Seksuaalisuus

Tällaista kumppania en haluaisi

/ Ihmissuhteet, Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Mitä enemmän karttuu kokemusta ihmissuhteista, sitä tarkemmaksi tulee sen suhteen, kenen kanssa haluaa suhteeseen ruveta. Itsellenikin on tässä neljän parisuhteen ja usean vuoden deittailun jälkeen alkanut pikku hiljaa hahmottua, millaisten tyyppien kanssa sovin parhaiten yhteen – ja millaisista kannattaisi pysyä mahdollisimman kaukana. Listaan alle viisi ihmistyyppiä, joiden kanssa en halua enkä pysty olemaan parisuhteessa.

Takertuja, joka ei pärjää yksin

Näitä takertujatyyppejä on monenlaisia. Yhteistä on kuitenkin se, että toinen liimautuu kiinni niin tiukasti, että henki salpautuu ja ahdistaa. Suhteessa oleminen on tosi intensiivistä, koko ajan täytyy olla varpaillaan, ettei tee jotain väärin. Takertuja pahoittaa nimittäin usein mielensä mitättömän tuntuisistakin asioista. Joskus tuntuu, että jopa keksimällä keksii draaman aiheita tyhjästä. Kaikista raivostuttavin takertujatyyppi on sellainen, joka parisuhteessa ollessaan jotenkin heittää hornan kuuseen kaikki aikuisen ihmisen tunnesäätelytaidot ja alkaa käyttäytyä kuin uhmaikäinen taapero, jolta on jäänyt lounas ja päikkärit välistä. Tarvitaan vain katkennut kynsi, kolme vesipisaraa taivaalta tai vaikka myöhässä oleva bussi ja helvetti on irti – ja on tietysti kumppanin tehtävä ratkaista ongelma. Tällaista käytöstä näkee useammin naisilla (kiitos toksinen maskuliinisuus, teit sentään jotain hyvää), ja minun käy aina sääliksi niiden naisten kumppaneita, jotka uskomattoman kylmähermoisesti luotsaavat kiukuttelevia henkisesti kaksivuotiaitaan milloin minkäkin kriisin läpi. Itse en siihen pystyisi.

Marttyyrilapanen, joka ei saa suutaan auki

Parisuhteessa oleminen on usein kompromissien tekemistä. Toisilta se sujuu helpommin kuin toisilta, jopa niin helposti, että myönnytään aina kaikkeen, mitä kumppani sanoo. Tämä ihmistyyppi on lapanen, eikä kärsivällisyyteni riitä sellaisille ollenkaan. En jaksa olla mikään veturi, joka joutuu jatkuvasti vetämään perässään roikkuvaa vaunua eteenpäin – en, vaikka se vaunu tulisikin sieltä tyynesti ja sopuisasti. Haluan aivan ehdottomasti, että toisellakin on omia mielipiteitä ja ajatuksia, ja että hän sanoo ne ääneen. Ihminen voi olla lapanen myös siksi, ettei uskalla sanoa toiveitaan ääneen. Jotkut pelkäävät konfliktia niin paljon, etteivät kerta kaikkiaan pysty sanomaan toiselle vastaan missään. Annetaan toisen tehdä kaikki päätökset, mutta oman pään sisällä ollaan katkeria kun toinen päätti ”väärin”, ja tunnustetaan asia joskus pitkän ajan päästä. Tällaisen ihmisen, marttyyrilapasen, kumppanin pitäisi olla joko ajatustenlukija tai joku ammattikuulustelija, muuten tulee ongelmia. Minä en ole kumpaakaan, joten haluaisin mieluummin sellaisen kumppanin, joka sanoo mielipiteensä suoraan eikä kolmen viikon päästä. On nimittäin todella raivostuttavaa kysyä joka välissä seitsemäntoista kertaa, että oletko nyt aivan varma että tämä sopii, vai aiotko taas mököttää viikon, koska olisit oikeasti halunnut jotain muuta.

Vain omasta nautinnostaan välittävä panomies

Vitsikäs sanonta kuuluu, että seksissä on tärkeää että kumpikin nauttii, sekä mies että muna. Aika moni mies väittää ettei ajattele näin, mutta siitä huolimatta naisen nautinto nähdään jotenkin vähempiarvoisena kuin miehen. Miehen orgasmi on itseisarvo, naisen joku onnekas sattuma, joka tapahtuu silloin tällöin. Pointtina seksissä on yhdyntä, ja kaikki sitä edeltävät jutut tehdään siksi, että saataisiin pimppi tarpeeksi märäksi penistä varten. Yritetään ehkä vähän räpeltää sormilla tai jotain, mutta luovutetaan, kun nainen ei kahdessa minuutissa saa eli on niin vaikea että on turha edes yrittää. Olen kyllästynyt siihen, että joudun taistelemaan oikeudestani tasavertaiseen nautintoon. Välillä tuntuu myös, että olen tosi yksin tämän asian kanssa, koska moni mies on tosi yllättynyt ilmoittaessani, että haluaisin laueta. Ilmeisesti monia muita naisia ei sitten haittaa, vaikka jäisikin saamatta. Itse en kuitenkaan jaksa olla enää pelkkä seksin mahdollistaja, vaan tasavertainen nauttija. Sitten on tietty myös niitä miehiä, joille naisen nautinto on oikea kunnia-asia, ja jotka todellakin tekevät kaikkensa sen eteen. Tämä on tietysti huomattavasti parempi lähtökohta, mutta ongelmallinen sekin, koska näiden tyyppien perimmäinen motiivi ei ole nautinnon tuottaminen toiselle vaan oman itsetunnon pönkittäminen. Kehitetään narratiivia itsestä kaupungin kovimpana panomiehenä, joka saa naisen kuin naisen tulemaan ilmiömäisillä taidoillaan. Tällaisen miehen kanssa nauttimisesta tulee suoritus, koska toisen itsetunto murenee palasiksi, jos ei pystykään tulemaan. Tai sitten saa kuulla olevansa jotenkin huono ja viallinen, kun kaikki muut ovat kyllä aina tulleet. Jos joku vielä mietti, miksi jotkut naiset feikkaavat orgasmeja, niin tässä on se syy.

Ylilautamies, joka vihaa feministejä

Ehkä kaikista tärkein asia kumppanissa olisi se, että hän pitäisi minua kanssaan tasavertaisena ihmisyksilönä. Toivoisin myös, että hän tiedostaisi yhteiskunnalliset tasa-arvoon liittyvät epäkohdat ja haluaisi tehdä jotain niiden poistamiseksi. Monille feminismi on kirosana ja naisten oikeudet joku hauska läppä, josta väännetään meemejä Ylilaudalla. Ymmärrän sen, koska jos itsellä on kaikki hyvin, tuntuu feminismi ehkä turhalta nillitykseltä. Mutta minä en pystyisi olemaan suhteessa ihmisen kanssa, joka ei toivoisi minulle kaikkea sitä hyvää, mihin on itse oikeutettu, tai pitäisi minua jotenkin itseään huonompana sukupuoleni vuoksi. Tahdon miehen, joka kunnioittaa ja arvostaa minua. Minun logiikallani sen pitäisi tarkoittaa automaattisesti sitä, että toivoo minulle turhista rajoituksista vapaata elämää. Eikä riitä, että kunnioittaa minua, täytyy kunnioittaa jokaista muutakin maailman naista ja muidenkin sukupuolten edustajia. Ainoat ihmiset, keitä ei tarvitse tai oikeastaan pidäkään kunnioittaa, ovat ne, jotka tahtovat pahaa toisille. Pitää nähdä mätien valtarakenteiden taakse ja osata kyseenalaistaa pyhinä totuuksina pidettyjä asioita, kuten perinteiset sukupuoliroolit. Tämän viikon miesvieras jo avasikin omassa tekstissään, mitä kaikkea haittaa niistä koituu.

Tein pohjakosketuksen tämän aiheen suhteen hiljattain, kun löysin itseni keskustelemasta Tinder-matchini kanssa, joka aloitti keskustelun kanssani kysymällä olenko feministi. Hänelle feministit edustavat kaikkea pahaa mitä maailmassa on, ja perusteluja kysyessäni sain vastaukseksi vain ”jotain mielenterveyspotilaita ne on kaikki”. Hän oli myös sitä mieltä, että on hyvä, että naisille ja miehille on jossain asioissa eri säännöt, ja että kyllä se on väärin että naiselle ei kelpaa pienimunainen mies mutta kukaan ei puhu naisten löysistä pilluista. Kun hän vaihtoi aihetta ja kysyi mielipidettäni maahanmuutosta, poistin matchin. Siihen keskusteluun lähteminen olisi ollut yhtä hyvä idea kuin letkajenkan tanssiminen miinakentällä.

Omistushaluinen ja kontrolloiva

Pitkän parisuhteen salaisuus on erillisyyden ja yhtenäisyyden tasapaino. Rakkaus on kuin tuli, se roihuaa, kun saa tilaa hengittää. Parisuhteessa on kaksi erillistä ihmisyksilöä, jotka jakavat elämänsä toistensa kanssa. Tykätään sanoa, että tuo toinen on minun omani, mutta todellisuudessa ei ole. Kukaan ei voi omistaa toista. Joillain menee kuitenkin helposti puurot ja vellit sekaisin, ja ajatellaan, että parisuhde tuo valtaa määrätä toisen elämästä ja asioista. Minulla on ollut mies, joka halusi tietää sijaintini ja tekemiseni vuorokauden ympäri, vahtia kenen kanssa vietän aikaa ja pidän yhteyttä ja jopa rajoittaa pukeutumistani. Hänelle kaikki muut maailman miehet olivat vaaratekijöitä, jotka uhkasivat viedä häneltä hänen kallisarvoisen omaisuutensa, minut – ja minä olin hänen mielestään liian sinisilmäinen, kun juttelin miesten kanssa enkä huomannut näitä heidän aikeitaan. Tämä alistava suhde on selitetty tarkemmin tässä tekstissä. Erityisen tärkeää on huomata, että toisen seksuaalisuuttakaan ei voi omistaa, vaikka seksielämä olisikin yhteinen. Ei voi määrätä, mitä toinen pukee päälle tai vaikka postaa Instagramiin (tai varsinkaan kieltää kokonaan tekemästä Instaa, kuten yhdelle ystävälleni kerran kävi). Joillain miehillä on kova hätä siitä, että muut miehet himoitsevat heidän naistaan, kun tämä kulkee kaupungilla niin kauniina. Jotenkin haluttaisiin, ettei kukaan muu näkisi omaa kumppania seksikkäänä ja seksuaalisena olentona, vaan se puoli pidettäisiin jonain parisuhteen yksityisasiana. Seksuaalisuutta ei kuitenkaan voi laittaa kaappiin ja ottaa ulos silloin kun siltä tuntuu, vaan se kulkee mukana koko ajan ja säteilee ulospäin. Jokainen voi toki tehdä omalla kohdallaan sen päätöksen, ettei ylenmääräisesti korosta seksuaalisuuttaan muiden kuin oman kumppaninsa edessä. Se on kuitenkin jokaisen oma päätös, ei kumppanin. Niinpä minun kohdallani kysymykseen tulee vain sellainen mies, joka on sinut sen kanssa, että puhun seksistä kovaan ääneen ja julkaisen silloin tällöin myös kuvia, jotka eivät jokaiseen perhealbumiin sovi.

