Millaista elämä mahtaisi olla, jos sen suunnittelisi kuukautiskierron vaiheiden mukaan? Jos omaa kiertoa seuraamalla pystyisi optimoimaan elämänsä niin, että tekisi kussakin kierron vaiheessa sillä hetkellä parhaalta tuntuvia asioita? Ja eikö ole hieman kummallista, ettei kierron vaiheista ja niiden vaikutuksista puhuta juuri missään, vaikka niillä voi olla hyvinvoinnille valtavan suuri merkitys?
Olen itse elänyt pitkään ajatellen, että kierto koostuu ns. ”normaaleista päivistä” ja vuotopäivistä. Jossain vaiheessa huomasin, että tietyt oireet, olotilat ja tuntemukset toistuivat kuukausittain ja aloin epäillä, josko niillä olisi jotain tekemistä kuukautiskiertoni kanssa. Mitä enemmän opin yhdistämään oireita kierron vaiheisiin, sitä vaikeampaa minun on käsittää, miksei tästä asiasta puhuta missään. On ensinnäkin outoa, että menkkavalistus typistyy pelkkään verenvuotoon eikä nuorille kerrota siitä, että kierto vaikuttaa elämään joka ikinen päivä. Toisekseen on ihan käsittämätöntä, miten näin iso asia on käytännössä vaiettu olemattomiin ja kuukautiset ja syklisyys täytyy piilottaa, jotta pärjäisi maailmassa. Eihän se niin voi olla!
Miksi omaa kiertoa kannattaa seurata
Kuukautiskierto voidaan jakaa neljään vaiheeseen. Vuotopäiviä seuraa follikulaarivaihe, joka päättyy munasolun irtoamiseen eli ovulaatioon noin kierron puolivälissä. Tämän jälkeen seuraa luteaalivaihe eli munasolun matka kohtuun, jonka jälkeen se hedelmöittymättömänä vuotaa kohdun paksuuntuneen limakalvon kanssa ulos. Tämän kaiken saavat aikaan hormonit, joiden määrä elimistössä vaihtelee rajusti kierron vaiheesta toiseen. On siis ilmiselvää, että tämä vaihtelu vaikuttaa itse kierron lisäksi myös mm. energiatasoihin, seksuaaliseen halukkuuteen, ruokahaluun, uneen ja mielialaan.
Jokaisen kohdullisen kannattaisi seurata vähintään oman kierron pituutta eli kirjata kalenteriin ylös vuotojen alkamisajankohta. Kun tietää edes suunnilleen oman kierron pituuden, on helpompaa varautua oikeina päivänä vaikkapa suojilla ja särkylääkkeillä. Oma elämänlaatuni parantui huomattavasti, kun tajusin alkaa seurata kiertoani enkä enää jatkuvasti löytänyt itseäni jostain julkisesta vessasta käärimästä vessapaperimyttyä pikkareihin menkkojen yllättäessä.
Paperikalenterin sijaan kiertoa voi seurata myös erilaisilla puhelimeen ladattavilla sovelluksilla. Itselläni on ollut pitkään käytössä Clue, jonka avulla voi kierron pituuden lisäksi pitää kirjaa myös erilaisista oireista ja tuntemuksista. Clueen voi kirjata mm. vuodon määrän, krampit ja päänsäryt, mielialat, unen määrän, seksihalut, vireystilan ja valkovuodon koostumuksen. Omien kirjausten perusteella sovellus lähettää ilmoituksen, kun jollekin päivälle on odotettavissa vaikkapa päänsärkyä. Toinen hyvä sovellus on Moona Oirepäiväkirja, joka soveltuu erityisen hyvin ihmiselle, jolla on endometrioosi tai jokin muu gynekologinen sairaus. Oireiden seurannasta on hyötyä näiden sairauksien hoidossa ja diagnosoinnissa, kun on epämääräisten oirekuvailujen sijaan näytettävänä lääkärille mustaa valkoisella.
Kuukautiskalenterin elämän mullistava vaikutus
Homman voi kuitenkin viedä vielä tästäkin pidemmälle. Tutustuin Säde Vallarénin PTFU-blogissa menkkakalenteriin, jossa kierto jaetaan vuodenaikojen mukaan: kuukautisvuoto on talvi, pre-ovulaatio eli follikkelivaihe kevät, ovulaatio kesä ja luteliaalivaihe eli PMS-vaihe syksy. Ideana on, että merkitsemällä nämä vaiheet omaan kalenteriin pysyy paremmin kärryillä siitä, mitä omassa kropassa on meneillään, ja osaa yhdistää epämääräisiä tuntemuksia kierron vaiheisiin. Tämän tiedon avulla voi sitten suunnitella elämäänsä niin, että kehon hormonitasot tukevat omia tekemisiä, vaikkapa jotakuinkin tämän Vallarénin blogista napatun sitaatin mukaisesti:
”Talvi ja syksy ovat introverttiaikaa ja kevät ja kesä ekstroverttiaikaa. Luovat projektit, taide, ihmisten tapaaminen, uusien harrastusten aloittaminen kannattaa sijoittaa kevääseen ja kesään. Kesä on parasta aikaa deittailla, esiintyä ja käydä vaikka työhaastattelussa. Silloin hehkuu ja on parhaimmillaan. Syksy ja talvi ovat rauhoittumisen, itsensä hoidon ja hemmottelun aikaa. Silloin kannattaa meditoida, reflektoida, tuntea tunteita ja antaa itselleen armoa.”
