Seksuaalisuus

BDSM – vinkit kokemattomille ja vähän kokeneemmillekin

/ Seksuaalisuus

Haluaisitko maustaa parisuhteesi seksielämää pienellä BDSM-viballa? Kenties sidonta, valtaleikit tai muu vastaava kiinnostaa, mutta sopivaa leikkikaveria ei ole löytynyt? Ehkä olet jotain jo kokeillutkin, ja kaipaat uusia näkökulmia aiheeseen? Jatka lukemista, sillä tässä postauksessa kerron parhaat neuvoni jännittävään ja turvalliseen BDSM-seksiin!

Alkajaisiksi kannattaa kerrata perusasiat ja lukaista läpi aikaisempi BDSM-aiheinen blogitekstini. Olen kysynyt tekstin lukeneilta seuraajiltani, mitä muuta he haluaisivat aiheesta tietää, ja pyrin nyt tässä vastaamaan heidän toiveisiinsa. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille ehdottomasti myös Tiia & Jouni Forsströmin BDSM-aapista, joka on erittäin kattava ja informatiivinen.

 

Turvallisuus syntyy suostumuksesta ja luottamuksesta

Kuten kaikessa seksissä, suostumus on avainasemassa myös BDSM:ssä. Koska BDSM tarkoittaa niin monia eri asioita, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän epätavallisia, on tärkeää keskustella konkreettisesti siitä, mihin suostumus tarkalleen annetaan. Tavallisessa vaniljaseksissä voidaan lähteä siitä oletuksesta, että osapuolet todennäköisesti haluavat esimerkiksi sukuelimiään kosketettavan, mutta BDSM-leikeissä ei voida tehdä samanlaisia oletuksia. Näin ollen on ihan hyvä keskustella siitä, mitä ollaan tekemässä, ja onko se kaikille osapuolille ok.

Myös BDSM-seksissä on täysi oikeus muuttaa mieltään kesken kaiken. Niitä tilanteita varten tarvitaan turvasana – jokin sellainen sana, jota ei tulisi normaalisti käytettyä eli jota ei voi ajatella tilanteeseen kuuluvaksi. Näin ollen esimerkiksi ”ei” tai ”lopeta” eivät ole välttämättä hyviä turvasanoja, koska ne voisivat hyvin olla osa BDSM-leikkiä. Muun muassa liikennevalojen värit ovat hyviä, toimivia ja paljon käytettyjä turvasanoja.

 

Turvasana kannattaa ottaa käyttöön, vaikka vain maustaisi vaniljaansa kevyellä BDSM:llä. Dominoivan osapuolen voi muuten olla vaikea luottaa siihen, että subi todella nauttii, ja saattaa tulkita jokaisen vinkaisun ja värähdyksen merkiksi liiasta kovakouraisuudesta. Subin turvallisuudentunteen lisäämiseksi on hyvä huolehtia turvakeinoista myös silloin, kun puhuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Subin kädessä voi olla vaikka jokin esine, jonka tämä voi pudottaa silloin, kun ei pysty turvasanaa sanomaan.

Mitä rajummin leikitään, sitä tärkeämpää on syvä luottamus osapuolten välillä. Luottamus syntyy eri tavalla riippuen siitä, mikä on osapuolten välinen suhde: alistuminen omalle rakastetulle lienee erilaista kuin vaikkapa BDSM-ammattilaiselle tai jollekin puolitutulle. Joka tapauksessa on tärkeää, että ennen yhtäkään sessiota käydään keskustelu, jossa varmistetaan toisen suostumus ja sovitaan rajoista. Tärkeää on myös jälkihoito eli after care, joka voi olla vaikkapa silittelyä sängyllä makaillen tai esimerkiksi hellää ja romanttista vaniljaseksiä. Jälkihoidolla varmistetaan, ettei subille jää kovienkaan otteiden jälkeen kaltoinkohdeltu tai hyväksikäytetty olo. Myös dom voi kaivata rauhoittumista ja hellyyttä session jälkeen ja tietysti varmistusta siitä, että subilla on hyvä olla.

Dom, sub, vai siltä väliltä

Moni tunnistaa itsestään selkeän taipumuksen dominointiin tai alistumiseen. On kuitenkin myös switchejä, eli ihmisiä, jotka viihtyvät kummassakin roolissa. Kumpaakin roolia kannattaa kokeilla ihan jo siitä syystä, että tietää, miltä se tuntuu. Kokeiluista voi myös aueta ihan uusia näkökulmia omaan seksuaalisuuteen ja nautintoon, joten siinä ei todellakaan menetä mitään.

Switch-henkilö ei välttämättä koe luontevaksi tai kiinnostavaksi toteuttaa molempia rooleja saman ihmisen kanssa. Voi olla, että tykkää vaikkapa alistua miehille ja dominoida naisia, tai että on muuten dom, mutta alistuu vain omalle kumppanille. Tässä on todennäköisesti yksi syy sille, että BDSM-harrastajien parisuhteet ovat usein jollain tavalla avoimia.

Aina subina viihtynyt ei ehkä tunne oloaan heti kotoisaksi dominoivassa roolissa. Mitään erityistä syytä sille, miksi subin pitäisi pakottaa itsensä domin rooliin, ei toisaalta ole, joten itseään voi toteuttaa rauhassa myös omaksi kokemassaan roolissa. Jos kuitenkin tahtoisi jännityksestä huolimatta kokeilla, on luottamus jälleen avainasemassa. On hyvä myös muistaa, että D/s -juttujakin saa kokeilla pilke silmäkulmassa: ei domin tarvitse olla haudanvakava ja ilkeä, vaan saa myös nauraa. Seksi on iloinen asia, eikä BDSM ole poikkeus mustanpuhuvasta mielikuvastostaan huolimatta. 

 

Mistä löytää leikkikaveri?

Oli sitten dom, sub tai switch, tarvitaan seksuaalisuuden toteuttamisen tueksi usein kumppani. Sellaisen löytämisen helppous tai vaikeus riippuu pitkälti siitä, onko haussa pelkkä leikkikaveri vai kenties ihan parisuhdekumppani. Erikoisemmat mieltymykset ja fetissit voivat myös vaikeuttaa kumppanin löytämistä, jos hakee nimenomaan samoista jutuista syttyvää ihmistä.

Sessioseuran etsijöille hyvä paikka tutustua ihmisiin on esimerkiksi BDSM-bileet. Bileitä ja tapahtumia järjestetään ympäri Suomen, ja niistä jos jostain löytää varmasti samanhenkistä porukkaa. Bileistä löytyy tietoa esimerkisi BDSM-baarin sivuilta. Sieltä löytyy myös keskustelupalsta, jossa on niin kaikille avoimia kuin kirjautuneille käyttäjille rajattuja alueita.

Myös deittisovellukset, kuten Tinder, voivat olla hyviä paikkoja löytää BDSM-henkistä seksiseuraa. Muistan selaillessani törmänneeni useasti niin subia etsiviin dominoiviin miehiin kuin myös alistumisesta pitäviin, dominaa hakeviin tyyppeihin. Pari kertaa tuli vastaan sellaisiakin profiileja, joissa toivottiin seuraa varsin spesifien fantasioiden toteuttamiseen. Se, onko Tinderissä tavattu tyyppi se luotettavin mahdollinen valinta sessioseuraksi, on sitten toinen asia.

Homma mutkistuu hieman, jos haussa on BDSM-seksistä tykkäävä parisuhdekumppani. On ihan tarpeeksi vaikeaa löytää sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisi ryhtyä suhteeseen, eikä sitä yhtään helpota se, että on vielä varsin spesifejä seksitoivomuksia. Toisaalta kumppaniehdokkaan ei välttämättä tarvitse olla mikään kokenut BDSM-konkari, vaan pieni kytevä kiinnostuskin riittää. Yhdessä sitä kiinnostusta voi lähteä syventämään. En tiedä onko itselläni käynyt vaan tosi hyvä tuuri, mutta BDSM-jutuista kiinnostuneita miehiä ei ole ollut erityisen vaikeaa löytää. Tiedän myös faktana, että lukijoideni joukossa on paljon BDSM:stä ja kinkyjutuista kiinnostuneita tyyppejä. Pitäisikö toimia Amorina ja koettaa järjestää leikkikaveria kaipailevia tyyppejä yhteen? 😉

 

Hyvä vaihtoehto rajumpien leikkien ystäville on myös ammattilaisten puoleen kääntyminen. Ammattilainen osaa toteuttaa vaarallisemmatkin fantasiat turvallisesti, joten vaikkapa neulaleikit ja sen sellaiset kannattaa jättää asiansa todella osaavien käsiin. Ammattilaista kannattaa harkita silloinkin, jos toiveissa on kunnon BDSM dungeon eli dunkkari -kokemus. Harvalta tavalliselta ihmiseltä kuitenkaan löytyy kotoa isoja ja kalliita välineitä ja BDSM-huonekaluja.

Välineiden suhteen vähemmän on mielestäni enemmän, ainakin alkuvaiheessa. Ensimmäisenä ei kannata lähteä seksikauppaan ostoksille, vaan alkuun pääsee kotoa löytyvillä tarvikkeilla. Sidontaan sopivat mm. huivit, narut tai vaikka nippusiteet, ja piiskaamiseen voi kokeilla vyötä. Pelkällä kädellä lyöminen voi myös olla paljon intensiivisempi kokemus kuin piiskalla. Kannattaa ensin tutustua siihen, mitkä jutut saavat syttymään eniten, ja sen jälkeen investoida niihin liittyviin välineisiin. Välineurheilua BDSM ei mielestäni missään nimessä ole, vaikka rahaa tähänkin harrastukseen saa kyllä halutessaan uppoamaan.

 
 

Antoisia hetkiä BDSM:n parissa!

BDSM – vinkit kokemattomille ja vähän kokeneemmillekin Read More »

Ei ole yhdentekevää, mitä nimeä käytät alapäästäsi

/ Seksuaalisuus

Suomen kielestä tuntuu puuttuvan hyvät yleisnimitykset sukuelimille. Niitä kuvaavia sanoja on pilvin pimein, mutta kaikki tuntuvat joko turhan roiseilta, huvittavilta tai lääketieteellisiltä. Usein koko asia kierretään puhumalla vain alapäästä tai ”siitä”, joka on omiaan lisäämään epämääräistä salaperäisyyden ja häpeän verhoa seksin ja muiden intiimialueisiin liittyvien asioiden ympärillä.

Yhteiskuntamme kaipaa kipeästi suoraa ja avointa seksipuhetta kiertelyn ja kaartelun tilalle. Mutta miten puhua asioista niiden oikeilla nimillä, jos hyviä nimiä ei ole?

Kun kaikki sanat ovat vääriä

Seksuaaliterapeutti ja bloggari Marja Kihlström julkaisi viime keväänä naisen orgasmiin liittyvän Iso O -harjoituskirjan. Vaikuttajille järjestetyssä julkkaritilaisuudessa teimme kirjasta harjoituksen, jossa tehtävänä oli keksiä tietyn aikarajan sisällä mahdollisimman monta nimitystä jalkovälissämme sijaitsevalle asialle. Nimiä kertyi 57. Silti yksikään niistä ei tunnu sellaiselta hyvältä, neutraalilta sanalta, jota voisi tilanteessa kuin tilanteessa käyttää.