Jotenkin luulisi maailmasta löytyvän muitakin kuin näiden ihmistyyppien edustajia, mutta kamalan vaikeaa on sellaista silti löytää. Ehkä jonakin päivänä vielä tärppää!

Tällaista kumppania en haluaisi Read More »

Mies vaikka väkisin

/ Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Seksipositiiviset miehet -juttusarjan toinen osa.

Vaikka en voi puhua kaikkien mieheksi kasvatettujen puolesta, omasta mielestäni seksuaalisuus ja sen toteuttaminen cisheteromiehenä on hirveän ristiriitainen kokemus. Poikalapsille opetetaan hyvin nopeasti, että esimerkiksi tietyt intiimiyden muodot poikien kesken ja jopa tietyt pukeutumistavat eivät ole hyväksyttyjä, koska niissä katsotaan olevan jollain tavalla jotain outoa. Sosiologit kutsuvat tätä pakotetuksi heteronormatiivisuudeksi. Useimmiten taustalla on implisiittistä eli pääteltävissä olevaa homofobiaa, joskus eksplisiittistäkin eli varsin suoraan ilmaistua. Tämä näkyy miehen elämässä esimerkiksi niin, että jos vaikka halataan miespuolisia kavereita tai kehutaan heidän ulkonäköään, voidaan perään vitsikkäästi liittää sanat ”no homo”. Vaikka se on tavallaan vitsi, asian esiin tuominen kertoo valtavasti epävarmuudesta miesten välisissä suhteissa. Tämä epävarmuus ja ”outous” on ehkä suurin este aitojen ja syvällisten ihmissuhteiden muodostumiselle niin miesten kesken kuin miesten ja naistenkin välille. Tällaisille suhteille on myös selkeää kaipuuta – äijäkavereiden kännissä halailu ja lausahdukset, kuten ”mä oikeeshti rrrakashtan sua!”, ovat tyypillisyydessään maailman sivu tunnettuja kulttuurisia vitsejä. Selvin päin tilanne on taas usein aivan toinen. On surullista, että tällaiset kohtaamiset täytyy laittaa alkoholin piikkiin, jotta niitä ei nähtäisi merkkinä heikkoudesta tai intiimiyden kaipuusta.

Heteronormatiivisuuden paine vaikuttaa myös miesten ja naisten välisissä suhteissa. Meillä on erilaisia kulttuurisia tarinoita ja käytösmalleja siitä, mitä kummaltakin sukupuolelta odotetaan romanttisissa suhteissa. Ne vaikuttavat aina pukeutumisesta siihen, kuka saa olla pikkulusikka sängyssä – eivätkä usein mitenkään vastaa sitä, mitä ihmiset todella haluaisivat tai tarvitsisivat. Usein näissä tilanteissa hylkäämisen ja tuomitsemisen pelko on niin suuri, että omista haluista ja tarpeista pysytään visusti hiljaa, ettei toinen vain jättäisi tai pitäisi outona. Miesten ja naisten välillä on tyypillisesti myös seksin suhteen voimakkaita ja yleisesti vaiettuja (tai vaiennettuja) oletuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi oletus siitä, että miesten rooli on ”hakea” seksiä naisilta jopa vähän painostamallakin, ja että miesten ja naisten väliset suhteet kiteytyvät aina seksiin, eikä ystävyys ole tällöin mahdollista. Sanottakoon vielä tässä vaiheessa, että heteroseksuaalisuudessa itsessään ei tietenkään ole mitään pahaa, kuten ei siinäkään, että kaipaa läheisyyttä toisen sukupuolen edustajalta. Seksuaalisuus on kuitenkin niin monimutkainen ja orgaaninen asia, että se mahtuu hyvin huonosti ihmisten laatimiin laatikoihin siitä, mitä sen kuuluisi olla. Oman laatikon rajojen tutkimiseen liittyy heteromiesten keskuudessa paljon pelkoa ja ahdistusta, joka usein kiteytyy kysymykseen: olenko homo, jos pidän tästä asiasta? Tämä pelko voi johtaa tilanteeseen, jossa heteromiehet asettavat vastuun intiimien tarpeidensa tyydyttämisestä naisten harteille, ja saavat heidät syyttämään naisia tarpeidensa tyydyttymättömyydestä, siitä seuranneesta synkästä katkeruudesta ja sosiaalisesta eristäytymisestä. Tämä ajatus tiivistyy hyvin niin sanotussa incel-kulttuurissa. Haluan korostaa, että näissä tilanteissa on miesten itsensä velvollisuus tutkia omia pelkojaan ja hakea niihin apua, eikä tehdä naisista pelastajia, joita sitten voi helposti syyllistää.

Ei tarvitse myöskään lähteä kovin syvälle internetin syövereihin löytääkseen esimerkkejä siitä, miten heteromiesten suhde naisiin rakentuu usein omistussuhteiden kautta. Useimmilla naisystävilläni on puhelin täynnä omituisia viestejä tuntemattomilta miehiltä vonkaamassa seksiä, ja näihin ei edes tarvitse laskea vielä Tinderiä mukaan. Julkisissa tiloissa tilanne on vielä pahempi, jossa ahdistelu muuttuu pahimmassa tapauksessa fyysiseksi. Mistä sitten syntyy miehille sellainen ajatus, että tällaisten pyyntöjen lähettäminen ja torjuntaan vastaaminen huorittelulla on okei? Näissä ja julkisestikin tapahtuvissa ahdisteluissa on taustalla monia tekijöitä, kuten vallan ja kontrollin tunteen puutetta, jota koetetaan paikata suhteella toiseen sukupuoleen. Vaikka en halua poistaa ihmisten vastuuta omasta käytöksestään, on sekin sanottava, että heteronormatiivinen ja patriarkaalinen kulttuuri ei tarjoa paljoa apua miesten (tai kenenkään muunkaan) ongelmiin, vaan usein pahentaa niitä. Itsekin olen nimittäin syyllistynyt teini-iässä incel-tyyppiseen ajatteluun, jossa ihmettelin, miksei minunkaltaisellani Hyvällä Tyypillä™ ole tyttöystävää, mutta kaiken maailman pullistelijoilla on. Oma kokemukseni on, että tällainen ajattelu kumpuaa muun muassa siitä, kun oman elämän hallitsemattomuuden tunnetta lähdetään paikkaamaan romanttisilla ihmissuhteilla – ja ympäröivä kulttuuri auliisti tukee tätä pyrkimystä romanttisine komedioineen ja häähumuineen.

Pettymyksiä rakkaudessa sattuu toki kaikille, ja samalla tavalla useimmat ihmiset ovat altistuneet samoille kulttuurisille ajatuksille romanttisten suhteiden kaikkivoipuudesta. Naisia ei silti tyypillisesti nähdä lähettämässä ahdistelevia viestejä tuntemattomille tai käyttäytymällä uhkaavasti torjutuksi tullessaan. Miehisyyden käsikirjoitus eroaakin naiseudesta tässä asiassa niin, että pettymyksen sattuessa aletaan etsiä syyllisiä – ja ne löytyvät usein niistä, joihin odotukset kasataan, eli naisista. Kun tähän lisätään ajatus naisesta omistettavana objektina sekä ahdistava homofobia, syntyy kitkerä soppa, joka ajaa miehiä väkivaltaan ja itseinhoon.

Olisi tärkeää, että voitaisiin paremmin kohdata nämä mieheksi kasvamiseen liittyvät homofobiset ja heteronormatiiviset oletukset. Korostamalla sitä, että on hyväksyttävää halata tai saada kosketusta miespuoliseltakin kaverilta (suostumuksella tietenkin) ja muokkaamalla kulttuurisia käsityksiämme romanttisten suhteiden tärkeydestä mielenterveyden ongelmien käsittelyssä, voitaisiin auttaa miehiä luomaan vahvempia sosiaalisia suhteita ja saamaan varmuuden tunnetta omaan seksuaalisuuteen ja sen ristiriitaisuuksiin. Omassa elämässäni olen pyrkinyt tähän antamalla positiivista palautetta kavereideni ulkonäöstä ja keskustelemalla avoimemmin näistä oletuksista miesten välisissä suhteissa. Omalta osaltani haluan myös edistää seksipositiivisuutta puhumalla ja kritisoimalla seksiin ja sukupuoliin liittyvistä stereotypioista. – Jonathan Sarjan aiemmat postaukset: Mitä on miehisyys? Missä ovat seksipositiiviset miehet?

Mies vaikka väkisin Read More »

Aamuyön tuntien soidintanssit

/ Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Olin viikonloppuna pitkästä aikaa yökerhossa. En oikein välitä klubeista, ellei lasketa teknoklubeja tai vastaavia, joille porukka menee ensisijaisesti nauttimaan musiikista. Tavallisissa yökerhoissa käydään eri syistä. Monelle klubit ovat ensisijaisesti paikka, jonne lähdetään etsimään seuraa. Aamuyön tuntien pariutumisrituaaleja on kiinnostavaa seurata.

(Pahoittelut tässä vaiheessa heteronormatiivisesti kulmasta. Tässä asiassa en valitettavasti tiedä alkuunkaan, miten homma toimii sateenkaariväen keskuudessa. Tympeällä mies-nais-asetelmalla mennään siis.)

Yökerho on pohjimmiltaan aika primitiivinen kokemus: se on toisinto esi-isiemme rituaalinomaisista juhlista, joissa tanssittiin rummutuksen tahtiin nuotiopiirissä ja juotiin päihdyttäviä yrttikeitoksia. Ja aivan kuten pilkun jälkeen saatetaan joskus päätyä peitonheilutushommiin, ovat entisajankin juhlallisuudet loppuneet takuulla teltanpystytykseen. Näin ollen ei ole ihmekään, että juuri yökerho, eikä esimerkiksi paikallinen S-market, on se paikka, jonne ehkä lähdetään seksinkiilto silmissä.

Tanssilattia on yökerhon keskus. Alkuillasta sen ympärille keräännytään kuin savannin juomapaikalle, kunnes porukka kerrallaan uskaltaudutaan parketille. Naisporukat asettavat käsilaukkunsa lattialle vierekkäin ja muodostavat niiden ympärille vienosti liikehtien tanssipiirin. Miehet tarkkailevat heitä lattian laidoilta, laativat toimintasuunnitelmaa ja keräävät rohkeutta. Ehkä tänään, ehkä tänään, joku löytää Thaimaan ja pääsee naimaan, kuten Temppareissa sanottaisiin. Kun tuoppeja on kumottu tarpeeksi, on aika lähteä metsälle ja suunnata tanssilattialle.

