Madonnat, huorat ja miehet, joita rakkaus estää nauttimasta seksistä

Naiset on kautta historian tavattu jakaa kahdenlaisiin rooleihin: on madonnat, siveät ja puhtaat ”hyvät” naiset, ja huorat, syntisen seksuaaliset ”huonot” naiset. Nykyajan vastine tälle kahtiajaolle on puhua ”vaimomateriaalista” ja sen vastakohtana ”pantavista” naisista, joita ei kelpuuteta kumppaniksi. Meillä on siis jostain syystä käsitys, jonka mukaan hyvän naisen ja luotettavan vaimon ominaisuuksiin ei kuulu seksuaalisuus. Tämä voi johtaa siihen, että jotkut heteromiehet kokevat vaikeuksia toteuttaa itseään seksuaalisesti puolisoidensa kanssa: heistä tuntuu pahalta ”liata ja häpäistä” rakastamaansa ja kunnioittamaansa ihmistä irstaalla seksillä.

Oman sukupolveni miehet ovat yleensä varsin herrasmiesmäisiä ja haluavat osoittaa kunnioituksensa naisia kohtaan myös sängyssä. Onkin tärkeää, että seksin osapuolet kunnioittavat toisiaan ja toistensa rajoja; niiden puitteissa voidaan kuitenkin tehdä mitä moninaisempia asioita. Toisin sanoen miten tahansa tuhma ja rietas seksi voi olla kunnioittavaa, jos osapuolet ovat siihen innokkaasti suostuneet. Kunnioittavasta seksistä tulee kuitenkin usein ylikohteliasta, varovaista ja jopa anteeksipyytelevää, ikään kuin mies pelkäisi tekevänsä naiselle jotain pahaa. Ei auta, vaikka nainen itse pyytäisi mieheltä mitä tuhmaa, koska ajatuskin kunnioitettavan kumppanin häpäisemisestä niin syntisillä teoilla tuntuu yksiselitteisesti väärältä.

Kuvailemani ilmiö ei ole omaa keksintöäni, vaan Sigmund Freudilla on aiheesta teoria, madonna–huora-kompleksi, joka on edelleen pätevä ja ajankohtainen. Sen mukaan joillain miehillä rakkaus ja kunnioitus naista kohtaan estävät heitä haluamasta kyseistä naista seksuaalisesti, ja vastaavasti he himoitsevat naisia, joita he halveksivat ja pitävät itseään alempiarvoisina. Lievempänä versiona tästä esiintyy yllä kuvailemaani käytöstä: oman kumppanin kanssa ei pystytä kunnolla toteuttamaan omaa seksuaalisuutta, vaan ne tuhmimmat rietastelut on helpompi toteuttaa sellaisen kumppanin kanssa, jota kohtaan ei koe mitään erityisiä tunteita tai joita jopa hieman halveksii.

Miksi ajattelemme, että seksi on likaista, eikä hyvä nainen ole avoimesti seksuaalinen?

Mitä se kertoo meistä, jos ajattelemme, että seksillä voi häpäistä ja liata jonkun? Taustalta on ehdottomasti pääteltävissä sitkeä uskomus, jonka mukaan seksi on jotain pahaa ja likaista. Tämän on meille opettanut kristinusko, jonka opit istuvat tiukasti kulttuurissamme kiinni maallistumisesta huolimatta. Olisi siis hyvä, jos vuonna 2020 pystyttäisiin jo perustamaan oma arvomaailma johonkin muuhun kuin tuhat vuotta vanhoihin väitteisiin, joiden yhtenä tarkoituksena on ollut erottautua pakanallisista uskonnoista. Suostumuksellisessa seksissä ei ole kerta kaikkiaan mitään pahaa, väärää tai likaista, eikä seksin harrastaminen saastuta tai häpäise ketään, oli se millaista tahansa.

Entä mitä kertoo se, että niin moni nainen tunnistaa yhä olemassa olevan kahtiajaon hyviin ja huonoihin, toisin sanoen ei-seksuaalisiin ja seksuaalisiin naisiin? Kysyin Instagram-seuraajiltani, mitä ominaisuuksia he liittävät käsitteeseen vaimomateriaali ja millainen on sen vastakohta. Vastauksissa toistui sama teema: vaimomateriaalia on nainen, joka on hillitty, kuuliainen ja kiltti kodinhengetär, joka ei tuo seksuaalisuuttaan esille. Vastakohtaiseksi tälle mieltyi nainen, joka on avoimen seksuaalinen ja rohkea, seksikkäästi pukeutuva ja itsenäinen, eikä yritä miellyttää miehiä. Ei tarvitse olla näkijä tai velho huomatakseen, että hyvän vaimon ominaisuuksiin ei tunnu kuuluvan seksuaalisuus tai ainakaan sen avoin ja julkinen ilmaiseminen.

