Seksuaalisuus

Kuvitellaanpa skenaario, joka on tapahtunut elämässäni usein. Mies ja nainen ovat sängyssä, penistä on pumpattu vaginassa hyvän tovin ajan jo muutamassa eri asennossa. Naiselle alkaa pikku hiljaa riittää: väsyttää, kroppaa särkee, alapääkin on jo turta. Hän ei kuitenkaan sano ajatuksiaan ääneen, vaan ottaa kasvoilleen kiihtyneen fuckfacen ja voihkii voihkimasta päästyään, toivoen sen kiihottavan miehen orgasmiin, jotta touhu olisi pian ohi. Mies innostuu ja alkaa lykkiä entistä kovempaa, ehkä pidättelee orgasmiaan, jotta pitkittäisi naisen ilmiselvän suurta nautintoa. Nainen ajattelee, että voitko nyt saatana tulla, niin pääsen syömään avokadoleipää ja katsomaan Temppareita. Mies laukeaa, ja ajattelee antaneensa naiselleen parasta seksiä ikinä.

Kuulostaako tutulta? Todennäköisesti, sillä erään tutkimuksen mukaan jopa 80 prosenttia (miesten kanssa seksiä harrastavista cis)naisista on joskus teeskennellyt nauttivansa seksistä todellisuutta enemmän. Eikä nyt puhuta pelkästään orgasmin feikkaamisesta, vaan kaikki ne nautinnolliset ääntelyt, ilmeet ja kiemurtelut – valetta. Suurimmalla osalla tuosta 80 prosentista feikkaaminen keskittyi toki lähinnä yhdyntään, mutta neljäsosa feikkasi nautintoa 90 prosenttia ajasta.

Jos lähes koko seksiaktin alusta loppuun vaan teeskentelee, kuinka paljon jää tilaa todellisella nautinnolle? Miksi ihmeessä kukaan tekisi näin; miksi harrastaa seksiä, jos siitä ei nauti? Onko feikkaamiselle joku hyvä syy, vai pitäisikö tehdä jotain, jotta ei enää tarvitsisi feikata?

Seksillä haetaan rakkautta ja hyväksyntää

Nautinnon feikkaamiselle on todettu olevan kolme syytä. Yksi on pyrkimys pitää mies tyytyväisenä parisuhteessa. On ihan loogista ajatella, että mitä tyytyväisempi toinen on kumppaniinsa ja seksiin tämän kanssa, sitä todennäköisemmin tämä pysyy uskollisena eikä vilkuile muita. On myös todettu, että moni teeskentelee nautintoa enemmän silloin, jos epäilee kumppanin harkitsevan eroa tai pettävän. Toisin sanoen, nainen asettaa oman nautintonsa sivuun ja keskittyy miehen miellyttämiseen, koska uskoo näin saavan tämän pysymään suhteessa.

Tällainen lähestymistapa implikoi vääristyneesti, että naisille parisuhde olisi seksuaalista nautintoa tärkeämpää ja miehille taas päinvastoin. Väitän kuitenkin, että kyse on taas enemmän yhdyntäkeskeisestä ja miehiä suosivasta seksikäsityksestämme. On helppoa alkaa naisena uskoa siihen, että oma kyky nauttia on jotenkin huonompi, jos aina harrastaa sellaista seksiä, joka ei palvele omia haluja ja tarpeita. Moni ehkä toivoo toisenlaista seksiä, mutta ei uskalla pyytää tai vaatia, jotta toinen ei pahoittaisi mieltään. Itselleni ainakin on ollut vaikeaa olla joskus vaativa ja itsekäs, koska olen pelännyt toisen lähtevän mieluummin sellaisten naisten perään, jotka eivät esitä vaatimuksia. Aiemmin mainittujen tilastojen valossa kun ei vaikuta olevan erityisen vaikeaa löytää naista, jonka kanssa saa uskoa harhaisesti omien rakastajantaitojensa ylivertaisuuteen.

Omalla kohdallani miellyttämisenhalu on ollut myös hyväksynnän hakemista. Olen ilomielin tehnyt kaikkeni miesten vuoksi sängyssä, jotta saisin heiltä edes pikku hippusen kehuja ja hyväksyntää. Omaa nautintoani tärkeämpää on ollut se, että kukaan ei voisi sanoa harrastaneensa huonoa seksiä kanssani. Kenties juuri tästä syystä suurin osa sinkkuvuosinani harrastamastani seksistä on ollut itselleni aika keskinkertaista: mitään kovin syvällistä nautinnon tasoa on mahdotonta saavuttaa, jos fokus on miellyttämisessä, ei omassa kehossa.

Are We Missing The Point on Women Faking Pleasure?

Pornoleffan ääniraidan toisintamista

Sanonta ”fake it till you make it” voi toimia joskus seksissäkin. Jotkut naiset saattavat esimerkiksi voihkia aivan liioitellusti, koska se kiihottaa heitä itseään, ja alun perin teeskennelty ääntely muuttuukin aidon nautinnon ääneksi. Joillekuille ilmeisesti myös orgasmin teeskentely toimii samalla tavalla. Tällaisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan on vain hyvä, jos pystyy omalla toiminnallaan lisäämään kiihottuneisuuttaan.

Miksi esimerkiksi voihkinta sitten sytyttää meitä? Vastaus löytyy valtavirtapornosta, jossa äänimaailma muistuttaa joskus enemmän palosireeniä kuin mitään aidosta tunteesta kumpuavaa reaktiota. Pornosta olemme myös oppineet, että voihkeen lisääntyminen kertoo kasvavasta nautinnosta. Todellisuudessa moni nainen kuitenkin hiljenee niillä kaikkein nautinnollisimmilla hetkillä. Tämä aiheuttaa sekaannuksia, koska miehet erehtyvät luulemaan hiljaisuutta merkiksi siitä, että nainen ei nauti, ja saattavat lopettaa jonkin varsin hyvältä tuntuvan toiminnan juuri väärällä hetkellä ja pilata naisen orgasmin. Syntyy noidankehä, kun nainen yrittää voihkia merkiksi siitä, että toivoo miehen jatkavan, mutta ääntelyyn keskittyminen silloin, kun tekisi mieli olla hiljaa, voi sekin estää laukeamisen tai ainakin vaikeuttaa sitä.

Omasta mielestäni seksi on joskus parasta silloin, kun on pakko olla hiljaa. Ei tarvitse signaloida sillä voihkeella mitään, ja voi keskittyä vaan nauttimaan. Silloin jää myös enemmän tilaa niille spontaaneille aidon nautinnon äänille, jotka muuten ehkä peittyisivät sen hälytysajoneuvon lailla huutamisen alle.

Teeskentelemme toisen mieliksi

Kuten jo totesimme, voihkiminen ja toisen nautinnon näkeminen ovat monelle meistä kiihottavia asioita. Niinpä moni nainen teeskentelee nauttivansa ihan vaan siksi, että mies nauttisi enemmän. Tätä sovelletaan usein alussa kuvailemassani tilanteessa, jossa oma mielenkiinto seksiin on jo päässyt lopahtamaan, mutta kesken lopettaminen tuntuisi epäkohteliaalta. Niinpä yritetään tehdä kaikki mahdollinen sen eteen, että toinen laukeaisi ja seksi loppuisi.

Toisinaan seksissä tulee tilanteita, joissa oma innostus on vähäisempi, mutta halutaan silti tehdä toiselle hyvää. Siinä ei ole mitään väärää, eikä pieni voihkinta toisen iloksi vahingoita ketään. On vaan kovin ristiriitaista huutaa nautinnosta kuin viimeistä päivää, mutta orgasmi jää kuitenkin tulematta. Se tukee oletusta, jonka mukaan naisten kyky nauttia seksistä ja saada orgasmeja on huonompi kuin miehillä, ja että naisen orgasmi ei ole niin tärkeä, kun koko seksi on muuten niin nautinnollista. Toki vaikkapa yhdyntä on tosi kivaa, vaikka se ei kovin usein orgasmiin johdakaan – ei kuitenkaan ehkä ihan niin kivaa, kuin olen joskus antanut ymmärtää.

