia pelkkään pussailuun. Suudeltiin ja kiehnättiin vaan, jos nyt ei ihan kaikki vaatteet aina päällä, niin housut jalassa kuitenkin. Ja olihan se ihanaa. Välillä jopa niin ihanaa, että jos jätkä kiehnäsi päälläni sopivassa kulmassa, saatoin lauetakin. Varmaan sen takia en hirveästi kiirehtinytkään varsinaisen yhdyntäseksin aloittamista, ja miksi olisinkaan, olihan tämä pitkäkestoinen pussailu ja kuivapaneminen itselleni paljon tyydyttävämpää kuin se teinien pari minuuttia kestävä räpellys, joka ehkä etäisesti muistutti panemista. Toki nyt vanhemmiten sitä on tutustustunut seksin saloihin sen verran enemmän, että ihan mielellään ottaa ne housutkin pois, mutta kaipaan välillä sitä kiireetöntä pussailua. Joidenkin miesten kanssa homma tuntuu meinaan menevän nykyään niin, että aluksi pussaillaan noin kaksi sekuntia, jonka jälkeen miehen käsi vaeltaa pikkareihini ja alkaa räpeltää rutikuivaa pilluani, joka ei mitenkään olisi ehtinyt kiihottua saamallaan varoitusajalla. Tosi nautinnollista. Ensisuudelmaa edeltävä jännitys on ihan omanlaisensa tunne. Ihana, ja samalla super kuumottava. Jännitän ensimmäistä suudelmaa usein paljon enemmän kuin ensimmäistä seksikertaa: osin siksi, että usein ne tapahtuvat varsin lyhyen ajan sisällä toisistaan (jälleen todiste siitä, ettemme vaan osaa enää pussailla ilman, että se johtaa seksiin), mutta vielä enemmän siksi, että suudelmasta voi päätellä aika paljon siitä, miten seksi tulee sujumaan. Välillä se ensimmäinen huulikontakti on kömpelö, hampaat osuvat yhteen ja vähän haetaan sitä tuntumaa toiseen, mutta yleensä se lähtee aika nopeasti sujumaan, jos on sujuakseen. Ja hyvä ensisuudelma ennakoi yleensä sitä, ettei seksikään ihan huonoa ole. Ei se ihan sataprosenttinen lupaus kuitenkaan ole, mutta sen tiedän, ettei huonosta suudelmasta ole koskaan seurannut hyvää seksiä.

Olisin halunnut laittaa tähän jonkun kivan pussailukuvan, mutta ei nyt ollut pusukaveria tähän hätään, niin tuli tällainen.

Huonoja suutelijoita on kaikenlaisia. Toiset tunkevat kielen kitalakeen asti tai nuolevat koko naaman silmäripsiä ja kulmakarvoja myöten, toiset taas pussaavat huulet kuivina ja niin supussa että tuntuu kuin suutelisi 150-vuotiasta maakilpikonnaa. Sekin on kamalaa, kun joku suutelee seksin aikana niin innokkaasti että tuntuu kuin happi loppuisi. Oma pohjanoteeraukseni on jätkä, joka parin kömpelön suudelman jälkeen kysyi minulta ihan tosissaan, tykkäänkö suudella mieluummin ylä- vai alahuulta. Siis mitä, olenko missannut jotain, kun en ole ikinä tullut ajatelleeksi että pitäisi valita jompikumpi?Tuijotin jätkää äimän käkenä, mutta ilmeisesti hän oli tosissaan, koska ilmoitti tykkäävänsä itse alahuulesta enemmän. Hänen suutelemisensa tarkoitti siis käytännössä sitä, että alahuuleni oli tiukassa puristuksessa hänen huultensa välissä, ja minä raavin omaa ylähuultani hänen viiksiinsä yrittäessäni epätoivoisesti liikuttaa huuliani siten, kuin olen tottunut suudellessani liikuttamaan. Ei varmaan yllätä, ettemme koskaan päätyneet sänkyyn asti. Huono suudelma on todellakin turn-off, ja tuo niistä kaikkien aikojen pahin. Olen toisaalta saanut kokea myös sen toisen ääripään, sellaisen jalat alta-suudelman. Eikä se ollut mikään metafora, vaan polveni oikeasti notkahtivat ja jouduin ihan oikeasti ottamaan viereisestä pöydästä tukea, kun tämä jätkä suuteli minua ensimmäisen kerran. Sama toistui joka kerta, kun pussailimme. Seksi hänen kanssaan ei ollut mitään maatamullistavan ihmeellistä, vaikka kyllä hyvää (ja on ehkä mainittava, että alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan), mutta ne suudelmat, oijoi. Siinä on jotain, mitä voin muistella vanhana mummona kiikkustuolissa. Aivan varmasti mieleenpainuvampi kokemus kuin kaikki random yhden illan juttuni yhteensä. Näistä kirjoittaessa sitä melkein toivoisi, että olisi joku pussailukaveri tuossa vieressä. Täytyy varmaan mennä pussailemaan kissaa. Lue tarina ensisuudelmastani ja parista muusta mieleenpainuvasta suuteloinnista täältä!

