Minulla on paljon sinkkukavereita, jotka ovat minua muutaman vuoden nuorempia. Yksi on vastikään uskaltautunut Tinderiin, ja on hauskaa myötäelää hänen alkuinnostustaan, joka itselläni on haihtunut jo aikoja sitten. Nämä kaverini muistuttavat minua itsestäni heidän ikäisenään, kun aloittelin sinkkuelämääni ja yritin rämpiä eteenpäin tässä loputtomassa suossa, jota deittailuksikin kutsutaan. Toisaalta pystyn edelleen samastumaan kaikkeen, mistä he puhuvat. Sinkkutaivalta on itselläni takana kohta yhteensä neljä vuotta: mikä on muuttunut siinä ajassa, vai onko mikään? Otetaan pieni aikamatka taaksepäin vuoteen 2015, kun olin 23-vuotias ja perustin tämän blogin.
Sinkkuelämä
23-vuotiaana:
Vuonna 2015 elin sinkkuelämää parhaimmillaan. Miehistä ei ollut pulaa, vaikka silloin välillä siltä tuntuikin, sillä olin tosi huono olemaan yksin. Koko ajan piti olla jotain meneillään. Päädyinkin tuona vuonna tapailemaan mitä erikoislaatuisimpia tyyppejä. Kohtasin muun muassa miehen, jolla paljastui olevan varsin epäilyttävä tausta ja kytköksiä erittäin hämäräperäisiin ideologisiin yhteisöihin. Tapailin jonkin aikaa myös miestä, joka paljasti minulle kuukauden deittailun jälkeen valehdelleensa ikänsä kolme vuotta alakanttiin: ja kyllä, suhde jatkui tämän paljastuksen jälkeenkin. Kun se lopulta päättyi, hän palautti minulle hänen luokseen unohtuneen pyyhkeeni, jonka päälle hän oli edellisiltana runkannut. Eli taso oli tuona vuonna huipussaan.
26-vuotiaana:
Edelleenkin kaipaan sutinaa ja säpinää, mutta en enää kaipaa miestä vierelleni yhtä paljon kuin ennen. Viimeisen vuoden aikana olen viihtynyt yksin jopa niin hyvin, että olen toisinaan huolestunut itsestäni. Olen kokenut deittailun lähinnä uuvuttavana, eikä sinänsä ihme: onhan minulla tässä samaan aikaan hoidettavana yliopisto-opinnot, työ, blogi ja muu sosiaalinen elämä. En jaksa enää tuhlata aikaani miehiin, joiden kanssa en näe yhteistä tulevaisuutta paria viikkoa pidemmälle. Ja onneksi tuuriakin on ollut matkassa, sillä en ole sen koommin tavannut ketään tuota pyyherunkkaria erikoisempaa tyyppiä.
Seksi
23-vuotiaana:
23- vuotiaana olin kiimainen kuin pieni pupu, ja seksiä tuli kyllä harrastettua. Koska käsipuolessani roikkui jatkuvasti joku mies, oli seksiä luonnollisesti tarjolla usein. Pisin tauko seksistä taisi olla viitisen viikkoa. Muistan, että kävin silloin katsomassa Fifty Shades of Greyn ensimmäisen osan leffateatterissa, ja niissä kiimoissa seksikohtaukset kolahtivat ja kovaa. Leffaseuraksi lähtenyt kaveripoikani kysyi jossain vaiheessa leffaa, että onko kaikki hyvin, kun niin kovasti kiemurtelen penkissäni. Tuon vuoden syntymäpäiviltäni on myös olemassa video, joka on yksi niistä harvoista asioista, joita häpeän menneisyydessäni. Videolla selitän ylpeänä, kuinka olen onnistunut yli kaksinkertaistamaan seksikumppaneideni määrän vuodessa. Silloin se tuntui vielä jollain lailla tärkeältä ja kehumisen arvoiselta asialta.
26-vuotiaana:
Nykyään ei tulisi mieleenkään lähteä keulimaan seksikumppaneideni määrällä. Kyllähän niitä on lisää tullut aika reippaastikin tuon syntymäpäiväni jälkeen, joka on osaltaan varmasti vaikuttanut siihen, että arvostan nykyään huomattavasti enemmän laatua kuin määrää. Sain toki tuolloinkin varsin hyvää seksiä, mutta ei mikään tuon ajan kokemuksistani vedä vertoja sille, mitä minulla oli entisen poikaystäväni kanssa. Sen vuoksi olen nykyään todella paljon vaativampi seksin suhteen, ja ehkä sen vuoksi olen harrastanut sitä vähemmän. Viiden viikon tauko ei nykyään tuntuisi missään, ja vaikka mieleni tekisikin seksiä, sitä halua ei tyydyttäisi mikään random räpellys. Olen myös hyväksynyt sen, etten oikein saa seksistä mitään irti, ellen koe jonkinlaisia tunteita kumppaniani kohtaan. Nuorempana oli liian kiire kasvattaa sitä nimien määrää listassa, että olisin ehtinyt jäädä pohtimaan tällaisia pikkuasioita.
