Miehet ovat kummallisia

Meitä on täällä moneen junaan, ja pari niistä junista on sellaisia, joiden kyytiin en ehkä olisi halunnut mennä. Olen ollut sinkkuna aikuisiälläni yhteensä neljä vuotta, ja sille aikajanalle on mahtunut yksi jos toinenkin mies, joka on saanut kysymysmerkkejä sinkoilemaan päästäni. Näiden miesten kohdalla on todellakin tuntunut siltä, että tyypit ovat ajatuksenjuoksunsa perusteella kotoisin jostain hyvin kaukaiselta vieraalta planeetalta.

Otetaan hyppy viisi vuotta taaksepäin. Oli keväinen pilkun jälkeinen aamuyön hetki Helsingin keskustassa, ja minun ja ystävieni seuraan lyöttäytyi mies, joka etsi jatkoseuraa. Hetken mielijohteesta lähdin tyypin mukaan. Olisi ehkä pitänyt tajuta, ettei tällaisesta kohtaamisesta voi seurata mitään hyvää, mutta olin nuori ja seikkailunhaluinen ja mieleni teki munaa. Ja sitä toki sainkin.

Päästyämme tyypin asunnolle hän istutti minut sohvalle, tyrkkäsi käteeni lasin vettä, ja alkoi strippaamaan. Katsoin tyypin kiemurtelua ja ajattelin että jaa, näinkö tämä homma näissä yhden illan jutuissa hoidetaan. Kun vesi oli juotu ja vaatteet riisuttu, ryhdyimme panemaan. Toimituksen ajan mies jutteli kuin Runeberg: oli ihanaa pillua, persettä ja tissiä niin ylenpalttisesti, etten oikein tiennyt, miten päin olisin ylistetyn mutta kiusaantuneesti kiemurtelevan vartaloni kanssa ollut. Paras vaihtoehto oli lopulta nelinkontin, sillä siinä pystyin hautaamaan kasvoni tyynyyn ja tukahduttamaan sillä tahattomat naurunpyrskähdykset, kun mies rynkytti minua takaapäin huutaen samalla, että nyt saat kuule isoa ja paksua munaa. Alkoholilla oli osuutta asiaan, joten en kunnolla muista, oliko se muna edes iso ja paksu. Tämä kommentti on sen sijaan painunut muistiini ikuisiksi ajoiksi. Se tuskin unohtuu vielä silloinkaan, kun olen harmaantunut muistisairas mummo, joka ei muista omaa nimeään.

Outoudet eivät päättyneet siihen, vaan seuraavaksi mies alkoi ruinata lupaa laueta sisääni. Alkoholin turruttamat aistini olivat onneksi sen verran hereillä, että tajusin kieltäytyä. Olin sentään vasta eronnut, enkä ihan heti halunnut sitoutua elämään lapsen tai seksitaudin kanssa. Miehellä oli kuitenkin suunnitelma B, toisin sanoen B-rapun sisäänkäynti, jota hän ryhtyi voitelemaan kuvottavalla kookoksenhajuisella liukuvoiteella. Siihen minulla ei sitten ollutkaan enää muuta sanottavaa kuin:

via GIPHY

Mies kävi vielä suihkussa ja tuli sen jälkeen viereeni makaamaan, otti lusikkaan, ja kysyi, ovuloinko juuri nyt. Olin vaan, että anteeksi mitä? Mies sanoi että niin, kun et halunnut että laukean sisään. Niin onko sulla nyt ovulaatio? Miltä se tuntuu? Oon aina halunnut tietää. Ynähdin vastaukseksi jotain epämääräistä. Mies nukahti, ja hiippailin pois asunnosta kookokselta lemuten. Ja niin päättyi ensimmäinen yhden illan juttuni.

Haluaisin aina uskoa ihmisistä hyvää, ja antaa mahdollisuuksia niillekin, jotka vaikuttavat aluksi vähän omituisilta. Toisin sanoen en usko, vaikka hälytyskellot alkaisivat soida. Ehkä pitäisi. Olin kerran treffeillä erään miehen kanssa. Se oli jo itsessään ihme, sillä hän oli maailmankaikkeuden surkein viestittelijä. Ei sellainen, jolla kestää pari tuntia vastata viesteihin, joka sekin on joskus ärsyttävää. Hän lähti viikoksi Keski-Suomeen ja katsoi puhelintaan sinä aikana kerran. KERRAN. No, päätin antaa mahdollisuuden, vaikka tyyppi vaikuttikin hieman kummalliselta. Ja treffeillämme totesinkin, että olin arvioinut miehen väärin. Hän oli todellisuudessa aivan todella kummallinen. Joka kerta, kun hän avasi suunsa, sieltä tuli ulos jotain, joka kuului ihan eri todellisuuden kuin missä itse elin. Hänen kanssaan oli erittäin hämmentävää keskustella.

