Olette varmasti kuulleet maagisesta paikasta nimeltä friendzone. Sen olemassaolosta kiistellään, enkä ole itsekään varma, onko sellaista paikkaa todella olemassa. Koko konsepti on mielestäni hieman omituinen. Moni kuitenkin kokee joutuneensa tahtomattaan friendzonelle, ja sekös harmittaa. Tilanne on kuitenkaan harvoin itse friendzonaajan vika, vaikka hän tietysti joutuu syntipukiksi.
Friendzone on siis lokero, jonne sijoitetaan ne tyypit, jotka noin periaatteessa voisivat olla potentiaalisia kumppaniehdokkaita, mutta joista kuitenkin tykätään vain kaverimielessä. Käytännössä tämä tarkoittaa heteronormatiivisesti ajateltuna kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia. ”Friendzonaaminen” voi joidenkin mukaan olla sitä, että ensin tapaillaan tai säädetään, ja sen jälkeen päätetään jatkaa vain kavereina. Itse ajattelen kuitenkin, että friendzonelle joudutaan aina vastentahtoisesti, ei yhteisestä päätöksestä. Ihmisen voi työntää friendzonelle tietämättäänkin: platoninen ystävyyssuhde voi toisen puolelta olla hullua ihastumista, ja ihastunut osapuoli voi kokea joutuvansa taistelemaan tietään pois friendzonelta voittaakseen ihastuksensa puolelleen. Alla oleva video selittää käsitettä lisää:
Kuten videolla näimme, tilanne tässä friendzone-asiassa on varsin tyypillisesti sellainen, että seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostunut mies saa naiselta vastakaikuna vain ystävyyttä. Tässähän ei sinänsä ole mitään ongelmaa; suoraan kysymällä väärinkäsitykset oikenevat äkkiä. Ratkaisevaa on, haluaako torjutuksi tullut mies jäädä friendzonelle vai poistua kokonaan naisen elämästä. Jos mukana on vahvoja tunteita, suhde ei ehkä voi jatkua ystävyytenäkään. Moni kuitenkin tahtoo pitää ystävyydestä kiinni. Toiset taas jatkavat kaveeraamista siinä toivossa, että naisen silmät (ja haarat) avautuisivat ja portti ulos friendzonelta aukeaisi kuitenkin.
Friendzonesta puhuvat usein miehet, jotka kokevat joutuneensa sinne epäreilusti. He tilittävät katkerasti, kuinka on niin saatanan väärin, että vaikka olisi naiselle kuinka kiva ja ihana, ne kuitenkin aina haluavat mieluummin jonkun kusipäisen miehen. Että pitääkö tässä nyt itsekin ryhtyä kohtelemaan naisia huonosti, kun niin tekemällä kerran heruu. Välillä kuulee myös kritisoitavan naisia siitä, kuinka antavat ymmärtää yhtä sun toista, mutta oikeasti vaan hyväksikäyttävät kilttejä miesparkoja ja antavat kuitenkin sitä pillua jollekin ihan muulle. Tällainen kommentti löytyi esimerkiksi Kaksplussasta friendzonea käsittelevästä keskustelusta:
”Sä et näköjään tiedä mitä friendzonella tarkoitetaan. Kamupoika nimenomaan ei saa pesää, vaan häntä roikotetaan löysässä hirressä ja pahimmillaan annetaan ymmärtää. Naisille on kiva sellainen uskollinen kamupoika, jonka voi soittaa vaikka hakemaan baarista ja kuskaamaan jännäjätkän luokse. Ja sitten kun jännäjätkä jättää, niin kamupoika tarjoaa olkapäätä jota vasten voit nyyhkyttää ja voit tsempata kamupoikaa sanomalla, että ”susta saa joku vielä joskus hyvän miehen, mutta joku muu kuin minä tai mun kaverit.”