Jostain syystä vieläkin on niin, että aloitteentekijöinä toimivat useimmiten miehet. Joidenkin kohdalla tosin pitäisi puhua ennemminkin saalistamisesta. Tyypillisiä saalistustaktiikoita on kolme:

1. Paikalliskielellä puhuminen, toisin sanoen tanssirinkiin soluttautuminen. Rauhanomainen taktiikka, joka voi toimiakin, riippuen lähestyjän humalatilasta. Valitettavasti kulttuuriimme liitettyjen sukupuolistereotypioiden vuoksi moni mies tarvitsee aivan tolkuttoman määrän alkoholia vapautuakseen estoistaan niin, että pystyy tanssimaan. Tästä lopputuloksena on siis seuraavaa:

Huhujen mukaan on kuitenkin olemassa myös miehiä, jotka oikeasti nauttivat tanssimisesta, ja tekevät sitä jopa alle kolmen promillen humalassa. Tavallisessa yökerhossa sellaiset ovat kuitenkin yhtä harvinainen näky kuin aurinko marraskuussa. 2. Kimppuun hiipiminen, eli mies ilmestyy paikalle jostain takavasemmalta ja asettautuu seisomaan tanssilattialle niin lähelle naista, että hänen vartalonsa osuu tanssiessa mieheen. Näin mies voi kätevästi uskotella itselleen, että koska tuo nainen nyt aivan selvästi hinkkaa takapuoltaan minua vasten, voinkin mainiosti ottaa siitä kiinni. Johtaa harvoin toivottuun lopputulokseen. En suosittele. On tosin todettava, että kaikenlainen lääppiminen ja ei-toivottu koskettelu on vähentynyt yökerhoissa viime vuosina tosi paljon, ja se on pelkästään positiivinen asia. Nykyään saa jo tanssia aika mukavasti omassa rauhassa ilman, että pitää koko ajan väistellä jostain kurottelevia puristelevia kouria. (Tai sitten olen vain niin rupsahtanut 27-vuotias vanha akka, ettei kukaan viitsi minua enää lääppiä. Jos näin on, otan rupsahtaneisuuden ilolla vastaan.)

3. Laumasta eristäminen. Toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että mies kävelee tanssivan naisen luo, huutaa tämän korvaan pakolliset kysymykset ja johdattaa hänet baaritiskille. Tähän menee rahaa, mutta toimii sikäli hyvin, että tanssilattian tiimellyksessä on vaikeaa keskustella. Tällaiset parit löytää usein parin tunnin päästä jonkun sohvan uumenista syventyneenä keskusteluun – tai toistensa nielurisoihin.

Juoman tarjoamisessa on kuitenkin omat riskinsä, sillä älykkäinä eläiminä naiset ovat oppineet hyväksikäyttämään tilannetta. Joskus voi käydä niin, että saalis poistuukin drinkki kädessään ja mies jää nuolemaan näppejään kaksitoista euroa köyhempänä. Muun muassa tästä syystä myös juomien tarjoaminen on jossain määrin harvinaisempaa kuin ennen. Mielestäni sekin on vain hyvä, sillä kyllä ihmisen pitäisi ottaa taloudellinen vastuu omasta kännäämisestään.

Jos mies on metsästäjä, naisen kontolle jää saaliin rooli. Halusit sitä tai et, olet jossain määrin katseiden kohteena. Vaikka haluaisit vain tanssia ystäviesi kanssa, olet silti kuin grillipihvi lihatiskillä, jonka tuoreutta ja makoisuutta arvioidaan. Toisaalta miehiltä saa huomiota helposti: sen kun heiluttaa persettä ja tukkaa, niin kyllä sieltä ennen pitkää joku tarttuu syöttiin. Sillä taktiikalla ei välttämättä kuitenkaan saa kiikkiin sitä meren kauneinta kalaa. Miten naisista yhtäkkiä tulikin kalastajia? No joka tapauksessa, ne hienoimmat vonkaleet löytyvät usein nurkkapöydästä kittaamasta kaljaa, joten virveli on parasta viskata siihen suuntaan.

Antropologinen tutkimus on hauskaa, mutta klubireissumme päättyi viikonloppuna silti lyhyeen: mielenkiintoinenkin tekeminen muuttuu tylsäksi, jos sitä säestää huono livebändi. Poistuin siis paikalta ilman kalansaalista, mutta ottaen huomioon edellisessä postauksessa kertomani kokemukset baareista löydetyistä miehistä, en koe sitä kamalan suureksi menetykseksi. ps. käy lukemassa myös vanha postaukseni, jossa esittelen 9 miestyyppiä, jotka voit tavata yökerhossa. Näistä voi sitten laatia vaikka bingoruudukon kesän baarireissuja varten.

Aamuyön tuntien soidintanssit Read More »

Miehet ovat kummallisia osa 2

/ Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Tuli palautetta, että olisi kiva kuulla lisää näitä reisille menneitä deittailukokemuksia. Teidän onneksenne joudun toteamaan, että näitä tarinoita valitettavasti riittää reilusti, joten täältä pesee. Nauttikaa, sillä minulla jäi nautinto näissä tapauksissa aika kaukaiseksi.

En yleensä pidä siitä, että Tinder-keskustelut etenevät kolmen lauseen jälkeen treffipyyntöön. Minulla on parempaakin tekemistä kuin istua kahvilla täysin tuntemattomien kanssa, joista en tiedä mitään. Paitsi että kerran ei todellakaan ollut yhtään mitään parempaa tekemistä, vaan aivan helvetin tylsä kesälomaviikko, joten vastoin parempaa tietoani suostuin treffeille tietämättä treffikumppanistani juuri mitään – ja vieläpä miehen kotiin. Tällainen tilanne voisi toki olla myös suuri mahdollisuus, mutta ison riskin siinä ottaa, koska useimmiten näin ei ole. Eikä ollut tälläkään kertaa, vaan tapauksesta tuli kiusallisin, omituisin ja tylsin tapaus koko seksihistoriassani.

Eli saavuin miehen kotiin, ja koin siellä ensimmäisen yllätyksen: tyyppi oli noin 20 senttiä lyhyempi kuin olin kuvitellut. En haluaisi olla se tyyppi, joka arvostelee miehiä pituuden perusteella, mutta valitettavasti viehätyn enemmän sellaisista miehistä, joiden seurassa voin seistä varpaillani jääden silti lyhyemmäksi. Noh, päätin antaa hänelle mahdollisuuden, koska eipä minulla muutakaan tekemistä ollut, vaikka tyyppi ei ulkonäkönsä puolesta ollutkaan millään lailla mieleeni. Ja ehkä hänellä olisi kiva persoonallisuus.

Hänellä oli jääkaapissa viinipullo, mikä todellakin paransi hänen asemiaan, ja ryhdyimme tuhoamaan sitä samalla tutustuen. Nopeasti kävi ilmi, ettei meillä ollut oikein mitään yhteistä. Ongelma oli, että hän oli niin kuolettavan tylsä, että minun teki mieleni hukuttautua viinilasiini. Kumosin viinin kuitenkin kurkustani alas, ja kun pullo oli tyhjä, siirryimme takaisin sisälle. Huomasin, että tyypin sängyllä nökötti Herra Hakkarainen -pehmolelu. Se oli mielestäni varsin erikoinen sisustuselementti 25-vuotiaan miehen kodissa, joka muuten oli hyvin pelkistetysti sisustettu. Pian kuitenkin selvisi, että pehmolla oli muitakin kuin sisustuksellisia käyttötarkoituksia. Jotenkin päädyimme nimittäin hetken päästä johonkin omituiseen tyynysotaan, jossa hän yritti mätkiä minua Herra Hakkaraisella ja minä puolustautua sohvatyynyllä. Sota päättyi siihen, että hän kellisti minut selälleni sängylleen, ja koska olin tylsistynyt ja hieman viinipäissäni, antauduin. Ja päädyin harrastamaan tylsintä seksiä, jota olen eläissäni saanut. Makasin selälläni, kun tyyppi punnersi päälläni, ja mietin, mitä ostaisin kotimatkalla kaupasta. Hänen lauettuaan keräsin vikkelästi vaatteeni ja poistuin paikalta.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Päädyin nimittäin näkemään miestä vielä uudestaan, koska minulla on periaate, että kokeilen kaikkea kerran ja sitten vielä toisen kerran, jotta tiedän varmasti tykkäänkö vai en. Tai oikeastaan syy oli se, että minulla oli kerta kaikkiaan niin hemmetin tylsää. Mutta koska toiset treffimme toistuivat TÄSMÄLLEEN samalla tavalla kuin ensimmäisetkin, paitsi että viinin sijaan joimme siideriä, jätin homman sikseen. Yksin kotona nyhjöttäminenkin olisi parempaa kuin se omituinen tyynysota ja unettavan tylsä rynkytys. Kaikista randomeinta tässä koko jutussa on ehkä se, että tämä mies asui samassa taloyhtiössä kuin eräs entinen säätöni, joka ennen tätä piti hallussaan tylsimmän seksikumppanini titteliä. Olisi ehkä pitänyt ottaa se merkkinä siitä, että tämä juttu on virhe.

Seksistä puhuminen on tärkeää, eikä sitä kannattaisi unohtaa myöskään yhden illan juttujen kanssa. Hommasta saa paljon enemmän irti, kun pikkuisen käy läpi, mistä tykkää. Omat toiveet kannattaa myös tuoda ilmi suhteellisen spesifisti. Ihmisillä kun on niin erilaisia käsityksiä siitä, mitä eri asiat tarkoittavat. Nappasin kerran baarista mukaani erään miekkosen, jonka kanssa suuntasin luokseni privajatkoille. Kun tunnelma oli käymässä kuumaksi, totesin että on hyvä idea mainita tyypille mieltymyksistäni, ja sanoin, että ei sitten tarvitse olla liian varovainen. Että tykkään vähän rajummastakin meiningistä. Ok, hyvä tietää, sanoi mies, ja työnsi sitten äkkiarvaamatta määrätietoisella liikkellä kaksi sormea peppuuni. Jaahas, kertarysäyksellä rajat rikki sitten, ajattelin. Mies alkoi heilutella sormiaan peppureiässäni kuin ne olisivat ankeriaan poikasia, jotka ovat eksyneet pimeään luolaan ja hapuilevat sokkona ulospääsyä. Siinä vaiheessa oli pakko sanoa, että tämä ei nyt ihan ollut sitä mitä tarkoitin. Että tällaisissa jutuissa arvostaisin kovasti jonkinlaista ennakkovaroitusta.

