Kohtaan työssäni paljon pienten lasten äitejä, joille seksi ja seksuaalisuus aiheuttavat haasteita. Yleensä ongelma on halujen eriparisuus: kumppani haluaisi seksiä, mutta äitejä itseään se kiinnostaa varsin vähän, jos ollenkaan. Monet kertovat olevansa iltaisin niin väsyneitä, etteivät yksinkertaisesti jaksa ajatellakaan seksiä enää silloin, kun sille olisi mahdollisuus lasten mentyä nukkumaan. Seksi tuntuu yhdeltä asialta lisää loputtomaan listaan vaatimuksia, joita perheenjäsenet äidille esittävät, eikä kokoaikaisen saatavilla olemisen ja lasten tarpeisiin vastaamisen jälkeen jää voimavaroja huolehtia enää kumppanin tarpeista. Haasteita aiheuttavat myös käytännön asiat, kuten samassa huoneessa nukkuvat lapset.
Kiinnostavinta tässä minusta on, että vaikka perheessä olisi kaksi vanhempaa, toiselta (äidiltä) perhearki syö halut lähes kokonaan ja toiseen (isään) se ei tunnu juuri vaikuttavan. Joku voisi tietty kuitata koko jutun vaan klassisella ”naiset nyt vaan ovat vähemmän seksuaalisia” -argumentilla, mutta minusta se on laiska selitys. MIKSI on niin, että perhe-elämä vaikuttaa naisten haluihin enemmän kuin miesten? Äkkiseltään mieleen tulee ainakin kolme syytä:
- Lapsen saaminen on sekä keholle että mielelle iso muutos, joka voi muuttaa seksuaalisuutta.
- Perhearki on kuormittavampaa äideille, joille kasaantuu usein enemmän vastuuta lastenhoidosta ja arjen pyörittämisestä.
- Seksi ei rentouta tai tuota nautintoa vaan päinvastoin stressaa ja vaatii voimavaroja, jolloin siihen ei huvita käyttää vähäistä vapaa-aikaa.
Lapsen saaminen voi jättää pysyvät jäljet myös seksuaalisuuteen
Ihmiselle, joka on raskaana, synnyttää ja mahdollisesti imettää, lapsen saaminen on todella massiivinen kehollinen mullistus. Ulkopuolisena voi ehkä tajuta näkyvät kehon muutokset mutta ei sitä, miltä tuntuu, kun keho muuttuu lyhyessä ajassa nopeasti eikä mieli pysy perässä. Jotkut muutokset voivat myös vaikuttaa ulkopuolisesta aika mitättömiltä – mitä sitten, jos jalankoko kasvaa, rintojen koko muuttuu, limakalvot kuivuvat, ihoon tulee näppylöitä tai hiuksia lähtee – mutta ei niiden kokeminen varsinaisesti lisää hyvää fiilistä itsestä. Toimittaja, kirjailija & vaikuttaja Irene Naakka puhuu näistä muutoksista ja ulkopuolisen kyvyttömyydestä ymmärtää niitä uuden Ärhäkkä kuin äidiksi tullut – podcastinsa ensimmäisessä jaksossa. (Podcast löytyy maksullisesta Podimo palvelusta, mutta jos et ole vielä Podimon tilaaja, saat tästä linkistä kolme kuukautta ilmaista kuunteluaikaa! Eikä ole maksettu mainos, vaan kuka tahansa Podimon tilaaja saa itselleen ilmaista kuunteluaikaa, kun kutsuu muita mukaan palvelun käyttäjiksi.)
Jotkut muutokset ovat väliaikaisia, mutta toiset ovat pysyviä. Keho ja mieli eivät koskaan ole täysin samat kuin ennen lapsen saamista ja näin ollen on selvää, ettei seksuaalisuuskaan välttämättä ole. On helppo tajuta, että esimerkiksi alapään alueen repeytymät, episiotomia (= välilihan leikkaus) tai kohdun laskeuma vaikuttavat seksuaalisuuteen ja siihen, mikä tuntuu hyvältä, mutta muutoksia voi tulla, vaikka fyysisesti olisikin ns. ennallaan. Yhtäkkiä voi vaan huomata, että jokin, mikä ennen kiihotti ja tuotti nautintoa, ei enää toimikaan, tai asiat, jotka ennen saivat halun syttymään, eivät väräytä viisaria mihinkään suuntaan. Tällaiset tilanteet herättävät usein hämmennystä, koska ei tiedetä, minne halu ja nautinto katosivat ja miten ne saadaan takaisin.