Pimppi on sanana kiva, mutta aika epäseksuaalinen, jotenkin pikkutyttömäinen. Pillu taas on todella porno ja seksillä kyllästetty sana. Vagina on liian lääketieteellinen, ja sitä paitsi viittaa pelkästään siihen reikään. Vulva tarkoittaisi koko aluetta, mutta se ei ole suomen kieleen kovin hyvin vakiintunut. Emätin on maailman hirvein sana, kliinisyydessään todellinen seksintappaja. Tussu, toosa, tuhero ja muut vastaavat taas ovat hauskoja, mutta eivät erityisen käyttökelpoisia seksitilanteessa – tai silloinkaan, kun asioi vaikkapa gynekologilla.

Olen käyttänyt täällä blogissa usein pimppi-sanaa ja itselleni siinä ei olisikaan mitään ongelmaa. Pimppiä lähemmäs neutraalia sanaa ei tästä asiasta puhuttaessa oikein pääse. Ongelmana on vain sopivan sanan keksiminen silloin, kun on tarve puhua samassa tekstissä myös miehen sukuelimistä. Pimpin selkeä vastinpari on pippeli, joka ei kyllä parhaalla tahdollakaan sovi kuvaamaan aikuisen ihmisen jalkoväliä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä myös miesten tapauksessa. Nimitykset tuntuvat jakaantuvan kahteen leiriin: on voimakkaita, jämäköinä seisovia ja järkähtämättöminä penetroituvia kuten kulli ja kalu sekä hassuja ja vähemmän seksuaalisia nimityksiä kuten kikkeli, muna ja lerssi. Lääketieteellinen siitin on vielä vastinpariaan emätintä kamalampi, eikä sitä kukaan tunnu koskaan missään käyttävänkään. Neutraalein vaihtoehto on penis, jota voi jopa käyttää nauramatta tai punastelematta.

Nyt ehkä kysytte, mikä ongelma tässä muka on, kun meillä on ihan hyvä sana kummankinlaisista värkeistä. Pimppi ja penis eivät kuitenkaan oikein sovi sanoina yhteen, joten ei tunnu luontevalta puhua niistä yhdessä. Näennäisestä neutraaliudestaan huolimatta ne eivät siis kuitenkaan ole merkitykseltään täysin saman tason käsitteitä.

Kieltä muuttamalla kohti vapaampaa seksipuhetta

Kielillä on taipumus muuttua ja elää, ja toisinaan muutosprosessit lähtevät liikkeelle tietoisistakin valinnoista. Sitä tehdään nytkin, kun pyritään vakiinnuttamaan käyttöön muun muassa sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä. On myös paljon sanoja, joiden merkitys on aikojen saatossa muuttunut neutraalista ja hyväksytystä sopimattomaksi, ja toisinpäin. Näin ollen voisimme mainiosti alkaa tietoisesti käyttää tiettyjä sanoja myös sukuelimistä, ja yrittää muuttaa niiden merkitystä neutraalimmiksi.

Tämän pyrkimyksen nimissä aion nyt itse alkaa puhua pillusta ja kullista. Ne sopivat mukavasti yhteen, ja kummankin merkitys on roisihko ja seksuaalissävytteinen. Tavoitteenani on tehdä merkityksistä neutraalimmat niin, että sanat sopisivat käytettäväksi sekä seksitilanteessa että myös vaikkapa lääkärin vastaanotolla.

Tällainen sanojen neutralointi on tärkeä osa seksistä ja seksuaalisuudesta puhumisen normalisointia. Mitä enemmän puhutaan vaikkapa pilluista ja kulleista, sitä paremmin niihin tottuu, eivätkä ne enää särähdä korvaan. Nyt ne häiritsevät, koska ne viittaavat asioihin, joista ei ole ennen saanut puhua. Nyt kuitenkin saa, ja jotta voisimme sen kunnolla tehdä, tarvitsemme toimivia sanoja ja käsitteitä. Koska kyseessä ei ole uusi innovaatio, uutta sanastoa ei tarvitse erikseen keksiä: meidän täytyy vain poistaa häpeällisyys niiden olemassa olevien sanojen yltä.

Näkisin tärkeänä, että sukuelimille saataisiin nimenomaan ne yhdet hyvät perusnimitykset. Kuitenkin jo se, että käyttää värkeistään ylipäätään jotain konkreettista sanaa, on jo hyvä alku. Kaikenlaiset etupyllyt voitaisiin jättää jo historiaan, mutta muuten on toki mainiota hyödyntää kielemme huikeaa synonyymivarantoa ja valita sanojen joukosta omaan suuhun parhaiten sopivat nimitykset omille ja toisten värkeille. Tehdään siis historiaa ja muutetaan seksuaalisuuden kielen suunta!

Aiheeseen liittyvää:

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

Ei ole yhdentekevää, mitä nimeä käytät alapäästäsi Read More »

Burleskista, seksikkyydestä ja oikeudesta omaan kehoon

/ Keho & hyvinvointi, Seksuaalisuus

On se kumma juttu, kuinka naisen tai naisoletetun keho ja seksuaalisuus eivät vieläkään kuulu hänelle itselleen. Ei tarvitse kuin poseerata vähissä vaatteissa jossain somekuvassa, niin jo olet ”huomiohuora”, jolla on huono itsetunto. Joidenkin mielestä feministi ei saa olla seksikäs, koska se tukee feminiinisten kehojen objektifioimista. Ja auta armias, jos oman seksikkyyttä tai seksuaalisuutta käyttää jotenkin hyödykseen ja tekee sillä vaikka rahaa: se se vasta kertookin epäfeministisestä arvomaailmasta ja vakavasta henkisestä tasapainottomuudesta.

Ilmeisesti joidenkin on kovin vaikea ymmärtää, että toisten mielestä seksikäs pukeutuminen, vähäpukeisten kuvien ottaminen tai vaikka strippaaminen voi olla hauskaa tai jopa voimaannuttavaa. Vaikka kannatetaan kehollista itsemääräämisoikeutta, oman vartalon julkinen esitteleminen on kuitenkin jostain syystä väärin. Samalla uskotaan myös, ettei kukaan täysissä järjissään oleva haluaisi vapaaehtoisesti tehdä seksityötä. Jokainen itseään kunnioittava nainen valitsee luonnollisesti kunnollisuuden ja siveellisyyden näyttäytyen seksuaalisena vain omalle kumppanilleen. Julkisesti avoimen seksuaalisissa naisissa on jotain arveluttavaa, ja heidät saatetaan nähdä jopa uhreina, jotka vahingoittavat käytöksellään itseään.

Älykäskin voi olla seksikäs

Olin viime viikolla katsomassa Fetish Burlesque Show -nimistä tapahtumaa, jossa nimensä mukaisesti nähtiin lukuisia upeita fetissiteemaisia burleskiesityksiä. Lavalla nähtiin myös yllätysesiintyjinä Himocast-podcastin Kaisa Merelä ja Jenni Janakka. Pidin kummankin esityksestä: Jennin veto oli humoristinen ja viihdyttävä, Kaisan taas rohkea ja seksiä tihkuva. Sellaista osasi häneltä toki odottaakin hänen Instagraminsa perusteella, jossa on paljon seksikkäitä kuvia ja silloin tällöin myös kuumia tanssivideoita.

Kaikki eivät olleet kanssani samaa mieltä, sillä Jodelin @blogijuorut-kanavalla Kaisan esitystä kritisoitiin nyrpeästi. Kaisasta puhutaan palstalla usein aika närkästyneeseen sävyyn, sillä hänen seksuaalisuutensa tuntuu olevan monille liikaa. Monessa kommentissa todettiin tälläkin kertaa Kaisan olevan huomionhakuinen ja tyrkky, ja joissain jopa kyseenalaistettiin hänen mielenterveytensä tilaa. Jenni sai parempaa palautetta, sillä hän oli ”tajunnut pitää vaatteet päällä”. Ikään kuin Kaisa olisi jotenkin tyhmyyttään riisunut vaatteensa kaiken kansan edessä. Huvittavaa kyllä, Kaisalla itsellään oli taka-ajatuksena nimenomaan näyttää, että älykäs, menestynyt, ahkera ja herkkä nainen voi olla myös syntisen seksikäs. Jodel-kansan reaktio osoitti hyvin, kuinka paljon asenteissa vielä on parantamisen varaa.

Surullista henkistä tasapainottomuutta täynnä tämäkin kuva.
Kaisa puhui hiljattain Instagramissaan myös siitä, kuinka ärsyttävää on, että naisen seksuaalisuus halutaan usein nähdä jotenkin tahattoman viattomana. Kun hän postasi kuvan, jossa hän poseeraa pakarat paljaana, joku mies tuli kommentoimaan, että taas sulta unohtui housut kotiin. Kaisa vastasi, että ei muuten unohtunut, vaan ihan tarkoituksella otin ne pois. Miten voi vieläkin olla niin ennenkuulumatonta, että joku haluaa aivan itse omasta vapaasta tahdostaan poseerata ilman housuja Instagramissa? Miksi vaihtoehtona on joko pitää yllä jotain viattomuuden illuusiota väittämällä, että hupsista tässä vahingossa vähän vilauttelin, tai sitten tulla leimatuksi huomionhakuiseksi ja henkisesti tasapainottomaksi tai traumatisoituneeksi? Miksi omaa seksuaalisuutta ja seksikästä vartaloa ei voisi näyttää vain omasta halusta, tai käyttää niitä vallan välineenä omia tarkoitusperiä edistämään?

Feminismi ja seksikkyys eivät ole toistensa vastakohtia

Feminiinisten kehojen rajaaminen pelkästään miesten nautintoon tarkoitetuiksi objekteiksi on tietysti väärin, ja sitä vastaan täytyy taistella. Keinoista ei kuitenkaan aina päästä yhteisymmärrykseen: jotkut feministit näkevät kaikenlaisen ulkonäköön panostamisen ”miehisen katseen” (male gaze) kohteeksi suostumisena ja siksi pitävät feministisempänä valintana häivyttää olemuksestaan kaiken seksikkyyden. Vielä pidemmälle menee SWERF eli sex work exclusionary radical feminist: tämän näkökannan mukaan kaikki seksityö on syrjiviä rakenteita tukevaa, ja pitäisi siksi kieltää lailla. Näiden käsitysten kannattajat eivät tunnu tajuavan, että heidän näkemyksensä vie feminismin vain ojasta allikkoon: seksityön kieltäminen ja seksikkyyden häivyttäminen on yhtä rajaavaa, ellei rajaavampaa kuin naiselle perinteisesti asetettu objektin rooli. Jos todella tavoitellaan vapautta määrätä omasta kehosta, on sallittava myös miehisen katseen kohteeksi antautuminen ja seksityön tekeminen.

Eräs toinen kirjoittaja muotoili asian näin:

I feel that women are fighting against the over-sexualisation of their body because for centuries, they have felt that their body didn’t belong to them but to their father, husband, guy passing by in the street, society. They were allowed to tell them what to wear, whether to cover up or strip, and give their opinion/appreciation of their body. Over the years, they lost control of their appearance, belonging to both public and private spaces but in different ways, which embodied their enslavement to all kind of male figures.