Periaatteeni seksissä on, että en halua siitä jäävän mitään pysyviä vaurioita. Tällä kertaa käytiin siinä rajalla, sillä peppuparkani oli kipeä pitkään, pariin päivään en pystynyt edes istumaan kunnolla. Sanomattakin on selvää, että ignoorasin tyypin lähettämän Facebook-kaveripyynnön. En välitä ankeriaista takapuolessani.

Välillä jotkut mielensäpahoittajamiehet valittavat siitä, että naiset antavat ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa. Vihaan tätä sanontaa, mutta myönnän että joissain tapauksissa se on totta: tosin kyseessä ei ole mikään naisten juttu, vaan miehetkin kyllä näköjään osaavat tämän lajin. Tarina alkaa samalla tavalla kuin edellinenkin, eli baarista tarttui mukaan kivan oloinen miekkonen: mutta tällä kertaa sain kaupanpäällisiksi myös hänen kaksi kaveriaan. Kuulemma kaverit olivat jostain toiselta paikkakunnalta käymässä, ja olisivat yöpymässä uuden hoitoni luona. Hän kuitenkin vakuutti, että saisimme olla hänen makuuhuoneessaan rauhassa, joten lähdin kuitenkin porukan mukaan. Perille päästyämme totesin, että minun on varmaankin tarkastettava sanakirjasta makuuhuoneen merkitys: mitään erillistä huonetta ei nimittäin ollut, vaan pelkkä nukkumaparvi, jonka edessä oli pienet verhot. Kiipesimme jätkän kanssa parvelle, kaverit jäivät noin metrin päähän sohvalle nukkumaan, ja minä mietin, että mitä helvettiä. Tulin tänne harrastamaan seksiä, ja nyt makaan tässä parvisängyssä, ja ympärilläni kuorsaa kolme humalaista miestä.

En ollenkaan ymmärtänyt, mitä varten minut oli sinne raahattu: hoitoni tiesi, ettemme voisi tehdä mitään, eikä hän ollut mitään yrittänytkään. Olikohan taustalla kenties jonkinlainen neljän kimppa -suunnitelma? Ymmärtänette, miksi en nykyään pokaile baarista miehiä, enkä lähde Tinder-treffeille ennen pidempää jutustelua.

Miehet ovat kummallisia osa 2 Read More »

Miehet ovat kummallisia

/ Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Meitä on täällä moneen junaan, ja pari niistä junista on sellaisia, joiden kyytiin en ehkä olisi halunnut mennä. Olen ollut sinkkuna aikuisiälläni yhteensä neljä vuotta, ja sille aikajanalle on mahtunut yksi jos toinenkin mies, joka on saanut kysymysmerkkejä sinkoilemaan päästäni. Näiden miesten kohdalla on todellakin tuntunut siltä, että tyypit ovat ajatuksenjuoksunsa perusteella kotoisin jostain hyvin kaukaiselta vieraalta planeetalta.

Otetaan hyppy viisi vuotta taaksepäin. Oli keväinen pilkun jälkeinen aamuyön hetki Helsingin keskustassa, ja minun ja ystävieni seuraan lyöttäytyi mies, joka etsi jatkoseuraa. Hetken mielijohteesta lähdin tyypin mukaan. Olisi ehkä pitänyt tajuta, ettei tällaisesta kohtaamisesta voi seurata mitään hyvää, mutta olin nuori ja seikkailunhaluinen ja mieleni teki munaa. Ja sitä toki sainkin.

Päästyämme tyypin asunnolle hän istutti minut sohvalle, tyrkkäsi käteeni lasin vettä, ja alkoi strippaamaan. Katsoin tyypin kiemurtelua ja ajattelin että jaa, näinkö tämä homma näissä yhden illan jutuissa hoidetaan. Kun vesi oli juotu ja vaatteet riisuttu, ryhdyimme panemaan. Toimituksen ajan mies jutteli kuin Runeberg: oli ihanaa pillua, persettä ja tissiä niin ylenpalttisesti, etten oikein tiennyt, miten päin olisin ylistetyn mutta kiusaantuneesti kiemurtelevan vartaloni kanssa ollut. Paras vaihtoehto oli lopulta nelinkontin, sillä siinä pystyin hautaamaan kasvoni tyynyyn ja tukahduttamaan sillä tahattomat naurunpyrskähdykset, kun mies rynkytti minua takaapäin huutaen samalla, että nyt saat kuule isoa ja paksua munaa. Alkoholilla oli osuutta asiaan, joten en kunnolla muista, oliko se muna edes iso ja paksu. Tämä kommentti on sen sijaan painunut muistiini ikuisiksi ajoiksi. Se tuskin unohtuu vielä silloinkaan, kun olen harmaantunut muistisairas mummo, joka ei muista omaa nimeään.

Outoudet eivät päättyneet siihen, vaan seuraavaksi mies alkoi ruinata lupaa laueta sisääni. Alkoholin turruttamat aistini olivat onneksi sen verran hereillä, että tajusin kieltäytyä. Olin sentään vasta eronnut, enkä ihan heti halunnut sitoutua elämään lapsen tai seksitaudin kanssa. Miehellä oli kuitenkin suunnitelma B, toisin sanoen B-rapun sisäänkäynti, jota hän ryhtyi voitelemaan kuvottavalla kookoksenhajuisella liukuvoiteella. Siihen minulla ei sitten ollutkaan enää muuta sanottavaa kuin:

via GIPHY

Mies kävi vielä suihkussa ja tuli sen jälkeen viereeni makaamaan, otti lusikkaan, ja kysyi, ovuloinko juuri nyt. Olin vaan, että anteeksi mitä? Mies sanoi että niin, kun et halunnut että laukean sisään. Niin onko sulla nyt ovulaatio? Miltä se tuntuu? Oon aina halunnut tietää. Ynähdin vastaukseksi jotain epämääräistä. Mies nukahti, ja hiippailin pois asunnosta kookokselta lemuten. Ja niin päättyi ensimmäinen yhden illan juttuni.

Haluaisin aina uskoa ihmisistä hyvää, ja antaa mahdollisuuksia niillekin, jotka vaikuttavat aluksi vähän omituisilta. Toisin sanoen en usko, vaikka hälytyskellot alkaisivat soida. Ehkä pitäisi. Olin kerran treffeillä erään miehen kanssa. Se oli jo itsessään ihme, sillä hän oli maailmankaikkeuden surkein viestittelijä. Ei sellainen, jolla kestää pari tuntia vastata viesteihin, joka sekin on joskus ärsyttävää. Hän lähti viikoksi Keski-Suomeen ja katsoi puhelintaan sinä aikana kerran. KERRAN. No, päätin antaa mahdollisuuden, vaikka tyyppi vaikuttikin hieman kummalliselta. Ja treffeillämme totesinkin, että olin arvioinut miehen väärin. Hän oli todellisuudessa aivan todella kummallinen. Joka kerta, kun hän avasi suunsa, sieltä tuli ulos jotain, joka kuului ihan eri todellisuuden kuin missä itse elin. Hänen kanssaan oli erittäin hämmentävää keskustella.

Minulla oli kesäloma ja olin sen aikana ehtinyt tylsistyä kuoliaaksi, joten päätin ignoorata kaikki varoitusmerkit ja lähteä vielä miehen luokse teelle. Istuimme sohvan eri päissä, ja tyyppi jutteli minulle asiallisesti. Tuntui, kuin olisin keskustellut jonkun sukulaismiehen kanssa. Tilanteessa ei ollut piirun vertaa flirttiä. Ja sitten mies aivan yhtäkkiä sanoi näin: ”Mä tässä mietin, että haluaisin ehkä suudella sua. Mutta mä en oo ihan varma vielä. Kiinnostais tietää mitä tapahtuu, mut mietin, ollaanko me liian väsyneitä.” Ja minä olin vaan että öö, jahas? Kerro kun olet päättänyt? Pitkällisen pohdinnan jälkeen mies totesi, että juu, nyt suudellaan. Ja sitten kohta jo olinkin selälläni hänen askeettisessa sängyssään, jossa oli värjäämättömät puuvillaiset lakanat, ja jonka vieressä oli suitsukkeilla ja Buddha-patsaalla varustettu alttari. Että juu. Seksi oli kuitenkin yllättävän hyvää siihen nähden miten se alkoi. Toimituksen jälkeen tapahtui kuitenkin se viimeinen pisara, jonka jälkeen aloin tosissani kyseenalaistaa harkintakykyäni. Mies nimittäin puki päälleen värikkäät haaremihousut, joissa oli haaroissa reikä: eikä se ollut siinä vahingossa, vaan aivan tarkoituksella. Kun hän sitten istui risti-istunnassa sukukalleudet reiästä kurkistellen, totesin vaan, että joitakin outouksia voin yrittää ymmärtää, mutta tässä menee kyllä raja.

Ihmisillä on mitä omituisimpia tapoja ilmaista tunteitaan. Passiivis-aggressiiviset ovat niitä pahimpia. Ensin hymyillään ja vakuutetaan että kaikki on hyvin, ja hetken päästä huomaat, että tyyppi on naarmuttanut autosi kyljet avaimilla pilalle. No ihan näin ei sentään käynyt, mutta eräs mies kyllä jätti jälkensä elämääni ja omistamaani tavaraan. Juttumme oli valitettavasti erinäisistä syistä päättynyt, mutta olin unohtanut hänen luokseen pyyhkeen, jonka halusin takaisin. Sovimme tapaamisen, jonne hän lupasi tuoda pyyhkeeni. Sitten tapaamista edeltävänä iltana sain viestin, jossa mies kertoi, että pyyhkeelle oli sattunut pikkuinen vahinko. Hän oli kuulemma ihan vahingossa runkatessaan lauennut sen päälle. Tämä tietysti herätti paljon kysymyksiä.

Mielestäni looginen ratkaisu tilanteeseen olisi ollut pyyhkeen heittäminen pesukoneeseen. Se ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, sillä pesutuvassa ei ollut vapaata. Ehdotin seuraavaksi käsinpesua. Sekään ei kuulemma millään sopinut. Sain seuraavana päivänä siis Alkon muovipussissa pyyhkeen, jossa oli entisen heilani mällit. En keksi tälle mitään muuta selitystä kuin sen, että tyypillä oli selkeästi jäänyt suhteestamme jotain hampaankoloon, ja pyyhkeeni häpäiseminen toi hänelle jonkinlaista tyydytystä. Tai no, varmaan useammankinlaista tyydytystä.

Pyyhe on edelleen olemassa. Käytän sitä nykyään suojana, kun värjään hiuksiani. Se oli mainio matkapyyhe, koska se mahtui pieneen tilaan, mutta ongelmia syntyi, kun ystäväni eivät tahtoneet sen roikkuvan samassa naulassa heidän pyyhkeidensä kanssa. Vaikka pyyhettä on toki pesty moneen kertaan, se oli episodin seurauksena ikuisesti niin kontaminoitunut, ettei sitä voinut päästää kosketuksiin puhtaiden ja turmeltumattomien pyyhkeiden kanssa.

