Yhteiskunta

Arvostan älykkyyttä ja fiksuutta erittäin paljon ja uskon, että mitä enemmän asioista tietää, sitä paremmin elämässä pärjää. Siksi olen kovin hämmentynyt siitä, että on olemassa koko joukko ihmisiä, jotka jopa ylpeilevät sillä etteivät jotain tiedä.

Törmäsin ilmiöön ensin Suplasta löytyvässä Uhka vai mahdollisuus-podcastissa, jossa juontajat Lotta Backlund ja Tuomas Nyholm keskustelivat sukupuolitaudeista. Tokihan aihe on lähtökohtaisesti ehkä enemmän uhka kuin mahdollisuus, mutta mielestäni juontajien näkökulma oli silti varsin kyseenalainen: ensin Backlund kuulutti suureen ääneen sitä, että hänellä ei ole ikinä ollut mitään tauteja eikä siis todellakaan tietoa siitä, missä näitä tauteja voisi mennä testaamaan. Nyholm puolestaan pohti, antaako hän itsestään arveluttavan kuvan, jos hän lähetyksessä kertoo tarkempia tietoja siitä, missä testeihin pääsee. Lisäksi kumpikin piti sukupuolitaudin saamista merkkinä siitä, että omissa elämänarvoissa olisi parantamisen varaa: Backlund jopa sanoi, että tartunnan saaneiden tulisi pohtia tarkasta ”kannattaako horoilla niin paljon”. Podcastin tyyli on toki ironisen humoristinen, ja on mahdollista että osa jutuista on heitetty osittain vitsillä, mutta varmaksi en voi mennä sanomaan. Joka tapauksessa maku kyseiseen podcastiin meni kyllä saman tien. En vaan voi ymmärtää sellaista asennetta, että tietämättömyyttä seksitautiasioista pidetään jonakin hyvän ja kunnollisen ihmisen mittarina. Että me, jotka olemme vastuullisesti ottaneet selvää asioista ja huolehtineet omasta ja muiden terveydestä käymällä testeissä, olemme nyt jotenkin arveluttavaa porukkaa. Hohhoijaa. Nämäkin juontajat ovat ihan hyvin saattaneet saada tietämättään jonkun tartunnan ja vaikka levittää sitä eteenpäin, jos eivät ole kerran testeissä käyneet, koska suuri osa taudeista on oireettomia eikä näy tai tunnu päällepäin mitenkään. 

Tästä tuli mieleen eräs poika lukiostani, jonka kanssa jouduin terveystiedon tunnilla tekemään ryhmätyötä seksitaudeista ja joka kieltäytyi osallistumasta työhön, koska hän ei kuulemma tarvinnut tietoa kyseisestä aiheesta mitenkään. Hänestä se oli turhaa, koska hänen suunnitelmiinsa ei kuulunut tautitartunnan hankkiminen tulevaisuudessa. No eipä varmaan kuulu kenenkään, mutta ihan hyvä niistä on silti tietää: käsittämätöntä, että tällaista asiaa pitää edes sanoa ääneen, niin itsestäänselvää se on. Ymmärrän silti tuon kommentin 17-vuotiaan teinipojan suusta, mutta että aikuiset ihmiset heittävät vastaavaa ja vielä podcastissa, se on jo vähän vastuutonta.

Tällä egyptiläisellä sfinksillä ei ole päätä, mutta se on silti fiksumpi kuin kukaan, jolle tietämättömyys seksitaudeista on joku meriitti.

Toinen vastaavanlainen esimerkki oli joidenkin tuttujeni kanssa käymäni keskustelu seksistä ja seksileluista. Tiedän sen, että joillekin lelut ovat varsin vieras ja oudolta tuntuva asia joka ei omaan seksielämään tunnu istuvan, mutta ilmeisesti joillekin on oikea kunnia-asia olla aiheesta täysin tietämätön. Että eivät kunnon ihmiset tiedä mikä on vibraattori tai mistä seksileluja hankitaan. Ja ehkä rivien välistä oli havaittavissa sellainenkin ajatus, että en tarvitse leluja, koska minulla on mies. Ajatus vaikkapa vibraattorista miehen korvikkeena tuntuu niin vanhanaikaiselta, etten olisi odottanut kuulevani sellaista melkein omanikäiseni ihmisen suusta. Väkisinkin tuli huono fiilis hänen parisuhteensa puolesta, koska tuollainen asenne leluja kohtaan kertoo ehkä jotain myös yleisestä asennoitumisesta seksiin ja seksuaalisuuteen. 