Ongelman ydin on siis ehkä siinä, ettei muutoksen massiivisuutta ymmärretä täysin. Ajatellaan, että jos strategiset paikat ovat kunnossa, seksiä voi ryhtyä harrastamaan vaikka heti synnytyksen jälkeen ja jos se ei sitten sujukaan kuin ennen, se laitetaan hormonien piikkiin. Nekin toki vaikuttavat, mutta eivät selitä kaikkea: moni äiti, jonka kanssa olen tästä aiheesta jutellut, on ensin syyttänyt hormoneja ja sitten ihmetellyt, kun esimerkiksi kuukautisten alkaminen uudestaan tai imetyksen lopettaminen ei olekaan palauttanut seksuaalisuutta ennalleen. Olisi siis keskeistä, että sekä raskauden ja synnytyksen läpikäynyt että hänen kumppaninsa ymmärtäisivät muutoksen kokonaisvaltaisuuden ja muuttunutta seksuaalisuutta olisi tilaa pohtia ilman paineita.
Kukaan ei kiihotu arjen vapaamatkustajasta
Irene Naakka puhuu podcastissaan ja samannimisessä, juuri julkaistussa kirjassaan paljon vanhemmuuden tasa-arvosta ja toteaa, ettei ilman sitä ole mitään muutakaan tasa-arvoa. Yhä edelleen on usein niin, että vastuu kodista ja lapsista vaan jotenkin kasaantuu enemmän äidin harteille, vaikka kumpikin vanhempi kävisi töissä. Ja vaikka vanhemmuus ja kotityöt jakaantuisivatkin periaatteessa tasan, äidit tekevät usein enemmän näkymätöntä metatyötä: muistavat neuvola-ajat ja kaverisynttärit, hankkivat lapsille sopivan kokoiset vaatteet, suunnittelevat kauppalistat ja ruokalistat ja selvittävät ratkaisut perhe-elämän haasteisiin. Naakka esittelee kirjassaan käsitteen äititieto, jolla hän tarkoittaa kaikkea naissukupolvelta toiselle kertyvää lasten- ja kodinhoitoon liittyvää tietoa. Tätä tietoa jaetaan muun muassa Facebookin vauvaryhmissä, joissa miehet loistavat poissaolollaan (eikä heitä sinne välttämättä edes huolita). Naakka esittää, että jotta vanhemmuuden tasa-arvo voisi toteutua, isien olisi osallistuttava tekemisen sijaan myös tietämiseen.
Helsingin Sanomissa taas julkaistiin 22.3.2023 juttu otsikolla Arjen vapaamatkustaja, joka esittelee juurikin parisuhteen sisäiseen työnjakoon liittyvää epätasa-arvoa: naiset ovat kodin projektipäälliköitä ja miehet pikku apulaisia, jotka tekevät kotitöitä lähinnä silloin kun nainen pyytää ja odottavat siitä erityistä kiitosta. Jutussa naiset kertovat, kuinka arki vapaamatkustajan kanssa turhauttaa ja ero tuntuu varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Tämän kaiken lisäksi myös vastuu parisuhteen hyvinvoinnista ja tunnetyöstä kasaantuu heterosuhteissa usein naisten harteille. Tähän sisältyvät myös yhteiseen seksiin liittyvät haasteet ja onkin tavallista, että haluttomuutta kokevien naisten kumppanit odottavat heidän ratkovan haasteet yksin ja lähinnä istuvat ja odottavat, että nainen ”korjaantuisi” ja alkaisi taas haluta.
En suoraan sanottuna ihmettele yhtään, ettei seksi jaksa kiinnostaa, jos koko päivän on läsnä lapsille, ruokkii ja pukee ja pesee ja lohduttaa ja viihdyttää ja säätelee tunteita, ja tämän päälle siivoaa, pyykkää ja laittaa ruokaa sekä säätää aikatauluja ja juoksevia asioita. Enkä ihmettele sitäkään, ettei sellainen kumppani, joka ei osallistu arjen pyöritykseen tasavertaisesti, kiinnosta seksuaalisesti. Joskus näkee uutisotsikoita, jotka kehottavat heteromiehiä osallistumaan kotitöihin saadakseen enemmän seksiä ja nämä antavat kuvan, että naisille seksi olisi vaihtokauppaa kotitöistä tai että kiihottuisimme siivoavista miehistä, mutta ehkäpä niissä yritetäänkin sanoa, ettei arjen vapaamatkustaja ole kiinnostava seksikumppani. Pikemmin sellainen ihminen tuntuu yhdeltä lapselta lisää ja aina välillä kuuleekin naisten puhuvan kumppaneistaan näin.