Miehet ovat kummallisia Read More »

Aiheuttaako seksipositiivisuus sittenkin suorituspaineita?

/ Seksuaalisuus

Minusta on ihanaa, että seksipositiivisten vaikuttajien määrä on lisääntynyt, ja seksistä puhutaan avoimemmin kuin ennen. Minusta ei ole ihanaa, että tämä kaikki aiheuttaa kauheasti alemmuuskomplekseja, suorituspaineita ja ahdistusta. Laura Friman kirjoitti YLEn kolumnissaan ”Seksipositiivisuus on kauheaa” siitä, kuinka seksipositiivisuus voi olla ilmiönä kovin epäsamastuttava. Usein ne aiheen äänekkäimmät puolestapuhujat kun ovat niitä, jotka ovat hyvin sinuja seksuaalisuutensa kanssa ja joille seksi on pelkästään ihana, iloinen ja nautintoa tuottava asia. Friman toteaa, että seksuaalisuus on monelle hyvin herkkä asia, johon voi liittyä kipupisteitä ja traumoja. Tällöin voi siis olla vaikeaa samastua vaikuttajiin, joka julistavat vapaan seksin ilosanomaa ja saavat elämänsä kuulostamaan yhdeltä suurelta orgasmilta. Sellainen vie huomiota seksipositiivisuuden alkuperäiseltä tarkoitukselta, seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvän häpeän poistamiselta, ja päinvastoin tulee jopa lisänneeksi sitä. 

Friman vertaa seksipositiivisuutta kolumnissaan onnistuneesti boss lady -ajatteluun. Se on yhtä lailla epäsamastuttavaa niille, joiden työura ei ole ollut häikäisevää menestystä ja onnistumisia toistensa perään – eli toisin sanoen lähes jokaiselle. Vaikka boss ladyna olemisella tarkoitetaan muutakin kuin menestystä työelämässä, harvalle pätkätyöläiselle tai pienituloiselle opiskelijalle tulisi mieleen tituleerata itseään sellaiseksi, vaikka saattaisikin joitain boss ladyn ominaisuuksia itsestään tunnistaa. Sama pätee seksipositiivisuuteen. Helposti ajatellaan, että ollakseen seksipositiivinen täytyy olla jollain lailla tavallista parempi seksissä. On oltava aktiivinen, rohkea ja kokeilunhaluinen, hallittava seksitermit aasta ööhön ja pystyttävä saamaan järisyttäviä orgasmeja pelkällä ajatuksen voimalla. Tähän harva pystyy, jolloin koetaan, ettei seksipositiivisuus ole oma juttu. Voimaantumisen sijaan päädytään häpeilemään omaa huonommuutta.

Koen itsekin vaikeaksi samastua moniin seksipositiivisiin vaikuttajiin, mikä on ristiriitaista, koska olen itsekin sellainen. Viime aikoina olen kärsinyt pienestä huijarisyndroomasta, koska olen kokenut itseni epäkelvoksi kirjoittamaan tätä blogia. Miten voin kirjoittaa seksistä, kun oma seksielämäni on niin surkeaa? Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei minun tarvitse olla mikään ammattilainen voidakseni kirjoittaa näistä asioista. Vaikka vähän kyllä olenkin ammattilainen seksuaalineuvojan taustani vuoksi, mutta käytännön tasolla olen ihan yhtä pihalla (tai enemmänkin) kuin kaikki muutkin. Olen myös tuonut avoimesti esiin sen, että toisinaan seksielämäni on kuin jotain B-luokan komediaa, josta ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, ja toisaalta senkin, että välillä sängyssäni on yhtä vilkasta kuin keskisuomalaisten pikkukuntien toreilla sunnuntaisin.

Tällainen seksipuhe on tavallaan jossain määrin jopa lähempänä sitä seksipositiivisuuden ydinsanomaa kuin yltiöpäinen nautinnossa ja hekumassa kieriskely. Tabujen murtaminen ei tietenkään tapahdu koskaan lempeästi, vaan se vaatii äänekkäitä pioneereja, joiden on oltava valmiita räväyttämään ja aiheuttamaan pahennusta. Koska kulttuurissamme seksi on perinteisesti ollut vaiettu ja hävetty asia, tarvitaan esitaistelijoiksi häpeämättömiä ihmisiä, jotka nostavat agendansa rohkeasti esiin. Huomio vedetään isosti nautintoon, villeyteen ja vapauteen, asioihin, joista ei ennen uskallettu puhua. Tällöin vaikuttajista tulee helposti se kuva, ettei seksiin liity heidän kohdallaan niitä samoja haasteita kuin monilla muilla. 

Nyt kun tabuasema on jokseenkin rikkoutunut ja seksistä uskalletaan puhua vapaammin, olisi hyvä vetää enemmän huomiota siihen, että todellakin kaikenlaiset seksuaalisuuden ilmaisutavat ovat hyviä ja hyväksyttyjä. Tuoda räväkkyyden ja rempseyden rinnalle myös herkkyyttä ja antaa lupa puhua seksin ihanuuden lisäksi myös siihen liittyvistä haasteista.

Aiheuttaako seksipositiivisuus sittenkin suorituspaineita? Read More »

Missä ovat seksipositiiviset miehet?

/ Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Viime vuosina puhe seksipositiivisuudesta on lisääntynyt paljon, ja tiedän monia upeita naisia, jotka kirjoittavat, puhuvat tai jollain muulla tavalla kertovat aiheesta. Itsekin olen tässä jo monen vuoden ajan ollut osaltani mukana tekemässä seksuaalista vallankumousta ja purkamassa seksin tabuasemaa. Tässä hienossa keskustelussa on vain yksi ongelma: miehet loistavat poissaolollaan. Kovin on naisvoittoista tämä seksistä puhuva porukka.

Mielestäni on upeaa, että yhä useampi nainen uskaltaa puhua seksistä avoimesti. Se purkaa vanhentunutta käsitystä naisista passiivisina objekteina, ja nostaa meidät aktiivisiksi ja halukkaiksi toimijoiksi seksuaalisuuden kentällä. Näin heteronäkökulmasta ajateltuna keskustelu vain on kovin yksipuolista, jos pelkästään me naiset olemme äänessä. Toki on myös paljon cisheteromeiningin ulkopuolelle jääviä toimijoita, jotka levittävät upeasti tietoisuutta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta, mutta keskusteluun jää silti miesten mentävä aukko. Uskon, että seksistä avoimesti ja raikkaasti puhuville miehille olisi kyllä tilausta. Missä he siis ovat?

Lähtökohta miesten seksipositiivisuudelle on aika erilainen kuin naisilla. Seksuaalinen aktiivisuus ja halukkuus on nähty perinteisesti miesten kohdalla hyvänä ja tavoiteltavana asiana, joten tavallaan kaikki miehet ovat olleet hyvin seksipositiivisia. Se väylä, minkä puitteissa omaa seksuaalisuutta saa hyväksytysti toteuttaa, on kuitenkin ollut varsin kapea. Uskon kuitenkin, että seksuaalisuus on miehillekin myös muuta kuin kerskailua siitä, kenellä on isoin vehje ja kuka on kovin panomies. Tarvittaisiin joku, joka sanoisi ääneen niitä asioita, joista nyt ei puhuta. Laajentaisi sitä väylää ja tekisi monimuotoisemmasta seksuaalisuuden ilmaisusta hyväksyttävämpää.

Oma käsitykseni miehen seksuaalisuudesta on todennäköisesti jossain määrin epärealistinen, vaikka se onkin parantunut kaikkien niiden ihanien miesten myötä, jotka ovat jakaneet seksuaalisuuttaan kanssani. Monen kohdalla olen kuitenkin huomannut sen, että vaikka seksi kiinnostaa, siitä ei kamalasti huvita puhua. Ei ainakaan sillä lailla aidosti, että todella päästäisiin niiden omien toiveiden ja halujen ja pelkojen ja ristiriitojen äärelle. Moni mies haluaa vaan panna ilman sen suurempia mutinoita. Tämä on ongelma, koska tämä penetraatiokeskeinen ja miehen aktiivista ja dominoivaa roolia korostava seksikäsitys aiheuttaa hirveästi suorituspaineita, ja tekee esimerkiksi erektio-ongelmista vaikeita käsitellä. Siksi tarvitsisimme miehiä, jotka puhuisivat suoraan ja häpeilemättä kaikesta tästä: että välillä ei seiso, eikä se haittaa, ja että seksi on paljon muutakin.

Olen saanut käydä monia mielenkiintoisia keskusteluja miesten kanssa, jotka ovat pohtineet paljon seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä teemoja ja omaavat hyvin seksipositiivisen asenteen. Minusta onkin sääli, että nämä keskustelut jäävät vain meidän välisiksemme, koska ne kaikki tiedot, oivallukset, ajatukset ja ahaa-elämykset olisivat hyödyllistä kuultavaa ihan kaikille. Siksi haluaisinkin nyt tehdä tänne blogiin juttusarjan, jossa ääneen pääsevät miehet. Julkaista joko miesten itsensä kirjoittamia tekstejä tai haastatteluiden pohjalta kirjoitettuja juttuja seksistä, seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista seksipositiivisesta näkökulmasta. Jos siis olet mies, ota yhteyttä! Viestiä voi laittaa joko sähköpostitse teekutsuilla@gmail.com tai Instagramin yksityisviestillä @teekutsuillablogi. Katsotaan, mihin homma etenee!

Missä ovat seksipositiiviset miehet? Read More »

Panssaripimppi eli miksi yhdyntä- ja orgasmikeskeisyys on ongelma

/ Seksuaalisuus

Olin viime viikonloppuna puhumassa seksuaaliterapeutti ja kirjailija Marja Kihlströmin uuden kirjan julkistamisjuhlissa. Uuden kirjan, naisen orgasmia käsittelevän Iso O- harjoituskirjan julkkareiden teemana oli tietysti nautinto, joten kerroin puheessani minua vaivaavasta nautintoon liittyvästä asiasta: yhdyntäkeskeisyydestä, orgasmikeskeisyydestä ja orgasmien arvottamisesta. Kerroin kuulijoille siitä, kuinka olen koko ikäni yrittänyt todistaa voivani harrastaa seksiä kuin mies. En ole halunnut olla sellainen vaikea ja nihkeä nainen, jota pitää kamalasti lämmitellä, että seksi onnistuisi. Samaan aikaan olen kokenut itseni epäonnistuneeksi, koska en ole pystynyt saamaan sellaisesta seksistä nautintoa. Minulle ei yksinkertaisesti riitä mikään hätäisesti suoritettu pakkopullaesileikki, jota seuraa muutaman minuutin rynkytys. Todella usein seksi on ollut sellaista, etten ole ehtinyt kiihottua oikeastaan ollenkaan, kun mies on jo tullut.

