Nykyajan deittailukulttuuri on aivan vihoviimeistä paskaa. Koko touhu on ajautunut jotenkin niin kauas alkuperäisestä tarkoituksestaan, ettei tässä ole enää mitään järkeä. Tilanteen absurdiudesta kertonee hyvin se, että viimeisimmillä Tinder-treffeilläni kävin deittini kanssa pitkän keskustelun siitä, kuinka perseestä Tinder ja sen aiheuttamat lieveilmiöt ovat.
Tinder oli syntyessään loistava idea, ja tapasin sinkkuvuosieni alkuaikoina tosi paljon upeita miehiä sen kautta. Silloin vuonna 2014 meininki oli erilainen kuin nyt. Tuntui siltä, että ihmiset olivat aidompia, keskustelut syvempiä ja treffeistäkin jaksoi innostua. Silloin deittailussa pätivät vielä ne säännöt, jotka olivat olemassa ennen deittisovelluksia. Vuosien saatossa Tinderistä ja muista sovelluksista on tullut niin valtavirtaa, että niiden ympärille on kehittynyt oma kulttuuri. Eikä se ole mikään siisti alakulttuuri, vaan kyynisyyden ja pettymysten pelilauta. Ei Tinderissä ole enää kyse rakkauden etsimisestä, se on monelle pelkkää peliä; ja tositarkoituksellakin mukana olevat pelaavat samoilla säännöillä, tajusivat sitä tai eivät.
Tinder on raadollinen paikka, sillä siellä pelataan hyvin pitkälti ulkonäöllä – tai oikeastaan sillä, kuinka hyvältä näyttää kuvissa. Kaksiulotteinen kuva on kuitenkin vain yksi kulma ihmisestä, Tinder-profiili ei kerro koko totuutta, vaikka sinne laittaisi kuinka monipuolisen kuvavalikoiman itsestään. Ihmisen todellinen olemus voi olla ihan erilainen kuin se vaikutelma, mikä hänen kuvistaan välittyy. Huomasin tämän hiljattain, kun minun ja kavereideni seuraan lyöttäytyi viime viikonloppuna eräs mieskaksikko: hyviä tyyppejä molemmat, eivätkä hullumman näköisiäkään, mutta kumpaakaan olisin tuskin pyyhkäissyt Tinderissä oikealle. Olemus, ilmeet ja eleet ja kaikki sellainen vaikuttaa todella paljon. Sen takia niin moni kiinnostavan profiilin omaava ei olekaan tosielämässä ollenkaan omaan makuun, ja samaten moni tosielämässä ihana tyyppi on saattanut lentää roskakoriin epäedustavan Tinder-profiilin vuoksi.
Deittiprofiili on vain heijastus ihmisestä, joku juliste tai kulissi. Antti Holmakin totesi Auta Antti! -podcastissaan, ettei Tinderissä tai netissä muutenkaan voi tavata ketään, vaan ihmisiä voi tavata pelkästään tosielämässä. Toki voi jutella ja tutustua ja solmia läheisiäkin suhteita, mutta tavata netissä ei voi. Holman mielestä kaikkea Tinderissä tapahtuvaa ei siis kannata päästää ihon alle, sillä siellä operoivat keskenään profiilit, eivät todelliset ihmiset. Omaa itsetuntoa ei kannata perustaa Tinder-suosioon, sillä profiili kertoo ihmisestä lopulta lähinnä sen, kuinka hyvä Tinder-profiilin rakentaja on, eikä juuri muuta.
Välillä toivoisin silti, että muistaisimme paremmin ne profiilien takana olevat todelliset, herkät ja tuntevat ihmiset. Kohtelemme toisiamme usein pelkkinä profiileina, ykkösinä ja nollina netissä, ja käyttäydymme siksi toisiamme kohtaan kamalan selkärangattomasti. Toisten tunteita ei ajatella, tai sitten niistä ei vaan välitetä. Tästä johtuvat kaikki nämä ihmeelliset nykydeittailun ilmiöt, kuten ghostaaminen. Katoaminen ilman mitään selitystä on varsin epäkohteliasta, mutta meidän ei muka tarvitse välittää käytöstavoista, kun kyseessä on ”vaan joku random Tinder-tyyppi”. Kasuaali deittailu on jo niin kasuaalia, että treffien jälkeen voidaan vaan kadota jälkiä jättämättä, tai parhaassa tapauksessa jo ennen niitä. Kun ennen suhteen lopettaminen tekstiviestillä oli raukkamaista, nykyään saa olla tyytyväinen, jos saa edes sen.
