Haluaisitko haluta, mutta et tiedä miten?
Tällä kysymyksellä aloitin parin viikon takaisen Instagram-postaukseni haluttomuudesta ja halujen kohtaamattomuudesta parisuhteessa. Haluttomuus on erittäin yleistä: uusimman FINSEX-tutkimuksen mukaan haluttomuutta on kokenut naisista melko usein 42 % ja miehistä 15 % ja erittäin usein 22 % ja 3 %. Yleisyydestään huolimatta se tuntuu olevan vaikeasti ylitettävä haaste, koska ratkaisuvaihtoehtoja on tarjolla paljon, mutta mikään ei vaikuta erityisen toimivalta.
Sain postaukseni myötä runsaasti viestejä naisilta ja muilta vulvallisilta, joiden elämää haluttomuus jollain tavalla koskettaa. Tilanteet ovat erilaisia, mutta niissä on paljon yhdistäviä tekijöitä. Yhteistä viestien lähettäjille oli myös halu saada tilanteeseen muutos ja toiveissa siitä, mitä tuo muutos voisi olla, toistuivat monet samat asiat.
Motivaatiota on, mutta keinoja ei
Moni viestiä laittanut koki olevansa tilanteensa kanssa jumissa: halu haluta enemmän on voimakas, mutta ei tiedetä, mitä asialle voisi tehdä. Moni kertoi yrittäneensä pohtia asiaa itsekseen tai keskustelleensa kumppaninsa kanssa, mutta sekä pohdinnat että keskustelut ovat päätyneet kiertämään samaa kehää. Joskus enemmän haluavat kumppanit eivät myöskään osaa suhtautua toisen vähäisempään haluun kovin rakentavasti ja aihe voi olla vaikea myös haluttomalle itselleen, ja etenkin näissä tilanteissa moni koki vahvasti ajautuneensa umpikujaan.
Yksi toistuva elementti oli myös seksuaalisuuden hautautuminen isojen elämäntapahtumien ja -muutosten alle ja monet viestiä laittaneista toivoivat löytävänsä oman seksuaalisuutensa uudelleen esimerkiksi raskauden ja synnytyksen tai masennuksen tai uupumuksen jälkeen. Osa koki seksuaalisuutensa muuttuneen ja tahtoi tarkastella sitä uteliaasti uudessa valossa, kun taas toiset toivoivat ns. ”paluuta normaaliin” eli halun määrän palautumista samanlaiseksi kuin ennen ko. elämänmuutoksia.
Lähes kaikki vastaajat kaipasivat lisää ymmärrystä omasta seksuaalisuudestaan ja siitä, mikä heidän halunsa saa syttymään. He halusivat tietää, mistä he pitävät ja mikä heitä kiihottaa, jotta he voisivat kertoa toiveistaan kumppaneilleen. Toiset painottivat tässä enemmän parisuhdeseksin toimivuuden parantamista ja toiset taas halusivat selkeämmin tutkiskella itseään myös irrallaan parisuhdekontekstista. Yhteistä monille vastaajille oli kuitenkin halu lopettaa miellyttäminen ja ottaa seksin lähtökohdaksi omat halut ja toiveet kumppanin sijaan.
Yhteenvetona voisi siis sanoa, että haluttomuutta kokevat toivovat ennen kaikkea työkaluja tilanteensa käsittelemiseen. He kaipaavat jotain kättä pidempää, jonka avulla heidän ajattelunsa lakkaa kiertämästä kehää ja he saavat uusia näkökulmia. He tarvitsevat jonkun näyttämään tien pois umpikujasta ja auttamaan solmujen avaamisessa. He janoavat tietoa ja ymmärrystä itsestään ja tilanteestaan ja konkreettisia keinoja, joiden avulla he voivat parantaa omaa seksielämäänsä.
Nämä toiveet ovat hirveän ymmärrettäviä, koska nimenomaan oman seksuaalisuuden tutkiskeleminen ja omien halujen priorisoiminen ovat asioita, joita etenkään naisille tai muille tyttöinä kasvatetuille ei opeteta vaan meitä kannustetaan suorastaan päinvastaiseen. Niitä paljon kaivattuja työkaluja on kitsaasti tarjolla ja oikeastaan ennemmin tarjoillaan ajatusta siitä, että näiden asioiden pitäisi tulla ”luonnostaan” ja ihmisessä on jotain vikaa, jos näin ei ole. Olenkin jokaisessa puhelinkeskustelussa todennut, ettei ole ihme jos on hieman kädetön olo eikä tiedä mitä omalle tilanteelle voisi tehdä, kun ei sitä kukaan kerro.
Miksi seksistä puhuminen on niin vaikeaa
Sen lisäksi, että haluttomuutta kokevat ovat usein hieman hukassa omien halujensa ja seksuaalisuutensa kanssa, monet kokevat myös seksistä puhumisen kumppanin kanssa vaikeaksi. Haluttomuutta voivat toki kokea muutkin kuin suhteessa olevat, mutta usein se häiritsee eniten nimenomaan vakituisissa suhteissa, erityisesti monogaamisissa olevia. Niinpä haluttomuutta kokevien muutostoiveet liittyvät usein myös jollain tavalla suhteen dynamiikkaan ja kommunikaatioon.