Suurin osa ihmisistä toimii niin, että stressi ja kuormitus vaikuttavat seksuaaliseen haluun negatiivisesti. On myös otettava huomioon, että epätasainen vastuunjako voi ymmärrettävästi aiheuttaa kuormittuneemmassa katkeruutta helpommalla pääsevää kohtaan, joka tuskin lisää seksihaluja. Näistä ja monesta muusta hyvästä syystä perhearjen kuormituksen pitäisi siis jakautua tasapuolisesti kummankin vanhemman kesken ja siihen kannattaa todella kiinnittää huomiota.
Kuka tuhlaisi aikaansa seksiin, joka ei tuota nautintoa?
Lapsiperhearjessa vanhempien oma aika ja yhteinen parisuhdeaika on usein aika vähäistä. Niinpä kallisarvoinen vapaa-aika tahdotaan käyttää hyvin ja usein priorisoidaan asioita, jotka rentouttavat ja palauttavat. Seksi voi parhaimmillaan olla sellainen asia, mutta monille se pikemminkin aiheuttaa lisästressiä ja vie voimavaroja. On ilmiselvää, ettei kukaan halua sellaista seksiä, joka ei tuota nautintoa.
Tämä ei ole pelkästään perheellisten vaan myös muiden heteroparien ongelma. Eikä selitystä ole vaikeaa löytää: heteroseksin peruskaava, jossa seksi alkaa spontaanisti, kiihottuminen tapahtuu nopeasti ja kaiken keskiössä on penis–vagina -penetraatio, on useille naisille (ja muillekin vulvallisille) toimimaton. Tämä kaava on kuitenkin iskostettu meihin niin syvälle, että sitä voi olla vaikeaa rikkoa ja kyseenalaistaa. Sitä hankaloittaa myös puutteellinen ymmärrys seksuaalisuuden moninaisuudesta: ihmiset kiihottuvat ja nauttivat hyvin erilaisista asioista eikä kyse ole läheskään aina siitä, mitä laitetaan mihinkin reikään tai mistä nuolaistaan, vaan kosketuksen tavoista, ympäristöstä, eri aistien stimulaatiosta, osapuolten välisestä dynamiikasta ja ylipäätään kontekstista.
Kysymys kuuluukin: minkä pitäisi muuttua, jotta seksi olisi rentouttavaa ja palauttavaa ja siihen tekisi mieli ryhtyä useammin? Tähän on mahdotonta vastata mitään yleistä, sillä vastaus on jokaiselle erilainen. Liikkeelle voi kuitenkin lähteä siitä, että tekee itselleen selväksi, mitä haluaa ja mistä nauttii, etenkin jos lapsen saaminen on muuttanut seksuaalisuutta eivätkä vanhat konstit enää toimi. Kukaan tuskin myöskään kokee rentouttavaksi seksiä, johon sisältyy paine esimerkiksi kiihottua tai saada orgasmi jossain tietyssä ajassa.
Eli summa summarum – perhearkeen hävinneet seksihalut löytyvät todennäköisimmin, kun äiti saa riittävästi näitä kolmea asiaa:
- Aikaa toipua raskaudesta ja synnytyksestä, mahdollisuuden lepoon ja rentoutumiseen sekä mahdollisesti muuttuneen seksuaalisuuden tutkiskelemiseen.
- Muita ihmisiä jakamaan arjen kuormituksen – kahden vanhemman perheissä vastuiden on jakauduttava tasan.
- Tietoa ja ymmärrystä, joka auttaa löytämään oman nautinnon ytimen sekä turvallisen ympäristön, jossa seksiin ei liity paineita.
Haloo, kuuleeko halu? -valmennuksessani oli alkuvuodesta mukana useita pienten lasten äitejä. Heistä moni koki saavansa valmennuksesta paljon apua tilanteeseensa, ja vaikka joitain arjen realiteetteja (kuten lasten yöheräilyt) ei voikaan muuttaa, valmennus loi uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että pian koittaa parempi aika myös seksin suhteen. Jotkut innostuivat seksistä aivan uudella tavalla ja kosketus- ja keskusteluharjoitukset opettivat kumppanista uusia asioita ja lujittivat suhdetta. Olen myös itse taaperon äitinä hyötynyt monista asioista, joita opin valmennusta tehdessäni. Suosittelen siis valmennustani, joka käynnistyy uudelleen huhtikuussa, aivan erityisen lämpimästi pienten lasten äideille!
Mikäli postaus resonoi ja haluaisit jutella aiheesta lisää, varaa aika maksuttomaan tutustumispuheluun ajanvarauskalenteristani. Puhelussa käymme läpi tilanteesi, toiveesi ja tavoitteesi, kerron tarkemmin valmennuksesta ja teen tarjouksen, jos vaikuttaa siltä, että siitä olisi tilanteessasi hyötyä. Voit lukea valmennuksesta lisää täältä.