Lue tarinan ensimmäinen osa Mökkiyö täältä.

#PANTYJOB Kohtaamisestamme mökillä on kulunut noin kaksi kuukautta. Sen jälkeen olen jännityksellä odottanut, mitä siitä seuraa. Ei seurannut mitään, ei yhtikäs mitään. Ei selityksiä, ei vihjailuja. Emme ole edes nähneet sen jälkeen. Hymyilet Facebookin profiilikuvassasi edelleen tavalliseen tapaan, mutta hymyilevältä kuvalta ei tipu minulle muuta kuin satunnaisia tykkäyksiä päivityksiini. Olen niin turhautunut, että voisin potkia jotain rikki. Tiedän kyllä olevani täysi idiootti, sinähän olet naimisissa serkkuni kanssa! Mutta sinä yönä ilmassa leijui ikään kuin jokin lupaus jostain… Ehkä kuvittelin senkin. Ehkä kuvittelin koko asian. Ehkä sinä olit niin humalassa ja kadut nyt kaikkea. Huokaisen, ja siivoan eteisestä kengät lipastoon pois näkyviltä. Tänään on lauantai. Kesä alkaa väistyä ja puut pudottelevat kellertäviä lehtiään, vaikka ilma on vielä lämmin. Naapuri leikkaa nurmikkoa, bensan ja vastaleikatun nurmikon haju leijailee avonaisesta ikkunasta sisään. Ovikello soi, ja ystäväni tulee sovitusti hakemaan minua salille. Heitän kassin olan yli, nappaan avaimet taskuun ja lähdemme. Menemme hänen autollaan, omani on korjaamolla. Matkalla hän selittää 2-vuotiaan lapsensa edesottamuksista, joita kuuntelen puolella korvalla ja vastaan hymähdyksellä. Todellisuudessa mietin jotain ihan muuta. Saavun kotiin, ja painelen suihkuun. Unohdin ottaa salille pyyhkeen mukaan, joten en voinut peseytyä siellä. Kuivaan itseni söpöön pinkkiin pyyhkeeseen ja heitän jalkaani pikkarit ja topin. Päivä on sen verran kuuma, etten halua hiostavia rintsikoita tai edes shortseja. Sitä paitsi, odotettavissa on vain koti-ilta leffan parissa. Kello on kahdeksan illalla, ja tarkistan Facebookin. Sinä hymyilet edelleen kuvassasi, ja paljon mitään muuta ihmeellistä siellä ei ole tapahtunut muutaman tunnin aikana. Suljen somen ja laitan leffan Netflixistä pyörimään. Haen vielä viereeni pussillisen juustosuikeroita ja alan nauttia illasta. Elokuva on päässyt hyvään alkuun, kun yhtäkkiä ovikello pirahtaa. Laitan leffan pauselle, ja etsin äkkiä jostain housut jalkaani. Menen ovelle valmiina käännyttämään mahdollisen ovelta ovelle-myyjän tiehensä sopottamalla hänelle ruotsin kieltä. Ällistyn. Sinä seisot edessäni totisena. Et sano edes hei. Kävelet vain suoraan ovesta sisään, painat minut seinää vasten ja suutelet. Suljen silmäni ja vastaan suudelmaan. Alavatsassa tuntuu taas tuttu kouraisu ja tajuan, että nyt sitä mennään. Potkit kengät jalasta pitkin eteistä, kun lähden ohjaamaan meitä kohti makuuhuonetta. Televisioruudulla Samuel L. Jacksonin kasvot ovat jääneet hurjaan irvistykseen. Työnnän sinut selällesi sängylle