Telling the world that women can’t feel respected if their body is seen as sexy and that in order to be feminist, they should desexualize their body isn’t it creating a feminist uniform rather than a feminist voice? Isn’t it enslaving women again to their unavoidable condition of sexually arousing creature as they try to fight against it hence legitimating it. If the ultimate purpose of feminism is to win our body back, should we suppress feminine features or exacerbate them?


Voimaantumisen ja kehopositiivisuuden nimissä saa toki tiukempienkin feministien mielestä olla alasti. Tässä artikkelissa todettiin, että Emma Watson ja Lena Dunham poseerasivat tahoillaan lehdessä vähissä vaatteissa ja saivat kuvauksista hyvin erilaista palautetta. Dunhamia kiiteltiin rohkeudestaan, Watsonia taas kritisoitiin siitä, kuinka hän on ”alentanut” itsensä. Ainoa syy tälle erolle oli se, että Watson vastaa Dunhamia paremmin kuvaa prototyyppisen seksikkäästä ja hyvännäköisestä ihmisestä. Kun siis vaikkapa lihava ihminen näyttää vartaloaan, se nähdään rohkeana ja voimauttavana, mutta kun hoikka ja ns. etuoikeutetun kehon omaava tekee saman, hän tekeekin itsestään objektin – riippumatta siitä, mikä agenda henkilöllä itsellään on ollut. Hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän erottaa siis pitkälti se, kuinka hyvin jonkun keho vastaa kauneusihanetta, toisin sanoen miellyttää miehistä katsetta. Miten tämä tukee feminismin ja kehopositiivisuuden ajatusta ihmisten ja kehojen samanarvoisuudesta, on ainakin minulle mysteeri.

Pidin kovasti Fetish Burlesque Show’sta ja sen upeista ja rohkeista esiintyjistä. Vaikka esitykset olivat seksikkäitä ja varmasti joidenkin mielestä myös kiihottavia, esiintyjät eivät olleet mitään tahdottomia objekteja tai uhreja, joita pitäisi sääliä. En myöskään usko, että heidän tarpeensa riisuutua lavalla kumpusi mistään sisäisestä rikkinäisyydestä tai traumoista. He eivät olleet lavalla hakemassa muiden hyväksyntää, vaan omasta halustaan ja esiintymisen ilosta.

Ei ole väärin haluta pitää vaatteet päällään ja jättää seksuaalisuus intiimiksi ja yksityiseksi asiaksi. Mitään väärää tai paheksuttavaa ei kuitenkaan ole siinäkään, että haluaa näyttää vartaloaan ja käyttää ulkonäköään tai seksuaalisuuttaan hyväkseen. Tasselien pyörittäminen lavalla, pakarat paljaana poseeraaminen tai edes seksin harrastaminen rahasta ei tarkoita, etteikö ihminen voisi olla älykäs, henkisesti tasapainoinen tai feministi. Ja mitä sitten, jos jonkun syy tehdä näitä asioita on jollain lailla kyseenalainen? Eiköhän nyt olisi vihdoin korkea aika ihan oikeasti oppia, että jokainen on vapaa tekemään kehollaan mitä haluaa, eikä muilla pitäisi olla siihen mitään sanomista.

Aiheeseen liittyvää:

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

Burleskista, seksikkyydestä ja oikeudesta omaan kehoon Read More »

Ekaa kertaa seksimessuilla

/ Seksuaalisuus

* Messuliput saatu


Kävimme viime viikonloppuna poikaystäväni kanssa piipahtamassa Sexhibition -seksimessuilla. Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin messuilla käynyt, joten uteliaina lähdettiin meininkejä katselemaan. Kokemus osoitti osan messuihin liittyvistä ennakkokäsityksistäni virheellisiksi, ja osaltaan taas vahvisti sitä kuvaa, joka minulla messuista on.

Tarkoitukseni oli taltioida messutunnelmaa teillekin, ja minulle oli messujen puolesta järjestetty kuvauslupakin. Unohdin kuitenkin kamerani akun kotiin, joten en sitten voinutkaan kuvata mitään. Oh well. Saatte siis tyytyä sanalliseen kuvailuun, ja voihan se toki olla parempikin: mitään kovin somen sääntöjen mukaista en kuitenkaan olisi juuri saanut kuvattua…

Ihan tavallisten ihmisten tapahtuma

Messuilla riitti kaikenlaista nähtävää ja ihmeteltävää. Oli kaksi esiintymislavaa ja niiden yhteydessä baarit, toisaalla seksileluja ja -välineitä pursuilevia kojuja sekä eri näytteilleasettajien pisteitä. Me keskityimme eniten visuaaliseen antiin ja kävimme katsomassa esityksiä samalla virvokkeita nautiskellen. Oli hauskaa myös vaan seisoskella viinilasi kädessä katsella muita messukävijöitä.

Omassa päässäni olin ajatellut stereotyyppiseksi seksimessuvieraaksi jonkun vanhan pervon äijän, joka kulkee ympäriinsä kikkeli kädessä silmät kiiluen. Olen siksi aikaisempina vuosina arastellut Sexhibitioniin lähtemistä yksin, koska olen pelännyt saavani joukon ahdistelijoita kimppuuni. Mitään tällaista messuilla ei kuitenkaan ollut havaittavissa: kävijäkunta oli sukupuolijakaumaltaan varsin tasaista, enkä nähnyt yhtäkään kikkeliäkään. Pariskuntia näkyi paljon, kuin myös (lähinnä miesoletettujen) kaveriporukoita. Nähtiin jopa monia iäkkäämpiä pariskuntia, josta yllätyin ja ilahduin. Sanoin poikaystävällenikin, että tuossa ollaan sitten me kolmen-neljänkymmenen vuoden päästä.

Törmättiin myös muutamiin tuttuihin, ja oli hauskaa, miten luontevia tilanteet olivat, vaikka tavallaan oltiinkin aika arkaluontoisen asian äärellä. Messukävijät lienevätkin suurelta osin oman seksuaalisuutensa kanssa sinut olevaa porukkaa, jolla ei posket punehdu, vaikka vastaan kävelisi entisiä työkavereita tai ties ketä. Messuilla ei ollut ollenkaan sellainen olo, että tapahtuma olisi joku pervoille tarkoitettu salainen irstailun tyyssija, vaan tosi vahvasti oltiin tavallisina ihmisiä meitä kaikkia koskettavan kivan asian äärellä. Messukävijöiden silmiinpistävä tavallisuus olikin itseäni eniten ilahduttava asia. Siellä todella sai olla sellainen kuin on, pistää päälle lateksiset korkosaappaat tai kokonahka-asun, tai saapua paikalle tavallisesti farkuissa ja hupparissa.

Me olimme poikaystäväni kanssa jotain tuosta välistä: aloitimme illan Kansallisbaletissa kulttuurielämysten parissa, jossa joimme kallista shamppanjaa ykköset päällä. Messuille saapuessamme minä kiskaisin hameenhelmaa siveellisen rajan ylittäväksi, ja poikaystäväni avasi kauluspaidastaan pari nappia. Toimivaa ja monikäyttöistä.

Hauskaa, mutta pinnallista viihdettä

Messukäyntimme jäi valitettavan lyhyeksi samalle illalle sattuneen toisen kulttuuririennon vuoksi, mutta ehdimme kuitenkin käydä katsomassa kaksi esitystä ja ihmetellä meininkiä myös muuten vaan. En ollut koskaan ennen nähnyt strippausta, joten olin sanoinkuvaamattoman innoissani. Ensimmäinen näkemämme esitys olikin kovasti mieleeni: esiintyjä oli kaunis ja sensuelli ja esitys kaunis ja viehkeä kokonaisuus. Minua innostuneempi oli varmasti vain se nuori sälli, jonka esiintyjä kutsui lavalle kanssaan ja joka sai nauttia kaikesta oikein vip-paikalta. Jälkimmäisestä show’sta en juuri välittänyt: sen parasta antia oli lähinnä esiintyjien ilo, joka välittyi katsomoon asti mainiosti.

Vaikka esityksiä oli ihan hauskaa katsoa, ne eivät saaneet varsinaisesti viisareitani värähtelemään. Pornosta tuttu naiskehon representaatio toistui niin esiintyjissä, juontajissa kuin käsiohjelman kannessakin, ja tuntui jokseenkin tunkkaiselta. Olisin kaivannut moninaisempia kehoja, mutta aika samasta muotista veistetyiltä esiintyjät vaikuttavat myös tapahtuman kuvagallerian perusteella. Esityksiä olisi toki ollut joka lähtöön ja valitettavasti missasimme kaikki sellaiset esitykset, jotka olisivat potentiaalisesti voineet olla seksuaalisessakin mielessä kiinnostavia.

Himocast-podcastissa spekuloitiin pari viikkoa sitten, millaiset voisivat olla tulevaisuuden seksimessut. Keskustelussa nousi esiin paljon sellaisia elementtejä, jotka nyt jäivät messuilta puuttumaan. Uutta lähestymiskulmaa tämän iänikuisen naiset miesten katseiden kohteena -asetelman tilalle kyllä todella kaivattaisiin. Tykkäsin podcastissa esitetystä ajatuksesta järjestää seksimessujen sijaan seksuaalisuusmessut. Tapahtuma on tällaisenaan hauska ja viihdyttävä, mutta sillä voisi olla enemmän annettavaa, jos todella sukellettaisiin pintaa syvemmälle.

Vierailu Sexhibition -messuilla oli joka tapauksessa hauska ja kiinnostava kokemus. Ensi vuonna täytyy laittaa tapahtuma ajoissa kalenteriin, että osaan olla sopimatta muita rientoja samoille päiville. Kiinnostaisi nimittäin nähdä ainakin Puuhalavan kuuluisa Yleisön herkkuhetki -osio, jossa kuka tahansa saa kiivetä lavalle tekemään melkein mitä tahansa. Tällä kertaa väsymys voitti ja jouduimme lähtemään kotiin siinä vaiheessa, kun lavaa vasta lämmiteltiin kahden tankotanssijan ja yhden pariskunnan kevyen suuseksi-kiusoittelun toimesta. Kovasti jäi myös kiehtomaan tuttavien mainitseva nakuileva mies, jonka näkemiseltä ei messuilla kuulemma voi välttyä, mutta joka väisti omat silmämme tällä kertaa onnistuneesti.

Aiheeseen liittyvää:

Ekaa kertaa seksimessuilla Read More »

Tasa-arvoa ehkäisyyn

/ Keho & hyvinvointi, Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Kun ihmiset harrastavat seksiä, tarvitaan ehkäisyä väliin. Sen merkitys korostuu erityisesti cisheteroiden seksissä, johon sisältyy raskauden mahdollisuus. Sen aikaansaamiseksi tarvitaan kaksi ihmistä, mutta jostain syystä riskin eliminointi jää usein kohdullisen osapuolen vastuulle. Ei ole epätavallista törmätä miehiin, jotka pitävät hormonaalisen ehkäisyn käyttöä itsestäänselvyytenä jokaisen naisen kohdalla.


Perusoletus tuntuu olevan, että kun cismies ja cisnainen ovat parisuhteessa, nainen ottaa ehkäisyn hoitaakseen. Jonkinlaisen ehkäisyn, kuten vaikkapa e-pillereiden aloittamista pidetään asiana, joka kuuluu erottamattomasti lähes jokaisen nuoren naisen elämään. Pojat ja miehet taas pääsevät helpolla, kun voivat luovuttaa vastuun ehkäisystä naisille, ja elää elämäänsä ehkäisyasioista välittämättä.