Haluaisin ajatella itseäni seksuaalisesti aktiivisena ja halukkaana yksilönä, mutta viime aikoina halut ovat olleet hieman kadoksissa. Haluaisin kyllä haluta, mutta jostain syystä kroppani on ollut eri mieltä. Se on syttynyt välillä todella hitaasti, laukeaminen on ollut vaikeaa, ja välillä yhdyntä on tehnyt kipeää. Olen miettinyt pääni puhki, mistä tämä voisi. Osittain varmasti kumppaneista, sillä olen todennut tarvitsevani aiempaa enemmän tunneyhteyttä voidakseni nauttia kunnolla. Eniten olen kuitenkin syyttänyt itseäni. Olen ajatellut, että minussa on jotain vikaa, ja että olen jotenkin pilannut itseni. En ole ollenkaan tajunnut etsiä syytä itse seksistä. Mieleeni ei kerta kaikkiaan juolahtanut, että jokin seksikokemukseni on saattanut vaikuttaa kroppaani niin, ettei se ole toiminut kuten ennen.

Seksihistoriani varrelle mahtuu monta kokemusta, jotka ovat menneet suurin piirtein näin: Olemme miehen kanssa kiehnänneet, pussailleet ja niin edespäin, sillä mentaliteetilla, että kohta pannaan. Sitten mies on kurottanut kätensä housujeni sisään ja löytänyt sieltä kuivahkon pimpin. Tästä olen mennyt paniikkiin, koska kuivan pimpin koskettelu ei todellakaan lisää kiihottuneisuutta, vaan päinvastoin. Mies on kuitenkin ajatellut toisin, ja hinkuttanut herkkää klitoristani niin, että sattuu. Koska en ole halunnut loukata miestä, en ole keksinyt tilanteesta oikein muuta ulospääsyä kuin yhdyntään etenemisen. Niinpä olen vetänyt mieheltä housut alas, pukenut kondomin päälle ja toivonut, että paneminen liukastaa paikkojani tarpeeksi. Jos ei, heitetään vähän liukkaria kaveriksi. Paneminen on tuntunut ihan hyvältä, mutta samalla vähän epämukavalta: pikkuisen hankaa, hiertää tai ihan vaan sattuu. Kun mies on joidenkin minuuttien paukuttamisen jälkeen ottanut orgasminsa ja yrittää kohteliaana ropeltaa omaa haaroväliäni, olen kohteliaasti kieltäytynyt, koska pimppiä kirvelee niin, etten halua kenenkään koskevan siihen enää ikinä. Tunne on mielessä vielä seuraavallakin seksikerralla. Jännitän mahdollista kuivuutta ja kipua niin paljon, että jännitän lantionpohjani sumppuun eikä pimpistä heru ulos yhden yhtä kosteuspisaraa. Sanomattakin on selvää, että seksi on jälleen yhtä epämukavaa, ellei pahempaakin.

Olen syyttänyt ongelmistani muun muassa näitä kavereita, koska ajattelin pilaavani tuntoherkkyyteni. Se on siinä mielessä totta, että vibraattorin antama stimulaatio on paljon voimakkaampi kuin mihin toinen ihminen pystyy. Ei näillä itseään kuitenkaan pysyvästi rikki saa, vaikka kuinka suristelisi menemään.

Kun pimppiin työnnytään ennen kuin se on valmis, siitä jää muistijälki, kuin panssari. Se vetäytyy kuoreensa, ja mitä enemmän siihen koskee, sitä paksummaksi panssari kasvaa. Panssaripimppikin pystyy kuitenkin saamaan orgasmeja, mutta ne ovat työn ja tuskan takana. Lantionpohjaa on jännitettävä kaikin voimin, jotta ei menettäisi saavutettua kiihottuneisuuden tasoa. Eikä se orgasmi ole koskaan sellainen maailmaa ja galakseja värisyttävä, vaan pieni ja pinnallinen. Orgasmin jälkeen ei välttämättä ole tyydyttynyt ja raukea olo, vaan ennemminkin turvaton ja pakotettu.

Puhuin Kihlströmin kirjanjulkkareissa siitä, kuinka olen yrittänyt olla miesten silmissä haluttavampi seksikumppani ja yrittänyt todistella, ettei kanssani tarvitse tuhlata aikaa turhaan esileikkiin. Aina se ei kuitenkaan ole toiminut. Tällöin joka ikinen sekunti, joka seksissä on käytetty minun nautintooni ilman samaan aikaan tapahtuvaa miehen tyydyttämistä, on tuottanut minulle hätää ja huolta. Olen pelännyt, että jos olen kamalan vaikea ja vaativa seksikumppani, miehet eivät halua minua enää. Siksi olen keskittynyt seksissä siihen, että tuotan miehelle mahdollisimman nautinnollisen kokemuksen. Oma nautintoni on jäänyt toisarvoiseksi, vaikka olenkin oppinut vaatimaan ja pyytämään myös oman orgasmini. Valitettavasti siinäkin olen priorisoinut miehen viihtymisen itseni edelle, ja koen hirveitä paineita tulla nopeasti, ettei mies vaan tylsistyisi. Ja aina olen jaksanut soimata itseäni siitä, miksei laukeamiseeni riitä se sama parin minuutin jyystö, joka miehen tyydyttää mainiosti. Yhdyntäkeskeisyys on valtavan vahingollinen tapa katsoa seksiä, ja ehkä vieläkin vahingollisempi on orgasmikeskeisyys. Nämä kaksi yhdistämällä syntyy seksiä, jonka tavoitteena on mahdollisimman nopea laukeaminen, mieluiten yhdynnän kautta. Silloin syntyy tilanteita, joissa nainen kokee paineita edetä yhdyntään, vaikkei olisikaan vielä tarpeeksi kiihottunut. Se voi johtaa siihenkin, että sinne nihkeänkuivaan pimppiin yritetään survoa puolijäykkää munaa, jolloin herää kysymys, kenen nautintoa edes yritetään edistää. Siitä voi seurata se, että pimppi kasvattaa ympärilleen niin paksun panssarin, ettei sisälle saa edes kuukuppia ilman kipua. Ja aivan ehdottomasti siitä seuraa se, että hyvän seksin mittarina pidetään orgasmien määrää.

Luin eilentämän aihetta käsittelevän artikkelin, ja se todella avasi silmäni tälle asialle. Tajusin, ettei minussa ole mitään vikaa enkä ole vaikea tai nihkeä nainen, olen vain harrastanut vääränlaista seksiä. Artikkelissa luetellaan 70 erilaista merkkiä, jotka kertovat siitä, että kyseessä on ”conventional” eli ns. tavallinen, tavanomaisena pidetty seksi. Tunnistin itseni suurimmasta osasta. Artikkelin lukemisen jälkeen vuodatin pari kyyneltä. Tuntui samaan aikaan hyvältä saada lupa ja oikeutus tälle kaikelle, mitä olen seksin suhteen viime aikoina tuskaillut. Samaan aikaan iski järkyttävä ikävä eksääni kohtaa, jossa on omat vikansa, mutta jota ainakin aidosti kiinnosti minun nautintoni ja erilaiset tavat sen tuottamiseen. Kaiken tämän päälle iski vielä hämmennys siitä, etten yhtään tiedä, miten harrastaisin seksiä tästä eteenpäin. Jos olen viimeiset kymmenen vuotta mennyt enemmän tai vähemmän tällä samalla kaavalla, mitä ihmettä teen nyt?

Totesin viime viikonloppuisessa puheessani, etten suostu enää häpeilemään naiseuttani tai esittämään, että olisin tyytyväinen huonoon seksiin. Oli seksi kohdallani jatkossa millaista tahansa, se ei voi ainakaan olla sitä, että annan hylätyksi tulemisen peloissani jonkun miehen tunkeutua sisääni ilman aitoa halua siihen. Eihän se johtaisi muuhun kuin siihen, että parin vuoden päästä olisin niin lukossa, etten pystyisi harrastamaan seksiä enää ollenkaan. Minun on nyt opeteltava kuuntelemaan kehoani, jotta tiedän, mistä se ihan oikeasti tykkää. Ja sen jälkeen on löydettävä mies, joka haluaa opetella kanssani kehoni salaisuuksia.

Tässä vielä silmäni avannut artikkeli, jota suosittelen ihan jokaiselle: 

This type of sex destroys female pleasure – Onna lifestyle

Panssaripimppi eli miksi yhdyntä- ja orgasmikeskeisyys on ongelma Read More »

Kuinka olla parempi mies?

/ Ihmissuhteet, Seksuaalisuus, Yhteiskunta

Eräs lukijani toivoi minulta näkemyksiä siihen, miten mies voisi olla ”parempi”. Tarkensi vielä, ettei tarkoita esimerkiksi spesifisti tietyssä asiassa, vaan yleisesti ihmisenä. Tämähän on hirveän laaja kysymys, ja vastaus riippunee paljon siitä, keneltä kysyy. Jos haluaa tietää, miten olla parempi urheilija, työntekijä, vegaani tai vaikka isä, täytyy kysyä joltain, joka noista aiheista tietää. Lähestyn asiaa itse nyt siitä näkökulmasta, mistä osaan jonkinlaisen näkemyksen esittää, eli vastaan miten mies voi olla parempi puoliso ja seksikumppani naiselle sekä miten mies voi sukupuolensa edustajana toimia myös muiden sukupuolien parhaaksi.

Nämä asiat koskevat toki jokaista sukupuoleen katsomatta. Ajattelen, että jokaisen on hyvä pyrkiä olemaan paras versio itsestään, joka tarkoittaa jatkuvaa itsensä kehittämistä. Täydellisyyteen ei tarvitse eikä kuulukaan pyrkiä, mutta kovin kauas metsään ei voi mennä, jos toiminnan lähtökohtana on oman ja muiden onnellisuuden tavoittelu.

Opettele puhumaan tunteistasi – myös muille kuin omalle kumppanillesi

Heikkouden ja haavoittuvaisuuden näyttäminen on vahvuuteen kasvatetuille miehille usein kamalan vaikeaa. Moni huomaa kuitenkin parisuhteessa aika nopeasti, että tunteiden patoaminen sisälle luo vain ongelmia. Ne tulevat lopulta aina ulos, eikä se välttämättä ole kaunista katseltavaa. Onkin hienoa, että monet ikäiseni miehet osaavat jo näyttää tunteensa ja keskustella niistä paljon edellistä sukupolvea paremmin. Ongelma on kuitenkin se, että monilla se tunneilmaisu rajoittuu pelkästään oman kumppanin kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Kavereiden kanssa tunteillaan korkeintaan kännissä, halaillaan ja kehutaan muita hyviksi jätkiksi, ehkä jopa avaudutaan jostain. Onhan se tyhjää parempi, mutta olisihan se hienoa osata puhua myös ilman sitä viinaa. Rahaa säästyisi, ja keskustelut saattaisi jopa muistaa seuraavana päivänä.