ja kiipeän päälle. Nyt jo hymyilet, ja minä hymyilen takaisin. Suutelemme jälleen, ja vien toisen käteni haaroihisi. Olet kova. Nousen istumaan päälläsi, ja alan avata farkkujesi nappeja. Vedän farkut nilkkoihin, ja hyväilen hetken miehuuttasi boksereiden päältä. Nousen pois, ja riisun omat housuni, mutta jätän pikkuhousut jalkaan. Heitän vielä topinkin lattialle. Tulen uudestaan päällesi ja vedän bokserit alas farkkujen kaveriksi. Sitten autan sinua pääsemään eroon paidasta. Kätesi hamuavat paljaita rintojani, saat nännini kovettumaan. Sujautan kalusi pikkuhousuihini, näytät hetken yllättyneeltä, mutta sitten virnistät leveästi. Katson silmiisi samalla, kun alan liikuttaa itseäni kyrpääsi vasten. Suljet silmäsi ja huuliltasi purkautuu raskas huokaus. Kännykkäsi putoaa farkkujen taskusta sängylle. Se vilkuttaa valoa saapuneesta puhelusta. Puhelimesi on äänettömällä. Kurotan suutelemaan sinua, ja tartut lanteisiini kiinni. Hyväilet käsilläsi peppuani ja selkää, ja ohjaat itsesi sisääni. Nousen istumaan ja korjaan hieman hankaavaa pikkuhousun reunaa. Huomaan, että kännykkäsi vilkuttaa jälleen, kun vaimosi soittaa. Pudotan koko laitteen sängyn vieressä olevalle karvamatolle. Kuuluu vaimea kolahdus ja hymyilen. Kierähdät päälleni ja katsot silmiini taas ihan totisena. Nojaat otsaasi omaani, nenämme koskettavat toisiaan. Teräsketju kutittaa kaulaani. Yhtäkkiä virnistät ja kuiskaat, että tulet pian. Käsken sinut selällesi, ja kiipeän päälle. Piilotan kalusi taas pikkareihini, ja kädellä avittaen laukeat niihin. Sperma tuntuu viileältä ja tahmealta kuumaa ihoani vasten. Suukotan poskeasi, ja nappaan puhtaat alushousut mukaan samalla kun hipsin pesulle. Ohjaan suihkun kohti turvonnutta alapäätäni, ja saan itsekin. Ei minua harmita, vaikka kaikki oli ohi niin nopeasti. Mieluummin näin, kuin pitkään kestävä jyskytys, jonka aikana alan miettiä seuraavan päivän työvaatteita. Tullessani suihkusta, huomaan että olet jo pukeutunut. Seisot olohuoneessa vähän eksyneen näköisenä vaivaantunut hymy huulilla. Jään seisomaan kauemmas. Tiedän jo mitä on tulossa: Selitys, että ei olisi pitänyt koskaan tapahtua mitä nyt tapahtui. Mutta sen sijaan sanotkin, että hyvä leffa menossa, katsotaanko yhdessä loppuun? Tuumin että mikäs siinä, ja asetumme vierekkäin sohvalle. Tarjoan juustonaksuja. Soitat vaimollesi, ja sanot että leffa loppuu kohta ja tulet sitten kotiin. Tajuan, että vaimosi luulee sinun olevan jonkun kaverin luona. Olen otettu, sinä tulit sen sijaan minun luokseni. Nojaan pääni kainaloosi ja katsomme leffan loppuun. Kiitos tarinasta (ja kuvasta) Hirsitalon emäntä-blogin Merjalle. Seuraava tarina tuleekin sitten olemaan ihan omaa käsialaani! 😉

