Naisten ja muiden pimpillisten ja kohdullisten olentojen elämä on aika-ajoin aikamoista kärsimystä. Meillä on yhteiskunnassa myös vähän sellainen mentaliteetti, että kivut ja vaivat ovat normaaleja naiseuteen kuuluvia asioita, jotka on vaan urheasti kärsittävä. Ikävintä on, että myös terveydenhuollossa saa toisinaan todella taistella, jotta saa kunnollista hoitoa ja tulee otetuksi vakavasti vaivojensa kanssa.
Viime viikolla vietettiin endometrioosiviikkoa. Endometrioosi eli kohdun limakalvon sirottumatauti on todella yleinen: on arvioitu, että siitä kärsii jopa noin 10-15 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista suomalaisista naisista. Sairaus kuitenkin diagnosoidaan usein aluksi väärin ja valitettavasti toisinaan myös sivuutetaan kokonaan ”normaaleina” kuukautiskipuina. Diagnoosiviive on keskimäärin 6-9 vuotta, joka johtuu osittain siitä, että sairautta ei aina havaita esimerkiksi gynekologisessa sisätutkimuksessa tai ultraäänitutkimuksessa, mutta jokseenkin myös yleisestä ”naisten vaivoja” vähättelevästä asenteesta.
Lamauttavaakin kipua pidetään normaalina
Endometrioosissa kohdun limakalvon tapaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle esimerkiksi munasarjoihin tai kohdun, suolen tai virtsarakon pinnoille; kuulemani mukaan endometrioosikudosta voi kasvaa jopa keuhkoihin. Vääriin paikkoihin kasvanut kudos aiheuttaa kipua ja tulehduksia. Kivut voivat olla toimintakyvyn lamauttavia ja viedä jopa sairaalakuntoon, ja niitä voi esiintyä niin kuukautisten aikaan tai ennen niitä tai kroonisesti koko ajan. Endometrioosi voi aiheuttaa myös muun muassa yhdyntäkipuja, pahoinvointia, rajua vatsan turvotusta sekä hedelmällisyyden alentumista ja lapsettomuutta. On siis selvää, että kyseessä on sairaus, johon kuuluu saada hoitoa, ei mikään naiseuteen kuuluva normaali asia.
Endometrioosia voi hyvin sairastaa tietämättään: koska kuukautiskivut on normalisoitu, ihmiset elävät vuosikausia hirveiden kipujen kanssa kyseenalaistamatta tilannetta ollenkaan, eivätkä hae hoitoa. Tiedän ihmisiä, jotka kuukausittain makaavat vessan lattialla kivusta itkien ja oksentaen ja silti ajattelevat kaiken olevan ihan normaalia. Eikä sekään toisaalta auta, vaikka itse kokisikin kivut sietämättömiksi ja hakisi niihin apua lääkäristä, koska sieltäkään ei välttämättä irtoa muuta kuin buranaresepti, vaikka saman tasoiset kivut mistä tahansa muusta syystä herättäisivät varmasti paljon suurempaa huolta. Myös työpaikoilla suhtaudutaan kuukautiskipuihin ja niistä johtuviin poissaoloihin usein varsin nuivasti. Ihmisiltä puuttuu ymmärrys siitä, että vaikka kuukautiset eivät itsessään ole sairaus, kovien kipujen taustalla sellainen usein on.
Suhtaudumme usein samalla tavalla vähätellen myös ehkäisyn aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Sain itse 17-vuotiaana e-pillereistä migreenin eikä asiaa koskaan noteerattu mitenkään, vaikka kerroin siitä useammalle lääkärille. Yksikin lääkäri totesi vaan, että ”jep, kuulostaa migreeniltä”, ja asia oli loppuun käsitelty. Usein myös esimerkiksi mielialanvaihteluita ja muita psyykkisiä sivuvaikutuksia pidetään ihan päästä keksittyinä. Kaikki kytkeytyy ajattelutapaan, jossa naistyypillisiin elimiin liittyviä vaivoja pidetään naiseuteen kuuluvana normaalitilana, eli että se kipu nyt vaan on kehon normaali tapa toimia. Näin ollen hyvä nainen kärsii kohtalonsa mukisematta ja ylevöittää sielunsa kärsimyksen kautta, kun taas heikot menevät lääkäriin valittamaan ja liioittelemaan keksittyjä oireitaan.