Sama ihminen on puhunut myös siitä, kuinka hän tietää kovin vähän teknologiasta ja somen käytöstä, mutta ei hänen kuulemma tarvitsekaan tietää, koska hänen miehensä onneksi on niin hirveän fiksu ja osaa tehdä koneilla mitä vain. Olen huomannut samanlaista ajattelua muillakin naispuolisilla tutuillani, jotka heittäytyvät joissain asioissa täysin avuttomiksi pikku prinsessoiksi ja odottavat valkoisten ritarien tulevan pelastamaan heidät milloin mistäkin pulasta. Minua ärsyttää sellainen tosi paljon, vaikka tiedänkin olevani itse jopa vähän liian hanakka pärjäämään itse: olen esimerkiksi pahoittanut mieleni joskus siitä, etten tiedä koodaamisesta yhtä paljon kuin poikaystäväni, mikä on hölmöä, koska hän tekee sitä työkseen ja on siis luonnollisesti siinä melkoisesti minua parempi. Että ehkä joissain asioissa voi antaa miehen auttaa, mutta sitä en ymmärrä, että siitä omasta tietämättömyydestä (ja miehen ylivertaisuudesta) huudellaan kovaan ääneen. En minäkään osaa esimerkiksi vaihtaa autonrenkaita, mutta en kuitenkaan mainosta asiaa tai ole osaamattomuudestani ylpeä. Enkä varsinkaan ajattele, että minulla olisi oikeus olla osaamatta sitä tai mitä tahansa muutakaan sen takia, että olen nainen.

Omalla tietämättömyydellä ylpeily antaa mielestäni aika typerän kuvan. Ja minun on vaikeaa arvostaa ketään, joka on ylpeä omasta tyhmyydestään. Eikä kukaan sellainen, joka ylpeilee tietämättömyydellään esimerkiksi seksitaudeista tai mistään muustakaan seksiin liittyvästä, ole mielestäni myöskään kovinkaan kiinnostava tai haluttava seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä. Kaikkea ei tarvitse tietää tai osata, mutta se, ettei tiedä jotain asiaa, ei koskaan ole mielestäni sellainen juttu, jolla kannattaisi ylpeillä. Eikä varsinkaan sellainen, joka tekisi jostakusta toista paremman ihmisen.

ps. jos et halua olla kuten lukiossani ollut poika vaan tahdot asiallista tietoa seksitaudeista, lukaisepa tämä postaukseni aiheesta!

#MeToon vastareaktiona kuului monelta taholta älähdyksiä että entäs miehet. Niin, se onkin varsin hyvä pointti, sillä vaikka seksuaalista häirintää toteuttavat useimmiten miehet, kyllä naisetkin osaavat. Idea tähän tekstiin syntyi erään kaverini kokemusten pohjalta. Kuulemma varsinkin baareissa ja ihan erityisesti opiskelijabileissä on liikkeellä niin nälkäisiä naisia että heikompaa hirvittää, ja minua alkoi toden totta kauhistuttaa kuunnellessani hänen kokemuksiaan. Kyselin hieman ympäriinsä ja selvisi, että varsin monella miehellä on samanlaisia kokemuksia. Olen varsin hämmentynyt siitä, kuinka joku oikeasti kehtaa käyttäytyä siten kuin nämä naiset kuulemissani tarinoissa ovat käyttäytyneet. Siis huhhuh, melkein menetin hetkeksi uskoni naissukupuoleen.. Naisten tekemää häirintää tapahtuu todennäköisesti paljon myös esimerkiksi työpaikoilla, mutta kaikki kuulemani tarinat tapahtuivat baariolosuhteissa tai muuten alkoholin vaikutuksen alaisena, joten keskityn tässä nyt erityisesti siihen baarihäiriköintiin. Kuulemani mukaan naiset häiriköivät miehiä baareissa muun muassa näin: – Kouritaan tai puristellaan pepusta tai munista, tungetaan kättä housuihin, istutaan syliin väkisin

”Muutaman kerran joku tullut puristamaan suoraan perseestä ja myös muutaman kerran joku vierestä vaan kourinut munia samantien.”