Mielestäni on varsin erikoista syyllistää naisia siitä, että he ”antavat ymmärtää. Jos nainen tosiaan pyytäisi kaverimieheltä vaikkapa kyytiä säätönsä luo, niin eikö siitä nyt tyhmempikin osaa päätellä, että naista ei kiinnosta? Miestä on taas aivan turha laittaa tässä uhrin asemaan. Jos hän kokee jotenkin epäreiluksi sen, että joutuu tekemään asioita naisen eteen saamatta mitään vastineeksi, kuka pakottaa niin tekemään? Ystävyyteen kuuluu, että ollaan toisen tukena, kuunnellaan tämän huolia ja autetaan tarvittaessa. Jos motiivina tälle ei ole aito välittäminen vaan lähinnä se, että haluaa päästä pukille, olisi parempi ottaa pää pois pensaasta ja siirtyä uusien naisten pariin. Tämän kiteytti hyvin myös edellä mainitusta Kaksplussan keskustelusta löytynyt, aiemmin siteeratulle kommentoijalle osoitettu vastaus:
”Ihmeellisen asenteellisesti kirjoitat asiasta, jossa ei ole yhtikäs mitään väärää.
Haluaako tämä ’kamupoika’ olla naisen ystävä? Jos ei, niin hänen ei tarvitse olla missään tekemisissä naisen kanssa? Jos taas haluaa, on täysin luonnollista, että hän antaa henkistä tukea esimerkiksi juuri eron jälkeen. Tässä ei pitäisi olla mitään järkyttävää tai väärää.
Ongelma on siinä, että todellisuudessa ’kamupoika’ ei välitä naisen tunteista pätkääkään vaan haluaa tältä pesää. Eikä usko, ettei sitä tule saamaan.”
On oksettavaa, että jotkut miehet kokevat olevansa oikeutettuja seksiin olemalla naisille mukavia ja ystävällisiä. Friendzonelle joutuneet valittavat siitä, kuinka joutuvat kuuntelemaan naisten ongelmia ja valitusta saamatta mitään takaisin. Älkää kuunnelko, jos ette halua! Ei seksi ole mikään hyvästä käytöksestä saatava palkinto. Ja mitä tulee siihen, että kusipäiset miehet vievät kaikki naiset ja kiltit miehet jäävät nuolemaan näppejään: mitä kiltteyttä se muka on, että esittää mukavaa vain saadakseen pesää?
Ärsyttää suunnattomasti myös tuo syytös siitä, että ”annetaan ymmärtää”. Välillä tuntuu, että ihan peruskohteliaisuuskin tulkitaan jo kiinnostuksen osoitukseksi. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen saanut jostain miehestä pitkäaikaisen riesan, kun olen erehtynyt kohteliaisuudesta juttelemaan. Ei auta vaikka sanoo ettei kiinnosta, jotenkin vaan halutaan uskoa, että kyllä se kahden minuutin juttutuokio siellä bileissä varmasti tarkoitti, että oikeasti tuo haluaa minua ja lujaa. Tällainen voi johtaa siihen, että naisista tulee ylivarovaisia. Mies menee kahvilassa kysymään, voiko naisen vieressä olevan vapaan tuolin ottaa, ja nainen huitaisee käsilaukulla päähän ja kiljuu: ”Mulla on poikaystävä!”
Miesten ja naisten välinen ystävyys ei ole lähtökohtaisesti minkäänlainen ongelma. Totta kai on mahdollista, että ystävykset saattavat kokea seksuaalista tai romanttista vetoa toista kohtaan, mutta ei niin mitenkään väistämättä aina käy. On erikoista ajatella niin, että jokainen mies olisi naiselle automaattisesti jollain fuck-zonella, josta pitää erikseen siirtää epäkelvot tyypit friendzonelle. Ennemmin sen pitäisi olla toisin päin. Onko friendzonea siis olemassa? Sanoisin, että se sijaitsee lähinnä näiden sinne joutuneiden väärinymmärrettyjen sielujen omassa päässä. Harvoin se sille friendzonaajalle on mikään tietoinen päätös, että siirränpä tuon ihmisen nyt täältä pantavien lokerosta ei-pantaviin. Friendzone on kokijalleen varmasti todellinen, mutta kovin onnellinen paikka se ei taida olla, kun on täynnä lähinnä katkeria epäreilusta kohtalosta valittajia.
Misogynisteille mikään, mitä nainen tekee, ei koskaan kelpaa. Jos harrastaa paljon seksiä, on lutka, mutta jos kieltäytyy, niin sitten ollaankin jo nihkeästi friendzonaamassa. Miten voi olla niin kamalan vaikeaa hyväksyä, että vain naisella itsellään on päätäntävalta omaan seksuaalisuuteensa ja seksikumppaneihinsa?