Menkkakalenterin avulla ei siis pelkästään kerätä tietoa omasta kierrosta, vaan tätä tietoa käytetään aktiivisesti pohjana oman elämän suunnittelulle. Tällaisen elämäntavan vahvuus on siinä, että osaa paitsi yhdistää omituiset tuntemukset kierron vaihteluun, myös hyväksymään vaihtelun normaaliksi osaksi elämää sen sijaan, että pyrkisi piilottamaan sen.
Vaihteluttomuus on mieskeskeinen normi
Elämä kuukautiskierron mukaan voi tuntua radikaalilta ajatukselta. Meillehän syötetään oikeastaan päinvastaista viestiä, kun kuukautissuojamainoksissa korostetaan, että menkkojen aikana pystyy mihin vain eikä niiden tarvitse rajoittaa elämää mitenkään. On tietysti hyvä asia, ettei meidän tarvitse eristäytyä kuukautismajoihin tai muutenkaan jättäytyä normaalista elämänmenosta pois menkkojen ajaksi, mutta toisaalta kaikkivoipuuden alleviivaaminen mainoksissa tuntuu myös kuukautiskierron merkityksen vähättelyltä. Suorituskeskeisessä kulttuurissamme, jossa itsestä täytyy olla joka hetki valmis antamaan 120 prosenttia, menkat eivät ole hyvä syy hidastaa tahtia.
Mainoksissa toistuu myös ajatus siitä, että paras mahdollinen kuukautissuoja on sellainen, joka saa unohtamaan kuukautisten olemassaolon eli toisin sanoen piilottaa koko asian. Muut kierron vaiheet onkin sitten helpompi vaieta piiloon, kun ne eivät päällepäin näy. Näin meillä on hieno järjestelmä, joka täysin sivuuttaa sen, että lähes puolilla maailman ihmisistä on vaihtelua aiheuttava kierto. Se on oikeastaan hyvinkin räikeä esimerkki ajattelumallista, jossa mies edustaa ihmistä yleisesti ja nainen on poikkeus. Ihmisiä, joilla on kierto, on yhtä paljon kuin niitä, joilla ei ole, mutta silti kierrottomuus ja vaihteluttomuus ovat normi, joiden mukaan kaikkien oletetaan elävän.
(Jos haluat tietää lisää maailman mieskeskeisyydestä ja esimerkiksi siitä, miten kuukautiskierron vaiheet ja sen vaikutukset on aivan tietoisesti ja järjestelmällisesti sivuutettu esimerkiksi lääketutkimuksissa, suosittelen Caroline Criado Perezin kirjaa Näkymättömät naiset – Näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille. Todella silmiä avaava teos!)
Menkkakalenterin mukaan eläminen on siis aikamoista vastavirtaan uimista kulttuurissa, jossa kuukautiset kuuluu piilottaa. Siksi rakastan Vallarénin tapaa pukeutua vuotopäivien aikana punaiseen ja sitä kautta purkaa stigmaa, kun ihmisten kysymykset asuvalinnasta antavat tilaisuuden puhua menkoista. Niin vuoto kuin kaikki muutkin kierron vaiheet ja niiden ilmenemismuodot ovat normaaleja ja luonnollisia ja niiden pitäisi voida tapahtua ilman häpeää ja tarvetta piilotteluun. Kierron aiheuttamasta vaihtelusta tulisi ennemmin olla iloinen, koska se osoittaa, että keho toimii. Okei, hirveistä kivuista ja jäätävän runsaista vuodoista voi olla vaikeaa iloita, mutta ehkäpä niidenkin ylpeästä esilletuomisesta vaikka punaiseen pukeutumalla on enemmän apua kuin siitä, että kärvistelee hiljaisuudessa häveten.
Tieto lisää ymmärrystä ja kunnioitusta
En tiedä teistä, mutta itse en ainakaan saanut nuorena kovin kummoista tietoa kuukautiskierrosta. Vuodosta kerrottiin, mutta ei ovulaatiosta, PMS:stä tai kovin kattavasti edes siitä, miksi kuukautiset ylipäätään tulevat. Asiaan liittyi myös vahvaa häpeää ja vaikka omistamassani murrosikäkirjassa oli kuukautiskalenteri, en halunnut käyttää sitä, koska mieluummin vain teeskentelin, ettei koko asiaa ollutkaan. Suhtautumiseni muuttui kunnolla vasta melkein aikuisena, kun aloin seurata kiertoani ja tulin tietoisemmaksi kehossani tapahtuvista asioista. Kierron seuraaminen on nyt pikku hiljaa kehittymässä kierron kunnioittamiseksi: en yritä väkisin taistella kehoani vastaan ja pakottaa sitä asioihin, jotka eivät tunnu hyviltä. Peilaan tuntemuksiani kierron vaiheeseen ja usein sieltä löytyy selitys.