– Suorat ehdotukset, kuten ”sä tuut meille tänään yöks” ilman mitään edeltävää keskustelua

”Sillon kun tein poken hommia, varsinkin vanhemmat naiset tuli hieromaan rintalihaksia jne, ja ehdottelemaan kaikennäköistä.”

– Käsketään ostamaan juotavaa

”Pari kertaa myös randomisti on tullut vaatimaan et ostan juoman, niille tosin oon nauranu päin naamaa.”

”Kukaan ei koskaan ollut kerjännyt pienemmillä paikkakunnilla juomista, mutta helsingissä tulee aina muutama neitokainen ilmaisten juomien perässä..”

– Vedetään herneet nenään jos mies ei lämpene lähestymisyritykselle, ruvetaan raivoamaan tai valehdellaan portsarille että kyseinen mies on ahdistellut kyseistä naista

”On ollut lääppimistä, aggressiivisuutta siitä jos en ole ollut kiinnostunut, homottelua jos en ole huomioinut ja sit et kaveri on hyökännyt mun kimppuun sanallisesti kun en ole ollut kiinnostunut sen kaverista.”

”On (häiritty/ahdisteltu) ja sitten kun tähän ei kiinnitä huomiota, niin suuttuneet vallan hitosti.”

(Sitaatit Jodelin Kysy miehiltä-kanavalla aloittamastani keskustelusta, jossa tiedustelin miesten kokemuksia baareissa tapahtuvasta häirinnästä.)

kuva täältä

En käsitä, kuinka mikään noista yllämainituista on kenenkään mielestä järkevää toimintaa. Siis kenelle tulee edes mieleen työntää käsi jonkun tuntemattoman housuihin? Tai miten joku kehtaa mennä sanomaan täysin tuntemattomalle ihmiselle että sä ostat mulle nyt juoman tai että sä tuut meille tänään yöksi, ja sitten vielä suuttua jos toinen ei suostu? Ovatko nämä naiset kerta kaikkiaan vaan niin kännissä, että järki katoaa päästä, vai mistä näitä ideoita oikein tulee? Okei, voin ehkä jollain tasolla ymmärtää että tarpeeksi vahvassa humalatilassa voi tuntua mahdottomalta pitää näppejä erossa jostain upeasta uroksesta, mutta kuten moni meistä naisista varsin hyvin tietää, lantion alueelle suuntautuvat puristelut ja lääppimiset eivät ole varsinaisesti se juttu joka saisi kiinnostuksen heräämään. Toisaalta olen myös kuullut joidenkin miesten sanovan, ettei heitä haittaisi ollenkaan jos joku nainen tulisi puristelemaan heidän persettään tai vehkeitään, kunhan vain lämmittäisi kätensä kunnolla ennen kuin työntää ne housujen sisään. Ehkäpä nämä lääppijänaiset ovat sitten siinä uskossa että kaikki miehet tykkäävät puristeluista, kun ovat kuulleet jonkun yksittäistapauksen näin sanovan. Minusta kuitenkin näissä jutuissa pitäisi olla samat säännöt kaikille sukupuolesta riippumatta, kehollinen itsemääräämisoikeus kuuluu myös miehille baareissa, halusivat he sitä tai eivät: joten jos me vaadimme miehiä olemaan lääppimättä ja puristelematta naisia, täytyy naistenkin olla tekemättä niin miehille. (Oikeastaan tämä koskee taas ihan kaikkia ihmisiä sukupuoleen katsomatta. Hitto vie kun näistä teksteistäni tulee jatkuvasti niin cisnormatiivisia, täytyy oikeasti petrata sen suhteen jatkossa.) Syy, miksi jotkut miehet suorastaan toivoisivat joutuvansa häirinnän kohteeksi, on varmaankin se että naisten tekemä häirintä on kuitenkin suhteellisen harvinaista. Näin yleisesti ottaen baareissa vallitsee pitkälti naisten markkinat, eli ei tarvitse nähdä juurikaan vaivaa saadakseen miehen kiinnostumaan itsestään. Ilmeisesti jotkut ajattelevat, että siihen riittää kun vaan kävelee miehen luo ja ilmoittaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jotkut varmaan ovatkin ihan myytyä miestä kun nainen sillä lailla kertoo mitä haluaa, mutta toiset toivoisivat ainakin jonkunlaista keskustelua ennen sitä. Koska vastoin yleistä oletusta ihan kaikki miehet eivät halua panna kaikkea mikä liikkuu, vaan toiset haluavat jonkinlaista taustatietoa, esimerkiksi nimen, ennen panohommiin ryhtymistä. Ei siis ole ollenkaan huono idea naiseltakaan mennä yksinkertaisesti esittäytymään ja muuten vaan juttelemaan ennen niihin suoriin ehdotuksiin siirtymistä, koska sillä pääsee todennäköisemmin haluttuun lopputulokseen, vaikka vaatiikin ehkä inan verran enemmän vaivaa.