En pidä siitä, että hormonaalinen ehkäisy, erityisesti e-pillerit, nähdään selviönä, jonka riskejä vähätellään. Harva tietää, että ehkäisyvalmisteilla voi olla vakavia tai jopa hengenvaarallisia sivuvaikutuksia. Ne ovat harvinaisia, mutta kaikenlaisia pienempiäkin sivuvaikutuksia esiintyy valtavasti. Ei tunnu reilulta, että naiset joutuvat kantamaan ehkäisyn taakan omassa kehossaan miesten ollessa tyytyväisiä vapaamatkustajia. Olisi kiva, jos vastuu ehkäisystä jakautuisi tasaisemmin, tai edes että kummallakin parisuhteen osapuolella olisi sopivaa ehkäisyä valitessa realistinen käsitys eri ehkäisymuotojen vaikutuksista.

Sivuvaikutukset eivät ole leikin asia

Aloitin itse yhdistelmäehkäisypillerit 16-vuotiaana, ja söin niitä viisi vuotta. Kaikki tuntui sujuvan aluksi hyvin, mutta sitten aloin kärsiä kuukausittain toistuvista päänsäryistä, joista kehittyi nopeasti migreeni. Muutaman vuoden jälkeen päätin vaihtaa halvempaan pillerimerkkiin, koska tuntui typerältä maksaa isoja summia kovasta päänsärystä. Merkin vaihto ei kuitenkaan helpottanut tilannetta, mutta toi tullessaan iho-ongelmat sekä sekopäiset mielialanvaihtelut, jotka tekivät minusta aivan eri ihmisen. Parisuhteeni alkoi voida jatkuvan sekoiluni vuoksi huonosti, joten lopetin pillerit, ja migreeniä lukuun ottamatta oireet poistuivat kahdessa viikossa.

Lopettamisen jälkeen tajusin kärsineeni tietämättäni koko ajan myös haluttomuudesta ja kostumisongelmista. Olin ajatellut, etten ole niin kovin seksuaalinen ihminen, eikä seksi nyt vaan ole minun juttuni. Noh, kuten olette ehkä huomanneet, se osoittautui varsin virheelliseksi luuloksi. Vaikka en sitä silloin tajunnutkaan, pillerit olivat olleet haluilleni jonkinlainen sammutuspeite, joka tukahdutti ne. Ero entiseen oli kuitenkin jo sen pari viikkoa lopettamisen jälkeen niin huomattava, että ehkäisyn vaikutus oli aivan kiistämätön.

Huonomminkin olisi toki voinut käydä. Katsoin eilen Mitä mietit, Ronja Salmi? -dokumenttisarjan jakson, jossa Salmi tapaa nuoren, vakavasti e-pillereiden takia vammautuneen tytön. Hän oli saanut pillereiden vuoksi veritulpan, joka vei hänet lähelle kuolemaa ja aiheutti aivovamman. Veritulppariski on pieni, mutta yhdistelmäehkäisy (eli sellainen, jossa käytetään estrogeenijohdannaisia) tekee siitä kymmenkertaisen. Pillereitä tai muuta yhdistelmäehkäisyä ei siis saisi käyttää, jos lähisuvussa on ollut veritulppia.

Missä viipyy miesten e-pilleri?

En tiedä, aiheuttivatko e-pillerit minulle migreenin vai olisiko se puhjennut muutenkin jossain vaiheessa, tai kuinka suuri osa esimerkiksi haluttomuuteen liittyvistä ongelmista liittyi siihen, etten vielä tuntenut itseäni ja seksimieltymyksiäni kovin hyvin. Näihin on mahdotonta vastata, koska olin pillerit aloittaessani 16-vuotias ja vasta aloittelin seksielämääni. En tiennyt, miten kehoni olisi toiminut ilman pillereitä, joten en osannut kyseenalaistaa tuntemuksieni normaaliutta. Sama tapahtuu monille muillekin nuorille tytöille, jotka itseni tavoin opettelevat elämään kurjien sivuvaikutusten kanssa, koska eivät osaa yhdistää niitä pillereihin tai jopa ajattelevat niiden kuuluvan asiaan. Sivuvaikutuksista nimittäin puhutaan pitkälti siihen sävyyn, että ne ovat normaaleja pikkuvikoja, jotka ovat osa naisena olemista.

Myös miesten tietämys ehkäisyn sivuvaikutuksista on varsin kapea. Tiedetään, että sivuvaikutuksia voi tulla, mutta niitä pidetään pieninä ja siedettävinä. Tästä syystä on jopa huvittavaa, että kun miesten hormonaalista ehkäisyä kehiteltäessä on huomattu samanlaisia sivuvaikutuksia, niitä on pidetty liian isoina esteinä valmisteiden käyttöönotolle. Näköjään naisen voidaan siis olettaa kärsivän kaikenlaista paskaa seksin harrastamisen takia, mutta samaa ei olla valmiita ottamaan omalle kontolle. Lääkeyhtiötkään eivät halua lähteä kehittämään valmisteita, koska niille ei nähdä markkinoita: miesten ei uskota haluavan altistaa itseään sivuvaikutuksille, joista naisten on katsottu kärsivän vuosikymmenten ajan. Suoraselkäistä kuin mikä.


Sekään ei toki ole hyvä tai oikein, että miehet joutuisivat jatkossa kärsimään sivuvaikutukset naisten sijaan – siinähän vain siirretään vahinkoa eteenpäin. Parempi ratkaisu olisi alkaa nähdä muut ehkäisymuodot varteenotettavina vaihtoehtoina myös parisuhteessa. Kondomin käyttö yhdistetään ihan turhaan satunnaiseen irtoseksiin kuuluvaksi, kun se toimii erittäin hyvin myös vakituisen parisuhteen ehkäisykeinona. Ei sivuvaikutuksia, käyttö on helppoa, ja kaupan päälle selviää vähemmällä sotkulla. Varsinkin nuorilla kondomia pitäisi ehdottomasti pitää ensisijaisena ehkäisykeinona hormonaalisen ehkäisyn sijaan myös parisuhteissa.

Ehkäisyvastuu on molemmilla

Naisen hormonaalinen ehkäisy näyttäytyy toki miesnäkökulmasta varmasti houkuttelevana vaihtoehtona, koska vastuun ehkäisystä voi luovuttaa toiselle ja pääsee itse painelemaan huolettomasti paljaalla. Pitkäaikainen kondomin käyttö ei houkuttele, koska sen kanssa paneminen ei kuulemma tunnu yhtä hyvältä. Se on toki validi pointti, mutta sen painoarvo vaakakupissa hormonaalisen ehkäisyn sivuvaikutuksiin nähden kyseenalainen. Vaatii aikamoista röyhkeyttä olettaa, että toinen ottaisi mukisematta kantaakseen haluttomuuden, päänsäryt, vuotohäiriöt, painonnousun, iho-ongelmat, mielialanvaihtelut ja kohonneen veritulppariskin vain siksi, että mies saisi panna ilman kortsua.

Joiltakuilta tätä röyhkeyttä ilmeisesti kuitenkin löytyy. Postasin viime kesänä Instagramiini meemin, jossa tiivistettynä kummasteltiin miesten intoa säätää tiukkoja aborttilakeja ja haluttomuutta ottaa vastuuta ehkäisystä tai seksin harrastamisen seurauksista. Tämän jälkeen sain eräältä seuraajaltani viestin, jossa hän tulikivenkatkuisesti tilitti tekopyhyydestäni: kuinka voin kutsua itseäni feministiksi ja yhdenvertaisuuden puolestapuhujaksi, kun vaadin miehiä kantamaan KAIKEN VASTUUN ehkäisystä. Hänen mukaansa tasa-arvoa on se, että irtosuhteissa mies kantaa vastuun käyttämällä kondomia ja parisuhteissa nainen hankkii itselleen hormonaalisen tai jonkun muun ehkäisyn. Kondomin käytön vaatiminen pitkässä parisuhteessa on hänen mukaansa sortoa ja miesvihaa. On kuulemma myös aivan typerää väittää, että miehet haluaisivat jotenkin rajoittaa aborttioikeutta. Esimerkkini maailmalta eivät häntä vakuuttaneet, koska ”Alabama on vaan joku pikkukaupunki eikä vaikuta Suomeen”. 


Keskustelun edetessä kävi ilmi, että kondomin käyttö on hänelle itselleen fysiologisista syistä hankalaa. Tällaisissa tapauksissa on totta kai selvää, ettei kondomi ole yksiselitteisesti paras ehkäisymuoto. En myöskään ajattele, että hormonaalinen ehkäisy on aina huono vaihtoehto, vaan monille se sopii ja moni saa siitä apua erilaisiin terveysongelmiin. Tarkoitukseni oli vain kyseenalaistaa tapaamme mieltää ehkäisystä huolehtiminen ensisijaisesti naisten asiaksi. Aborttikeskusteluissa miehen vastuu asiasta loistaa poissaolollaan, vaikka on selvää, etteivät kohdulliset neitseellisesti sikiä. Suomen verrattain hyvä tilanne aborttilainsäädännön suhteen ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö asiat voisi huonontua, tai ettei meidän kannattaisi huolestua esimerkiksi Alabaman, noin viiden miljoonan asukkaan osavaltion, aborttivastaisuudesta.

Hormonaalinen ehkäisy alkaa näyttäytyä miehillekin erilaisessa valossa heti, kun he joutuvat konkreettisesti kosketuksiin sen sivuvaikutusten kanssa. Kun joutuu katsomaan vierestä yhden kumppanin kärsimystä ja sen helpottumista hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen myötä, ei ehkä ehdota tulevissakaan suhteissa sen aloittamista. Harva myöskään tietää esimerkiksi veritulppariskistä: omakin poikaystäväni kauhistui, kun juttelimme aiheesta, koska tieto oli hänelle täysin uusi. Hänen mielestään olisi erittäin tärkeää, että varsinkin näistä vakavammista sivuvaikutuksista puhuttaisiin enemmän, jotta kaikilla olisi niistä oikeellista tietoa. Kondomin aiheuttama hankaluus alkaa tuntua aika pieneltä asialta, kun toisella puolella painaa vaakakupissa kumppanin henki.

Joillekuille hormonaalinen ehkäisy sopii erinomaisesti, ja heidän kannattaa sitä ehdottomasti käyttää. Kaikille se ei kuitenkaan sovi, joten olisi tärkeää, ettei sitä tuputettaisi jokaiselle ensisijaisena vaihtoehtona niin terveydenhuoltohenkilökunnan kuin miestenkään toimesta. Miesten hormonaalinen ehkäisy pitäisi myös ehdottomasti saada markkinoille pian, koska vaihtoehdon olemassaolo lisäisi tasa-arvoa itsessään. Myös luonnolliset, kiertotietoisuuteen perustuvat ehkäisymenetelmät ovat nostaneet suosiotaan, ja kenties teknologian kehittyessä niistä tulee vielä potentiaalinen haastaja kaikelle hormonaaliselle ehkäisylle. Oli ehkäisymuoto mikä tahansa, vastuu siitä kuuluu parisuhteessa kummallekin osapuolelle.