Olen melko tietämätön siitä, millaista seksiä samaa sukupuolta edustavat parit harrastavat keskenään. Vahvasti yleistäen veikkaan kuitenkin, että vähemmän kaavoihin kangistunutta kuin monet heteroparit. Miehen ja naisen välisessä seksissä toistuu varsin usein kasa ikivanhoja stereotypioita ja rooleja, josta emme pääse eroon, koska niitä ei ehkä edes tajuta kyseenalaistaa. Saman sukupuolen edustajien suhteista nämä stereotypiat puuttuvat, koska kumpikaan ei automaattisesti ole suhteen ”mies” tai ”nainen”. Ehkä meidän heteroiden pitäisi ottaa homoista tässä asiassa hieman mallia, sillä monen seksielämä voisi nousta ihan uusille leveleille kun vaan pystyisi päästämään irti itseään rajoittavista käsityksistä.

Eroon yhdyntäkeskeisyydestä

Aika moni hetero ajattelee, että vain yhdyntä on ”oikeaa seksiä”. Joidenkuiden (yleensä miesten) on tosi vaikeaa ymmärtää, miten naiset harrastavat seksiä keskenään, kun kummallakaan ei ole mitään millä penetroitua toiseen. Kaikkea muuta kuin sitä vaginapenetraatiota pidetään hirveän tiukasti esileikkinä tai jonain ylimääräisenä hömpötyksenä, mutta pelkkään yhdyntään keskittyminen on tosi kapea tapa ajatella seksiä. Koska se on lopulta vaan yksi seksin muoto, ei mikään ainoa oikea eikä monille naisille millään lailla se nautinnollisin juttu tai paras tapa orgasmin saamiseen. Yhdyntä on kyllä kivaa, mutta kyllä ainakin omasta mielestäni seksi voi olla tosi nautinnollista ilmankin sitä ja silti todellakin ihan ”oikeaa seksiä”.

Naisparien seksistä puuttunee myös se oletus, että seksi loppuisi automaattisesti jommankumman orgasmiin. Ollaan niiden orgasmien kanssa enemmän samalla viivalla, kumpikin tuottaa toiselle nautintoa vastavuoroisesti, eikä vaan laukea, painele vessaan ja jätä toista makaamaan tyydyttämättömänä paikalleen. Tai näin ainakin kuvittelisin. Onneksi tilanne ei ole noin lohduton meille heteronaisillekaan, tai ainakin itse olen viime aikoina ollut vain sellaisten miesten kanssa, joille naisen nautinto on ihan yhtä tärkeää kuin omakin. Silti tunnen itse edelleen silloin tällöin huonoa omaatuntoa siitä, että mies joutuu ”näkemään vaivaa” minun orgasmini eteen, ja harmitellut sitä miksen vaan voi tulla yhdynnässä, niin päästäisiin kaikki helpommalla. Naisten kanssa seksiä harrastavat naiset tuskin kokevat huonoa omaatuntoa siitä, että tarvitsevat klitoriksen hyväilyä tullakseen, eivätkä nää nautinnon tuottamista toisilleen ”ylimääräisenä vaivannäkönä”. Tässä on minusta miettimisen aihetta niin heteronaisille kuin -miehillekin: olisiko syytä hieman kyseenalaistaa sitä yhdyntäkeskeisyyttä, ja nähdä muutkin seksin muodot samanarvoisina?

Miehen peppu on pyhä

Todella monet miehet ovat pitäneet itsestäänselvänä sitä, että annan heidän jossain vaiheessa tunkea asioita peppuuni. Eikä yksikään heistä ole ollut valmis edes harkitsemaan ajatusta siitä, että sama tehtäisiin heille. Heidän perseisiinsä kajoaminen on ollut aivan ehdoton ei. Monen perustelu oli, että se on kuulemma homoa. Minusta se on aika älytön perustelu, koska kaikilla ihmisillä on reikä pyllyssä, ei vain homoilla, ja kuka tahansa meistä voi tunkea sinne ihan mitä huvittaa ilman, että se vaikuttaa seksuaaliseen suuntautumiseemme. 

Moni mies on sanonut, että anaaliseksissä kiihottaa eniten jonkinlainen vallantunne. Että siinä se pantava osapuoli alistuu sille, joka panee. Ehkä sen takia ajatus oman anaalin avaamisesta tuntuu miehistä niin nöyryyttävältä: heidän maskuliinisuutensa joutuu koetukselle, jos he alistuvat toiselle. Se on vähän sääli, koska peppujutuista voi saada tosi paljon nautintoa, ja varsinkin miehille se alue on oikea kultakaivos, kun siihen vähän tutustuu. Sitä kautta voi löytää esimerkiksi eturauhasen, jota joskus kutsutaan myös miesten g-pisteeksi. Tietenkään kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta onhan se nyt sääli missata noin iso nautinnon mahdollisuus vain siksi, että pelkää oman hauraan maskuliinisuuden murenemista.

Sukupuolistereotypiat rajoittavat turhaan

Väitän, että stereotyyppiset käsitykset siitä, millaisia miesten ja naisten ”kuuluu” olla, vaikuttavat heteroiden seksikäyttäytymiseen huomattavasti enemmän kuin samaa sukupuolta olevien parien. Esimerkiksi aloitteen tekemistä ei voi vierittää toisen osapuolen harteille sillä perusteella, että miesten kuuluu se tehdä, jos miehiä on seksitilanteessa kaksi tai ei ollenkaan. Stereotypiat menettävät merkitystään entisestään, jos joku osapuolista on vaikka trans- tai muunsukupuolinen. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä tuskin on aina ihan helppoa, mutta (jälleen kerran rankasti yleistäen) uskoisin heidän olevan seksuaalisesti vapautuneempia ja enemmän omia itsejään kuin monet heterot, koska he eivät edes yritä istua mihinkään valmiiseen muottiin. Sen sijaan moni hetero antaa vanhentuneiden käsitysten ja asenteiden rajoittaa itseään ihan turhaan. Sellaisten, jotka sanelevat millainen pitää ja saa olla sen perusteella, mitä jalkojen välistä löytyy. Itselleen aiheuttaa vaan turhaa vaivaa ja ahdistusta uskomalla sellaisiin stereotypioihin, kuten ”miehen kuuluu aina haluta seksiä” tai ”seksuaalisesti aktiivinen nainen on helppo”. Eli vaikka istuisikin cisheteromuottiin, niin ihan joka ikistä perinteistä miehuuteen tai naiseuteen liittyvää käsitystä ja uskomusta ei välttämättä tarvitse omassa elämässä toteuttaa.