”Ai et ole raskaana? Sitten se on suolisto”
Endometrioosia ei välttämättä tunnisteta perusterveydenhuollossa tai gynekologillakaan, ja sama tuntuu koskevan kaikkia muitakin lantion alueen vaivoja. Syyksi kipuihin ja muihin tuntemuksiin tarjotaan usein raskautta: tällaisen kokemuksen saivat ainakin kaksi ystävääni, jotka hakeutuivat lääkäriin kovien ja omituisten kipujen takia. Toinen ystäväni joutui selittämään useampaan kertaan, ettei ole harrastanut seksiä eikä siis voi mitenkään olla raskaana, ennen kuin häntä hoitava taho viimein vakuuttui. Toiselle lääkäri taas totesi, että jos kyse ei ole raskaudesta, on ainoa mahdollisuus jokin suolistovaiva – siitä huolimatta, että ystävälläni oli muutamaa kuukautta aikaisemmin diagnosoitu munasarjan tulehdus, ja oireet olivat täsmälleen samat.
Onneksi on olemassa myös sellaisia lääkäreitä ja hoitajia, joilla on oikeaa tietoa näistä sairauksista. On vaan ikävää, että saadakseen hoitoa on usein pakollista kääntyä yksityisten lääkäriasemien puoleen, koska julkisella puolella gynekologiset tarkastukset hoitaa yleislääkäri, joiden tietämyksestä tämän alueen sairauksien suhteen en ole kovin vakuuttunut. WHO on tosin jokin aika sitten päivittänyt endometrioosin tautiluokitusta ja tehnyt uusia luokituksia lantion alueen kroonisille kipusairauksille, ja nämä päivitykset sisältävä tautiluokitus on ilmeisesti tulossa Suomessa käyttöön sote-uudistuksen yhteydessä. Onpa jokin syy odottaa senkin uudistuksen valmistumista!
Lamauttava ja toimintakyvyn vievä kipu ei ole missään olosuhteissa normaalia terveen kehon toimintaa. Vääristynyt ajattelumme kuukautiskivuista ja muista saman alueen vaivoista liittynee Raamatun luomiskertomukseen, jossa Eeva syö omenan ja saa siitä Jumalalta rangaistukseksi synnytyskivut. Lääketiede ei voi enää vuonna 2020 perustua satuihin ja hölynpölyyn, vaan pitäisi olla selvää, että kipuun ja sairauksiin kuuluu saada hoitoa sukupuolesta ja kivun lähteestä riippumatta. Jokaisen kohdullisen pitäisi myös tietää, että kipujen kanssa ei tarvitse kärvistellä yksin, ne eivät ole mikään ansaittu rangaistus kohdullisuudesta eikä avun hakeminen ole osoitus heikkoudesta. On siis erittäin tärkeää, että on olemassa endometrioosiviikon kaltaisia tempauksia, joilla lisätään niin lääketieteen ja hoitoalan ammattilaisten kuin kohdullisten itsensä tietoisuutta.
Olen samaa joskus pohtinut, tosin miehenä ymmärrykseni on rajallista. Kun katson historiaa niin sama kaava toistuu ja oma hypoteesini tälle on se, että tämä naisten kokemusten vähättely saattaa olla historiallisen ajan reliikki ajasta jolloin naisen kebosta ei tiedetty juuri mitään eikä sitä haluttukkaan ymmärtää.
Vasta viimevuosia seuraillessa terveyttä on tullut sellainen kuva, että nyt pikkuhiljaa aletaan myös kiinnittämään naisten terveyteen enemmän huomiota ja yhä useampi lääkäri alkaa myös kuuntelemaan aidosti ja ymmärtää, että on todellinen asia kyseessä. Hyvä niin, se on oikea suunta.