Tuli tuossa vastaan artikkeli, jossa kerrottiin tutkimuksesta, jossa selvitettiin mikä ihmisten mielestä on sinkkuudessa ikävintä. Vastaukseksi saatiin yksinäisyys, seksin puute, taloudelliset syyt, tapahtumiin osallistuminen yksin sekä ympäristön tuomitseva asenne. Ja näinhän se just on. Ylivoimaisesti paskin asia sinkkuna olemisessa on se, että joutuu olemaan yksin. Vaikka samaan aikaan se on kyllä myös ihanaa, koska viihdyn tosi hyvin omissa oloissani, enkä kaipaa siihen jatkuvasti toista ihmistä vierelle. Mutta ei sitäkään koko ajan jaksa. Asiaa ei ehdi ajatella kovin paljoa silloin, kun on paljon tekemistä ja koko ajan menossa jonnekin, mutta jos vapaa-aikaa on vähänkin enemmän, alkaa kaivata sitä toista siihen vierelle. Tai vähintäänkin jotakuta, jolle laittaa viestejä ja kertoa omasta päivästä. Älypuhelimen kanssa olo ei edes tunnu kovin yksinäiseltä, mutta jos puhelinkin on hiljaa, silloin tuntuu pahalta. Kaikista pahiten yksinäisyys konkretisoituu silloin, kun oikeasti tarvitsisi toista ihmistä, eikä sellaista ole. Esimerkiksi sairastaessa, kun ei edes voi pyytää ketään käymään kaupassa, vaan sinne on raahauduttava itse puolikuolleena.
 |
| Otin tämän postauksen kuvat kaksi päivää eron jälkeen. Oli muuten yksinäinen olo. |
Yksinäiseltä tuntuvat välillä myös sellaiset juhlat ja tilaisuudet, missä muut ovat kumppaneidensa kanssa ja itse joutuu menemään yksin. Eipä se missään kavereiden illanvietoissa niin haittaa, mutta esimerkiksi häissä harmittaa enemmän. Tämä ei itseäni kuitenkaan niin hirveästi vaivaa, koska esimerkiksi sukulaiseni ovat onnekkaasti sellaisia, etteivät juuri kysele rakkauselämästäni tai kuumottele perheenlisäyksen hankkimisen suhteen. Välillä on silti ikävää, kun joutuu viettämään viikonlopun yksin kotona, koska kaikki kaverit ovat jossain sydänkäpystensä kanssa. Tai kun kaveripariskunta intoutuu suuteloimaan jossain niin, että sitä joutuu katsomaan vierestä. Seksin ja ylipäätään fyysisen läheisyyden puute myös varsin surkea juttu. Hetken aina pärjää ilman, mutta se käy vaikeammaksi tietyn ajan jälkeen. Ärsyttävintä on, että periaatteessa voisin saada seksiä koska tahansa: senkun vain nappaisin Tinderistä jonkun tai laittaisin Jodelin seksiseuraa-kanavalle ilmoituksen. Ongelmana on vaan se, ettei minua kiinnosta vähääkään panna ketään tuntematonta. Seksi ei ole silloin sellaista mitä haluaisin, eikä läheisyydestä voi edes puhua, joten olen mieluummin ilman. Se vaan on aika tylsää. Blaah. Onneksi vibraattori on keksitty, mutta kyllä sekin alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää. Olen sen verran vaihteluhaluinen ihminen, etten jaksaisi sitoutua seksisuhteeseen pelkästään itseni kanssa. Taloudellinen puoli on näin opiskelijan ja osa-aikatyöläisen näkökulmasta tosi iso miinuspuoli sinkkuudessa, koska yksin kaikki maksaa paljon enemmän kuin kaksin. Onneksi itselläni on sentään kämppiksenä veljeni, jonka kanssa puolitamme asuinkustannukset. Yhteiselomme tuskin kuitenkaan kestää ikuisesti, joten jossain vaiheessa joutunen muuttamaan johonkin törkeän kalliiseen yksiöön ja maksaa sen päälle kaikki mahdolliset kulut omasta pussistani. Pariskuntana olisi tässäkin asiassa helpompaa.
Kaiken tämän päälle tulee vielä se yhteiskunnan asenne, että sinkkuus on välivaihe kohti oikeaa elämää eli parisuhdetta, ja että sinkussa on automaattisesti jotain vikaa, jos hän ei löydä itselleen kumppania. Tosi kivaa. Oma lähipiirini ei onneksi suhtaudu minuun minään toisen luokan kansalaiseen sinkkuuteni vuoksi, mutta vähän kyllä tulee kevyttä vihjailua, että pitäisi joku mies löytää. Aina kun kerron jostain tapaamastani miehestä, niin heti kysytään, että onko se vakavaa. Hitostako minä tuollaista tiedän yksien treffien perusteella. Sen tiedän kuitenkin, että kaikki tarkoittavat vain hyvää, ja haluavat nähdä minut yhtä onnellisena kuin olin suurimman osan edellisestä parisuhteestani. Itse lisäisin tähän vielä yhden jutun, mikä minua sinkkuudessa harmittaa: nimittäin sen, että joudun itse ottamaan kaikki kuvat itsestäni tätä blogia varten, koska ei ole omaa hovikuvaajaa. En hyödyntänyt eksääni tässä asiassa tarpeeksi, ja nyt ei sitten ole ketään. Oi missä olet, jonkinlaiset taidot omaava mutta ei liian professional valokuvaajamies? ps. tässä se artikkeli, mistä repäisin nämä tutkimustulokset.