Ylipäätään kannustan ihmisiä, edusti sitten mitä tahansa sukupuolta tai suuntautumista, olemaan rohkeasti omia itsejään ja toteuttamaan omaa seksuaalisuuttaan juuri niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kunhan ei muita satuta, niin voi ihan vapaasti hakea nautintoa miten vain.

ps. En ole millään lailla seksuaalivähemmistöjuttujen asiantuntija, eikä minulla ole mitään tietoa tai kokemusta mistään muusta kuin heteroseksistä ja -suhteista, joten kaikki mitä tässä sanoin, saattaa olla ihan päin persettä. Mutu-tuntumalla täällä huutelen vain.

Lue myös:

Seksimyytinmurtajat

Fantasioi vaan

Olin viime viikolla kahden ystäväni kanssa lomalla Kreikassa. Yhtenä iltana tuli illallispöydässä puheeksi seksihistoriani ja se, kuinka listallani ei ole yhtäkään ulkomaalaista miestä. (Kyllä, minulla on puhelimessa lista kaikista seksikumppaneistani. Kukaan ei voi ainakaan väittää, ettenkö muka muistaisi jokaista panoani.) Kaverini olivat sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti hankkia ainakin yksi kansainvälinen seksikokemus. Samaa mieltä oli eräs kaverini, jonka kanssa juteltiin aiheesta: hän oli sitä mieltä, etten jatkossa enää katsoisi suomalaisiin miehiin päinkään, jos edes kerran saisin kokeilla tummahipiäisempää ulkomaan urosta.

Tilanne on tosiaankin se, etten ole koskaan pannut ketään muita kuin suomalaisia. Löytyy toki pari joiden äidinkieli on ollut joku muu kuin suomi, mutta Suomen kansalaisia ja Suomessa asuvia tyyppejä kuitenkin olivat hekin ja puhuivat suomea, joten ei oikein voi kovin kansainväliseksi sellaista laskea. Olen matkustellut kyllä jonkin verran, mutta mitään lomaromansseja en ole koskaan kokenut lukuunottamatta kymmenen vuoden takaista kielimatkaa, jonka aikana kävin pari kertaa ulkona erään söpön ruotsalaispojan kanssa. Harkitsin kyllä silloin seksiä hänen kanssaan, mutta olin vielä neitsyt enkä tosiaan tiennyt miten olisin sitä hänelle ehdottanut. Sen jälkeen en ole reissuillani juuri tutustunut kehenkään, ja Suomen päässäkin swaippaan aina Tinderissä vasemmalle kaikki turistit, vaihto-oppilaat tai muut muuten vain ulkomaalaisilta vaikuttavat tyypit. Kotimaan tarjonta on aina riittänyt minulle paremmin kuin hyvin. Periaatteessa voisin kyllä hyvin harrastaa seksiä jonkun ei-suomalaisenkin kanssa, mutta ongelma on se, että miesihanteeni on hyvin pohjoismaalainen: pidän pitkistä, vaaleista ja sinisilmäisistä, sellaisista vähän viikinkimäisistä miehistä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vaikkapa espanjalaisia tai italialaisia miehiä pidetään niin komeina, koska tummat piirteet eivät iske minuun samalla lailla kuin pohjoismaalainen kauneus. En ole ikinä kokenut mitään vetoa myöskään tummaihoisia miehiä kohtaan, ja aasialaiset vasta ovatkin turn-off. On siis hyvin vaikeaa lähteä etsimään niitä kansainvälisiä kokemuksia, kun miehet eivät miellytä silmääni kotimaan ulkopuolella. Paitsi tietysti muissa Pohjoismaissa, tai vaikkapa Saksassa tai muissa vastaavissa maissa, sieltä kyllä varmaan löytyisi miehiä minunkin makuuni.