Jos me tiedämme vähän, niin kohduttomat kanssaeläjämme (lue: cismiehet) ovat vielä huonommin perillä kierron aiheuttamasta vaihtelusta. Todella monen mielessä kuukautiskierto on pelkkää verenvuotoa ja ehkä jotain ”muija on kiukkuinen kun sillä on menkat” -meininkiä. Tietoa tarvitaan, jotta todella ymmärrettäisiin, että kierron aiheuttama vaihtelu on todellinen ja merkityksellinen ilmiö. Niin kauan kuin ymmärrystä ei ole, joudumme vääntämään kierrottomien kanssa kättä esimerkiksi siitä, ovatko kuukautiskivut riittävä syy olla poissa töistä tai onko PMS todellinen ilmiö, jota pitää tutkia ja hoitaa. Myös typerät vitsit menkoista ja kiukkuisuudesta ovat ensinnäkin osoitus naisvihasta ja toisekseen siitä, että kierron aiheuttamaa vaihtelua ei oteta tosissaan tai pidetään heikkoutena, joka pitää kitkeä pois.
Vaikka maailma ei vielä sitä ymmärräkään, kuukautiskierron aiheuttama vaihtelu on fakta ja kierrollisen ihmisen kannattaisi mieluummin elää kiertonsa mukaan kuin sen olemassaolo kieltäen. Aiheesta tarvitaan myös lisää tutkimusta, sillä aiheen sivuuttamisen pitkät perinteet lääketieteessä ovat johtaneet siihen, että saatavilla on paljon virheellistä ja epätarkkaa tietoa. Tutkimustietoa odotellessa jokainen voi aloittaa oman vallankumouksensa ja alkaa seurata kiertoaan, sillä siinä voi vain voittaa.
Tosi mielenkiintoinen teksti ja hienoa, että tästä puhutaan! Tämä tuntuu itsestä vaikealta aiheelta, ei sen takia, että menkat olisi jotenkin nolo tai hävettävä aihe, vaan sen takia, että pelkään sitä, kuinka helposti tällainen puhe kierrosta käännetään naisia vastaan. ”Ai haluat elää kiertosi mukaan ja tehdä vain asioita, jotka sopivat kiertoosi? Mitäs sitten, jos tärkeä kokous osuu ”talvikaudelle”? Et taida pystyä johtamaan yritystä/valtiota/tekemään yhtään mitään niin hyvin kuin miehet!” Oletko kohdannut tällaisia kommentteja?
Kierron kuuntelemisesta on tietenkin tärkeää puhua, ja mielestäni on tärkeää, että naiset olisivat itselleen armollisia kierron eri vaiheissa (armollisuus tosin pätee muutenkin; voi niitä huonoja päiviä olla myös kierron ”huippuhetkinä”). Mutta koska kaikkeen (työ)elämässä ei pysty vaikuttamaan, välillä joutuu tekemään myös täysin kiertoon sopimattomia asioita.
Itse olen muuten joskus kuullut, että miehilläkin on kuukausittaista hormonaalista vaihtelua. Onko tällainen tullut sinulle vastaan?
Erittäin hyvä pointti ja mietin tätä kulmaa paljon tekstiä kirjoittaessani, mutta jätin sen nyt tarkoituksella pois. Hyvä kuitenkin kun nostit esiin! Sehän tässä nimittäin just onkin, että ei riitä että itse vaan alkaa elää kiertonsa mukaan, kun kulttuuri ja yhteiskunta ei siihen oikein kannusta ja se voi just kääntyä itseä vastaan. Just tällanen ajattelutapa siitä, että menkat ja kierto tekee ihmisestä jotenkin heikomman on ylipäätään se syy, miksi kierron mukaan eläminen ei ole tavallista tai kannustettavaa. Jos haluaa pärjätä ns. miesten maailmassa, on pakko pelata miesten säännöillä. Tässä tarvittaisiin siis perinpohjainen ajattelutavan muutos. Kyseessä on iso taistelu, mutta yksi kierrollinen kerrallaan tätäkin asiaa voidaan muuttaa.
Tuosta miesten hormonivaihtelusta en osaa sanoa mitään, olen ehkä joskus kuullut ilmiöstä jotain mutta en tiedä sen tarkemmin mitään faktaa. Jotain sellaista muistan lukeneeni, että miesten hormonaalisen ehkäisyn kehittämisessä olisi ollut haasteita miesten nopeamman hormonikierron vuoksi. En ole tässä ollenkaan asiantuntija, joten en ota sen enempää kantaa, mutta täytyypä ottaa selvää!