kuva täältä

Juoman tarjoaminen on aika perinteinen miesten peliliike, mutta ei oikein aja asiaansa päinvastoin käännettynä. Ilmaisen juoman kärttäminen ei ole hurmaavaa tai seksikästä, ei vaikka sen tekisi tissit tyrkyllä ja huulet viettelevästi mutrulla. Sehän on käytännössä sama kun menisi pyytämään että heitäpä mulle kymppi rahaa. Eihän se ilmaise kiinnostusta kyseiseen henkilöön mitenkään, vaan pelkästään halua hyötyä tästä taloudellisesti. Jos mieleen ei kerta kaikkiaan juolahda mitään muuta keskustelunavausta kuin juomatarjous, voi itse tarjoutua ostamaan miehelle juotavaa. Sillä saattaa nimittäin tehdä oikeasti vaikutuksen. #MeToon yhteydessä oli paljon puhetta siitä, missä menee flirttailun ja ahdistelun ero ja uskaltaako tässä nyt enää lähestyä ketään ettei vahingossa ahdistele. Minusta olennainen pointti sen eron tekemisessä on siinä, miten käyttäytyy siinä vaiheessa kun toinen ilmaisee, että oma käytös on epätoivottua. Jos ihminen menee pokaamaan toista ja toinen antaa pakit, tilanne ei ole ahdistelua jos toinen pakit saatuaan hyväksyy tappionsa ja häipyy. Ahdistelua siitä tulee silloin, jos ei lopeta toimintaansa silloin kun toinen sitä pyytää. Miehille on oman kokemukseni mukaan aika tyypillistä jäädä vonkaamaan ja inttämään, yrittämään jollain väsytystaktiikalla saada nainen antamaan periksi. Naiset taas ilmeisesti ottavat rukkaset pahasti itseensä ja sen sijaan, että perääntyisivät tilanteesta viileästi, järjestävät hirveän kohtauksen. Siinä on baari-ilta aika äkkiä pilalla kun joutuu selvittelemään jotain turhaa draamaa täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, joka on liian keskenkasvuinen hyväksymään, ettei kaikkea voi aina saada. Vielä varmemmin se on pilalla siinä vaiheessa, jos nainen uskottelee portsarille että mies onkin se ahdistelija ja väärintekijä, ja tulee heitetyksi ulos sen takia, ettei lämmennyt jonkun humalaisen random pimun lähestymisyrityksille. Tällaisten tilanteiden takia onkin olennaista puhua naisten tekemästä häirinnästä, jotta emme vierittäisi syyllisyyttä miesten ylle tapauksissa, joissa mies ei ole tehnyt mitään väärää. Ja kyllä, minusta on ihan selvää häirintää pilata toisen baari-ilta esittämällä tästä valheellisia syytöksiä. Todella syvältä ripuloivasta perseestä että joku tekee noin. Meidän naisten olisi hyvä tunnustaa, että tässä asiassa olemme varsin etuoikeutettuja: meitä ehkä häiritään enemmän, mutta me myös voimme häiritä ja ahdistella miehiä ilman että kukaan silmiä räpäyttää. Mutta on erittäin kaksinaismoralistista vaatia miehiä olemaan ahdistelematta jos naiset saavat tehdä sitä rauhassa. Niin voitaisiinko vaan sopia, ettei kukaan ahdistele ketään, niin ei tarvitsisi tästä asiasta enää paasata. Tässä kuukauden takaiset postaukseni #MeToo-kampanjasta ja seksuaalisesta häirinnästä sekä argumenteista, joita esitettiin #MeToo-kampanjaa vastaan.