Faking to finish – women feign sexual pleasure to end ”bad” sex

Voidaan todeta, että nautinnon teeskentelemisellä voi joskus olla hyvä tarkoitus, mutta haluaisin silti neuvoa olemaan tekemättä niin. Se voi tuntua helpommalta ratkaisulta kuin se, että todella puhuisi niistä omista haluista ja toiveista ja heittäytyisi omana itsenään seksiin kiimaisen pornojumalattaren esittämisen sijaan. Silti kannattaisi mieluummin pyrkiä mieluummin sellaiseen seksiin, jossa voisi vapaasti olla välillä hiljaa ja näyttää nautinnon silloin, kun todella tuntuu hyvältä. Ajan tuhlaaminen suhteeseen, jossa joutuu teeskentelemään saadakseen toiselta kiintymystä ja hyväksyntää, on niin menneen maailman juttu.

Seksuaalinen halu on sellainen myytti ja mysteeri, etten ollenkaan ihmettele, että eräs seuraajani ehdotti sitä aiheeksi tähän seksipositiivisten miesten juttusarjaan. Meillä on vaikka mitä uskomuksia liittyen haluun ja erityisesti sen sukupuolieroihin. Pitävätkö nämä myytit paikkansa? Tähän vastauksia antaa Klaus, seksipositiivinen mies ja miehisen halun kokemusasiantuntija. (Tässä tekstissä viittaan mies-sanalla ihmiseen, jolla on penis ja peniksellisen ihmisen hormonitoiminta. Jotkut näistä asioista saattavat koskea myös vaikkapa transnaisia, joilla on penis. Uskon halun olevan kuitenkin hormonien lisäksi myös koko joukko sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä, joten en lähde arvailemaan, mikä tästä on yleistettävissä kaikkiin peniksellisiin ja mikä taas koskeen lähinnä cis-sukupuolisia peniksenheiluttajia.)

Mikä saa miehen syttymään?

Klausin elämäntilanne on varsin mainio, sillä hänellä on ympärillään paljon seksipositiivisia ihmisiä, joiden kanssa hän voi toteuttaa seksuaalisuuttaan itselleen sopivimmalla tavalla. Näin ollen ei liene epätavallista tai yllättävää, että halun määräkin on jatkuvasti suhteellisen korkealla. Klaus kertoo halunsa olevan jaksottaista, ja toisinaan esimerkiksi työkiireet saattavat vähentää kiinnostusta seksiin. Pisimmät seksittömät jaksot ovat hänellä kuitenkin korkeintaan parin viikon mittaisia, eli yleisellä mittapuulla varsin lyhyitä. On siis selvää, että seksi on Klausin elämässä tärkeä ja paljon iloa tuottava asia, jota myös tekee varsin usein mieli. Halun syttyminen voi Klausin mukaan tapahtua sekunneissa ja melkein missä tilanteessa vaan. Tarvitaan vain ihminen, jonka kanssa klikkaa hyvin, ja halu alkaa kipinöidä. Tähän vaikuttaa Klausin mukaan myös se, onko menossa ”rauhallisempi kausi”, jolloin seksiä ei tee niin paljon mieli. Silloin halu syttyy usein hitaammin. Hän kokee syttyvänsä myös visuaalisista jutuista, mutta pelkkien tissien tai peppujen näkeminen ei vielä tee mitään taikatemppuja. Enemmän häntä kiinnostaa itsevarmuus ja asenne, se miten joku kantaa itsensä. Halun roihua viilentäviä tekijöitä taas voivat olla niiden aiemmin mainittujen työkiireiden lisäksi myös tietyt ominaisuudet toisessa osapuolessa. Maalaisjärjen tai tilannetajun puute sekä huono itsetunto ovat asioita, jotka latistavat halukkuutta.

Itse en naisena voisi kuvitella, että arkielämän random kohtaamiset saisivat minut jatkuvasti haluamaan seksiä; ainakaan niin paljon, että olisin valmis etenemään siinä hetkessä ajatuksista tekoihin. Tuskinpa Klaus itsekään panee jokaista kohtaamaansa kiinnostavaa tyyppiä, mutta hänen mukaansa tässä asiassa on kuitenkin selvä sukupuoliero. Miehet ehkä lähtevät spontaanimmin seksitilanteisiin mukaan ja mahdollisesti katuvat niitä jälkeenpäin, kun taas naiset toimivat harkitsevammin. Mistä tämä sitten johtuu, siihen palataan vielä tekstin loppupuolella.

Miehetkin kärsivät haluttomuudesta

Klaus on ollut aina sinkku, eikä siis tiedä, miten pitkä parisuhde vaikuttaisi hänen seksihaluihinsa. Hän ei kuitenkaan usko, että vakisuhteessa oleminen vähentäisi hänen halukkuuttaan seksiin. Hän ei toisaalta myöskään näe itseään täysin monogamisessa suhteessa, vaan kokee jonkinlaisen avoimen suhteen kaltaisen järjestelyn sopivan itselleen paremmin. Tällainen on varmasti omiaan estämään halujen katoamista ainakaan tylsistymisen ja kyllästymisen takia.

Kokemukset parisuhteen vaikutuksesta seksihaluihin kiinnostivat minua kuitenkin sen verran, että kysyin asiasta blogiani lukevilta miehiltä/muilta peniksen omistajilta, jotka ovat joskus olleet parisuhteessa. Kävi ilmi, että yli 80 prosenttia vastaajista on kokenut haluttomuutta tai halujen vähenemistä parisuhteessaan. Syitä halujen vähenemiselle olivat vastaajien mukaan muun muassa stressi, väsymys, intohimon hiipuminen, parisuhteen ongelmat, seksin muuttuminen tylsäksi ja kaavoihin kangistuneeksi sekä tunne siitä, ettei riitä tai kelpaa kumppanille. Testosteronivajetta kukaan ei maininnut, mutta myös on merkittävä halujen vähentäjä. Tämä pikakysely todistaa, että haluttomuus parisuhteessa ei todellakaan ole vain naisten ongelma. Miesten kokemasta haluttomuudesta on alettu viime aikoina puhua enemmän, ja se on mielestäni todella hyvä asia. Myytti miehistä väsymättöminä panokoneina, jotka ovat aina kulli pystyssä valmiina toimintaan, on vahingollinen ja aikansa elänyt.

Selittyvätkö erot biologialla?

Myytti siitä, että miehet haluaisivat naisia enemmän seksiä, on Klausin mukaan pelkkää hölynpölyä. Hänen tuttavapiirissään asia on melkein jopa päinvastoin. Mikä siis selittää sen, että miehet tuntuvat olevan naisia valmiimpia seksiin esimerkiksi tuntemattomien kanssa, ja ovat tyypillisemmin parisuhteissa edelleen niitä halukkaampia osapuolia? Perinteisillä sukupuolirooleilla on varmasti iso merkitys tässä asiassa. Klausin mukaan ne voivat ilmetä esimerkiksi niin, että miehet ovat tyypillisesti olleet aloitteentekijöitä ja aktiivisia toimijoita ja naiset taas objekteja, joiden ei oikeastaan tarvitse nähdä seksin saamisen eteen vaivaa. Näin ollen voi näyttää siltä, että miehet haluaisivat enemmän, koska he joutuvat ponnistelemaan tavoitteensa eteen ankarammin kuin naiset. On myös kiinnostavaa pohtia, kuinka suuri osa seksuaalisuudestamme ja halustamme on biologiaa ja kuinka suuri sosiaalisia ja kulttuuria rakenteita.