On aika rankkaa olla se yksi ja ainoa henkilö, jolle mies voi tunteistaan puhua. Siinä alkaa äkkiä tuntea itsensä likakaivoksi, jonka päälle vain sataa paskaa; varsinkin, jos ne tunteet puretaan keskustelun sijaan kiukutteluna tai tiuskimisena. Sen vuoksi olisi tärkeää olla myös joku toinen ihminen, kenelle voi vaikeista ja harmittavista asioista puhua. Erityisen tärkeää se on siksi, että omalle kumppanille ei oikein valittaa parisuhteessa nyppivistä asioista. Joskus tuntuu siltä, että oman kumppanin naama ärsyttää enemmän kuin mikään muu, tai että joku kumppanin tekemä asia raivostuttaa aivan sietämättömän paljon. Tällöin on aika paljon rakentavampaa keventää oloa purkamalla ärsytys kaverille, kuin alkaa valittaa sille kumppanille. Riitahan siitä nimittäin vain tulee. Usein ne suurilta tuntuvat harmit pienentyvät heti, kun ne sanoo ääneen. Oman pään sisällä vellominen kasvattaa ne mittasuhteiltaan suunnattomiksi, jolloin pikkujutustakin tulee massiivinen ongelma. Kannattaa siis välttää turhat riidat ja jakaa paska useammalle likakaivolle.

Vaali parisuhdettasi, se ei ole itsestäänselvyys

Pitkässä suhteessa toisen läsnäoloon tottuu niin, että sitä alkaa pitää itsestään selvänä asiana. Että tuo on tuossa yhtä tiukasti kuin vessanpönttö kylppärin lattiassa kiinni. Mutta kyllä sen pöntönkin sieltä halutessaan irti saa, ja omasta kumppanista pääsee eroon huomattavasti helpommin. Ei tarvitse tehdä oikeastaan mitään. Jätät vain kumppanin huomiotta, lakkaat arvostamasta häntä ja keskityt omiin asioihisi, niin ennen pitkää hän kyllä lähtee.

Monen parin ongelma tuntuu olevan yhteisen ajan puute. Yhdessä asuessa ei välttämättä muista ottaa erikseen aikaa sille suhteelle, kun tavallaan ollaan koko ajan yhdessä. Mutta mitä yhdessäoloa se oikeasti on, että toinen istuu kaikki illat pelaamassa ja toinen tuijottaa Netflixiä? Tai että kaikki vapaa-aika pyhitetään kavereille ja dokaamiselle? Parisuhteen ei kuulu olla koko elämä, mutta sitä ei saa laiminlyödä muun elämän kustannuksella. Se tarvitsee aikaa, läsnäoloa ja keskustelua. Sen eteen on oltava valmis tekemään töitä, eikä se välttämättä tarkoita aina sitä, mitä ensiksi ajattelisi.

Parisuhteessa ei voi tuudittautua siihen, että toinen on vierellä ikuisesti. Ei, vaikka niin olisi papin edessä alttarilla vannottu. Kannattaa pitää huolta siitä, että se toinen haluaa pysyä siinä.

Anna naisen päättää ehkäisystä

Valtaosa ehkäisymenetelmistä vaikuttaa naisiin miehiä enemmän. Siksi on ihan selvä asia, ettei mies voi päättää, mitä ehkäisymenetelmää käytetään.

Hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa monille vaikka mitä sivuvaikutuksia. Omalle kohdalleni siitä ruletista osui migreeni, iho-ongelmat, kuivuminen ja halujen katoaminen. Kaikille ei oireita tule, mutta riskit on hyvä tiedostaa hormonaalista ehkäisyä aloitettaessa. Hormonittomia menetelmiä on harmillisen vähän, eivätkä nekään ole ongelmattomia: esimerkiksi kuparikierukka aiheuttaa monelle niin runsaat kuukautiset, ettei niiden kanssa pysty elämään normaalisti. Miehen kannattaa siis miettiä kahdesti, ennen kuin kehottaa naistaan jonkinlaisen ehkäisyn aloittamaan. 

Jokainen saa päättää, mitä omalle keholleen tekee. Jos haluaa käyttää hormonaalista ehkäisyä tai kierukkaa tai mitä tahansa, niin saa ihan vapaasti tehdä. Se on kuitenkin vain ja ainoastaan sen ehkäisyn käyttäjän päätös. Kukaan mies ei voi tulla sanomaan naiselle, että sinä alat nyt syömään pillereitä tai sinun sisällesi laitetaan nyt tämä kierukka, koska minusta tuntuu paremmalta panna ilman kondomia. Asiasta voi toki neuvotella, mutta lopulta asiasta päättää kuitenkin se, joka sitä hormonia itseensä tunkee. On epäreilua mieheltä vaatia toista tekemään niin vain oman nautintonsa takia

Etsi nautintoa monipuolisesti

Monille seksi on yhtä kuin yhdyntä. Erityisesti miehille tämä ajattelutapa on varsin tyypillinen. On se esileikki, jossa vähän kutitellaan ja pusutellaan naista, jotta tämä lämpiäisi sen verran, että päästäisiin panemaan. Aina ei ihan jakseta odottaakaan sinne asti, vaan vähän oiotaan. Työnnetään se muna sinne kuivahkoon pilluun, kyllä se siitä liukastuu. Otetaan oma orgasmi ja sen jälkeen kierähdetään tyytyväinen hymy huulilla sängyn toiselle laidalle.

Moni mies ei tiedä, että sisään työntyminen voi jättää pilluun muistijäljen, jos sen tekee ennen kuin nainen on täysin valmis. Kuivaan reikään työntyvä penis ei tunnu kovin mukavalta, se hankaa ja kirvelee ja tekee kipeää. Pillu muistaa tämän kokemuksen, ja voi olla seuraavalla seksikerralla jännittynyt, jolloin sama kokemus toistuu uudestaan. Siksi ei saisi kiirehtiä siihen penetraatioon, vaikka se olisi kuinka kivaa, vaan keskittyä rauhassa siihen, että kumpikin osapuoli on todella valmis. On olemassa hirveästi kaikkia muita ihania seksitapoja, eikä niistä moneen edes liity genitaalien koskemista. On tosi sääli, että näitä ihania, aistillisia ja hekumallisia tapoja koskettaa toista pidetään jotenkin vähempiarvoisina, vähemmän oikeana seksinä, pelkkänä esivalmisteluna itse asiaa, yhdyntää, grande finalea varten. On harmillista, että seksissä on läsnä kiireen tuntu, kun toinen yrittää mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti kiihottaa toista valmiiksi, ja toinen taas tahdonvoimalla kiihottua niin pian kuin pystyy. Nautinto jää siitä usein kauas.

Miehenkin kannattaa yrittää ajatella nähdä seksissä peniksen ohi ja keskittyä välillä myös siihen, mikä muu kosketus tuntuu hyvältä. On mahdollista saada orgasmi ilman, että penikseen edes kosketaan. Samoin nainenkin voi laueta ilman pillukosketusta; ja on varsin mahdollista, jopa tavallista tulla ilman, että sisään työnnetään mitään. Meihin ei välttämättä tarvitse tunkea puolimetristä halkoa tai heilutella sormia pillussa kuin etsisi sieltä kadonneita avaimia. Paremmin toimii aito läsnäolo ja herkkyys sille, mistä se seksikumppani todella pitää. 

(Ja naiset: uskaltakaa vaatia sellaista seksiä, josta te nautitte! Teidän ei tarvitse alistua siihen, että sisällenne työnnytään ennen kuin todella haluatte sitä.)

Kitke seksismi pois ympäriltäsi

Moni mies sanoo olevansa tasa-arvon kannattaja, ja kokee kunnioittavansa naisia ja pitävänsä heitä vertaisinaan. Sukupuolten eriarvoisuutta korostava seksismi on kuitenkin niin syvällä yhteiskuntajärjestyksessämme, että sitä on joskus vaikeaa huomata. Se elää kielenkäytössä, arvoissa, asenteissa, käytänteissä. Seksistiset ajatukset ovat kuin jotain pyhiä totuuksia, joita ei ehkä edes tajua kyseenalaistaa. Niin pitäisi kuitenkin tehdä, jotta yhdenvertaisuus voitaisiin todella saavuttaa. Eivätkä seksismistä kärsi vain naiset, vaan olisihan se miehillekin mukavampaa elää ilman sukupuolen perusteella tehtyjä oletuksia.

Seksismi on sitä, että työelämän ja lastenhoidon yhteensovittamista pidetään vain naisten ongelmana. Se on sitä, että tyttölapsilta odotetaan rauhallisuutta ja poikalasten annetaan riehua. Se on sitä, että sairaanhoitajasta tulee ensimmäisenä mieleen nainen ja jääkiekkoilijasta mies. Se on myös sitä, että seksuaalisesti aktiivinen nainen on huora ja mies ihailtu sankari. Se on sitä, että naisten katsotaan olevan huonompia johtajia tunteellisuutensa takia; tai siksi, että kuukautiset sekoittavat heidän päänsä. Ja se on sitäkin, että miesten oletetaan maksavan treffeillä, avaavan ovet ja muutenkin huolehtivan. Ennen kaikkea sitä, että mies on yleispätevä ihmisyksilö, ja nainen poikkeama tähän. Tämän todistaa nais- etuliite: on naispresidentti, naispappi, naisurheilu.

Oman etuoikeutetun aseman tiedostaminen on monelle miehelle vaikea ja epämiellyttävä asia. Mutta yrittäkää kuitenkin. Monet naiset kyllä pitävät oikeuksistaan meteliä ja taistelevat seksistisiä asenteita vastaan jatkuvasti, mutta kiitos seksismin, meitä ei välttämättä oteta vakavasti. Elämme miesten maailmassa, jossa vallitsee miesten säännöt, ja siksi miehet ovat avainasemassa seksismin purkamisessa. Omia asenteita ja toimintaa on hyvä tarkastella kriittisesti siitä vinkkelistä, miten ne ylläpitävät seksistisiä rakenteita yhteiskunnassa. Sillä jokainen hyvä ja älykäs ihminen haluaa tasa-arvoa, ja parempana miehenä olemiseen se kuuluu aivan ehdottomasti.

Äänestä feministiä

Käynnissä olevat eduskuntavaalit ovat erinomainen tilaisuus luoda entistä parempi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta. Pinnalla on paljon tärkeitä vaaliteemoja, mutta yhden kantavan teeman tulisi olla yhdenvertaisuus. Tulevan eduskunnan olisi ehdottoman tärkeää sitoutua kehittämään tasa-arvoa parempaan suuntaan. Tarvitsemme päättäjiksi siis koko joukon feministejä.