Aiheeseen liittyvää:

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

Tasa-arvoa ehkäisyyn Read More »

Jännitystä joulunaikaan seksilelujoulukalenterilla

/ Seksuaalisuus

Kaupallinen yhteistyö: Sinful

Elämä uuden parisuhteen alkutaipaleella on ihanaa. Toinen ihminen ja tämän ajatukset, tunteet ja keho ovat maailman ihmeellisimpiä ja mielenkiintoisimpia asioita, joiden parissa ajankulu unohtuu kokonaan. Yöunet jäävät toisinaan lyhyiksi, kun se toinen siinä vieressä vetää puoleensa niin paljon, ettei yksinkertaisesti malta käydä nukkumaan. Mitään parempaa on silti vaikeaa keksiä, vaikka välillä vähän väsyttääkin.

Vaikka toisen ihanuus itsessäänkin olisi jo tarpeeksi, on joskus kiva olla mukana myös jotain kättä pidempää, jolla saa hommaan lisää vipinää ja värinää. Niitä tarjoilee Sinful Joulukalenteri, jonka luukkujen takaa löytyy monipuolinen valikoima erilaisia seksileluja ja -tarvikkeita. Tutustuin Sinfulin seksilelukalenteriin viime vuonna, ja se oli todella positiivinen yllätys. Kaikki luukuista paljastuneet tuotteet olivat laadukkaita, tyylikkäitä ja käyttökelpoisia. Vuosi sitten olin kuitenkin sinkku, joten pääsin kokeilemaan kalenterin juttuja lähinnä itsekseni. Tänä vuonna tilanne on parempi, kun mukana on toinenkin innokas testaaja. Pimeät talvi-illat kuluvat tänä vuonna siis erityisen rattoisasti.

Leluilla vaihtelua seksiin

Parisuhteen alku on tärkeää aikaa luottamuksen ja keskusteluyhteyden rakentumiselle. Kun ollaan alusta asti avoimia, kaikenlaisista asioista on helpompi puhua myös suhteen edetessä. Seksi ja seksuaalisuus ei ole poikkeus: kun opitaan heti alusta asti sanoittamaan omia toiveita ja haluja, niistä on helpompaa keskustella tulevaisuudessakin, ja seksielämä pysyy kumpaakin tyydyttävänä.

Pitkässä suhteessa seksistä tulee helposti rutiininomaista, kun opitaan tuntemaan toisen mieltymykset ja parhaat nautinnon nappulat läpikotaisin. Seksuaalisuus on kuitenkin siitä jännä asia, että se muuttuu koko ajan: mikä toimi eilen, ei ehkä toimi enää huomenna tai kolmen vuoden päästä. Siksi vuosien ajan samanlaisena toistuva seksi voi alkaa jossain vaiheessa tympiä, oli se kuinka hyvää tahansa. Vaihtelu virkistää.

Seksilelut ovat hyvä tapa tuoda suhteeseen uutta kipinää ja jännitystä. Ne toimivat myös erinomaisina keskustelun virittäjinä. Jos tuntuu vaikealta valita sopivia leluja seksivälinekauppojen valtavasta valikoimasta, Sinful Joulukalenteri on hyvä vaihtoehto. Sen luukuista löytyy kattavasti eri tyyppisiä leluja ja välineitä, joita kokeilemalla voi lähteä selvittämään, mistä tykkää. Voi käydä niinkin iloisesti, että suosikiksi nousee joku sellainen tuote, jota ei olisi muuten tullut kokeiltua.

Seksileluihin liittyy joskus sellainen omituinen ajatus, että niiden käyttäminen parisuhdeseksissä olisi merkki siitä, että toinen itsessään ei riitä. Joillekuille on ihan kunnia-asia, että he eivät mitään leluja tarvitse, kun ovat itse niin loistavia rakastajia. Se on hassua, koska leluthan ovat leikkimistä varten: niitä voi käyttää ihan vaan siksi, että se on kivaa. Ei niitä tarvitse ajatella minään viimeisenä epätoivoisena oljenkortena, johon tartutaan sitten, kun kuolettavan tylsä seksi ajaa parisuhdetta kohti kriisiä. Leluilla saa seksiin vaihtelua ja monipuolisuutta, joka kyllä sopii ihan tällaiselle tuoreellekin parille, joka on kaikkea muuta kuin kyllästynyt toistensa hipelöintiin.

Luukut täynnä yllätyksiä

Sinfulin kalentereiden sisältö on loppuun asti yllätys. Voi ehkä tuntua riskisijoitukselta ostaa jotain tietämättä mitä saa, mutta tavallaan se on koko jutun hienous. Osa tuotteista on varmasti sellaisia, joita ei olisi itse valinnut, mutta voivat osoittautua kokeilemisen arvoisiksi. Osa saattaa olla hutejakin, mutta yhtä lailla joku varta vasten valittukin lelu voi osoittautua pettymykseksi. Ottaen huomioon vielä sen, että kalenterin hinta on huomattavasti alhaisempi kuin yksittäisten lelujen erikseen ostettuna, voi todeta, että todennäköisesti kalenteri kuitenkin antaa enemmän kuin ottaa. Luukkujen sisältö on saman tyyppinen kuin viime vuonna, joten tämä edellisen kalenterin sisältöä esittelevä postaukseni antaa siitä pientä vinkkiä.

Klassisen kalenterin lisäksi Sinfulilta löytyy myös Deluxe-versio, jonka sain tänä vuonna itselleni. Sinful Deluxe Joulukalenteri sisältää astetta erikoisempia tuotteita, jotka sopivat seksilelujen maailmaan jo hieman tutustuneelle. Yhteistä kummallekin kalenterille on tuotteiden kaunis muotoilu, laadukkaat materiaalit sekä (hetero)pariskuntaystävällisyys: mukana on sekä miehen että naisen vartaloille sopivia että yhdessä käytettäviä leluja. Deluxen tuotteissa on klassista versiota ylellisempi tuntu, joka näkyy esimerkiksi kauniissa kultaisissa yksityiskohdissa.

Kalenteri on kirvoittanut paljon mielenkiintoisia keskusteluja siitä, mitä kaikkea seksielämämme voisi tulevaisuudessa olla. Luukkujen sisältö laittaa mielikuvituksen liikkeelle emmekä meinaa malttaa odottaa, että pääsemme kokeilemaan kaikkea uutta ihanaa ja jännittävää. Vaikuttaa siltä, että jos nukkumaan rauhoittuminen on ollut jo nyt vaikeaa, ei siitä uusien lelujen myötä tule ainakaan helpompaa. Täytyy siis varoittaa teitäkin, että kalenterin hankkiminen voi aiheuttaa hetkellistä univajetta…

Joulua on mukavaa odottaa yhdessä kalenterin luukkuja availlen ja niiden sisällöstä nautiskellen. Me tosin toteutimme lapsuuden fantasiani ja avasimme kaikki luukut kerralla jo reilusti ennen joulua. Sekään ei ollut huono vaihtoehto: sisältö miellytti ajankohdasta huolimatta, ja näin rakastuneena joka päivä tuon toisen kanssa tuntuu muutenkin ihan jouluaatolta. Siirappista, mutta totta. Kalenterista on kuitenkin varmasti iloa ihan vuoden jokaisena päivänä niin vastarakastuneille, pidempään yhdessä olleille ja kaikille siltä väliltä. Jos siis entistä nautinnollisempi, monipuolisempi ja avoimempi parisuhdeseksi kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta jutulta, en voi kuin suositella Sinfulin aikuisten joulukalentereita.

Tilaa tästä itsellesi Sinful Joulukalenteri tai Sinful Deluxe Joulukalenteri.

Aiheeseen liittyvää:

Jännitystä joulunaikaan seksilelujoulukalenterilla Read More »

Kiehtova BDSM

/ Seksuaalisuus

BDSM tuli suuren yleisön tietoisuudeen Fifty Shades of Greyn myötä muutamia vuosia sitten. Piiskoista ja käsiraudoista tuli yhtäkkiä suorastaan trendikkäitä, mutta BDSM aiheuttaa silti ihmetystä. Mikä erottaa BDSM:n väkivallasta, ja onko siitä ok kiihottua ja nauttia? Onko Fifty Shades of Grey autenttinen kuvaus BDSM-suhteesta? Mitä kaikkea mahtuu tuon salaperäisen lyhenteen alle?

Mitä on BDSM?

BDSM on kattokäsite monenlaisille asioille. Sana tulee kirjainyhdistelmistä B&D eli bondage & discipline (sidonta ja kuritus), D/S eli dominance/submission (alistaminen/alistuminen) sekä S&M eli sadismi & masokismi. Jälkimmäisistä yhteisesti käytettyä termiä sadomasokismi käytetään joskus virheellisesti synonyymina BDSM:lle, jonka vuoksi monen ensimmäinen mielikuva siitä on kipu ja sen tuottaminen. Kaikille BDSM-mieltymys ei kuitenkaan liity kipuun, vaan kyseessä on todellakin laaja käsite, jonka alle mahtuu jos jonkinlaista. Myöskään kaikki samoista jutuista, kuten vaikka sitomisleikeistä tai alistumisesta nauttivat eivät kiihotu niistä samoista syistä. BDSM:stä ja fetisismistä käytetään joskus yhteisnimitystä kinky, joka viittaa kaikkeen tavanomaisesta ”perinteisestä” seksistä poikkeavaan.

Vastakohtana BDSM:lle ja muulle kinkyilylle toimii vaniljaseksi, eli sellainen tavanomainen ja (ainakin kinkyjuttujen harrastajien mielestä) vähän tylsähkö seksi. Tarkka rajanveto vaniljan ja ei-vaniljan välille on vaikeaa, koska raja kulkee jokaisella niin eri kohdassa. Yksi maustaa luontevasti seksielämäänsä BDSM-elementeillä kutsuen sitä kuitenkin vaniljaksi, kun toiselle yleisesti aika tavanomaisinakin pidetyt jutut voivat olla sanoinkuvaamattoman kinkyjä.

Aistillisuus on BDSM:n ydintä. Genitaalien hinkkaamisen sijaan nautintoa haetaan kokonaisvaltaisesti eri aisteja käyttäen. Kun yhden aistin poistaa käytöstä, esimerkiksi silmät sitomalla, muut aistit voimistuvat ja tuntemukset ovat intensiivisempiä. Aina tavoitteena ei edes ole seksi, kiihottuminen tai orgasmi, vaan aistinautinto tai tuntemus itsessään voi olla session itsetarkoitus. BDSM-nautintojen äärelle pysähtyminen vapauttaa ihanasti yhdyntäkeskeisyydestä ja laukeamispaineista. Oli kyseessä sitten kevyt ja hellä aistien kutittelu tai jotain spektrin rajummasta päästä, niistä nautitaan itsessään, eikä suoriteta tyypillisen vaniljaesileikin pakollisena pahana yhdyntään riittävän kiihottumisen takaamiseksi.