Tinder
23-vuotiaana:
Vuonna 2015 Tinder oli vielä aika uusi juttu, joka näkyi siinä, että kirjoitin siitä blogiin tosi paljon. Tinder kiinnosti minua ilmiönä, ja toki käytin sitä aktiivisesti itsekin. Keksin tuona vuonna myös käyttää Tinderiä blogimateriaalin hankinnassa, ja suoritin jos jonkinlaisia kyselytutkimuksia ja ihmiskokeita matchieni avulla. Kävin treffeillä paljon. Kivoimpien ja mieleenpainuvimpien ensitreffien palkinnon voitti ilta, jonka vietin erään matchini ja hänen kavereidensa kanssa Helsinginkadun approilla haalarit jalassa shotteja kumoten. En edelleenkään keksi tehokkaampaa jäänmurtajaa kuin kymmenen alkoholijuoman kittaaminen viidessä tunnissa.
26-vuotiaana:
Toinen kierrokseni Tinderissä ei ole juurikaan eronnut ensimmäisestä. Meininki on varsin samanlaista kuin ennenkin, mikään ei ole ratkaisevasti muuttunut: paitsi ehkä se, että saan entistä useammin keskustelunaloituksia, joissa pyydetään heti treffeille. Mikä juttu sekin on? Blogitekstejäkin aiheesta syntyy aina silloin tällöin, ja kyselytutkimuksiakin teen aina välillä. Kaksi kertaa olen myös saanut viestin, jossa on kysytty, olenko se bloggari, joka vuosia sitten kyseli jotain asiaa x blogia varten. Toista näistä jopa tapailin hetken, ja ensimmäiset treffimme sijoittuivat Limeksen approille. Konsepti toimi edelleen. Näin se menneisyys kietoutuu nykyaikaan.
Blogi
23-vuotiaana:
Perustin tämän blogin heinäkuussa 2015. Aloitin sen anonyymina, mutta aika pian aloin kirjoittaa omalla nimelläni, koska mitä enemmän tätä tein, sitä vähemmän näistä asioista nolotti puhua. Ensimmäisessä postauksessa tosin totesin, että mitään vibraattoriarvosteluja on turha odottaa, koska mitään varsinaista seksiblogia en aio kirjoittaa. Alkuaikojen postauksissa puhuin Tinderin lisäksi paljon muun muassa sinkkuelämästä ja minuun sinkkuna kohdistuvista odotuksista. Olin silloin jo innokas sinkkuuden puolestajapuhuja.
26-vuotiaana:
Alkuaikojen tekstit noudattelevat jopa yllättävän hyvin sitä linjaa, jolla ajatukseni nykyisinkin kulkevat. Tiesin jo silloin mistä puhuin, vaikka nyt olenkin ainakin inasen verran fiksumpi. Ainakin lauseiden pilkutus on nykyään hieman entistä paremmin hallussa: miten kukaan ei sanonut, että tekstini ovat kamalan vaikeaselkoisia, kun lauseista puuttuu niin hirveästi pilkkuja!
Ja mitä tulee niihin vibraattoriarvosteluihin ja seksiblogiksi identifioitumiseen, niin no… Miten meni niin kuin noin omasta mielestä 😀
Uskon, että nuoremmat sinkkuystäväni ovat monilta osin paljon itseäni fiksumpia ja selviävät mainiosti deittailuviidakossa. Jos jokin neuvo pitäisi antaa, sanoisin, että asioita on turhaa miettiä liikaa. Isoin muutos itsessäni neljän vuoden takaiseen minääni on se, että olen oppinut ottamaan lähes kaikessa rennommin. En enää juurikaan ylianalysoi, tulkitse tai tee johtopäätöksiä omien päätelmieni perusteella. En myöskään enää jaksa hävetä tai nolostella mitään, vaan olen tosi aidosti oma itseni kaikkien kanssa heti alkumetreiltä. En esitä mitään enkä piilottele tunteitani. Sitä en vielä 23-vuotiaana osannut tai uskaltanut tehdä.
Aiheeseen liittyvää: Kolme vuotta sinkkuna Mitä jokaisen pitäisi tehdä ennen kuin täyttää 25 10 asiaa, jotka haluaisin sanoa nuoremmalla itselleni