Minulla oli kesäloma ja olin sen aikana ehtinyt tylsistyä kuoliaaksi, joten päätin ignoorata kaikki varoitusmerkit ja lähteä vielä miehen luokse teelle. Istuimme sohvan eri päissä, ja tyyppi jutteli minulle asiallisesti. Tuntui, kuin olisin keskustellut jonkun sukulaismiehen kanssa. Tilanteessa ei ollut piirun vertaa flirttiä. Ja sitten mies aivan yhtäkkiä sanoi näin: ”Mä tässä mietin, että haluaisin ehkä suudella sua. Mutta mä en oo ihan varma vielä. Kiinnostais tietää mitä tapahtuu, mut mietin, ollaanko me liian väsyneitä.” Ja minä olin vaan että öö, jahas? Kerro kun olet päättänyt? Pitkällisen pohdinnan jälkeen mies totesi, että juu, nyt suudellaan. Ja sitten kohta jo olinkin selälläni hänen askeettisessa sängyssään, jossa oli värjäämättömät puuvillaiset lakanat, ja jonka vieressä oli suitsukkeilla ja Buddha-patsaalla varustettu alttari. Että juu. Seksi oli kuitenkin yllättävän hyvää siihen nähden miten se alkoi. Toimituksen jälkeen tapahtui kuitenkin se viimeinen pisara, jonka jälkeen aloin tosissani kyseenalaistaa harkintakykyäni. Mies nimittäin puki päälleen värikkäät haaremihousut, joissa oli haaroissa reikä: eikä se ollut siinä vahingossa, vaan aivan tarkoituksella. Kun hän sitten istui risti-istunnassa sukukalleudet reiästä kurkistellen, totesin vaan, että joitakin outouksia voin yrittää ymmärtää, mutta tässä menee kyllä raja.

Ihmisillä on mitä omituisimpia tapoja ilmaista tunteitaan. Passiivis-aggressiiviset ovat niitä pahimpia. Ensin hymyillään ja vakuutetaan että kaikki on hyvin, ja hetken päästä huomaat, että tyyppi on naarmuttanut autosi kyljet avaimilla pilalle. No ihan näin ei sentään käynyt, mutta eräs mies kyllä jätti jälkensä elämääni ja omistamaani tavaraan. Juttumme oli valitettavasti erinäisistä syistä päättynyt, mutta olin unohtanut hänen luokseen pyyhkeen, jonka halusin takaisin. Sovimme tapaamisen, jonne hän lupasi tuoda pyyhkeeni. Sitten tapaamista edeltävänä iltana sain viestin, jossa mies kertoi, että pyyhkeelle oli sattunut pikkuinen vahinko. Hän oli kuulemma ihan vahingossa runkatessaan lauennut sen päälle. Tämä tietysti herätti paljon kysymyksiä.

Mielestäni looginen ratkaisu tilanteeseen olisi ollut pyyhkeen heittäminen pesukoneeseen. Se ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, sillä pesutuvassa ei ollut vapaata. Ehdotin seuraavaksi käsinpesua. Sekään ei kuulemma millään sopinut. Sain seuraavana päivänä siis Alkon muovipussissa pyyhkeen, jossa oli entisen heilani mällit. En keksi tälle mitään muuta selitystä kuin sen, että tyypillä oli selkeästi jäänyt suhteestamme jotain hampaankoloon, ja pyyhkeeni häpäiseminen toi hänelle jonkinlaista tyydytystä. Tai no, varmaan useammankinlaista tyydytystä.

Pyyhe on edelleen olemassa. Käytän sitä nykyään suojana, kun värjään hiuksiani. Se oli mainio matkapyyhe, koska se mahtui pieneen tilaan, mutta ongelmia syntyi, kun ystäväni eivät tahtoneet sen roikkuvan samassa naulassa heidän pyyhkeidensä kanssa. Vaikka pyyhettä on toki pesty moneen kertaan, se oli episodin seurauksena ikuisesti niin kontaminoitunut, ettei sitä voinut päästää kosketuksiin puhtaiden ja turmeltumattomien pyyhkeiden kanssa.