Suostumus, luottamus, turvallisuus

BDSM-leikit ovat ennen kaikkea valtasuhteilla leikittelyä. Toinen on dom, ohjat käsissään pitävä, ja toinen sub, alistuva ja antautuva osapuoli. Moni kokee vahvasti jommankumman roolin omakseen, mutta jotkut ovat myös switchejä, eli viihtyvät kummassakin roolissa. Taipumus domin ja subin rooleihin vaikuttavat seksuaaliseen dynamiikkaan myös vaniljaa harrastavilla: kahden subin tai kahden domin keskinäisestä seksistä ei tahdo tulla mitään, vaan kumpikin nauttii enemmän, kun dynamiikka on tasapainossa ja kumpikin saa toteuttaa seksuaalisuuttaan luontevalla tavalla.

Rajut BDSM-leikit ja valta-asetelma, jossa toinen on selkeästi niskan päällä, voivat vaikuttaa dynamiikaltaan vinksahtaneilta. Helposti tulee mielikuva, että satuttamisesta ja rankaisemisesta pitävä dom on seksissä itsekäs ja käyttää subiaan surutta oman nautintonsa välineenä. Näin tavallaan onkin, mutta kaikki perustuu todellisuudessa osapuolten väliseen sopimukseen: alistumisesta nauttiva haluaa tulla käytetyksi, satutetuksi tai nöyryytetyksi. Ilman suostumusta ja yhteistä sopimusta ei kyseessä ole BDSM-sessio, vaan väkivallanteko.

Tärkeä osa BDSM:ää on myös jälkihoito eli after care. Vahvojen ja vaikuttavien kokemusten jälkeen on hyvä rauhoittua yhdessä, tasata tunteita ja vaikka käydä tapahtunutta läpi. Domit eivät siis käytä subejaan tuntemattomasti hyväkseen ja jätä heitä sen jälkeen selviämään tunteistaan yksin, ja usein domit tarvitsevat itsekin rauhallisen hetken palautumiseen. BDSM ei siis missään nimessä ole harhaluulojen mukaisesti kylmää ja tunteetonta, vaan tunteita voi olla pelissä jopa paljon vahvemmin kuin vaniljaseksissä.

Siinä missä vaniljaseksiin voidaan vaan ajautua, BDSM-sessioita edeltää aina jonkinlainen keskustelu. Koska mahdollisuuksia on käytännössä rajattomasti, täytyy joskus määritellä hyvin tarkastikin, mitä halutaan tai ei haluta tehdä. Yhteisestä turvallisuudesta huolehditaan sopimalla turvasana, jota käyttämällä tilanne voidaan tarvittaessa keskeyttää. Luottamus on BDSM:ssä avainasemassa: rajuimmissa leikeissä saatetaan jopa antaa oma henki toisen käsiin, joten on selvää, että osapuolten on luotettava toisiinsa sataprosenttisesti voidakseen nauttia.

Valheellinen Fifty Shades of Grey

Fifty Shades of Grey -kirjoissa ja -elokuvissa oli se hyvä puoli, että ne tekivät BDSM:stä yleisesti hyväksytympää ja vähemmän tabun. Kovin totuudenmukaista tai mairittelevaa kuvaa ne eivät kuitenkaan BDSM-mieltymyksestä anna.

Päähenkilöiden suhteesta puuttuu monta BDSM:lle ominaista ja tärkeää elementtiä. Dominoiva miespäähenkilö Christian Grey ei välitä subinsa Anastasian rajoista pätkääkään, vaan tekee kyselemättä juuri niin kuin itse tahtoo. Hän vaatii Anastasiaa allekirjoittamaan monisivuisen sopimuksen, jolla hän antaisi suostumuksensa niin mitä moninaisimpiin seksiakteihin kuin myös muun muassa tietynlaiseen ruokavalioon ja ehkäisymenetelmään sitoutumiseen: eikä Anastasialla ole juuri neuvotteluvaraa sopimuksen sisällöstä. Christian ei myöskään tahdo Anastasiaa viereensä nukkumaan, eikä välitä tämän tarpeesta saada läheisyyttä ja kiintymyksen osoituksia. Suhteen dynamiikka on alusta asti täysin pielessä, koska Anastasia tuntuu suostuvan kaikkiin Christianin haluamiin BDSM-sessioihin lähinnä siinä toivossa, että mies sitä kautta rakastuisi häneen. Ei tarvitse olla nero tajutakseen, että tällainen on kaukana terveesti, konsensuaalisesta ja tasa-arvoisesta BDSM-suhteesta.

Fifty Shades -kirjoissa ja elokuvissa Christianin mieltymys sadismiin ja rajuun seksiin selitetään johtuvan hänen traumaattisesta lapsuudestaan. Syttyvä rakkaussuhde Anastasiaan kuvataan eheyttävänä voimana, joka parantaa hänet tästä hänen sairaasta, pimeästä puolestaan. Tämä tukee pitkään vallalla ollutta käsitystä siitä, että BDSM-mieltymykset ovat jonkinlaisia mielen epätasapainosta kieliviä häiriötiloja tai sairauksia. Sadomasokismia pidettiin Suomessa sairautena vuoteen 2011 saakka, ja tällainen uskomus elää edelleen. Kyseessä on kuitenkin täysin normaali ja hyväksyttävä seksuaalinen mieltymys, josta ei tarvitse eheytyä ja joka ei (välttämättä) johdu traumoista tai muustakaan vastaavasta. Omista mieltymyksistä ei tarvitse tuntea häpeää, tuntuivat ne sitten kuinka omituisilta tahansa: olemme niin kompleksisia olentoja, että viisarimme värähtelevät mitä moninaisimmista asioista. Fantasioinnissa ei ole mitään väärää, ja aikuiset ihmiset voivat tehdä keskenään mitä haluavat, kunhan eivät vahingoita muita tai (ei-toivotusti) toisiaan.

BDSM:n maailma on kiehtova, ja siihen tutustuminen voi tuoda paljon myös vaniljaseksin ystäville. Siitä, miten asiasta kiinnostunut pääsee harrastuksessa alkuun, kerron lisää toisessa postauksessa. Hätäisimmille suosittelen luettavaksi esimerkiksi Kaisaminnin BDSM-postausta sekä Tiia & Jouni Forsströmin kirjoittamaa BDSM-Aapista, jota olen käyttänyt tämänkin tekstin lähdemateriaalina.

Aiheeseen liittyvää:

Kun perusseksi ei riitä

50 shades of fucked-up: mikä Fifty Shades -ilmiössä mättää?

Miksi seksi hävettää?

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.

Kiehtova BDSM Read More »

Miksi mies ei saa seksiä?

/ Seksuaalisuus

Eräs lukijani lähestyi minua kesällä kommentilla, koska häntä vaivasi blogissani esiintyvä epäkohta. Hänen mukaansa lähden teksteissäni aina liikkeelle siitä oletuksesta, että seksin saaminen on kaikille helppoa ja yksinkertaista. Todellisuus on kuitenkin hänen näkövinkkelistään varsin toisenlainen. Hän kaipasi siis näkökulman muutosta ja eritoten sen pohtimista, mistä tilanne voisi johtua. Miksi on niin, että niin moni mies jää ilman?

Kommentoija kuvailee itseään ”normaaliksi, koulutetuksi ja älykkääksi” sinkkumieheksi, joka on 35 ikävuoteen mennessä harrastanut seksiä kolme kertaa. Seksi ja parisuhdekin kiinnostaisivat, mutta ongelma tuntuu olevan, etteivät naiset kiinnostu hänestä seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä. Hän on tietysti aivan oikeassa sanoessaan, että tällaista ei täällä blogissani ole juuri käsitelty: aiheesta on vaikeaa kirjoittaa, koska oma tilanteeni on niin toisenlainen. Vaikka miehet eivät ole koskaan varsinaisesti jonottaneet poikaystäväkseni, seksiä on aina ollut kyllä tarjolla, varsinkin, jos kriteerit laskee tarpeeksi alas. Toisaalta tiedän kyllä, että monelle (hetero)miehelle vastaava tilanne on arkitodellisuutta, kun taas naiset ja naisoletetut tuntuvat jakavan oman kokemukseni. Seksin kysynnän ja tarjonnan epäsuhta onkin mietityttänyt minua jo jonkin aikaa.

En osaa antaa vedenpitävää vastausta siihen, miksi kommentoijan tilanne on mikä on. Käännyin siis Instagram-seuraajieni puoleen ja pyysin heidän apuaan tilanteen ratkomiseen. Yhdessä saatiin aikaiseksi muutama teoria, jotka tarjoavat selityksen. Apua sain myös Antti Holman jo legendan tai raamatun asemaan nousseesta Auta Antti! -podcastista, jossa on useampaan otteeseen ratkottu vastaavanlaisia kysymyksiä.

(Pahoittelut tunkkaisesta heterokulmasta. Tähänkin tilanteeseen on niin vaikeaa eläytyä, etten edes lähde arvailemaan, miten tällaiset pulmat näyttäytyvät sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen vinkkelistä.)

Teoria 1. Itsevarmuus on tie naisen sydämeen

Tyypillisin selitys, mitä tällaiselle tilanteelle tarjotaan, on vanha kunnon ”nice guys finnish last” eli oletus siitä, että naiset pitävät pahoista pojista ja hyljeksivät kilttejä miehiä. Seksittä jääviä miehiä kismittää, kun kusipäiset machomiehet vievät kaikki naiset, ja itse jäävät kiltteinä nuolemaan näppejään. Tilanteessa alkaa helposti ajattelemaan, että itsekin pitäisi muuttua kusipääksi ja pahaksi pojaksi, kun sillä tavalla tuntuu irtoavan.

Asiahan ei kuitenkaan ole niin, että naiset viehättyisivät kusipäisyydestä, ilkeydestä tai ylenpalttisesta machoilusta. Asia, mikä monia edellä mainitun kaltaisissa miehissä viehättää, on itsevarmuus. Kukapa ei viehättyisi ihmisestä, joka kantaa itsensä kunnialla eikä pyytele anteeksi olemassaoloaan? Vastaavasti kiltteys ei todellakaan ole mikään turn-off, eivätkä kiltteys ja itsevarmuus sulje toisiaan pois.

Itsevarmuus, itseluottamus ja hyvä itsetunto ovat tärkeitä asioita, jotka auttavat ihan elämän jokaisella osa-alueella, niin myös kumppanin löytämisessä. Valitettavasti omien epävarmuuksien ja itsetunto-ongelmien korjaaminen on usein helpommin sanottu kuin tehty. En tiedä, miten asia kommentoijan tapauksessa on, mutta voisin kuvitella, että hänen kokemuksillaan voisi olla itsetuntoa ja itsevarmuutta laskeva vaikutus. Näkisin kuitenkin tärkeänä, että tilanteessa lähdettäisiin liikkeelle itsetutkiskelulla ja itsevarmuuden kasvattamisella eikä sillä, että yrittää esittää machoilijaa tai pahaa poikaa. Epävarmat ihmiset, jotka vetävät jotain keksittyä roolia, ovat kaikkein epäviehättävimpiä.

Teoria 2. Ujo friendzonaa itse itsensä

Friendzone eli kaverivyöhyke liittyy olennaisesti tähän kilttien, seksittä jäävien ja kusipäisten naistenkaatajien väliseen vastakkainasetteluun. Naiset kuulemma siirtävät mukavat miehet automaattisesti kaverivyöhykkeelle ja kuolaavat niiden kusipäisten ja huonosti kohtelevien alfaurosten perään. Sitten nämä kiltit miehet kököttävät säyseästi kaverivyöhykkeellä, kuuntelevat velvollisuudentuntoisesti naisten ruikutusta muista miehistä ja toivovat, että jonain päivänä naiseen iskee salama ja hän tajuaa, mikä helmi siinä kaverivyöhykkeellä onkaan koko ajan odottanut.