Klaus pitää seksiä, seksuaalisuutta ja mielihyvän hakemista niin primitiivisinä asioina, että olemme niiden suhteen enemmän biologiamme ohjaamia. Hänen mukaansa miehen seksuaalisuus on ”eläimellisempää” kuin naisten ja näyttäytyy enemmän paineiden purkamisen tarpeena, kun taas naisilla asia on enemmän korvien välissä. Hän hakee biologiastamme selitystä myös sille, että naiset nauttivat tyypillisesti alistumisesta seksissä enemmän kuin miehet. En ole aivan varma, mitä itse tällaisista väitteistä ajattelen, mutta biologiaa ei toki voi kokonaan näissä asioissa sivuuttaa. Me olemme kuitenkin niin vahvasti kulttuurimme tuotteita, ettei niinkään primitiivinen asia kuin seksi voi pyyhkiä aivoistamme pois kaikkia niitä kuvitelmia ja rakenteita, joita ihminen on siirtänyt sukupolvelta toiselle esihistorian hämäristä saakka. Seksillä on myös ollut jo niiltä ajoilta muitakin funktioita kuin pelkkä lisääntyminen, joten nojaaminen suvunjatkamiseen liittyviin ”biologisiin faktoihin” on mielestäni varsin laiska selitys. Klaus toteaa itsekin, ettei pidä biologiaa varsinaisesti oikeutuksena millekään; vaikka biologisesti olemme samanlaisia ihmiskunnan aamuhämärän aikoihin, meidän on nykyään mahdollista ns. nousta primitiivisyytemme yläpuolelle. Mahdollisten biologisten eroavaisuuksien sukupuolten välillä ei siis välttämättä tarvitse määritellä kenenkään seksuaalisuutta.

Tällaisesta pseudotieteellisestä jauhamisesta kukaan tuskin tuli hullua hurskaammaksi, mutta pääviesti taitaa olla selvillä: seksuaalinen halu saattaa näyttäytyä sukupuolesta riippuen eri tavalla, mutta erot eivät ole niin jyrkkiä, kuin vanhat myytit antavat olettaa. Voimme siis hylätä uskomukset nihkeistä naisista ja seksihulluista miehistä, ja ruveta miettimään asiaa yksilökohtaisemmasta näkökulmasta. Seksuaalinen halu ja sitä vahvistavat tai jarruttavat tekijät jos jotkut ovat niin yksilöllisiä ja moniulotteisia juttuja, että tarkastelu pelkästä sukupuolen viitekehyksestä on suunnnilleen sama kuin yrittäisi nähdä koko Amerikan mantereen mikroskoopilla.

Kirjoitin kesäkuussa, etten haluaisi kumppanikseni miestä, joka ei pidä seksuaalista nautintoani arvossa. Sain tekstistä paljon palautetta; ilmeisesti muitakaan naisia ei enää kiinnosta toimia seksinukkeina tai panopatjoina, vaan uskalletaan vaatia nautintoa myös itselle. Siitähän tässä nimittäin juuri nyt on kyse, vaatimisesta. Harmillisen usein me miesten kanssa seksiä harrastavat naiset joudumme toden teolla taistelemaan nautintomme puolesta. Eniten ongelmia aiheuttavat suppea seksikäsitys sekä ikiaikaiset harhaluulot, joiden vuoksi suuri osa seksuaalisesta potentiaalistamme jää käyttämättä.

En halua nyt syyllistää miehiä, en missään tapauksessa. Ei kyse siitä ole, että he tahallaan panttaisivat nautintoa kumppaneiltaan. Meitä kaikkia, sukupuolesta riippumatta, kuitenkin rajoittaa opittu yhdyntäkeskeinen seksikäsitys, joka suosii miehiä paljon naisia enemmän. Siitä syntyy harhaluulo, että naisten kyky nauttia seksistä ja saada orgasmeja olisi jotenkin heikompi kuin miehillä ja että sen vuoksi naisen orgasmi on asia, jota ei edes kannata tavoitella. Monia estää nauttimasta myös epävarmuus omasta kehosta ja sen kelpaavuudesta. Tämä kaikki liittyy siihen vanhaan myyttiin, jonka mukaan mies saa ja nainen antaa; nainen on miehen seksin mahdollistaja, jonka tehtävä on sekä ulkomuodollaan että muillakin avuillaan miellyttää miestä. Mitä tässä voi siis tehdä? Miten muuttaisimme ajatusmaailmaamme sellaiseksi, että nainen tasavertaisena nauttijana ei olisi niin radikaali ajatus? Entä miten voisimme laajentaa seksikäsitystämme sellaiseksi, joka vapauttaisi käyttää suuremman osan seksuaalisesta potentiaalistamme ja sitä kautta lisäisi nautintoa entisestään? Seuraavaksi viisi vinkkiä, jotka johdattelevat avartamaan omaa mieltä tällaisille mielettömille mahdollisuuksille.

1. Jätä yhdyntä (hetkeksi) pois.

Vaikka yhdyntä on vain yksi seksitapa, seksi ilman sitä ei monen mielestä ole seksiä lainkaan. Silmät avautuvat muille seksitavoille paremmin silloin, kun yhdyntä jätetään pois laskuista. Silloin seksin ei pitäisi edetä ainakaan sillä monille naisille niin surullisen tutulla kaavalla, jossa nainen ensin ”lämmitellään” tarpeeksi märäksi, sitten melaa mekkoon ja mies pumppaa itselleen orgasmin, kierähtää pois, pieraisee ja nukahtaa.

2. Älä kiirehdi

Seksi tuntuu usein kilpajuoksulta kohti orgasmia, ja useimmiten sen kisan voittaa mies. Jos hopeasija tarkoittaa tässä tapauksessa ilman palkintoa jäämistä, kannattaa unohtaa kiire ja keskittyä hitaampaan kosketukseen. Naisilla kestää orgasmin saamisessa keskimäärin kauemmin kuin miehillä, eikä se minusta ole mikään osoitus siitä, että meillä olisi heikompi orgasmikyky. Miksi nopeuden pitäisi olla seksissä joku itseisarvo? Seksihän on ihanaa, miksi se pitäisi suorittaa nopeasti pois alta? Sitä paitsi, pitkitetty nautinto, jota joutuu vähän odottamaan, tuntuu aina paremmalta kuin hoputettu.

3. Etsi nautintoa muualta kuin jalkojen välistä

Kehoissamme on lukemattomia kohtia, joiden koskettelu tuottaa mielihyvää. Ja ei, tämä ei ole pelkästään naisten juttu. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kosketusta on erilaista; toisille toimii hellä sively tai pussailu, toiset tykkäävät puristelusta, raapimisesta tai vaikka läpsimisestä. Eikä sovi unohtaa myöskään muita aisteja. Meidän viisarimme värähtävät eri asioille, mutta harvalle toimii parhaiten se, että tartutaan suoraan sukuelimiin.

ps. Jalkojenkin välistä voi löytyä tutkimattomia nautinnon polkuja. Kyllä, puhun nyt niille miehille, jotka pelkäävät peppujuttuja. Herranen aika, teillä on g-piste siellä, miksi antaisitte pelkojen seistä mielettömien nautinnon mahdollisuuksien tiellä?

4. Kerro, mitä haluat

Jos haluaa parempaa seksiä, ei riitä, että sanoo sen ääneen. Konkreettiset ehdotukset, miten tämä tavoite saavutetaan, auttavat jo paljon pidemmälle. Tämä tietty edellyttää sitä, että itse tietää mitä haluaa. Sen taas oppii tietämään vain kokeilemalla.