Ihmisistä on tullut Tinderin myötä myös kertakäyttöisiä. Kun käy tarpeeksi monen eri ihmisen kanssa treffeillä, ne alkavat väkisinkin toistaa itseään, ja hommasta alkaa tulla rutiinia. Ei enää jakseta tutustua toiseen kunnolla. Yhteen tyytyminen on vaikeaa, kun on koko ajan tarjolla niin paljon muita vaihtoehtoja. Seuraavalla pyyhkäisyllä voi aina löytyä joku parempi. Helposti käy niin, että potentiaalinen deitti hylätään jonkun asian X takia, ja aletaan tapailla uutta, jossa tämä asia X on paremmin. Tässä on kuitenkin vikana asia Y, ja otetaan taas seuraava, jossa Y toimii, mutta Z ei. Sitten löytyy joku, jossa Z on kunnossa, mutta vikana on X, Y, Å, Ä ja Ö. Tässä vaiheessa aletaan katua päätöstä hylätä se ensimmäinen deitti, joka todennäköisesti on tämän sekoilun aikana päätynyt onnelliseen parisuhteeseen jonkun muun kanssa.
Tinder tuntuu vieneen myös ihmisten keskustelutaidot. Sanotaan moi, ja sen jälkeen oletetaan toisen ottavan täyden vastuun keskustelun etenemisestä, tai sitten keskustelu on kolmannesta viestistä eteenpäin pelkkää seksivihjailua. Keskustelunaloituksia tulee nykyään vähemmän, ja omiin aloituksiin ei saa vastauksia. Kun tähän lisätään vielä se, että sovellus on täynnä kaiken maailman vatsalihasten tai kullien esittelijöitä, tuntuu vaikealta löytää ketään, kenen kanssa voisi edes kuvitella minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta. Kyllä, olen nähnyt useamman profiilin, jossa on ollut kuvana pelkkä dickpic.
Moni tuntuu olevan kanssani samoilla linjoilla, sillä yhä useammassa Tinder-profiilissa sanotaan suoraan, että tutustuu mieluummin tosielämässä kuin Tinderin chatissa. Itse tykkään kuitenkin tehdä jonkinlaista esikarsintaa ennen treffien sopimista, jotta tietää vähän, millaista tyyppiä on lähdössä tapaamaan. Sekin siis vähän latistaa fiilistä, jos joku aloittaa keskustelun ehdottamalla saman tien tapaamista – varsinkin, kun sieltä harvemmin tulee mitään kahvittelukutsuja, vaan lähinnä jotain Netflix & chill -osastoa. Tinder on muuttanut meininkiä tässäkin asiassa: harva menisi kysymään kadulla keneltäkään, että lähdetkö mun luokse panemaan nyt, mutta Tinderissä niin on ihan ok tehdä.
Tästä kaikesta huolimatta Tinder-urani jatkuu, kun ihmisiin tutustuminen on ilman sitä vieläkin vaikeampaa. Ehkä jostain löytyy vielä sellainen helmi, joka ei ole täysin uponnut Tinder-aikakauden matrix-todellisuuteen eikä haluaisi pelata tätä omituista peliä, jossa kukaan ei voita.
Lue lisää:
Tinder tekee ihastumisesta vaikeaa
Sinkkuna nyt ja neljä vuotta sitten
Diagnoosi: deittailu-uupumus
Tinder on leimautunut julkisuudessa panokaverin hakukoneeksi ja maine alkaa toteuttaa itse itseään. Mutta jos oikeasti etsit kumppania niin onhan niitä paljon muitakin deittisovelluksia. Kyllähän niissäkin ulkonäkö vaikuttaa valintoihin mutta väitän että niissä homma ei ole niin lihatiski-meininkiä.Kokeile ja voit yllättyä positiivissti.
Ihan(a)Sika: Ei Tinderillä minusta ole sellaista mainetta, että sitä käytettäisiin vain seksin etsimiseen. En tiedä ketään joka ajattelisi näin. Ulkomailla ilmeisesti näin on, mutta Suomessa ei juurikaan. Siinä olet toki oikeassa, että muillekin sovelluksille voisi ehkä antaa mahdollisuuden!