Moni vastaajista kertoi hyvän vaimon piirteisiin kuuluvan myös ns. oletetun neitseellisyyden. Se tarkoittaa, että nainen käyttäytyy puhtoisen neitsyen tavoin kaikkialla muualla paitsi sen oman miehen kanssa sängyssä, jolloin hänestä kuoriutuu himokas seksipeto. Hänen täytyy siis ylläpitää kokemattoman neitsyen illuusiota, vaikka aikaisempia seksikumppaneita olisikin ollut, koska jotkut miehet tykkäävät ajatella ikään kuin omistavansa naisensa seksuaalisuuden. Tämän vuoksi julkinen seksistä puhuminen tai (liian) suuri aikaisempien kumppanien määrä on joillekin liikaa. Nämä miehet, joita on valitettavan paljon, arvottavat naiset heidän seksihistoriansa perusteella sellaisiin, joita voi kunnioittaa ja rakastaa, ja sellaisiin, joita voi käydä panemassa, mutta jotka eivät kunnioitusta ansaitse.

Madonna–huora-kompleksi parisuhteen seksintappajana

Perinteisesti kumppanin valinnassa on pidetty tärkeämpinä kriteereinä edellisissä kappaleissa mainittuja hyvän vaimon ominaisuuksia kuin avointa suhtautumista seksuaalisuuteen. Nykyään kuitenkin puhutaan paljon siitä, kuinka seksielämän vireydestä pitäisi pitää pitkässä parisuhteessa huolta, ja pettäminen tuomitaan hyvin rankasti. Tilanne on ristiriitainen, kun on ensin oikein tarkoituksella valittu mahdollisimman pidättyväinen ja epäseksuaalinen kumppani, ja sen jälkeen pitäisi ylläpitää hyvää seksielämää. Niinpä ei ole erityisen yllättävää, että deittisovellukset ovat täynnä varattuja miehiä, jotka etsivät seikkailua ja seksiseuraa.

Toisaalta usein kuitenkin unohtuu, että vaikka nainen ei toisikaan seksuaalisuuttaan aktiivisesti esille, hänellä usein sellainen kuitenkin on: ja uskokaa tai älkää, parisuhde tai esimerkiksi äitiys ei maagisesti saa nauttimaan siitä alussa mainitsemastani kunnioittavasta (ja aivan perhanan tylsästä) seksistä. Moni nainen haluaa päinvastoin paljon riettaampia ja tuhmempia juttuja kuin miehensä, mutta joidenkin on tätä vaikeaa ymmärtää, koska se ei sovi hyvän vaimon ominaisuuksiin, puhumattakaan äideistä. Voi hyvin olla suhde, jossa mieltymykset osuvat hyvin yhteen, mutta madonna–huora-kompleksi ja rakkauden ja arvostuksen tunteet tulevat tielle. Tämä varmasti selittää muun muassa sitä, miksi miespuolisen seksityöntekijän naisasiakkaista suurin osa haluaa tulla piiskatuiksi.

Madonna–huora-kompleksin tunnistaminen itsessään on tärkeää, sillä jos yhtä ihmistä kohtaan voi tuntea vain joko halua tai rakkautta, voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää ja ylläpitää parisuhdetta. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, minkälaisia kriteerejä kumppanilleen asettaa: seksi kun ei tee kenestäkään toista huonompaa ihmistä, eikä runsaskaan seksin harrastaminen kerro mitään siitä, onko joku hyvä ja luotettava kumppani. On hyvä myös muistaa, että omat seksimieltymykset ovat normaaleja ja sallittuja, eikä niiden toteuttaminen suostumuksellisesti voi olla millään muotoa häpäisevää, epäkunnioittavaa tai väärin.

Aiheeseen liittyvää:

En ole ilmainen huora, vaikka bloggaankin seksistä

Millaista on huono seksi?

The Madonna-Whore-Complex (its more common than you think) – Bellesa

Seuraa blogiani myös Instagramissa ja Facebookissa.