Kivoin kehu, jonka olen koskaan saanut

Pari päivää sitten minulta kysyttiin, mikä on ollut kivoin saamani kehu.

Kuulen positiivista palautetta itsestäni suht usein. Ei ole erityisen harvinaista, että joku Tinder-match aloittaa keskustelun kehumalla kauniiksi. Se tuntuu mukavalta, vaikka toisaalta on vähän itsestäänselvyyksien toistamista: lähtökohtaisesti Tinder-matchit kuitenkin kai valitaan ulkonäön perusteella, joten matchaaminen itsessään jo kertoo, että ulkonäköni miellyttää toista osapuolta. Mutta on joka tapauksessa mukavaa itsetuntoboostia kuulla olevansa kaunis tai söpö. En kuitenkaan valitsisi mitään ulkonäköön liittyvää kommenttia parhaaksi kehuksi, mitä minulle on esitetty. Loppupeleissä ulkonäkö on kuitenkin vaan pintaa ja jossain määrin myös asia, johon ei voi itse vaikuttaa. Ulkonäköni ei ole mitenkään minun ansiotani, joten ei se hirveästi kosketa, jos joku kehuu persettä tai hiusten väriä.

Paljon kivempaa on vastaanottaa kohteliaisuuksia vaikkapa omaan persoonallisuuteen tai saavutuksiin liittyen. Tulen aina iloiseksi, kun joku kehuu vaikkapa tätä blogia tai jotain siihen liittyvää, tai sanoo jotain mukavaa luonteestani. Persoonallisuuden piirrettä koskeva kehu tuntuu aina jotenkin henkilökohtaisemmalta ja mietitymmältä kuin se, että joku kehuu vaikka silmiä kauniiksi. Siksi tuntuu tosi kivalta kuulla olevansa jonkun mielestä mukava, hauska tai taitava jossain.

Vastavuoroinen kehuminen on minulle parisuhteessa (ja kaikissa muissakin ihmissuhteissa) tärkeää. Kehumisesta tulee sellainen olo, että toinen on kiinnostunut, ja mitä henkilökohtaisempi kehu, sitä syvemmästä kiinnostuksesta se kielii. Minun on oikeastaan aika vaikeaa ihastua kehenkään, jolta en saa minkäänlaista positiivista palautetta itsestäni. Kehumisen ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla aina sanallista: toisen saa tuntemaan olonsa halutuksi myös fyysisellä hellyydellä. Se on hyvä, koska itse olen välillä huono sanomaan kehuja ääneen. Kuulemma naiset ylipäätään kehuvat miehiä vähemmän kuin toisinpäin. Viimeisin deittini oli ainakin ihan ihmeissään ja vähän vaivaantunutkin, kun kehuin häntä jo ensitapaamisella vuolain sanakääntein. Mutta eivätpä jääneet ensitreffit viimeisiksi, joten ilmeisesti kannatti kehua!

Luulen, että mieleenpainuvimmat ja parhaimmilta tuntuvat kehut ovat sellaisia, jotka kohdistuvat johonkin sellaiseen ominaisuuteen, joka on itselle tärkeä. Kuten minulle se, että minua on usein kutsuttu aidoksi ja välittömäksi ihmiseksi. Pidän siitä piirteestä itsessäni, ja olen iloinen että se välittyy muillekin. Toinen kehu, jonka kuulemisesta olen ilahtunut monesti, on se, että olen kuulemma helposti lähestyttävä ja minulle on helppo puhua. Se piirre tosin kostautuu siinä, että joudun välillä kuuntelemaan puolituttujen kännisiä avautumisia, mutta ei se oikeastaan haittaa. Tuntuu joka kerta tosi hyvältä, kun joku valitsee minut ihmiseksi jolle uskaltaa puhua avoimesti. Silläkin on väliä, kuka kehun sanoo: baarin vessassa viereisellä altaalla käsiään pesevän tytön ”siis omg oot niin kaunis”-tyyppiset kehut ovat ihan kivoja, mutta merkityksellisemmiltä tuntuvat esimerkiksi ne kerrat, kun joku teistä lukijoista rohkaistuu laittamaan viestiä ihan vaan kehuakseen blogiani. Joskus myös sisällöltään sama kehu on erimerkityksinen kehujasta riippuen. Jos joku huutaa kadulla perään että hyvät tissit, niin ei se kyllä juuri lämmitä, mutta jos saman kommentin sanoo vaikka poikaystävä, on se jo paljon mukavampaa kuultavaa.

Koska aitous ja avoimuus ovat minun itseni ja monen muun mielestä yksiä parhaita piirteitäni, aion kehittää niitä vieläkin paremmiksi. Yritän opetella entistä rehellisemmin tunnistamaan ja hyväksymään omia tunteitani sekä puhumaan niistä muille. Tähän liittyy olennaisesti myös se, että jos ajattelen jostakusta hyvää, sanon sen hänelle suoraan. Ei kai ketään voi koskaan liikaa kehua?

Aiheeseen liittyvää:

Miehet, puhukaa toisillenne

Mitä asioita ottaisin ystävyyssuhteista parisuhteeseen ja toisinpäin