5. Tee toiselle, mitä tahtoisit itsellesi tehtävän

Tätä ei pidä noudattaa konkreettisesti, sillä kuten olemme oppineet, eri ihmisten nautinto syntyy eri asioista. Tarkoitan tällä sitä, että jos itse haluaa nauttia, on oltava valmis tuottamaan nautintoa myös toiselle; ja jos tahtoo tuottaa toiselle hyvää oloa, eikö samaa tahtoisi itselleenkin? Seksissä ei pitäisi olla erikseen antajaa ja saajaa, vaan kummankin pitäisi olla kummassakin roolissa. Tätä voi harjoitella vaikka miettimällä tavallisia seksitilanteita, ja vaihtaa niissä miehen ja naisen paikkoja keskenään. Hyvä esimerkki tästä on eräs keskustelu, jonka kävin erään entisen heilani kanssa. Totesin hänelle seksin ( = hänen orgasminsa) jälkeen, että kivaa oli, mutta minäkin olisin halunnut laueta. Hän kysyi, toivonko hänen tekevän asialle jotain, vai hoitelenko mieluummin itse itseni. Kun heitin saman kysymyksen hänelle bumerangina takaisin, hän piti sitä täysin absurdina; emme kai me olisi tässä yhdessä, jos hän haluaisi runkata yksin. Niinpä niin, totesin, ja hän ymmärsi pointtini. Todella tehokas keino, jolla saa itsensä hyvin kiinni näistä ajatusvääristymistä. Kannattaa siis ihan jokaisen ajatella niin, että jos itse haluaa nauttia, on vähintäänkin kohtuullista olettaa, että toinenkin sitä haluaa.

On ikävää, että niin usein tästä nautintoasiasta joutuu vääntämään kättä sänkykumppaneiden kanssa. Kyllähän se vähän omaa fiilistä latistaa, kun orgasmin saa vasta, kun perustelee oman oikeutensa siihen. Maailma on onneksi myös täynnä miehiä, joille kumppanin nautinto on täysin päivänselvä asia. Lisää heitä, kiitos!

Lue myös:

Seksi on parasta, kun siinä on mukana koko keho
Panssaripimppi eli miksi yhdyntä- ja orgasmikeskeisyys on ongelma
Mitä heterot voisivat oppia homoilta seksistä

Seksipositiiviset miehet -sarjan kahdeksas osa.

Mistä johtuu miehille tarkoitettuihin seksileluihin liitttvä häpeä? Tätä ihmettelee Santeri, seksipositiivinen mies, jonka kanssa pohdimme sooloseksiä, seksileluja ja niihin liittyviä asenteita. Naisten leluja, kuten vibraattoreita, mainostetaan hyvin avoimesti esimerkiksi radiossa, ja niitä voi ostaa jopa tavallisista supermarketeista. Miesten lelujen ympärillä velloo kuitenkin jokin omituinen stigma. Mistä se oikein tulee?

(Puhun miehistä ja naisista, sillä koen näiden ennakkokäsitysten olevan hyvin cis- ja heteronormatiivisia. Varmasti ne koskettavat jossain määrin muitakin, mutta koska tämä postaus on tehty kahden cisheteron keskustelun pohjalta, käsittelen aihetta nyt siitä kulmasta.)

Naiset nautiskelevat, miehet tyydyttävät tarpeitaan

Sooloseksillä ajatellaan olevan miehille ja naisille hyvin eri motiivit. Mielikuvissamme naisten runkkaaminen on ihanaa itsensä hemmottelua, sensuellia nautiskelua ja itseensä tutustumista, miehille se on taas jotenkin pakonomaisempaa tarpeiden tyydyttämistä. Tämä johtunee siitä, että olemme tottuneet ajattelemaan miehillä olevan naisia suurempi tarve seksiin. Santerikin toteaa, että miesten runkkaamista ja tarvetta siihen pidetään yleisesti niin itsestään selvänä, ettei se kiinnosta ketään ”hyvässä mielessä”, vaan sitä pidetään useammin ällöttävänä ja likaisena kuin kiihottavana.

Tätä havainnollistaa hyvin teinikomedioissa usein esiintyvä narratiivi, jossa joku kiimainen poika kurkistelee kiihottuneena jonkun itseään seksikkäästi koskettelevan tytön ikkunasta sisään, ja jää hetken kuluttua toimistaan kiinni nolosti housut nilkoissa. Sama toiminta nähdään siis eri sukupuolten edustajien tekemänä hyvin eri tavoin: itseään tyydyttävä nainen on jotain niin kertakaikkisen kuumaa, että mies ei vaan voi hillitä itseään, vaan hänen on päästävä purkamaan tarpeensa saman tien. Voisitteko kuvitella tilanteen niin, että osapuolet vaihtaisivat osia? Jep, en minäkään.

Korvaako lelu seksin ihmisen kanssa?

Santerin mielestä runkkaaminen nähdään joskus myös korvikkeena ”oikealle” seksille. Tämä selittää osaltaan miesten seksileluihin, kuten tekovaginoihin ja vastaaviin, liitettyä stigmaa. Niiden ajatellaan olevan niitä varten, jotka eivät onnistu löytämään seksikumppania: toisin sanoen epäonnistuneille luusereille, jotka eivät oikeita miehiä edes ole. Myös se, että leluja nimitetään tekovaginoiksi (tai -anuksiksi) viittaa vahvasti siihen, että niitä käytettäisiin tosielämän vastineidensa korvikkeina.

Samasta syystä tekovaginoita, toisin kuin vaikkapa vibraattoreita, ei markkinoida pariskuntien yhteiseksi iloksi. Joku mies ehkä saattaa kokea pientä alemmuuskompleksia, jos kumppani tahtoo jonkun jäätävän jättidildon osaksi yhteisiä sessioita, mutta harva kokee vaikkapa pienen ja söpön klitoriskiihottimen olevan mikään uhka tai kilpailija itselle. Santerista on sen sijaan huvittavaa kuvitella naisten ilmeitä, jos hän vetäisi kesken seksin esiin jonkun Fleshlightin, ja ehdottaisi sen käyttöä. Hyvin todennäköisesti moni loukkaantuisi ja ajattelisi itsessä olevan jotain vikaa, jos mies haluaisi mieluummin panna lelua kuin häntä itseään.

Miesten lelut mieltyvät helpommin aidon tavaran korvaajiksi myös siksi, että ne on usein suunniteltu jäljittelemään aitoutta niin tuntumaltaan kuin ulkomuodoltaan. Santerin mukaan tämä saattaa liittyä siihen, että miehille visuaalisuus on seksissä usein tärkeää, ja lelun katseleminen saattaa olla joillekin kiihotusta lisäävä tekijä. Naistenkin lelut ovat toki kauniita katsoa, mutta eri tavalla: ne ovat usein värikkäitä, linjakkaita, jopa kauniita design-esineitä, joita voisi säilyttää kirjahyllyssä epäilyksiä herättämättä. Erityisen eroottisen näköisiä ne eivät välttämättä ole.

Esimerkiksi Kaalimato -seksikaupan myydyimmät hieromasauvat ovat kaikkea muuta kuin todellista penistä jäljitteleviä. Sen sijaan Kaalimadon myydyin tekovaginamalli on kuminen peppu, jossa on sekä pillun- että pyllynreikä ja joka realistisen ulkomuotonsa ja tuntumansa lisäksi myös puhuu ja voihkii. Ei siis ole erityisen kaukaa haettua vetää tästä johtopäätöstä, että lelun funktio olisi toimia jossain määrin todellisen naisen korvikkeena.