Seksi on sellaista toimintaa, jonka pitäisi aina perustua kaikkien siihen osallisina olevien suostumukseen. Mainitsin suostumuksen (consent) ohimennen pari viikkoa takaperin tässä seksuaalista häirintää käsittelevässä postauksessani, josta löytyy käsitettä hauskalla selkeällä tavalla teen avulla avaava video. Teekutsut, kuten seksi, ovat asioita, joihin ryhtyessä pitäisi ensin olla varma myös siitä, että kaikki osapuolet ovat halukkaita, eikä teetä tai vaikkapa munaa saa työntää kenenkään kurkkuun jos toinen ei sitä halua. Tässä toinen erittäin hyvä video suostumuksesta, jossa demonstroidaan hyvin sitä miltä suostumus tai sen puute näyttää ja kuulostaa tositilanteessa.

Videosta käy hyvin ilmi se, että suostumus on varsin helppo varmistaa niin, että yksinkertaisesti kysyy toiselta haluaako hän seksiä vai ei. Toimivaa, ja varsinkin ekoilla kerroilla jonkun kanssa on erittäin hyvä idea kysyä ensin, että saako suudella tai muuten koskettaa. Ehkä siinä seksitilanteessa tarvitse kysyä sanallista suostumusta jokaiseen asiaan (esim. saanko koskea tähän, entä tähän, entä näin, tykkäätkö tästä; ei sellaista jaksa kukaan), mutta on hyvä tarkkailla toisen kehonkieltä ja kysyä onko kaikki ok jos näyttää siltä ettei toinen ihan hirveästi nauti. Jostain syystä sen ein sanominen joskus ei nimittäin ole ihan helppoa, ei kehtaa tai halua tuottaa toiselle pettymystä tai mitä ikinä, mutta ei se halukkaampi osapuolikaan välttämättä saa seksistä kauheasti irti jos toinen näyttää koko ajan siltä että on juuri purskahtamaisillaan itkuun. Mutta jos toinen ensin kysyy onko kaikki ok, voi olla helpompaa sanoa, että tuo ei tunnu hyvältä tai ei juuri nyt huvita.

Videossa tuotiin hyvin esiin myös sitä, että ei todellakin tarkoittaa ei, ja jos toinen sanoo ei, on epäreilua yrittää vongata ja painostaa toista muuttamaan mieltään. Kyllähän se harmittaa, kun itsellä on jäätävä panetus päällä ja toinen kieltäytyy, mutta se täytyy vaan kestää, toista ei voi pakottaa. Kenellekään ei ole mitään velvollisuutta harrastaa seksiä kenenkään kanssa, ei vaikka olisi luvannut niin aikaisemmin päivällä tai vaikka minuutti sitten, mieltään saa muuttaa. Joidenkin on vaikea ymmärtää sitä, että ei tarkoittaa ei myös siinä vaiheessa, kun on lähdetty vaikka treffeiltä tai baarista siinä yhteisymmärryksessä että kohta pannaan. Sellaisessa tilanteessa sen ein sanominen muuten onkin tosi vaikeaa, kun tulee just se fiilis ettei oikein kehtaa enää kieltäytyä vaikka ei haluttaisikaan. Oman humalatilansa keskeltä olisi hyvä vähän tarkkailla sitä toista ja koittaa kehonkielestä päätellä onko toinen vielä messissä siinä seksi-ideassa vai ei, niin ei vahingossa aiheuta toiselle jotain elinikäistä traumaa panemalla tätä vahingossa väkisin.

kuva täältä

Suostumusta on siis aina hyvä tiedustella, mutta mitäs jos se kysely ja varmistaminen menee ihan överiksi? Haluthan siinä lähtee, jos toinen kysyy viisitoista kertaa että onko nyt hyvä ja haluatko varmasti. Olen aikaisemminkin maininnut täällä blogissakin siitä, etten kestä yhtään miehiä jotka kohtelevat naista sängyssä kuin Englannin kuningatarta, eli ovat liian varovaisia, kysyvät luvan ihan kaikkeen ja ehdottavat asennonvaihtoakin kohteliaan herrasmiesmäisesti. Tykkään enemmän sellaisesta rajummasta ja intohimoisemmasta meiningistä, että mies vaan tulee ja ottaa eikä turhia kysele, enkä tietääkseni ole yksin mielipiteeni kanssa. Tämänkin asian voi siis vetää överiksi, mutta tässä, niin kuin monessa muussakin jutussa, kultainen keskitie toimii parhaiten. Ehkä yksi tiedustelukerta toisen halukkuudesta riittää, ei tarvitse joka välissä kysyä uudestaan, vaan tarkkailla vaan sitä kehonkieltä. Mitä tulee niihin rajumpiin juttuihin, sellaisista mieltymyksistä on ihan hyvä keskustella etukäteen. Ei tosin ole ihan helppoa esittää kohteliaasti pyyntöä siitä, että haluaisi toisen kiskovan hiuksista ja läpsivän perseelle..

