Olen tutustunut omaan seksuaalisuuteeni ahkerasti viime vuosien aikana, ja oppinut paljon siitä, mistä pidän ja mistä en. Yksi tärkeimmistä havainnoista on ollut huomata, ettei se tavallisin vaniljaseksi ole minun juttuni, vaan sydämeni (ja pilluni) sykkii toisenlaisille asioille. Valitettavasti tästä seuraa se, että vaadin seksiltä enemmän kuin ennen, ja sen vuoksi olen kokenut useammin pettymyksiä sängyssä.
Mistään hirvittävän erikoisesta fetissimeiningistä ei ole kyse, vaan lähinnä tästä naisten keskuudessa varsin yleisestä alistumismieltymyksestä. Tykkään ronskeista otteista ja siitä että mies vie. Sen verran tavallista tämä kuitenkin on, että ikinä ei ole ollut kovin vaikeaa löytää miehiä, jotka tykkäisivät samanlaisista leikeistä. Monien ongelma on kuitenkin kokemattomuus: alistaminen on vaikeaa, jos itsevarmuus puuttuu, ja itsevarmuus on vaikeaa, jos ei yhtään tiedä mitä tekee. Itselleni on myös tärkeää, että mieskin nauttii siitä mitä tekee. En saa mitään irti seksistä, jossa mies tekee asioita vain minua miellyttääkseen. Tarvitsen siis mieluiten kokeneemman ja itsevarman miehen kumppanikseni, jotta todella nauttisin seksistä.
 |
| Olen kuulemma niin kiltin ja viattoman näköinen, ettei päällepäin uskoisi, mistä kaikesta tykkään makuuhuoneessa. |
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö tykkäisi ihan tavallisestakin seksistä. Hyvä perusseksi on suurimman osan ajasta erittäin riittävää. Vaniljankin sisällä on kuitenkin eroa: voi olla sitä herkkää silmiintuijottelua lähetyssaarnaajassa, eläimellistä jyystöä takaapäin, tai mitä tahansa siltä väliltä. Valitettava tosiasia on, että en kiihotu tippaakaan sellaisesta yltiöhellästä silittelyseksistä, jossa ollaan koko ajan joko huulikontaktissa tai tuijotellaan toista siirappisesti silmiin. Sellainen ei yksinkertaisesti aiheuta kropassani minkäänlaisia värinöitä. Tietysti on hyvä asia, että uuden kumppanin kanssa ollaan aluksi varovaisia, eikä saman tien aleta repimään hiuksista tai läpsimään perseelle. Mutta hyvänen aika, kyllä täytyy uskaltaa edes vähän koskea toiseen! Olenkin ottanut tavakseni jutella seksistä jo ennen sen harrastamista, jotta toinen tietää, ettei minua tarvitse erityisesti varoa. Toisaalta sekin on johtunut epämiellyttäviin lopputuloksiin, esimerkiksi erään yhden illan jutun yhteydessä, kun mies päätti äkkiarvaamatta pahoinpidellä peppureikääni…
Bloggaajakollegani Ylikelaaja pohti viime vuoden puolella omassa blogissaan, pilaako erikoisseksi ihmisen niin, ettei tavallinen paneminen enää maistu. Hän oli päässyt hieman kokeilemaan alistamista, pitänyt siitä, ja sen jälkeen kokenut vaikeuksia kiihottua tavallisesta seksistä. Itsekin olen välillä miettinyt samaa, sillä olen huomannut, että välillä kiihottuminen vaatii yhä rajumpia ja rajumpia juttuja. En kuitenkaan tiedä, onko se varsinaisesti ongelma, vaikka mieltymykseni kehittyisivätkin rajumpaan suuntaan. Ei BDSM-leikeissä ole mitään väärää, ja niin kauan kun seksissä ei vahingoiteta ketään (vastentahtoisesti), on ok tehdä makuuhuoneessaan mitä huvittaa. Suurempi huolenaihe sen sijaan on porno, johon tunnetusti voi jäädä koukkuun. Porno on toisaalta hyvä tapa tutkiskella omia mieltymyksiä sekä nauttia sellaisista fantasioista, joita ei halua toteuttaa käytännössä. Sen kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska helposti käy niin, että kiihottuminen alkaakin vaatia jatkuvasti rajumpaa materiaalia. Pornon ja varsinkin hardcore-pornon tarjoamat ärsykkeet ovat niin voimakkaita, että ne turruttavat, jolloin tavallinen seksi ei tunnukaan enää miltään. Jos perusmeininki on siis ennen maistunut mutta yhtäkkiä alkaa maistua puulta, on ehkä hyvä pistää porno hetkeksi tauolle. Luultavasti halut palaavat melko nopeasti, ja silloin voi palata takaisin tuttujen perusasioiden äärelle.
Omalla kohdallani kuitenkin tiedän, ettei kyse ole mistään riippuvuudesta, sillä tämä on ollut sisälläni aina. Olen fantasioinut näistä samoista jutuista jo pikkutyttönä. Siitä ei siis pääse mihinkään, että minulle ei tule tavallinen jyystö koskaan täysin riittämään. En kuitenkaan näe siinä ongelmaa, vaikka kyllähän se kumppaniehdokkaita karsii pois, kun en pysty ihan mihin tahansa tyytymään. Toisaalta olen yrittänyt opetella armollisuutta ja miettiä, etten voi jättää omaa kiihottumistani pelkästään toisen vastuulle. Tiedostan nimittäin senkin, että mieltymysteni mukainen seksi vaatii toimiakseen jonkin verran tutustumista ja luottamusta sekä ihan vaan harjoittelua. Voi siis mennä tovi, ennen kuin homma lähtee sujumaan sopivan liukkaasti.
Vaikka toiveissani onkin parisuhde, johon kuuluisi lähinnä toimivaa perusseksiä pienellä twistillä, haaveilen silti siitä, että pääsisin joskus oikein kokeneen domin alistettavaksi. Olisi mieletöntä luopua kontrollista täysin ja vaan jättäytyä toisen osaaviin käsiin. Sitä en valitettavasti voi kenen tahansa kanssa tehdä.
Aiheeseen liittyvää: Mitä tehdä seksileluille eron jälkeen? Seksitrauma