Mieskin saa haluta vaihtelua

Toki erilainen suhtautuminen miesten ja naisten seksileluihin liittyy myös siihen, että orgasmivaikeudet ovat naisilla paljon miehiä yleisempiä. On aika tavallista, että pariskunnan seksissä on mukana joku lelu, jolla taataan myös naiselle orgasmi. Miesten orgasmia sen sijaan pidetään lähes itsestäänselvyytenä, mitä se ei tietenkään ole. Santerikin kertoo, että kokee varsin usein vaikeuksia saada orgasmia harrastaessaan seksiä. Mitään lelua hän ei kuitenkaan ole koskaan naisen kanssa kokeillut tai edes ehdottanut, vaikka sellaisesta voisi hyvinkin löytyä apu tilanteeseen.

Monet seksilelut tarjoavat hyvin erilaista stimulaatiota kuin seksi toisen ihmisen kanssa, eikä siinä ole mitään väärää. Lelujen käyttöä ei kannattaisi vierastaa, vaan ennemmin tutkia niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Miksi seksin pitäisi aina olla samanlaista ja orgasmin tulla aina samalla tavalla? Ei lelujen käytön tarvitse tarkoittaa aina sitä, että seksissä ilman niitä olisi jotain vikaa, vaan niitä voi käyttää ihan vaan siksi, että se on kivaa. Myös miesten pitäisi saada nauttia lelujen tarjoamasta vaihtelusta ilman häpeää niin yksin kuin kumppaneidensa kanssa. Ehkä voihkiva kumipylly ei ole paras valinta kahden kesken käytettäväksi, mutta joku pieni, kumppanin käteen sopiva vehje voi toimia mainiosti. Naistenkin kannattaisi lakata pitämästä leluja kilpailijoinaan ja ennemminkin iloita siitä, että voi tuottaa toiselle nautintoa ilman lukkiutuneita leukoja tai rasitusvammaa ranteessa.

On mahtavaa, että naisten sooloseksistä on tullut hyväksyttyä ja jopa kannustettavaa ja että leluista puhutaan, mutta on sääli, että asenteet miesten sooloseksiä kohtaan eivät ole kehittyneet samaa tahtia. Olisi jo korkea aika päästää irti vanhentuneesta käsityksestä, jonka mukaan sooloseksi on jotenkin vahingollista ja likaista ja lelujen käyttö miehelle häpeällistä. Avoin ja kokeilunhaluinen Santerikin toteaa, ettei missään nimessä halua viedä naisilta mitään pois vaan ottaa mielellään yöpöydän laatikosta Satisfyerin mukaan seksileikkejä piristämään. Häntä kuitenkin ilahduttaisi, jos tulevaisuudessa laatikosta voisi yhtä kasuaalisti kaivaa myös omaa nautintoa lisäävän lelun. Tässä on ehdottomasti petraamisen paikka.

Lisää aiheesta:

Men Shouldn’t Be Ashamed of Beatinf Off with Sex Toys – VICE
Why Is There Still Stigma Surrounding Male Masturbation? – MysteryVibe

Edelliset osat:

Mitä mies ajattelee kuukautisista?
Seksipositiivisuuden haasteista heteromiehille
Ei määritelmiä, vain ihmisiä
Parisuhteessa seksuaalineuvojan kanssa
Yhdyntäkeskeisyyden tuolla puolen
Mies vaikka väkisin
Mitä on miehisyys?
Missä ovat seksipositiiviset miehet?

Onko seksi kuin pitsa, huononakin ihan hyvää? Minusta ei, ja joka niin väittää, ei selkeästi ymmärrä hyvän seksin (tai ruuan) päälle. Mikä sitten tekee seksistä huonoa, ja mikä tärkeintä, miten sitä voi parantaa? Minkälainen ihminen on hyvä tai huono sängyssä?

Mikä tekee seksistä huonoa?

Uskallan väittää, että kun kerää tarpeeksi pitkän kokemuksen eri pituisista seksuaalisista suhteista, huomaa selkeästi eron hyvän ja vähän vähemmän hyvän seksin välillä. Asia ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, vaan seksi voi olla huonoa monesta syystä. Äkkiseltään ajateltuna tulee mieleen ainakin nämä:

• Seksi tapahtuu toisilleen tuntemattomien ihmisten välillä. Ensimmäiset kerrat uuden ihmisen kanssa ovat usein haparoivia, eikä niistä välttämättä pysty jännityksen vuoksi juuri nauttimaankaan. Ekat kerrat täytyy joskus vaan ns. ”hoitaa pois alta” ja tutustua toiseen pikku hiljaa enemmän, jolloin homma alkaa yleensä sujua paremmin.
• Kemiat eivät sovi yhteen. Valitettavasti kaikkia ihmisiä ei vaan ole tarkoitettu harrastamaan seksiä yhdessä, eikä siinä auta mikään. Samaan ongelmaan törmätään, jos samaan sänkyyn sattuu kovin erilaisesta seksistä tykkääviä tyyppejä: jos toinen tykkää kovin rajusta meiningistä ja toiselle maistuu paremmin hellä ja romanttinen rakastelu, voi olla vaikeaa löytää kumpaakin tyydyttävää kompromissia. Haasteita voi aiheuttaa myös kahden alistuvan tai dominoivan seksi, kun tasapainoa ei meinaa löytyä.
• Seksi keskittyy vain toisen osapuolen nautintoon. Hänelle se on varmasti ihan tyydyttävää, mutta jättää toisen melko kylmäksi. Hyvä seksi on aivan ehdottomasti vastavuoroista.
• Seksiä vaan harrastetaan ilman, että siitä ikinä puhutaan. Kehonkielestäkin voi päätellä paljon, mutta ei kaikkea. Jonkin aikaa ehkä pärjää puhumatta, mutta esimerkiksi pitkässä parisuhteessa on mahdotonta ylläpitää vireää ja tyydyttävää seksielämää, jos heti alussa ei muodostu avointa keskustelukulttuuria aiheen ympärille.
• Seksiin ei uskalleta heittäytyä, vaan piiloudutaan jonkun roolin taakse. Ehkä matkitaan pornoa, tai sitten vedetään koko homma läpi naama peruslukemilla eikä näytetä mitään merkkiä nautinnosta. On sanomattakin selvää, että nauttimiseen keskittyminen lienee hankalaa, jos kaikki energia menee roolin ylläpitämiseen.

Miten olla hyvä sängyssä?

Miten seksistä sitten saa parempaa? Tylsä vastaus, mutta ei oikein mitenkään muuten kuin puhumalla. Täytyy uskaltaa avata oma suu ja puhua suoraan omista haluista ja toiveista seksin suhteen. Yhtä tärkeää on myös kuunnella avoimesti toisen toiveita. Tällainen keskustelu pitäisi kuulua standardina jokaiseen seksiä sisältävään suhteeseen; toki kertaluontoisista säädöistä se usein jää puuttumaan, mutta eipä niissä seksi erityisen hyvää olekaan. Pidempään kestävissä suhteissa olisi kuitenkin tärkeää luoda jo alusta asti tottua puhumaan seksistä ja sen kehityskohteista avoimesti. Näin tulisi tehdä silloinkin ja oikeastaan erityisesti juuri silloin, kun seksi sujuu alusta asti ongelmitta. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee yleensä mutkia matkaan, mutta isoja ongelmia niistä tulee vasta sitten, kun niistä ei pystytä puhumaan. Siitä seurauksena on varsin tyypillinen huonon seksin muoto, väljähtänyt parisuhdeseksi, jota kumpikaan ei edes halua.