Kunnon BDSM-sessioissa suostumus-keskustelut käydään usein etukäteen niin, että kaikki osalliset tietävät mitä tuleman pitää ja voivat antaa suostumuksensa siihen. Varsinkin kaikenlaisissa dom/sub-asetelmissa (toinen dominoi, toinen alistuu) alistuvan osapuolen täytyy antaa suostumuksensa etukäteen, koska koko juttu menee hieman pilalle jos dom alkaa kysellä kesken piiskaamisen, että onko nyt hyvä. Tai no, voi kysellä, mutta se pitää sitten tehdä siihen rooliin ja tilanteeseen sopivalla tavalla. BDSM-leikeissä on kuitenkin yleensä käytössä turvasana, jonka avulla voi helposti pyytää toista hidastamaan tai lopettamaan. Turvasanan sanomisen jälkeen tilanteen täytyy loppua välittömästi siihen. Tällaiset sopimukset ovat juuri se juttu mikä erottaa BDSM:n pahoinpitelystä: ihmisen sitominen tai ruoskiminen voi olla hauska seksileikki kun kumpikin sitä haluaa, mutta heti kun suostumusta ei ole, se muuttuu pelkäksi väkivallaksi. Siksi siinä on todella tärkeää, että aina on olemassa pakotien mahdollisuus turvasanan muodossa.

Turvasana pitäisi olla käytössä myös ihan tavallisessa seksissä. Tai no, onhan meillä turvasana, ei. Sen pitäisi tarkoittaa sitä, että nyt tilanne loppuu, kun toinen ei sitä halua. Valitettavasti monelta on mennyt ohi tämän universaalin turvasanan merkitys, ja sen ajatellaan tarkoittavan ehkä, luultavasti tai oikeasti haluan mutta esitän vaikeasti tavoiteltavaa. Ei tarkoita, ei on ei, se tarkoittaa ei. Paitsi BDSM-leikeissä ei välttämättä, sellaisessa eitä voi tarkoittaa esimerkiksi kääpiödinosaurus tai ilmalämpöpumppu. Keksin nuo päästäni, saa vapaasti käyttää turvasanoina.

Tässä vielä lista tilanteista, joissa seksiä ei pidä mennä harrastamaan, oli suostumus annettu tai ei:

– toinen on niin kännissä, ettei pysy omilla jaloillaan tai oksentaa sisuksiaan pellolle

– toinen on sammunut tai nukkuu (paitsi jos ihminen nimenomaan sanoo, että haluaa tulla herätetyksi esimerkiksi suihinotolla, mutta silloinkin pitää lopettaa, jos toinen heti herättyään sanoo ei)

– olet auktoriteettiasemassa toiseen nähden, esimerkiksi opettaja, valmentaja, työnantaja, esimies tai muu vastaava, ja on olemassa riski, että ihminen suostuu seksiin kanssasi vain siksi, että pelkää työpaikan menettämistä/arvosanojen putoamista tms.

– toinen on alle 16-vuotias: vaikka olisi kuinka kypsän näköinen ja himokas 14-vuotias, niin ei kannata panna, rikos se on silti.

Kiitos, olen puhunut. Muistakaa, että ei on ei, ja toisinaan myös liikennevalotolppa voi olla ei. (Kääntykää vaan puoleeni, jos oma luovuutenne turvasanojen keksimisessä tyrehtyy.)

Tässä vielä vanhat postaukseni seksialoitteen tekemisestä, seksistä ja alkoholista sekä epäonnistuneesta tunnelmanvirityksestä ensimmäiseen suudelmaan.