Yhden kaverini kaverilla on muuten sellainen periaate, että vaikka hän ei juuri syty lyhyistä miehistä, hän antaa heillekin silti aina mahdollisuuden siksi, että eräs hänen ystävänsä on lyhytkasvuinen ja hän pitää siksi arveluttavana tuomita ihmisiä pelkän pituuden perusteella. Ihailtavaa, mutta tavallaan aika kummallinen ajattelutapa, koska vaikka minullakaan ei ole yhtään mitään vaikkapa tummaihoisia miehiä vastaan, en silti halua harrastaa seksiä heidän kanssaan. Ei minulla ole mitään kaunoja sen paremmin vaikkapa huumeaddikteja, toisia naisia tai vaikkapa noita kotini läheisellä torilla istuskelevia juoppojakaan kohtaan, mutta ei kai minun sitä tarvitse heitä panemalla todistaa. Jos ei sytytä, niin ei sytytä, en voi ulkonäköpreferensseilleni mitään.

Toki kansainvälisten kokemusteni puuttumiseen on muitakin syitä kuin ulkonäkö. En ole ikinä harrastanut seksiä englanniksi, joten se tuntuu ajatuksena vähän jännittävältä: mitä jos en saa toisen puheesta mitään selvää, ja pilaan tunnelman hokemalla että sorry what? Ja miten voin kertoa toiselle mistä pidän ja saada selville mistä hän pitää, jos joudumme kommunikoimaan vieraalla kielellä? Englannintaitoni on ihan mukiinmenevä, mutta väärinymmärrysten riski on silti olemassa. Kieliasia ei kuitenkaan ole yhtä suuri huolenaihe kuin mahdolliset kulttuurierot, sillä eri kulttuurista tulevalla miehellä voi olla paljonkin omastani poikkeava käsitys vaikkapa naisten asemasta tai seksuaalioikeuksista. Lisäksi on tietenkin sukupuolitautien riski, jota ei ollenkaan pidä vähätellä, sillä Suomesta jo miltei hävinneet kuppa ja tippuri ovat yleistyneet jälleen ulkomailta saatujen tartuntojen vuoksi. Tippurista on myös löydetty lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja, enkä minä ainakaan halua olla se tyyppi, joka tuo lomatuliaiseksi supertippurin suomalaisille.

Miten siis kävi Kreikan-matkan ja lomaromanssien? Asian teki ongelmalliseksi se, että asuimme kavereideni kanssa pitkän matkan päässä keskustasta, enkä olisi sinne voinut raahata ketään, enkä toisaalta halunnut erota kavereistani ja lähteä yksin kenenkään tuntemattoman mukaan. Ainoa vaihtoehto olisi siis ollut panna jossain baarin vessassa, ja vaikka sitäkään en ole koskaan tehnyt ja olisin siis saanut tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei se kuitenkaan hirveästi houkutellut. Enkä muutenkaan edelleenkään tykkää niistä yhden illan jutuista, vaikka se kännissä ja lomalla helposti saattaakin unohtua. Tällä kertaa jäi siis kansainväliset kokemukset välistä, mutta tarjonnan puutteesta se ei ollut kiinni: kohteemme nimittäin sattui olemaan varsin suosittu pohjoismaalaisten turistien keskuudessa. Bongasin eräästä baarista niin törkeän hyvännäköisen ruotsalaisen baarimikon, että hänen kanssaan olisin ollut valmis hankkimaan sen kansainvälisen kokemuksen vaikka siinä baaritiskillä kaikkien nähden, mutta valitettavasti sekin jäi nyt vain haaveeksi. Ehkä ensi reissulla sitten!

Ajattelen olevani seksipositiivinen. Se tarkoittaa mm. sitä, että minusta jokaisen pitäisi saada harrastaa tai olla harrastamatta seksiä juuri niin monen ihmisen kanssa kuin haluaa, eikä se tee kenestäkään toista parempaa tai huonompaa ihmistä. Siitä huolimatta mietin välillä tosi paljon sitä, mitä ihmiset minusta seksiseikkailujeni vuoksi ajattelevat. Ikään kuin slutsheimaan itseäni. Miksi teen niin?

