Kielimuuri parisuhteessa

Minulla on ollut aina pelkästään suomenkielisiä poikaystäviä ja heiloja. Ajatus parisuhteesta, jossa kommunikointi tapahtuu vieraalla kielellä, herättää ahdistusta. Olisihan se nyt kerta kaikkiaan hankalaa!

Englannin kielen taitoni on kyllä sen verran hyvä että peruskommunikaatio onnistuisi, ja jatkuvassa käytössä kielitaito myös kehittyisi niin, että ilmaisusta tulisi vivahteikkaampaa. Mutta vaikka oppisin kieltä kuinka taitavasti, se ei silti olisi sama asia kuin äidinkieli. Tuntuu, että joku viestinnän taso jäisi aina puuttumaan. Kieli kun ei ole pelkästään sanoja, eivätkä kielet ole keskenään samanlaisia järjestelmiä. Jokainen kieli ilmaisee asioita omalla tavallaan. Suomella on minulle aivan erityinen merkitys, joten surisin, jos en saisi käyttää sitä rakkaani kanssa. Olisi vaikeaa, jos en saisi rakastaa sillä kielellä, jolla ajatukseni ja tunteeni toimivat.

Tällaisten syvällisten kelojen rinnalla kulkee toki myös käytännön puoli. Olen järkeillyt tätä suomenkielisten kumppanien suosimista sillä, että kun kaikkien ristiriitojen ja negatiivisten tunteiden selvittely on hankalaa jo itsessään, niin tarvitaanko siihen nyt vielä joku vieras kieli sotkemaan. Olisi aivan tuhottoman ärsyttävää yrittää selvittää jotain ongelmaa, jota ei pystyisi selittämään toiselle kunnolla, koska ei osaa kieltä tarpeeksi hyvin. Ja jos englanti olisi sille toisellekin vieras kieli, niin eihän hän välttämättä ymmärtäisi, vaikka minä osaisinkin asiani selittää. Veikkaan myös, että jos toinen puhuisi äidinkielenään jotain sellaista kieltä, jota minä osaan jotenkin auttavasti sönköttää (englannin lisäksi ruotsi ja viro), se vaikuttaisi niiden ristiriitatilanteiden dynamiikkaan niin, että jäisin automaattisesti alakynteen. Jos toinen saa muodostettua viisi argumenttia siinä ajassa kun itse mietit miten muotoilisit ensimmäisesi, on tilanteesta rakentavuus kaukana. Olen miettinyt kyllä paljon sitä, miltä tuntuisi harrastaa seksiä englanniksi. Siinäkin on tosin se ongelma, että omia toiveita ja haluja olisi ehkä hankalampaa selittää toiselle niin, että tämä varmasti ymmärtäisi. Mutta jos oletetaan, että jonkinlainen keskustelu olisi saatu käytyä ja päästy tositoimiin – tuntuisiko erilaiselta toimia vieraalla kielellä? Olisiko esimerkiksi tuhmien puhuminen vähemmän vaivaannuttavaa, vai olisiko olo kuin pornoleffassa? Sillä vaikka suomi onkin mielestäni maailman paras kieli, se ei ole välttämättä omiaan luomaan eroottista latausta, ja monia asioita tuntuisi luontevammalta ilmaista englanniksi. Voisin siis antaa mahdollisuuden seksille vieraalla kielellä, joskin ruotsiksi ja viroksi pitäisi ensin harjoitella lisää aiheeseen liittyvää sanastoa. Jostain syystä koulukirjoista sitä ei juuri opi…

Toisaalta parisuhde vieraskielisen kanssa voisi olla tavallaan myös mahdollisuus. Antti Holma kertoi podcastissaan, että olen elänyt lähes koko rakkauselämänsä englanniksi, eikä näe siinä mitään ongelmaa. Elämä hänen ranskalaisen aviopuolisonsakin kanssa sujuu mainiosti. Holman mukaan vieraalla kielellä toimimisessa parasta on se, että asioista on pakko puhua suoraan, koska kielitaito ei riitä kiertelyyn ja kaarteluun. Tämä helpottaa vaikeiden asioiden käsittelemistä. Holma toteaa myös, että vaikka suhteen kommunikaatiosta ehkä jääkin joku tietty taso uupumaan yhteisen äidinkielen puuttumisen vuoksi, se ei välttämättä haittaa, koska kommunikaatio on niin paljon muutakin kuin vain sanoja. Oma äidinkieli voikin siis ehkä olla suhteessa se oma juttu, joka pitää yllä tarpeellista erillisyyttä kumppanista. Lisäksi on aika siistiä, että kummallakin on oman kielen lisäksi myös omanlainen kulttuuritausta. Toki se voi joissain tapauksissa aiheuttaa yhteentörmäyksiä, mutta on samalla myös rikkaus.

Pyyhkäisen Tinderissä lähes aina vasemmalle sellaiset miehet, joiden profiili viittaa siihen, etteivät he puhu suomea. Olen yrittänyt käydä Tinderissä keskusteluja englanniksi ja jopa ruotsiksikin pari kertaa, mutta jutut ovat loppuneet lyhyeen, koska jokaiseen viestiin joutuu keskittymään niin paljon enemmän kuin suomeksi kirjoittaessa. Ehkä se on tottumuskysymys, mutta jotenkin vieraalla kielellä viestittely tuntuu niin työläältä, etten jaksa edes ryhtyä siihen. Saattaa olla, että minulta on sen takia mennyt ohi monta upeaa tyyppiä, mutta hyväksyn riskin. En pysty kuvittelemaan itseäni parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei puhu suomea. Elämä voi toki yllättää, mutta tällä lähtökohdalla mennään ainakin toistaiseksi.