Olin viime viikolla kahden ystäväni kanssa lomalla Kreikassa. Yhtenä iltana tuli illallispöydässä puheeksi seksihistoriani ja se, kuinka listallani ei ole yhtäkään ulkomaalaista miestä. (Kyllä, minulla on puhelimessa lista kaikista seksikumppaneistani. Kukaan ei voi ainakaan väittää, ettenkö muka muistaisi jokaista panoani.) Kaverini olivat sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti hankkia ainakin yksi kansainvälinen seksikokemus. Samaa mieltä oli eräs kaverini, jonka kanssa juteltiin aiheesta: hän oli sitä mieltä, etten jatkossa enää katsoisi suomalaisiin miehiin päinkään, jos edes kerran saisin kokeilla tummahipiäisempää ulkomaan urosta.
 |
Tilanne on tosiaankin se, etten ole koskaan pannut ketään muita kuin suomalaisia. Löytyy toki pari joiden äidinkieli on ollut joku muu kuin suomi, mutta Suomen kansalaisia ja Suomessa asuvia tyyppejä kuitenkin olivat hekin ja puhuivat suomea, joten ei oikein voi kovin kansainväliseksi sellaista laskea. Olen matkustellut kyllä jonkin verran, mutta mitään lomaromansseja en ole koskaan kokenut lukuunottamatta kymmenen vuoden takaista kielimatkaa, jonka aikana kävin pari kertaa ulkona erään söpön ruotsalaispojan kanssa. Harkitsin kyllä silloin seksiä hänen kanssaan, mutta olin vielä neitsyt enkä tosiaan tiennyt miten olisin sitä hänelle ehdottanut. Sen jälkeen en ole reissuillani juuri tutustunut kehenkään, ja Suomen päässäkin swaippaan aina Tinderissä vasemmalle kaikki turistit, vaihto-oppilaat tai muut muuten vain ulkomaalaisilta vaikuttavat tyypit. Kotimaan tarjonta on aina riittänyt minulle paremmin kuin hyvin. Periaatteessa voisin kyllä hyvin harrastaa seksiä jonkun ei-suomalaisenkin kanssa, mutta ongelma on se, että miesihanteeni on hyvin pohjoismaalainen: pidän pitkistä, vaaleista ja sinisilmäisistä, sellaisista vähän viikinkimäisistä miehistä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vaikkapa espanjalaisia tai italialaisia miehiä pidetään niin komeina, koska tummat piirteet eivät iske minuun samalla lailla kuin pohjoismaalainen kauneus. En ole ikinä kokenut mitään vetoa myöskään tummaihoisia miehiä kohtaan, ja aasialaiset vasta ovatkin turn-off. On siis hyvin vaikeaa lähteä etsimään niitä kansainvälisiä kokemuksia, kun miehet eivät miellytä silmääni kotimaan ulkopuolella. Paitsi tietysti muissa Pohjoismaissa, tai vaikkapa Saksassa tai muissa vastaavissa maissa, sieltä kyllä varmaan löytyisi miehiä minunkin makuuni.
Yhden kaverini kaverilla on muuten sellainen periaate, että vaikka hän ei juuri syty lyhyistä miehistä, hän antaa heillekin silti aina mahdollisuuden siksi, että eräs hänen ystävänsä on lyhytkasvuinen ja hän pitää siksi arveluttavana tuomita ihmisiä pelkän pituuden perusteella. Ihailtavaa, mutta tavallaan aika kummallinen ajattelutapa, koska vaikka minullakaan ei ole yhtään mitään vaikkapa tummaihoisia miehiä vastaan, en silti halua harrastaa seksiä heidän kanssaan. Ei minulla ole mitään kaunoja sen paremmin vaikkapa huumeaddikteja, toisia naisia tai vaikkapa noita kotini läheisellä torilla istuskelevia juoppojakaan kohtaan, mutta ei kai minun sitä tarvitse heitä panemalla todistaa. Jos ei sytytä, niin ei sytytä, en voi ulkonäköpreferensseilleni mitään.
Toki kansainvälisten kokemusteni puuttumiseen on muitakin syitä kuin ulkonäkö. En ole ikinä harrastanut seksiä englanniksi, joten se tuntuu ajatuksena vähän jännittävältä: mitä jos en saa toisen puheesta mitään selvää, ja pilaan tunnelman hokemalla että sorry what? Ja miten voin kertoa toiselle mistä pidän ja saada selville mistä hän pitää, jos joudumme kommunikoimaan vieraalla kielellä? Englannintaitoni on ihan mukiinmenevä, mutta väärinymmärrysten riski on silti olemassa. Kieliasia ei kuitenkaan ole yhtä suuri huolenaihe kuin mahdolliset kulttuurierot, sillä eri kulttuurista tulevalla miehellä voi olla paljonkin omastani poikkeava käsitys vaikkapa naisten asemasta tai seksuaalioikeuksista. Lisäksi on tietenkin sukupuolitautien riski, jota ei ollenkaan pidä vähätellä, sillä Suomesta jo miltei hävinneet kuppa ja tippuri ovat yleistyneet jälleen ulkomailta saatujen tartuntojen vuoksi. Tippurista on myös löydetty lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja, enkä minä ainakaan halua olla se tyyppi, joka tuo lomatuliaiseksi supertippurin suomalaisille.
Miten siis kävi Kreikan-matkan ja lomaromanssien? Asian teki ongelmalliseksi se, että asuimme kavereideni kanssa pitkän matkan päässä keskustasta, enkä olisi sinne voinut raahata ketään, enkä toisaalta halunnut erota kavereistani ja lähteä yksin kenenkään tuntemattoman mukaan. Ainoa vaihtoehto olisi siis ollut panna jossain baarin vessassa, ja vaikka sitäkään en ole koskaan tehnyt ja olisin siis saanut tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ei se kuitenkaan hirveästi houkutellut. Enkä muutenkaan edelleenkään tykkää niistä yhden illan jutuista, vaikka se kännissä ja lomalla helposti saattaakin unohtua. Tällä kertaa jäi siis kansainväliset kokemukset välistä, mutta tarjonnan puutteesta se ei ollut kiinni: kohteemme nimittäin sattui olemaan varsin suosittu pohjoismaalaisten turistien keskuudessa. Bongasin eräästä baarista niin törkeän hyvännäköisen ruotsalaisen baarimikon, että hänen kanssaan olisin ollut valmis hankkimaan sen kansainvälisen kokemuksen vaikka siinä baaritiskillä kaikkien nähden, mutta valitettavasti sekin jäi nyt vain haaveeksi. Ehkä ensi reissulla sitten!