En tarkoita, että kaikkien tulisi nyt koko joukolla rynnätä äänestämään Feministisen puolueen jäseniä. Enkä sitäkään, että pitäisi valita ehdokas, joka kuvailee itseään feministiksi. Kaikki eivät halua niin tehdä, koska sanalla on niin ikävä kaiku, mutta feministisen agendan voi päätellä niistä asioista, joita ehdokas lupaa ajaa eduskunnassa. Tärkeitä asioita ovat muun muassa perhevapaauudistus sekä raiskauksen muuttaminen suostumusperustaiseksi. 

Monelle miehelle feminismi on kirosana, ja se on ymmärrettävää. Turhautuminen siihen, kuinka vaikeaa miesten on joskus ymmärtää omaa etuoikeutettua asemaansa, voi synnyttää vihaa miessukupuolta kohtaan. Minusta miehiä vihaavat raivofeministit tekevät hallaa ideologialle, jonka pointtina on kuitenkin se, että naiset (ja muut sukupuolet) olisivat tasa-arvoisia miesten kanssa. Feminismin tavoitteena ei ole naisten ylivalta. Feministit tavoittelevat yhdenvertaista yhteiskuntaa, jossa kenelläkään ei olisi etuoikeutettua asemaa sukupuolensa perusteella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että miehiltä vietäisiin heidän etuoikeutensa pois, vaan sitä, että ne samat etuoikeudet annetaan myös muille. Feminismistä hyötyvät kaikki sukupuolet.

Kannattaa myös muistaa, että äänestit ketä tahansa, äänesi menee ensisijaisesti puolueelle. Ehdokkaan mielipiteet eivät siis välttämättä ole aina linjassa puolueen kanssa, jolloin saatat äänestää eduskuntaan ihmisiä, jotka ovatkin kanssasi monista tärkeistä teemoista täysin eri mieltä. Valitse ehdokas sellaisesta puolueesta, jonka ajamille arvoille olet valmis antamaan äänesi. Ja jos haluat antaa äänesi tasa-arvolle, tietänet jo, mitä puolueita kannattaa jättää äänestämässä. Esimerkiksi sellainen puolue, jonka johtaja toivoo tietynlaisten naisten tulevan raiskatuiksi, ei välttämättä ole kovin hyvä valinta tasa-arvon kannalta.

Ennakkoäänestys jatkuu vielä tänään ja huomenna, ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina. Käytäthän äänesi!

Huh, olipa siinä paljon asiaa! Olisin voinut jatkaa tästä pidempäänkin ja paljon jäi vielä sanomatta, mutta teksti venyi niin pitkäksi, että nostan hattua kaikille, jotka tänne asti jaksoivat lukea. Kertokaa kommenttiboksissa, mitä mieltä olitte: oliko ajatuksissani mitään järkeä, ja mitä haluaisitte lisätä?

Kuinka olla parempi mies? Read More »

Seksivinkkejä kokemattomille

/ Seksuaalisuus

Sain seuraajaltani ehdotuksen kirjoittaa konkreettisia seksivinkkejä ensikertalaisille. En tiedä kuinka suurta osaa seuraajistani tämä aihe koskettaa, mutta toisaalta perusasioiden äärelle on toisinaan hyvä palata, vaikka olisi jo kokeneempikin konkari petipuuhissa. Eli tässä nyt muutama neuvo, jotka olisin itse toivonut kuulleeni silloin, kun itse aloittelin omaa taivaltani näissä hommissa.

Pidä odotukset realistisina – sähläykseltä ei voi välttyä

Ekaan seksikertaan liitetään usein kovia odotuksia. On kuitenkin varsin todennäköistä, että hekumallisen nautinnon hetken sijaan luvassa on lähinnä kiusallista räpellystä. Eikä se haittaa mitään, koska kaikki uudet asiat vaativat aina harjoittelua, eikä seksi ole tästä mikään poikkeus. Sähläys ei poistu kokonaan edes kokemuksen myötä, sillä seksi uuden ihmisen kanssa on aina aluksi vähän kömpelöä. Kannattaa siis lähteä hommaan rennolla asenteella. Seksi ei myöskään ole mikään mekaaninen liikesarja, joka täytyy suorittaa tietyssä järjestyksessä, eikä sen tarkoitus ole tehdä toiseen vaikutusta taidoilla ja tempuilla. Kokemus tuo toki varmuutta otteisiin, mutta seksissä ei silti varsinaisesti voi olla hyvä tai huono, koska kaikki tykkäävät eri asioista. Eikä homma muutenkaan toimi niin, että oikeita nappeja painamalla päästäisiin aina samaan tyydyttävään lopputulokseen. Hyvä seksi on pysähtymistä yhteisen nautinnon äärelle, eikä siihen tarvita sen kummempia kommervenkkeja. Kannattaa siis unohtaa pornosta opitut temput ja maneerit, niiden avulla saadaan aikaan kiihottumisen sijaan lähinnä kiusaantuneisuutta.

Omaan kehoon tutustuminen auttaa löytämään nautinnon

Ennen kuin harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa, pitäisi minusta ehdottomasti tutustua sooloseksin maailmaan. On nimittäin melkoista hakuammuntaa lähteä tuottamaan nautintoa jollekulle, joka ei tunne kehoaan tai osaa ollenkaan kertoa mistä pitää. Omaan kehoon tutustumisen lisäksi suosittelen tutkimaan myös vaikkapa seksinovelleja, joiden kautta saa vähän käsitystä siitä, mitä kaikkea on olemassa. Novelleja lukemalla huomaa pian, minkälaiset jutut saavat oman viisarin värähtämään, mikä taas voi antaa käsitystä siitä, minkälaisesta seksistä saattaisi pitää. Toki on hyvä muistaa, että kaikkia fantasioita ei kuulu eikä tarvitse toteuttaa tosielämässä. Kannattaa ehdottomasti myös harjoitella kondomin käyttöä etukäteen. Kondomi saattaa helposti jäädä käyttämättä, kun sen laittaminen katkaisee tilanteen ikävästi, ja moni mies pelkää, että erektio lopahtaa kumin laitoin seurauksena. Kortsun kanssa pärjännee tosipaikan tullen huomattavasti paremmin, jos sen laittoa on ehditty harjoitella rauhassa. Ehkäisyä kun ei kannata ekallakaan kerralla jättää käyttämättä, koska raskauden ja seksitautien riskit ovat aina olemassa.

Seksistä tehdään suurempi numero kuin se onkaan

Ensimmäisestä seksikerrasta tehdään aivan järkyttävän iso numero, ja minusta aika turhaan. Varsinkin tyttöjä kehotetaan valitsemaan ensimmäinen seksikumppani tarkasti, ettei myöhemmin tarvitse katua huonoa valintaa. Toisin sanoen taidetaan ajatella, että eka kerta pitäisi tapahtua oman poikaystävän kanssa. On hyvä, että ensimmäinen kerta tapahtuu jonkun luotettavan ihmisen kanssa, mutta onko se sitten seurustelukumppani, kaveri tai joku ihan muu, on minusta yhdentekevää. Ensimmäisen kerran ei tarvitse olla mikään romanttinen ja herkkä kohtaus, jossa jaetaan rakkaudentunnustuksia ja rakastellaan samalla syvälle silmiin tuijotellen. Rakkaus ja seksi ovat eri asioita, eikä niiden tarvitse mennä käsi kädessä ensimmäiselläkään kerralla. Tärkeintä on, että kaikki osapuolet haluavat seksiä, eikä kumpikaan painosta tai pakota toista. Ensimmäisestä seksikerrasta puhutaan myös omituisesti ”neitsyyden menettämisenä”. Oma koskemattomuus tuntuu olevan jotain, mitä pitäisi viimeiseen asti varjella, ja lahjoittaa vain tarkoin valitulle erityiselle ihmiselle. Tai ainakin tyttöjen kohdalla on näin: pojille taas tuntuu olevan päinvastoin tärkeää päästä ”poikuudesta eroon”, eli heille koskemattomuus onkin huono asia. Tämä liittyy seksuaalisuuden tuplastandardiin, jonka mukaan miehille ja naisille on seksin suhteen eri säännöt. Perinteisesti on ajateltu, että mies saa ja nainen antaa, ja miesten täytyy lämmitellä naisia, jotta nämä suostuisivat seksiin. En pidä näistä uskomuksista ollenkaan, koska ne eivät pidä paikkaansa. Nainenkin voi haluta seksiä, myös sellainen nainen, joka ei ole aikaisemmin seksiä harrastanut. Seksi ei ole sitä, että toinen antaa ja toinen ottaa, vaan sen pitäisi olla vastavuoroista. Eikä seksi lopulta ole niin iso juttu, että ensimmäistä kertaa pitäisi sen kummemmin suunnitella ja miettiä. Omaa neitsyyttä ei ole syytä erityisemmin varjella, eikä siitä toisaalta tarvitse pakonomaisesti pyrkiä eroonkaan. Pohtimisen arvoista on myös se, mikä ylipäätään lasketaan ”neitsyyden menetykseksi”. Moni ajattelee sen tarkoittavan ensimmäistä yhdyntäkertaa, eli sitä kun muna menee pilluun, mutta asia ei ole niin yksiselitteinen. Ovatko esimerkiksi lesbonaiset ikuisesti neitsyitä, jos heihin ei kukaan koskaan penistään tuikkaa? Entäs mies, jonka ensimmäinen seksikerta onkin peppuseksiä vastaanottavana osapuolena? Minusta ensimmäisen seksikerran määritelmä riippuu siitä, minkä kukin määrittelee seksiksi. Oma määritelmäni on vuosien varrella muuttunut: ennen ajattelin olleeni neitsyt siihen asti, kun 16- vuotiaana silloisen poikaystäväni kanssa onnistuimme ensi kerran yhtymään. Myöhemmin olen miettinyt, että on omituista pitää sitä ensimmäisenä seksikokemuksenani, kun olimme jo melkein vuoden verran tehneet kaikkea muuta ja olin saanut hänen kanssaan monta orgasmiakin. Toisaalta määritelmilläkään ei ole niin kamalasti väliä: ei ole olennaista osata nimetä eksaktia aikaa ja paikkaa ensimmäiselle seksikerralleen. Tärkeämpää on, että kun se tapahtuu, sitä haluaa. Tiivistettynä voisin neuvoa jokaista seksielämäänsä aloittelevaa kahdella tavalla:

1. Muista ehkäisy. 2. Ota rennosti ja nauti!

Aiheeseen liittyvää:

Kun miehellä ei seiso

Kun seksi sattuu

Kaksi kultaista ohjetta sormettamiseen

Seksivinkkejä kokemattomille Read More »