Tykkään kysyä seksin jälkeen palautetta: mikä toimi, mikä ei, mitä haluaisit lisää. Joidenkin mielestä tämä on omituista, mutta minulle palaute on varsin arvokasta. Miten muuten voisin tietää, toiminko oikein? Toki aika paljon voi päätellä toisen reaktioista seksin aikana, mutta suoraan kysymällä saa suoria vastauksia, jotka ovat sikäli arvokkaita, etteivät ne jätä mitään arvailun varaan. Soisin ihmisten tekevän tätä enemmänkin, ja ennen kaikkea vastaavan toisilleen rehellisesti. Nautinnon feikkaaminen toisen mieliksi kun on edelleen valitettavan yleistä. Maailma on täynnä ihmisiä, joiden ego pullistelee kuvitelmia omien seksitaitojen ylivertaisuudesta, eikä kukaan ole kehdannut kertoa heille asian todellista laitaa.

Millainen ihminen sitten on hyvä sängyssä? Harvoin ainakaan sellainen, joka kuvittelee olevansa. Seksitaidoissa on lopulta myös yllättävän vähän kyse tekniikasta, vaikka toki silläkin on oma roolinsa. Tärkeämpää on kuitenkin aito kiinnostus siihen, mistä kulloinenkin kumppani pitää. Joku voi nimittäin olla yhdelle maailman paras ja yhteensopivin seksikumppani ja toiselle traagisen surkea pano, vaikka tekisi kummankin kanssa samoja asioita. Hyvä seksi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, koska tykkäämme eri jutuista. Täytyy siis olla valmis ottamaan palautetta vastaan ja oppimaan pois vakiintuneista tavoista.

Tietyssä mielessä tekninen osaaminenkin on hyvästä, sillä jos osaa ja tykkää tehdä saman asian monella tavalla, löytää helpommin yhteisen sävelen useamman eri kumppanin kanssa. Sitä, kuinka tarkoituksenmukaista on mitata seksitaitoja tyytyväisten kumppaneiden määrän perusteella, voi kuitenkin jokainen itsekseen miettiä. Tiivistettynä voisi sanoa, että hyvä seksi syntyy kemioiden ja mieltymysten yhteensopivuudesta sekä ennen kaikkea avoimesta kommunikaatiosta. Jos nämä puuttuvat, seksi todella on kuin pitsa: pahimmillaan niin surkeaa, ettei siitä jää käteen kuin katumus ja huono olo. Jos siis ei halua jäädä kenenkään mieleen paskana pitsana, kannattaa alkaa kommunikoimaan.

Lisää aiheesta:

Löysin täydellisen miehen, joka oli minulle väärä

Panssaripimppi eli miksi yhdyntä- ja orgasmikeskeisyys on ongelma

Seksivinkkejä kokemattomille

Seksipositiiviset miehet -juttusarjan kuudes osa.

Aluksi on hyvä miettiä, mitä seksipositiivisuudella tarkoitetaan. Luin tämän blogin tekstin ”Olenko oikeasti seksipositiivinen?” ja tajusin, että seksipositiivisuus liittyi siinä vahvasti seksiin toimintana, eli sen harrastamiseen. Itse taas miellän seksipositiivisuuden laajemmin seksiin ja seksuaalisuuteen liittyväksi epäterveellisiksi ja epäoikeudenmukaisiksi katsottujen normien vastaiseksi toiminnaksi ja viestinnäksi.

Kirjoitan tässä heteromiehen näkökulmasta ja lähinnä oletetun naispuolisen henkilön kanssa vuorovaikuttamisesta. Seksistä puhuminen naisyleisölle voi olla riski miehille, koska loukkaamattoman seksipositiivisuuden ja loukkaavan toiminnan raja on usein häilyvä. Monet miehet saattavat kokevat seksipositiivisuuden haastavaksi tämänhetkisellä #MeToon jälkeisellä aikakaudella. Koska puheella on helppo loukata tahattomastikin, seksipositiivinen puhe vaatii monia asioita, kuten herkkyyttä tai ns. pelisilmää, sopivaa tilannetta ja taustainformaatiota. Mitä vieraampi ihminen, sitä isompi haaste. Toisaalta monet asiat, kuten epäasiallisuudesta huomauttaminen, voivat olla tutussa ihmissuhteessa haastavampiakin. Ja jos haluaa ottaa punnitun riskin, kannattaa se tehdä mahdollisimman tietoisessa ja terävässä mielentilassa, jota esimerkiksi humalatila harvemmin edustaa. Jotkin puheenaiheet ja teot ovat riskialttiimpia kuin toiset. On esimerkiksi suositeltavampaa puhua seksistä yleisellä tasolla kuin personoidusti esimerkiksi keskustelukumppaniin liittyen. Etenkin jos keskustelukumppani on naisoletettu, lienee viisasta pysähtyä pohtimaan, kannattaako esimerkiksi toisen kehosta puhumisella edistää jo valmiiksi vahvaa objektivoinnin kulttuuria. 

Saman asian voi myös esittää monin eri tavoin. Esimerkiksi voi olla kohteliasta viljellä puheessaan tärppejä, joihin keskustelukumppani voi itsemääräämisoikeuden mukaisesti tarttua tai olla tarttumatta. Vahva keskustelun ohjaaminen hyvin spesifeillä ja ahdistavilla kysymyksillä sen sijaan lienee suuremman riskin valinta. Harvemmin esimerkiksi keskustelun naisosapuolen kehoon liittyvä objektivoiva seksuaalisväritteinen puhe on tämän oma aloite (ainakin minun elinpiirissäni). Ei siis sillä, etteivätkö naiset tai ketkä tahansa muutkaan saisi puhua kehostaan miten haluavat. Valta ja valinta olisi vaan hyvä olla tilanteessa sillä henkilöllä, jonka keho on keskustelun aiheena.

Suostumuksellisuus on luonnollisesti varmin tapa varmistaa kunnioittavan vuorovaikutuksen toteutuminen. En näe syytä, miksei keskustelukumppanilta voisi kysyä suoraan ”haittaako sinua asiasta X keskusteleminen” ”menenkö liian pitkälle”, tai ”tykkäisitkö keskustella asiasta X”. Kenties on ennen keskusteluun ryhtymistä hyvä selvitellä yleisestikin, kuinka seksipositiivisesta henkilöstä on kyse. Lienee sanomattakin selvää, ettei kannata yrittää imuroida toisesta kaikkea seksiin liittyvää tai itsekään oksentaa asioita toisen päälle, jos seksi ja seksuaalisuus on vaikea aihe keskustelukumppanille.

Asian lisäksi vuorovaikutukseen liittyy vahvasti myös motiivi. Mihin pyritään sanomalla tai kysymällä jotakin? Aina se ei ole itselleenkään selvää, mutta asiaa on tärkeä pysähtyä miettimään. Ja vaikka henkilö itse kokisikin tiedostavansa omat motiivit hyvin, toiselle ihmiselle ne voivat näyttäytyä hyvin erilaisilta. Kontekstilla lienee suuri rooli. Esimerkiksi keho- tai seksipositiivisuus Tinder-profiilissa voidaan helposti lukea virheellisesti seksikeskeisyydeksi.

Seksipositiivisuus ei myöskään ole kortti, jolla on oikeutettua peittää huonoa käytöstä. Tämä aihe jos jokin on myös hyvin yksilöllinen. Jokaisella on omat rajansa ja tapansa kommunikoida niistä. Tämän johdosta on tehtävä jatkuvaa yksilöllistä arviointia ja välttää suurempaa yleistämistä eri ihmisten välillä. Virheitä voi sattua, mutta niistä on hyvä oppia, ja oppiminen vaatii sitä kuuluisaa reflektiota. Asioita on hyvä käsitellä itsensä lisäksi myös muiden kanssa, jolloin oppimispotentiaali on suurempi. Seksistä puhuminen vaatii siis paljon pelisilmää ja taustatyötä. Vahingossa loukkaaminen ei kenties ole maailmanloppu, sillä tämäkin on oppimisprosessi, jossa voi edetä lukemalla, kokemalla, pohtimalla ja keskustelemalla. Alla vielä mahdollisia ehdotuksia apukysymyksiksi itselle, kunnioittavan seksipositiivisuuden viidakossa seikkailemiseen:

• Otanko toisen toiveet huomioon vai ajattelenko vain omiani?
• Näenkö keskustelukumppanini subjektina vai objektina?
• Onko keskustelijoilla sama tavoite/suunta vai ohjaanko sitä suuntaan, johon toinen ei ole suostunut?
• Mitä tunteita yritän saada aikaan sanomisillani?
• Puhuisinko näin kaverilleni vai yritänkö edistää seksuaalista/romanttista kontaktia?
• Jos keskustelukumppani olisi toista sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista, saattaisiko sanomani loukata?