Tässä on vain yksi ongelma: jos mies ja nainen ovat kavereita, eikä mies mitenkään ilmaise kiinnostustaan mihinkään muuhun, mistä nainen voisi sen tietää? Emme kai voi elää siinä oletuksessa, että kaikki miehet aina haluavat seksiä kanssamme? Joku nainen voi hyvinkin ajatella kaverimiehestään, että tuossapa on muuten upea yksilö, mutta hyvää ystävyyssuhdetta ei haluta lähteä sotkemaan seksillä tai muulla säädöllä. Sama pätee toki myös toisin päin, mutta jos mies on alun perin lähtenyt kaveeraamaan naisen kanssa seksin tai parisuhteen toivossa, tämä toive olisi hyvä sanoa ääneen. Jos taas tilanne on se, että mies on ilmaissut kiinnostuksensa ja nainen ns. friendzonannut eli halunnut olla vain kaveri, on mieheltä aika typerää jäädä esittämään kaveria toivoen kiinnostuksen heräämistä.

Ja todettakoon, että nämä jutut eivät ole sukupuolesta kiinni. Itsekin olen joskus roikkunut friendzonella toivoen kaverimiesteni kiinnostuvan minusta. Erona tässä on se, että toisin kuin monet miehet, en ole koskaan valittanut siitä, kuinka kaikki miehet ovat typeriä lampaita, jotka lankeavat aina niihin kumitissi-bimboihin, eivätkä osaa arvostaa meitä ”kivoja tavallisia naisia”.

Kun kaksi ihmistä kohtaa, romanttista tai seksuaalista kitkaa syntyy todennäköisimmin silloin, kun toinen ilmaisee senkaltaista kiinnostusta. Jos on toiselle kiltti ja mukava, saa todennäköisesti toisen pitämään itsestään, mutta kipinät eivät välttämättä juuri lentele. Tämä on ujompien ja epävarmojen ongelma: omaa kiinnostusta ei osata ilmaista, joten toinen luokittelee automaattisesti kaverivyöhykkeelle. Ja taas törmäämme samaan ongelmaan: pitäisi olla itsevarma, mutta sepä ei niin helposti aina onnistukaan. Vinkiksi antaisin kuitenkin, että kun on oma itsensä, aidon kiinnostunut toisesta ja vaikkapa kehuu, pääsee jo aika pitkälle.

Teoria 3. Naiset eivät ole Venuksesta

Tätä miesten seksittä jäämisen ongelmaa on yritetty ratkoa monin monituisin tavoin. Internet on pullollaan vinkkejä naisten iskemiseen, joka on mielestäni varsin kyseenalaista. Nämä vinkit perustuvat usein toisen manipuloimiseen ja niissä lähtökohtana on se, että miehen täytyy jollain tavalla ”huijata” nainen suostumaan seksiin. Niissä voi hahmottaa jopa insinöörimäisen näkökulman naisista koneina, jotka oikeita nappuloita painamalla tuottavat seksiä.

Ilmoitusluontoinen asia kaikille, jotka ajattelevat tällaisen lähestymistavan olevan hyvä idea: naiset ovat ihmisiä, yksilöllisiä olentoja, samalla tavalla kuin miehet ja kaikki muutkin. Ei ole olemassa mitään täydellistä kaavaa, jonka avulla saisi kaadettua naisen kuin naisen, samalla tavalla kuin täydellistä seksiäkään ei voi suorittaa. Nämä asiat perustuvat kohtaamiseen, joista jokainen on erilainen. Ihminen, sukupuolesta riippumatta, ei ole robotti, jonka voi ohjelmoida tekemään tiettyjä asioita.

Sellaisilla miehillä, jotka eivät ole paljoa tekemisissä naisten kanssa, on taipumus nähdä naiset jonain kokonaan eri lajin edustajana. Tyypillisesti lähtökohtana on myös, että nainen ei halua seksiä, ja miehen täytyy taidoilla ja tempuilla huijata tämä sitä haluamaan. Sen vuoksi monella miehellä menee helposti pasmat sekaisin, kun jostain tulee avoimen seksuaalinen nainen, joka sanoo suoraan mitä haluaa. Elämästä selviäisi kuitenkin ehkä helpommin, jos ottaisi vuorovaikutustilanteet myös naisten kanssa ihan tavallisina ihmisten välisinä kohtaamisina eikä jonain strategiapeleinä. Kannattaa opetella myös suhtautumaan naisiin ihan ihmisinä, vertaisina, eikä nähdä jokaisessa naisessa pelkkää seksin mahdollisuutta.

Teoria 4. Valehteleminen ei kanna pitkälle

Äsken jo sivusinkin sitä kuuluisaa stereotypiaa, jonka mukaan miehet haluavat aina seksiä ja naiset parisuhteen. Näin ollen seksiä haluavan miehen tulisi uskotella naiselle haluavansa parisuhteen, jotta nainen haksahtaisi seksiin. Lopputuloksena on mielipahaa, koska huijatuksi tuleminen tuntuu pahalta. Tämä vaikeuttaa muiden miesten elämää, koska kaikista seksiä haluavista miehistä voi tulla huijatuksi tulleen naisen silmissä valehtelevia kusipäitä.

Tähän liittynee myös saalistamisen narratiivi: miehet ovat saalistajia, naiset saaliita, mies houkuttelee ja liehittelee, nainen esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja lopulta taipuu. Tämä asetelma menee ihan sekaisin silloin, kun nainen onkin se aktiivinen osapuoli, joka haluaa seksiä. Sellainen on monien miesten mielestä pelottavaa ja jopa epäkiihottavaa, vaikka loogisesti ajateltuna seksiä haluavan naisen pitäisi olla itsestään selvästi paras valinta seksiä haluavalle miehelle. Vaan ei, jostain syystä on hauskempaa tuhlata niiden oikeasti parisuhdetta ja kumppania etsivien naisten aikaa.

Minusta on ihanaa, että esimerkiksi Tinderissä on nykyään enenevissä määrin porukkaa, jotka ihan rehellisesti kertovat hakevansa vain seksiä. Sellainen suoraselkäisyys on todella ihailtavaa, vaikka sillä keinoin ei välttämättä saakaan yhtä paljon matcheja. Arvostukseni menee kuitenkin ehdottomasti ihmisille, jotka eivät tavoittele haluamaansa muiden kustannuksella, vaan hoitavat asiat reilusti ja tyylikkäästi ilman dramatiikkaa.

En osaa vieläkään sanoa, miksi seksi ilman tunteita ja sitoumuksia kiinnostaa miehiä niin paljon naisia enemmän. Biologialla on varmasti asian kanssa tekemistä, samoin kuin yhteiskunnan sukupuolikäsityksillä. Yksi syy voi olla myös se, että naisena ei välttämättä saa siitä randompanosta yhtä paljon irti, koska seksistä nauttiminen vaatisi pidempää tutustumista, luottamusta ja ehkä tunteitakin. Fakta on kuitenkin se, että kasuaalista seksistä nauttiviakin naisia on paljon, ja heidän puoleensa kannattaisi seksiä halajavien miesten kääntyä. Kun tällaista naista lähestyy itsevarmasti ja omana itsenään sekä kiinnostuneena juuri tämän naisen seksuaalisuuteen ja nautinnon lähteisiin tutustumisesta, voi päästä hyvään lopputulokseen.

Teoria 5. Sopivan kumppanin löytyminen ottaa aikansa

Eräs kysyjä lähestyi Antti Holmaa tämän podcastissa kysyen lähes tätä samaa kysymystä: pitäisikö alkaa esittää machoilevaa pahaa poikaa, jotta naiset kiinnostuisivat. Toinen taas kysyi, mitä tekee väärin, kun jokainen heilasteluyritys päättyy aina huonosti. Onkin ihan fiksua lähteä muuttamaan omaa tilannettaan itsestä käsin ja miettiä, miten voisi omalla toiminnallaan parantaa omia olosuhteitaan. Toisaalta nämä rakkausasiat ja sen sellaiset ovat kuitenkin usein juuri niitä, joiden edessä ihmisestä tulee täysin kädetön. Niihin voi vaikuttaa vain tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen ollaan täysin tuurin varassa.

On paljon, mitä ihminen voi tehdä kumppanin löytämisen eteen. Tähän oli sananen sanottavanaan myös eräällä seuraajallani: hänen mukaansa huomionarvoisia seikkoja ovat mm. puhetapa, käyttäytymismallit, yleinen asenne sekä tietysti ulkonäkö – joskin rumuuden tai komeuden sijaan kannattaisi lähteä liikkeelle enemmän sen kautta, kuinka huolitellulta ja siistiltä näyttää. Voi myös miettiä kumppanille asettamiaan vaatimuksia ja sitä, ovatko ne realistisia tai tärkeitä. Myös oma elämänpiiri vaikuttaa: pienellä paikkakunnalla asuva ja sukupuolittuneella alalla työskentelevä ei välttämättä juuri saa tilaisuuksia vastakkaisen sukupuolen tapaamiseen.

Mutta kuten Holmakin totesi podcastissaan kysyjille, lopulta on niin, että ihminen joko kiinnostuu toisesta ihmisestä tai sitten ei. Voi olla ns. paras versio itsestään, eli pitää huolta vaikkapa ulkonäöstään ja hyvinvoinnistaan sekä kohdella muita ihmisiä hyvin ja kunnioittavasti, mutta sekään ei takaa, että joku tietty ihminen kiinnostuisi. Valitettavasti ei ole mitään taetta siitä, että jokaiselle löytyisi kumppani ja parisuhde. Todennäköisemmin ne kuitenkin jäävät löytymättä silloin, kun yrittää epätoivoisesti muuttaa itseään toisen kiinnostuksen herättääkseen, tai joustaa omista tarpeistaan saadakseen jonkun pidettyä luonaan. Loppupeleissä ei auta kuin olla oma itsensä, yrittää tutustua ihmisiin ja toivoa parasta.

Nyt vauhtiin päästyäni tuntuu siltä, että aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Mitään selvyyttä asiaan ei silti vieläkään saada, vaikka toivonkin, että teoriat tarjoavat edes jotain vastauksia kommentoijalle ja hänen kohtalontovereilleen. Kommenttiboksissa sana on vapaa: valaiskaa minua lisää, jos koette, että tästä kilometrin pituisesta sepustuksesta jäi jotain olennaista puuttumaan!

Aiheeseen liittyvää:

Miksi mies ei saa seksiä? Read More »

Millaista on olla seksipositiivinen vaikuttaja?

/ Seksuaalisuus

Kun on esillä tällaisen tavallisesti vaietun, ihmisiä kiinnostavan aiheen takia, saa luonnollisesti jonkin verran huomiota osakseen. Täällä omassa seksipositiivisuuden kuplassa tuntuu kuitenkin välillä absurdilta, mitä ihmiset minusta tämän blogin takia olettavat. Eikä kyse ole vaan minusta, vaan sama koskee monia muitakin seksipositiivisudesta somessa puhuvia (naisia).