Monet minulle viestiä laittaneet kuvasivat haluttomuuden ja seksittömyyden olevan heidän suhteessaan kuin virtahepo olohuoneessa. Siitä puhutaan lähinnä silloin, jos toinen tekee aloitteen ja tulee torjutuksi, mutta keskustelut näissä tilanteissa eivät ole kovin hedelmällisiä. Joskus toisen haluttomuus tai merkittävä halujen kohtaamattomuus aiheuttaa kitkaa suhteen osapuolten välille: jotkut ajattelevat kumppanin haluttomuuden olevan tämän oma ongelma, joka tämän täytyy itse selvittää, eivätkä suostu ottamaan tilanteesta mitään vastuuta. Toiset taas hakevat ratkaisua kyselemällä jopa kyllästymiseen asti kumppaniltaan, mitä tämä toivoisi seksiltä – mikä ei tietenkään auta, jos tilanne on edellisessä kappaleessa kuvattu eli haluttomuutta kokeva ei itsekään tiedä.
Moni kertoi toivovansa seksin olevan rento ja luonteva osa parisuhdetta sen sijaan, että siitä pitäisi stressata ja ottaa paineita. Kertomuksissa toistui usein kuvaus kelasta, joka lähtee pyörimään päässä heti, kun jossain tilanteessa on seksin mahdollisuus: haluttomuutta kokeva alkaa miettiä, pitäisikö lähteä mukaan vai ei ja kiihottuuko ja nauttiiko vai ei ja mitäs sitten jos ei ja apua. Tällaisen yliajattelun sijaan moni toivoisi voivansa vain heittäytyä nauttimaan ja unohtaa suorituspaineet. Jotkut toivoivat myös olevansa aloitteellisempia ja toiset pystyvänsä nauttimaan läheisyydestä ilman pelkoa siitä, että joutuu taas torjumaan toisen seksialoitteen.
Hyvin tavallinen syy haluttomuudelle on myös suhteen arkistuminen: tuttua ja turvallista kumppania on vaikeaa himoita. Moni viestiä laittanut kertoi myös kaipaavansa enemmän aikaa vain itselleen sen sijaan, että olisi jatkuvasti yhdessä kumppanin kanssa. Erityisesti pienten lasten äidit kertoivat kaipaavansa kipeästi enemmän mahdollisuuksia olla vain itseään varten ilman, että tarvitsee huolehtia kenenkään muun tarpeista.
Kommunikaation tärkeydestä puhutaan paljon, mutta seksistä puhumiseen ei olla ennen viime vuosia erityisesti kannustettu. Koko asian ympärillä leijailee edelleen niin voimakas häpeä, että pelkästään joidenkin tiettyjen sanojen sanominen voi tuntua mahdottomuudelta – puhumattakaan siitä, jos omassa seksuaalisuudessa on piirteitä, jotka uskoo kumppanin tuomitsevan. Kumppanin muutostoiveet seksin suhteen otetaan myös helposti henkilökohtaisena kritiikkinä, mikä voi nostaa kynnystä niistä kertomiseen. Seksi on monelle aiheena vaikea, koska sen käsittelemiseen rakentavasti ei ole välineitä
Mistä niitä välineitä ja työkaluja oman seksuaalisuuden tutkiskelemiseen, itseymmärryksen lisäämiseen ja kommunikaation parantamiseen sitten saa? Jos sattuu olemaan nainen tai muu vulvallinen, niin ainakin uudesta valmennuksestani Haloo, kuuleeko halu?, jossa keskitytään nimenomaan näihin asioihin. Tavoitteena on kerätä jokaiselle omaan tilanteeseen sopiva työkalupakki, joka sisältää tietoa halusta ja seksuaalisuudesta sekä aivan konkreettisia apukeinoja oman seksuaalisuuden kartoittamiseen, seksistä puhumiseen sekä halujen ja seksitoiveiden yhteensovittamiseen kumppanin kanssa. Uskon vilpittömästi, että kun saa tarpeeksi ajantasaista tietoa sekä tukea ja apua siihen, miten tietoa sovelletaan omaan elämään, on mahdollista oppia tuntemaan oma seksuaalisuus paremmin, parantaa kommunikaatiota kumppanin kanssa, tehdä seksistä kiva ja kiinnostava juttu ahdistavan sijaan ja lopulta todennäköisesti myös haluamaan seksiä enemmän. Jos tämä kuulostaa kiinnostavalta, laita minulle viestiä Instagramissa @teekutsuilla tai sähköpostitse teekutsuilla(at)gmail.com. Valmennus alkaa tammikuussa ja muutama paikka on vielä vapaana!
Muita ajatuksiani halusta ja haluttomuudesta:
Hommiin vaan ja 15 muuta surkeaa vinkkiä haluttomalle
Mitä haluttomuudelle voi tehdä ja muita vastauksia tiukkoihin kysymyksiin
Puhe haluttomuudesta on normatiivista ja syyllistävää ja sen on syytä muuttua
Seksuaalista halua on kahdenlaista – kumpikin tapa on yhtä hyvä
Seksiin ei tarvitse suostua edes parisuhteessa
Miksi pitkä parisuhde tappaa seksihalut