Seksipositiivisuuteen kuuluu ajatus siitä, että seksin ei tarvitse aina olla mitään maata mullistavan ihmeellistä ja merkityksellistä, eikä siihen tarvitse liittyä rakkautta tai muitakaan tunteita. Seksiä voi harrastaa ihan vaan siksi, että se on kivaa. Tärkeintä seksipositiivisuudessa on mielestäni se, että se potkii persuksille vanhoja käsityksiä miehistä, jotka tulevat ja ottavat, ja naisista, joka lankeavat ja antavat. Seksipositiivisen ajattelun mukaan äännöt ovat samat kaikille sukupuolille, eli kenen tahansa pitäisi saada olla seksuaalisesti juuri niin aktiivinen kuin haluaa ilman pelkoa siitä, että ”menettää maineensa” tai leimaantuu. Koko homman pointti on rennompi suhtautuminen seksiin: siitä ei tarvitse  aina tehdä isoa numeroa.

Minä elän seksipositiivisen ajattelun mukaan. Harrastan seksiä niiden ihmisten kanssa joita haluan, enkä siinä hetkessä koskaan mieti, mitä kukaan ulkopuolinen asiasta voisi ajatella. Mutta jälkikäteen iskee joskus morkkis: taas yksi säätö lisää, eikö niitä ollut jo tarpeeksi, mitä minusta nyt ajatellaan. Pahinta on silloin, jos panen jotakuta samaan kaveriporukkaan kuuluvaa ja kuumotan, mitä tyyppi kertoo minusta yhteisille kavereillemme.

Välillä mietin sitäkin, oliko joku tyyppi tarpeeksi ”laadukas” minulle, sellainen valloitus jolla kannattaa ylpeillä, vai sellaine josta kannattaa pysyä hiljaa. Pelkään, että ihmiset pitävät minua helppona ja halpana, jos lankean miehiin, jotka ovat ”oman tasoni alapuolella”. Hirveää pinnallista paskaa. Millään sellaisella kuin seksikumppanin ulkonäkö tai sosiaalinen status ei pitäisi olla mitään merkitystä, jos se seksi on kivaa.

Mutta totuus on, että häpeänkin yleensä vain niitä tapauksia, joiden kanssa olen saanut huonoa seksiä. Ilmeisesti voin siis nautiskella seksistä rennosti ilman huolta silloin kun se on hyvää, mutta yhtä kasuaalisti en kehtaa myöntää sitä, jos kohdalle sattuu huonompaa. Pidän seksiä siis ehkä sittenkin kuitenkin jollain lailla isompana juttuna kuin seksipositiivisuudessa ajatellaan.

Toki myös ympäristöllä on merkitystä siinä, kuinka seksipositiivisesti voi maailmaa katsella. Hankalaahan siinä on rennosti nauttia kasuaalista seksistä, jos lähipiiri tuomitsee sellaisen. Omalla kohdallani kyse ei kuitenkaan ole siitä, koska minulle on monta monituista kertaa sanottu, ettei tarvitsisi stressata niin paljon. Ja kun se minulle ääneen sanotaan, alan itsekin ihmetellä, miksi vaivasin asialla päätäni alkuunkaan. Sehän oli vain seksiä, ei sillä ole mitään väliä.

Jokainen seksikokemus ei muuta maailmaa eikä ole edes mitään kiiman ilotulitusta: joskus se on vaan semikiusallista jyystämistä jonka mieluiten vaan unohtaisi jälkeenpäin, mutta ei se mitään. Välillä sitä tulee harrastettua paskaa seksiä epäkiinnostavien miesten kanssa, mutta nekään kokemukset eivät tee minusta helppoa tai langennutta tai mitenkään ”heikomman tasoista”. Sellaista sattuu ja ne tilanteet pitäisi voida kuitata vaan toteamalla, että nyt meni metsään, parempi onni ensi kerralla. Ei pitäisi jäädä murehtimaan mitä ihmiset sanovat. Vähän sama kuin tilaisi ravintolassa pahaa ruokaa, ei siitä ketään tuomita tai kukaan sitä häpeä. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta ehkä tämä seksibloggaaja voisi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa elää kuten opettaa, seksipositiivisten ajatusten mukaisesti.

Muistatteko vielä, mitä tämä tarkoittaa?