Olin viime viikolla vieraana Puhutaan tabuja -podcastissa, joka nimensä mukaisesti käsittelee aiheita, joista tavallisesti ei niin puhuta. Seksi ja seksipositiivisuus ovat vahvasti läsnä podcastin teemoista. Kävi ilmi, että minulla ja podcastin pitäjällä Sofialla on varsin samanlaisia kokemuksia. Kumpikin on saanut osakseen mitä mielenkiintoisimpia lähestymisyrityksiä ja yhteydenottoja, jotka todella saavat hämmästelemään, mitä ihmisten päässä liikkuu.

Jostain syystä seksistä puhuminen tarkoittaa monelle sitä, että puhuja on itse jotenkin hyperseksuaalinen: aina valmis panemaan, kenen tahansa kanssa. Avoin seksipuhe on joillekuille merkki siitä, että puhujalla ei ole omia rajoja ollenkaan, tai että niitä ei tarvitse kunnioittaa. Meitä kumpaakin on lähestytty usein varsin suorilla seksiehdotuksilla, joita perustellaan sillä, että meidän avoimuutemme kannustaa myös lähestyjiä olemaan avoimia. Valitettavasti heidän tapauksessaan avoimuus tarkoittaa kuitenkin usein sitä, että käytöstavat on unohdettu kokonaan. Minun päähäni ei mahdu, miten joku voi kokea kanavissani jakamani asiallisen seksipuheen lupana lähetellä tökeröitä läähätysviestejä, joiden en usko toimivan kehenkään, oli ihminen kuinka seksipositiivinen tahansa.

Seksijumalat äänityshommissa Helsingin yliopiston kirjastossa.

Ihmiset lähettävät meille myös viestejä, joissa he kertovat omista seksiin liittyvistä ongelmista. Sofialle, jonka Instagram-nimimerkki on @kortsuekspertti_sarkava, tulee paljon viestejä, joissa pyydetään kondomisuosituksia tai apua oikeanlaisen kondomin valitsemiseen. Tämä on hämmentävää, koska Sofialla ei todellakaan lue Instassaan mitään, joka vihjaisi hänen tekevän työkseen jotain vastaavaa. Minun instaprofiilissani sentään lukee, että olen seksuaalineuvoja, joka saattaa hämätä ihmisiä ottamaan yhteyttä neuvoja kaivatessaan. En kuitenkaan tee tällä hetkellä neuvontatyötä, ja vaikka tekisinkin, en neuvoisi ihmisiä ilmaiseksi sähköpostin tai Instagramin välityksellä. Jostain syystä saan myös välillä viestejä keski-ikäisiltä miehiltä, joissa he kertovat seksielämistään ja niihin liittyvistä oivalluksistaan. Eivät siis kysy mitään, kertovat vain. Mikäköhän on saanut heidät kuvittelemaan, että heidän jaarittelunsa kiinnostaisivat minua?

On myös varsin yleinen harhaluulo, että koska olemme seksipositiivisia, ajattelemme ja harrastamme seksiä koko ajan. Todellisuus on kuitenkin toinen, sillä olemme oikeasti ihan tavallisia ihmisiä, jotka opiskelevat ja käyvät töissä ja harrastavat seksin lisäksi kaikenlaista muutakin. Eivätkä meidän seksielämämmekään ole mitään jatkuvaa orgasmin ilotulitusta, sillä seksipositiivisuus ei tarkoita, että on jotenkin yliluonnollisen ”hyvä” seksissä. Emme me ole mitään seksijumalia; pelkästään tyyppejä, jotka sanovat ääneen asioita, joita muut eivät uskalla.

Kuuntele lisää meidän pohdintaa Puhutaan tabuja-podcastin jaksosta ”Seksijumalten ongelmat”. Podcast löytyy myös Spotifysta. Suosittelen tutustumaan myös muihin jaksoihin; kaikki käsittelevät erittäin mielenkiintoisia aiheita!

Aiheeseen liittyvää:

Millaista on olla seksipositiivinen vaikuttaja? Read More »

Miten seksuaalinen häirintä voi olla niin normaalia?

/ Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Kävin tällä viikolla katsomassa Tottumiskysymys-elokuvan. Seitsemän ohjaajan yhteisteos käsittelee seksuaalista ahdistelua, häirintää ja väkivaltaa näyttämällä erilaisia hetkiä naisten ja naisoletettujen elämästä. Elokuva oli samastuttavuudessaan hätkähdyttävä. Monelle elokuvassa nähdylle tilanteelle on helppo löytää vastineita omasta elämästä; tai vähintään tuntee jonkun, jolle on sattunut vastaavaa. Pysäyttävintä elokuvassa oli kuitenkin tajuta se arkinen välinpitämättömyys, jolla moni itsekin häiritty häirintään suhtautuu. Olemme niin turtuneita sen arkipäiväisyyteen, ettemme tajua pitää sitä minään, vaikka ehkä tuntuisikin pahalta.

Kun #MeToo tuli, moni älähti, että häirinnästä on tehty liian iso numero. Sanottiin, ettei sellainen nyt niin yleistä sentään ole, vaikka samaan hengenvetoon oltaisiinkin osattu luetella pitkä lista tilanteita, jotka ilman muuta täyttäisivät häirinnän ja ahdistelun kriteerit. Myös elokuvassa on hyvin tätä kuvaava repliikki: eräs noin nelikymppinen nainen toteaa, ettei ainakaan ole koskaan häiritty, ”paitsi mitä nyt ne tavalliset”: huutelut, seksinostoyritykset, puristelut ja lääppimiset baareissa, kaduilla seuraamaan lähteneet miehet ja tietysti lapsena kohdatut itsensäpaljastajat ja namusedät. Tätä kaikkea ei jotenkin tajuta laskea häirinnäksi, koska sitä tapahtuu niin paljon. Vaikka tilanteista jää ehkä outo ja inhottava olo, ne kuitenkin ohitetaan olankohautuksella, koska niissä ei koeta olevan mitään ihmeellistä.

Muistan hyvin, kun äiti opetti nuorena välttämään yksin kävelemistä pimeällä ja suorastaan kielsi käyttämästä tiettyjä reittejä. Samalla hän kertoi myös ahdistelukokemuksista, joita hänelle oli nuorena tyttönä sattunut. Keskustelut olivat saman tyyppisiä kuin ne, mitä käytiin myös vaikkapa kuukautisista ja naiseksi kasvamisesta, ja ehkä siksi opin ajattelemaan tätä naiseuteen kuuluvana tosiasiana. Kun minulle huudeltiin ja töötättiin autosta ensimmäistä kertaa ollessani 13-vuotias, olin jopa vähän ylpeä siitä, että kelpasin ja sain huomiota – vaikka samalla se tuntuikin jollain selittämättömällä tavalla inhottavalta. En teininä tajunnut pitää sen kummempana sitäkään, että kaikenlaiset äijät lähettelivät ällöttäviä läähätysviestejä ja yksi jopa lähetti kuvia vehkeestään. Takaraivossa koko ajan tiesin, että tässä on jotain mätää, mutta pidin sitä ehkä vähän hammaslääkärin kaltaisena elämään kuuluvana pakollisena pahana, jota pitää oppia sietämään.

Kun näistä kokemuksista juttelee miespuolisten tuttujen kanssa, kaikki ovat enemmän tai vähemmän järkyttyneitä. Jostain syystä teinipoikien maailmassa ei ole normaalia saada itseä 15, 20 tai jopa 40 vuotta vanhemmilta viestejä ja kuvia, eikä heidän peräänsä vihelletä tai huudella rivouksia. Monelle tulee myös yllätyksenä se, miten normaalia meille naisille ja naisoletetuille on joutua pelkäämään oman turvallisuutensa puolesta ulkona liikkuessa. Poikia ei ilmeisesti samalla tavalla opeteta varomaan pimeitä kujia ja yksin liikkumista.

On aika ristiriitaista, että tytöt opetetaan varomaan ja pelkäämään ahdistelua, mutta kukaan ei kerro pojille, että ahdistelu on väärin. Tietenkään kukaan vanhempi ei halua ajatella omaa lastaan potentiaalisena ahdistelijana, ja ehkä tuntuu typerältä sanoa itsestään selviltä tuntuvia asioita, kuten ”älä pakota ketään harrastamaan seksiä”. Jostain näitä raiskaajia ja muita huutelijoita, lääppijöitä ja puskarunkkareita kuitenkin aina tulee, mutta ehkä häirintää olisi vähemmän, jos pojat olisivat asian suhteen valistuneempia. Aiheesta puhuminen auttaisi todennäköisesti miehiä myös puuttumaan kavereiden ja tuttujen tekemään häirintään, joka nyt tuntuu olevan vaikeaa. Yleensä vaan seurataan sivusta, jopa nauretaan mukana, vaikka tilanne ehkä tuntuukin väärältä.

 

Miesnäkökulmasta lienee myös jopa ärsyttävää, että naiset vaihtavat illalla vastaan tullessaan kadunpuolta tai muuten vaan pelkäävät. Elokuvassa oli myös absurdiudessaan erittäin huvittava kohta, kun joukko naisia päätti ottaa häirintäasiaan positiivisemman näkökulman ja alkaa palkita miehiä siitä, että he käyttäytyvät hyvin naisia kohtaan. Palkinnon saanut mies oli varsin oikeutetusti hämmästynyt siitä, että tosissaanko hänet nyt palkitaan siitä, ettei hän ahdistele ketään. Mutta tätä se todellisuus usein juuri on: häirintä ja ahdistelu ei ole se ikävä poikkeus, ja hyvä ja kohtelias ”normaali” käytös normin sijaan palkinnon arvoinen poikkeama.

Moni varsinkin vähän vanhempi nainen tuntuu todella ajattelevan, että häirintä ja ahdistelu ovat naisen elämään erottamattomasti kuuluvia asioita, jotka täytyy vain ottaa huumorilla ja opetella kestämään. Nämä ihmiset ovat myös niitä, jotka pitävät häirintää kohteen omana syynä: mitäs oli liian lyhyt hame, kännissä tai jotenkin muuten provosoiva. Häirinnän esiintuomista voidaan myös pitää huomion hakemisena tai jopa haluna tuottaa vaikeuksia ahdistelijan elämään. Yksi elokuvan tarinoistakin valotti hyvin tätä ilmiötä, kun itse ahdistelu lakaistaan maton alle ja aletaan syytellä kohdetta mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

En jaksa käsittää, miksi jollain ihmisryhmällä pitäisi (oletetun) sukupuolensa vuoksi olla joku velvollisuus kestää enemmän paskaa kuin toisilla. Eikö jokaisella kuuluisi olla oikeus olla ja elää rauhassa? Miksi minun tai kenenkään muun pitäisi sietää jatkuvia oman koskemattomuuden, henkilökohtaisen tilan ja rajojen loukkauksia? Mikä siinä on niin saakelin vaikeaa?

Tottumiskysymys on elokuva, joka ihan jokaisen pitäisi nähdä. Se puhuttelee ja pysäyttää ikään ja sukupuoleen katsomassa. Alla esimakua trailerin muodossa.

 

Miten seksuaalinen häirintä voi olla niin normaalia? Read More »