Lopuksi myös pieni katsaus seksipositiivisuuteen käytännön tasolla. Voin heti kärkeen sanoa, että kyllä minäkin olen 20-vuotiaana alkaneen seksihistoriani alussa kärsinyt hetkellisistä erektio-ongelmista. Taustalla saattoi olla soppa häpeää, suorituspaineita ja ongelmallista suhdetta itseeni. Parasta seksipositiivisuudessa onkin minulle ollut häpeästä vapautumisen kehitys. Esimerkiksi siirtyminen feministisellä otteella tuotettuun aikuisviihteeseen (esim. Erika Lust) tuntui pudottavan ristiriitaisten tunteiden kiven selästä. Myös Wonderlust-seksifestivaali oli lukemattomilla tavoilla vapauttava kokemus. Molempien seurauksena koen nautinnon saaneen enemmän tilaa itselleen muilta asioilta. Itse koin, että Wonderlustissa minut hyväksyttiin ensimmäistä kertaa julkisesti juuri sellaisena kuin olen tahdonalaisine ja tahattomine reaktioineni. Oli järkyttävää tajuta, että se oli ensimmäinen julkinen tilaisuus, jossa minun ei tarvinnut esimerkiksi kontrolloida miltä näytän tai varoa kiihottumiseni näkymistä ulkomaailmalle. Vasta tällaisessa tapahtumassa käyminen voi herättää ”normaalin” maailman seksuaalisuuden ilmaisun absurdiin matrixmaisuuteen. Voi vain kuvitella, jos olisin saanut tällaisen oppimiskokemuksen esim. 15-vuotiaana, miltä kaikelta olisin voinut säästyä elämässä.

– Pete

Aikaisemmat osat:

Ei määritelmiä, vain ihmisiä
Parisuhteessa seksuaalineuvojan kanssa
Yhdyntäkeskeisyyden tuolla puolen
Mies vaikka väkisin
Mitä on miehisyys?
Missä ovat seksipositiiviset miehet?

Seksipositiiviset miehet -juttusarjan viides osa.

Moni meistä tuskailee pariutumiseen liittyvien paineiden kanssa. Meillä on vahva monogamisen parisuhteen ja perheen perustamisen normi, jonka kyseenalaistaminen ei välttämättä tule mieleen, vaikka se ei omalta tuntuisikaan. Vaihtoehtoisia tapoja elää ja rakastaa kuitenkin on. On avoimen suhteen mahdollisuus ja polyamoria sekä ihmissuhdeanarkismi, joka poikkeaa ehkä kaikista rajuimmin perinteisestä mallista.

Mitä on ihmissuhdeanarkismi?

Alex, seksipositiivinen mies ja blogini pitkäaikainen lukija, kuvaa itseään ihmissuhdeanarkistiksi. Se tarkoittaa, että hän ei määrittele ihmisiä ympärillään kumppaneiksi tai ystäviksi, vaan jokainen suhde kehittyy yksilöllisesti sen osapuolten haluamaan suuntaan. Joskus syntyy romanttinen suhde joskus seksiä, toisinaan ystävyyttä. Ihmissuhdeanarkismi on Alexille melko uusi aluevaltaus, mutta siihen siirtyminen perinteisestä parisuhdemallista on tuntunut vapauttavalta. Hän eli pitkään ajatellen, että pitäisi löytää tyttöystävä ja perhe, koska niin nyt vain kuuluu tehdä. Sitten hänen edellinen kumppaninsa tutustutti hänet polyamoriaan, ja se oli menoa. Oman jutun löytymisen jälkeen paluuta entiseen ei enää ollut.

Ihmissuhdeanarkismissa on monia eroja perinteiseen monogamiseen parisuhteeseen verrattuna. Ihmissuhdeanarkistin suhteet ovat keskenään tasa-arvoisia, eivätkä romanttiset mene automaattisesti seksisuhteiden tai ystävyyden edelle. Niistä puuttuu myös niin sanottu ihmissuhde-eskalaattori, eli paine siitä, että suhteiden pitäisi jatkuvasti edetä tasolta toiselle kohti häitä, lapsia, omakotitaloa ja kultaistanoutajaa. Ihmissuhdeanarkistikin voi toki mennä naimisiin ja hankkia lapsia, mutta romanttisistakin suhteista on toisaalta mahdollista nauttia rennosti ilman etenemisen painetta, mikä tuntuu suljetussa monogamisissa suhteissa olevan hankalaa.

Alexin mielestä parasta ihmissuhdeanarkismissa on se, että yhden ihmisen ei tarvitse olla toiselle kaikkea, vaan saa tehdä eri ihmisten kanssa eri asioita. Kaikenlaisilta monogamisia suhteita vaivaavilta seksihalujen eriparisuuksilta, mieltymysten eroavaisuuksilta ynnä muilta vastaavilta ongelmilta vältytään, kun seksiä ja läheisyyttä saa useasta lähteestä. Oman seksuaalisuuden monimuotoisuuttakin on helppo toteuttaa, kun eri ihmisten kanssa voi harrastaa hyvin erityyppistä seksiä ja kokeilla erilaisia asioita.

Seksipositiivisuus tekee avoimeksi myös suhdemuotojen suhteen

Myös Alexin seksimieltymykset eroavat siitä ”perinteisestä”, jos niin voi sanoa, vaan häntä miellyttää hieman kinkympi ja erikoisempi meininki. Tavallista vaniljaseksiä hän ei harrasta oikeastaan ollenkaan. Mieltymys kinkyilyyn on hieman varioiden ollut hänellä olemassa jo teini-ikäisestä saakka, mutta hän on päässyt toteuttamaan niitä kunnola vasta uuden ihmissuhdefilosofian myötä. Alexin seksisuhteet voivat olla joko läheisempiä, romanttisiakin suhteita, tai sitten puhtaasti fwb-pohjaisia, joissa tavataan lähinnä yhteisten sessioiden merkeissä. Yhteistä suhteille kuitenkin on ymmärrys ei-monogamisten suhteiden päälle. Alex tapaa kumppaninsa usein kinky-yhteisön bileissä, joissa monilla kävijöillä on samanlainen ajatusmaailma suhteiden ja seksin suhteen. Kinkyidentiteetti saattaa jossain määrin jopa pakottaa miettimään vaihtoehtoja perinteisen parisuhteen ulkopuolelta, koska omaa seksuaalisuutta ei välttämättä pysty täysin toteuttamaan parisuhteessa.