Jep. Jälleen kerran tilanne on se, että joudun lääkitsemään miehenkipeyttäni vanukkaalla. Tämä kinuskivanukas on siis toiminut täällä blogissani symbolina puutteessa olemiselle, ja se on esiintynyt aikaisemmin keväällä 2016sekä syksyllä 2015. Noista edellisistä kerroista on sen verran aikaa että kinuskipurkin ulkomuoto on ehtinyt muuttua, mutta sisältö on samaa tavaraa. Ei se ikinä kovin hyvin ole näihin tilanteisiin auttanut, mutta hyvää se on. Olen toipunut erosta jopa yllättävän hyvin, mutta aluksi olin tietysti todella rikki ja se tarkoitti myös sitä, ettei seksikään juuri kiinnostanut. Tai ainahan se vähän kiiinnostaa, mutta ajatuskin jonkun toisen miehen panemisesta tuntui oudolta puolentoista vuoden suhteen jälkeen. En siis halunnut kiirehtiä turhaan, vaan päätin odottaa kunnes tuntisin olevani valmis ja harrastaa seksiä vasta sitten kun enemmän haluttaisi kuin pelottaisi. Odottaminen oli hyvä päätös, mutta en odottanut valmiuden tunteen olevan niin äkkiarvaamaton: eräänä aamuna nimittäin vaan heräsin ja tajusin, että jahas, tässähän on muuten oltu reilusti yli kuukausi ilman seksiä. En ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, koska erotuska ja muut sekavat tunteeni olivat peittäneet kiimaisuuden alleen, mutta niiden hälvetessä se kehooni kertynyt seksuaalienergia jotenkin vaan ryöpsähti esiin ja yhtäkkiä olikin vaikeaa ajatella yhtään mitään muuta.

Yritin tietysti helpottaa oloani ensin kotikonstein. Mutta kun olin yhden päivän aikana tullut jo kolmesti eikä kiima tuntunut hellittävän ollenkaan, oli pakko ottaa järeämmät aseet käyttöön ja lähteä etsimään helpotusta kodin ulkopuolelta. Että nyt on sitten se eron jälkeinen uuden miehen kanssa paneminenkin hoidettu alta pois. Se auttoi hetkeksi, mutta seuraavana päivänä kiima palasi. Tilannetta pahensi vielä ovulaatio, jonka aikana näin monta yötä putkeen hulluja seksiunia ja pidättelin itseäni etten väkisinmaannut kadulla vastaan käveleviä miehiä. Jodelin @miesjumalat-kanavan bokserikuvat aiheuttivat aikamoista värähtelyä pöksyissä, vaikka normaalisti en vähäpukeisista vai varsinkaan peniskuvista juurikaan syty. Vanukasta ja muuta hyvää kului, kun yritin harhauttaa itseäni ajattelemaan muita asioita, mutta vaikeaa se oli, kun kiima tuntui suorastaan sellaisena fyysisenä paineena. Huh. Vanukkaita paremmin taitaa toimia kuitenkin se, että tekee jotain, jolla saa ajatukset muualle. Esimerkiksi viime viikonloppuna Ruisrockissa en miettinyt seksiä juuri ollenkaan, vaan keskityin täysillä juhlimiseen ja siitä selviämiseen. Vähän olisin silti halunnut oman festariheilan, ei siksi että olisimme voineet panna jossain haisevassa bajamajassa, mutta olisi vaan ollut kivaa tutustua johonkuhun, hengailla yhdessä ja katsella keikkoja käsi kädessä. Ehkä tätä kiimaisuuttani ei siis saakaan tyydytetyksi pelkällä seksillä, vaan tarvittaisiin mukaan ripaus festariromantiikkaa tai jotain muuta jännittävää. Rakastan nimittäin sitä kutkuttelevaa tunnetta, kun tapaa uuden ihmisen ja kaikki on uutta ja jännittävää ja ihmeellistä, enkä ole saanut kokea sitä tosi pitkään aikaan. En tajunnut kaipaavani sitä vielä, koska kuvittelin etten voisi vielä pitkään aikaan ihastua kehenkään, enkä varmaan pystykään, mutta silti kaipaisin jotain pientä sutinaa. Ei pelkästään mitään ennalta sovittua friends with benefits-tyyppistä kuviota mitä luulin haluavani, mutta ei sellaisessa ole mitään jännittävää. Tai sellainenkin kyllä kävisi, jos seksi olisi tosi hyvää.

Tässä teille puhkirakasteltu vanukas!

Toinen hyvä tapa saada ajatukset muualle on saada jostain mystinen kuume, joka vie kaikki loputkin festariviikonlopun verottamat voimat. Tosin nyt kuume on laskenut sen verran, että kiimaisia ajatuksia alkaa taas virrata mieleen. Ei kai tässä auta muu kuin painua kauppaan ostamaan vanukasta. ps. tässä tekstissä ei esiinny vanukasta, mutta liippaa läheltä, ja kuvaa tämänhetkisiä fiiliksiäni ihan hyvin. Näköjään vähän toistan itseäni, mutta minkäs sille voi, kun samanlaisia juttuja tulee käytyä useaan otteeseen läpi.