Alex kokee, että hänen tapaamansa ihmiset ovat useimmiten hyvin vastaanottavaisia ja ymmärtäväisiä ihmissuhdeanarkismin suhteen. Hän kuitenkin tietää, että ennakkoluuloja aiheen ympärillä on paljon. Kaikkea monogamisen parisuhteen ulkopuolista pidetään usein vähintäänkin pettämisenä tai kyvyttömyytenä sitoutua suhteeseen. Alex puhuu suhdemuodostaan avoimesti, mutta ei toitota ajatuksiaan ympäriinsä kaikille. Hän on oppinut arvioimaan ihmisiä niin, että usein tietää kenelle kannattaa kertoa, ja kuka taas saattaisi säikähtää. Kumppaneiden löytäminen ei kuitenkaan ole vaikeaa, sillä kinkyille ja ei-monogamisille on olemassa monia erilaisia ryhmiä, ja deittisivustoillekin voi merkitä hakevansa ei-monogamisia suhteita. Perinteinen monogamia ei ole Alexin mielestä missään nimessä huono suhdemuoto, mutta ei toisaalta mitenkään ylivertainenkaan, vaikka sitä yleisesti sellaisena pidetään. Oma suhdemuoto pitäisi valita sen mukaan, mikä itsestä tuntuu parhaimmalta, ei sen, mitä pidetään yleisesti hyväksyttynä ja ”oikeana”. Ylipäätään sellainen ajattelutapa, että olisi vain yksi oikea tapa tehdä asioita, on usein vahingollinen tekee elämästä turhaan vaikeaa. Jos siis tuntuu, ettei perinteinen parisuhde houkuttele eikä sen konsepti tunnu sopivan omaan ajatusmaailmaan, ihmissuhdeanarkismi saattaa olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.

Lisää ihmissuhdeanarkismista ja muista suhdemuodoista:

Monta kumppania, yksi Melissa – Pokka.club

Miten avoin suhde käytännössä toimii?

Edelliset osat:

Parisuhteessa seksuaalineuvojan kanssa

Yhdyntäkeskeisyyden tuolla puolen

Mies vaikka väkisin

Mitä on miehisyys?

Missä ovat seksipositiiviset miehet?

Seksipositiiviset miehet -juttusarjan kolmas osa. Monelle meistä seksi on yhä edelleen vain yhdyntää. Varsinkin miehillä seksikäsitys jää helposti pelkän sisään-ulos-pumppaamisen tasolle. Se on kuitenkin varsin kapea näkökulma seksiin ja seksuaalisuuteen, joilla olisi niin paljon muutakin annettavaa. Näin ajattelee Perttu, jonka on vaikeaa samastua muiden miesten tapaan puhua seksistä. Pertulle seksissä on tärkeintä molemminpuolinen nautinto, läheisyys ja läsnäolo. Hän toivoo, että kun harrastetaan seksiä, osapuolet keskittyvät siihen täysillä. Hän arvostaa myös avointa ja rehellistä puhetta seksistä. Hän on kuitenkin huomannut, etteivät hänen miespuoliset ystävänsä jaa samanlaista ajatusmaailmaa. Monelle tuntuu kuulemma olevan tärkeintä se, että pääsee panemaan, mielellään mahdollisimman monia eri naisia. Kumppanin nautinto jää usein toissijaiseksi asiaksi.

Haastattelin Perttua Helsingin uudessa keskustakirjastossa Oodissa.

Yhdyntäkeskeisyys on Pertun mielestä ongelmallinen tapa suhtautua seksiin monesta eri syystä. Jos ensinnäkin ajatellaan vain yhdynnän olevan ”oikeaa seksiä”, sivuutetaan samalla kaikki muut seksin muodot ja pidetään niitä vähempiarvoisina. Näin ollen ajatellaan, että seksiin tulee aina sisältyä yhdyntää, ja sen onnistuminen on hyvän seksin mittari. Toisekseen yhdyntäkeskeisyys johtaa helposti siihen, että siihen aletaan kiirehtimään, eikä anneta tarpeeksi aikaa kiihottumiselle. Tämä voi johtaa siihen, että toinen osapuoli ei saa seksistä mitään irti, ja se voi olla jopa kivuliasta tai epämukavaa. Lopputuloksena toinen voi alkaa vältellä seksiä, jolloin myös Pertulle tärkeä läheisyys vähenee. Yhdyntäkeskeisyyden mukana tulee myös peniskeskeinen ajattelu. Kun penis on seksin päätähti, sen niskaan sysätään kamalasti paineita. Sen täytyy olla tarpeeksi iso ja kova, jotta sillä voi tyydyttää naisen – tai ainakin kuvitella tyydyttävänsä. Pertun mukaan vielä tätäkin suurempi ongelma on se, että monelle miehelle seksuaalinen nautinto on sitä, että penis nauttii. Kun kaikki fokus on siinä, että päästäisiin runnomaan sitä munaa johonkin reikään, muu keho unohtuu kokonaan. Joidenkin kehonosien kohdalla jopa pelätään niistä saatavaa nautintoa, koska se tuntuu väärältä. Pertun mielestä on sääli, että vanhentuneiden käsitysten ja pelkojen annetaan seistä tiellä, kun mieltä avartamalla olisi mahdollista löytää huimasti uudenlaisia nautinnon ulottuvuuksia.

Sama ajattelu näkyy Pertun mukaan myös fantasioissa. Sukupuolesta riippumatta on varsin yleistä, että omia fantasioita saatetaan hävetä, pelätä ja pitää epänormaaleina. Perttu kehottaa kaikkia suhtautumaan fantasioihin avoimin mielin: omassa päässään jokainen saa ajatella mitä haluaa, eivätkä rajut tai epäsovinnaisilta tuntuvatkaan ajatukset tarkoita, että itsessä olisi jotain vikaa. Fantasiasta, fetissistä tai muusta mieltymyksestä voi tulla jopa pakkomielle, jos sen tukahduttaa tarpeeksi pitkään. Sama juttu, kuin jos kieltäisit itseäsi ajattelemasta vaaleanpunaista elefanttia, niin kas kummaa, kun mielessä ei pyörikään enää mitään muuta. Pertun mielestä kannattaakin ennemmin ruokkia mielikuvitustaan, kuten hän itse on tehnyt esimerkiksi kirjoittamalla. Se on johtanut siihen, että hän saattaa toisinaan huomata kiihottuvansa joistain arkisista ja melko yllättävistäkin asioista. Hänestä monipuolinen fantasiamaailma on rikkaus. Omien fantasioiden hyväksymisen lisäksi Perttu pitää tärkeänä myös sitä, että ihmiset suhtautuisivat sallivammin ja hyväksyvämmin myös kumppaneidensa mieltymyksiin. Yhdyntäkeskeisessä maailmassa kuitenkin käy usein niin, että siitä poikkeavia mieltymyksiä katsotaan vinoon. Pertun mielestä olisi kuitenkin tärkeää, että yritettäisiin kuunnella kumppanin toiveita ja haluja, vaikka ne poikkeaisivatkin omista. Kenenkään ei tietystikään tarvitse suostua sellaiseen seksiin mitä ei itse halua, eli jos vaikka kumppanin kumisaapasfetissi ei sytytä yhtään, ei sitä tarvitse yhdessä toteuttaa. Olennaista on, että pitää mielen avoimena eikä saman tien tuomitse.

Perttu haluaisi kannustaa ihmisiä unohtamaan yhdyntäkeskeisyyden ja tarkastelemaan seksiä ja seksuaalisuutta mieluummin omista fantasioista ja mieltymyksistä käsin. Hän kehottaa pohtimaan ajatuksella, mitä omasta seksielämästä mahdollisesti puuttuu, ja mitä siihen haluaisi lisää. Itsestään ja seksistä voi oivaltaa vaikka mitä, kun päästää irti turhista rajoituksista ja jumiutuneista näkökulmista. Perttu on viisas mies. Ole kuin Perttu. Sarjan aiemmat osat: Mies vaikka väkisin Mitä on miehisyys? Missä ovat seksipositiiviset miehet? Muita aiheeseen liittyviä postauksia: Panssaripimppi eli miksi yhdyntä- ja orgasmikeskeisyys on ongelma Kun perusseksi ei riitä Seksi on parasta, kun siinä on mukana koko keho