Kirjoitin tuossa reilu kuukausi takaperin postauksen, jossa kaipailin lisää miehiä seksipositiiviseen keskusteluun, ja kuin ihmeen kaupalla sain yhteydenottoja vaikka millä mitalla! Tämä postaus aloittaa siis juttusarjan, jossa puheenvuoron saavat miehet. Osa teksteistä on vieraskirjoittajien käsialaa, osa tulee olemaan myös haastatteluja – näkökulma on joka tapauksessa miesten. Päästetään siis ääneen ensimmäinen kirjoittaja, nimimerkki TR!
Mitä on miehisyys?
Olen itse kasvanut verrattain maskuliinisessa ympäristössä, paikoin voisi sanoa toksisen maskuliinisessa. Tällaisessa ympäristössä mies ei saa ilmaista tunteitaan, herkistellä tai muuten olla heikko. Pitäisi olla vahva, määrätietoinen, monitaituri, menestyvä. Pitäisi tuntea auton moottorien sielunelämä, osata kaataa puu, korjata taloa, rakentaa se talo, elättää perhe, urheilla kovaa ollakseen vahva, olla nöyrä, mutta silti hieman röyhkeä ja kunnianhimoinen. Kaikki siksi, kun joku joskus on saanut ajatuksen, millainen miehen tulisi olla. Miksi? Ei mitään helvetin hajua. Miksi abstrakti ja hyvin subjektiivinen asia pitää määritellä? Tuoko se jotain lisäarvoa maailmaan, jossa tämä stereotyyppinen miehisyys on aiheuttanut paljon harmia – toki jossain määrin myös hyvääkin poikkeuksellisten yksilöiden toimesta. Minkä takia yhä nykymaailmassa pitäisi määritellä millaisia ihmisten tulisi olla, paitsi ettei kenenkään tulisi olla ihmisperse, puhua pahaa ja loukata muita tai rikkoa yhteisiä sovittuja sääntöjä ja lakeja. Muuten määrittely ja vaatimusten asettaminen ei tuo mitään lisäarvoa, vai tuoko? Onko tarpeen tai hyödyllistä todeta poikien olevan vain poikia, kun he käyttäytyvät kuin persereiät?
Tätäkö miehisyys on? |
Miehet, as in stereotyyppisen maskuliiniset yksilöt, kokevat lopulta paljon vaatimuksia. Heiltä oletetaan paljon, joka ei tule välttämättä niin hyvin esille, koska siitä ei puhuta ongelmana samoin kuten esimerkiksi naisten kohdalla. Miehet eivät puhu tunteista tai syvällisistä asioista, ellei olla saunassa ja juopuneena. Tämä tuo sen ongelman, etteivät etenkään hieman epävarmat miehet uskalla nousta vastavirtaan, koska heille on iskostettu lapsesta lähtien sitä perinteisen miehen mallia. Onko siitä perinteisen miehen mallista jotain haittaa? On ja ei. Siihen perinteiseen malliin kuuluu sitä tarpeetonta tytöttelyä ja pojat ovat poikia -mentaliteettia, naisia ei nähdä yhdenvertaisina ja miehillä koetaan olevan erinäisiä etuoikeuksia (ja velvollisuuksia) verrattuna muihin. Oletetaan, että naisten tulisi antaa seksiä kun miehen tekee sitä mieli, mutta mies ei saa itse koskaan siitä kieltäytyä. Olettamus, että mies olisi perheen, yrityksen tai muun muodostetun ryhmän johtava henkilö ta tästä asemasta miehet sitten kilpailevat, eli alfan paikasta. Olettamus, että miehet tekevät niin sanottuja miesten juttuja, ja kaikesta muusta joutuu outoon valoon. Näistä ei ole kuin haittaa ja ne hidastavat tasa-arvon kehittymistä. Sen sijaan taito ja tieto korjata auto, rakentaa talo, kaataa puu tai saalistaa ruokaa ynnä muut sellaiset ovat vapaavalintaista lisäarvoa elämään, jos kokee sellaiset taidot omiksi jutuikseen. Edellä mainitut asiat eivät kuitenkaan ole sidottuja miehisyyteen, vaikka ne miehisiksi asioiksi koetaan.
Perinteisen miehisyyden mallissa ongelmana on se ajassa pysähtynyt ja kehittymiskyvytön ajatusmalli asioista ja tavoista. Malli, jonka kannattajat kokevat olonsa uhatuksi, jos joku ehdottaa kehittymistä ja mukautumista aikakauden ja yhteiskunnan mukana. Jos ei saa jämähtää yrmyksi sovinistiseksi ja kapeakatseiseksi hauraaksi miehenkuvatukseksi, niin maailma ikään kuin päättyy siihen. Kaiken olemassaolo lakkaisi, jos joutuisi mukautumaan ja muuttumaan muuksi kuin mitä edelliset sukupolvet ovat opettaneet ja saarnanneet. Minkälainen olen itse? Olen ollut koko ikäni vaihtelevasti mulkku ja ilkeä ihminen, vaikkakin (kiitos suurille voimille ja minua kasvattaneille) löysin klassisen herrasmies-mallin, jota lähdin tavoittelemaan hitaasti ja varmasti. Ahmin siihen liittyen hirmuisia määriä tietoa, sivistin itseäni kaikesta mahdollisesta, hankin korkeakoulutuksen ja pyrin olemaan parempi versio itsestäni: tajutakseni vain sen, että tavoittelin joidenkin muiden määrittelemää ideaalikuvaa ihmisestä. Olin aina halunnut olla miehinen ja herrasmies, kun olin pitkään kokenut olevani vähemmän ja heikompi. Vähemmän ja heikompi siinä, että puhuin tunteistani enemmän, itkin avoimemmin ja olin pitkään masentunut. Tajuttuani asian nurinkurisuuden kävin miettimään asioita ja tapoja, jotka koin oikeasti itselleni sopiviksi ja hyödyllisiksi. Tajusin olleeni niin pitkään niin väärässä.
Sen sijaan, että yrittäisitte mahtua erilaisiin muotteihin ja valmiisiin malleihin, olkaa yksilöllisiä. Juuri sellaisia kuin haluaisitte olla (edellä mainituin poikkeuksin, ettei persereiäksi tarvitse ryhtyä) ja ammentakaa sellaisia asioita ja ominaisuuksia elämäänne, jotka tuovat jotain oikeaa lisäarvoa ja onnellisuutta teille. Karsikaa asioita, jotka eivät tuo onnellisuutta tai kuluttavat sitä, ja millä ei ole merkitystä elämänlaatuunne. Saatesanoina kaikille miehille; miehisyys määrittyy tiettyjen yhteiskunnassa vallitsevien kulmakivien, kuten muiden kunnioittamisen ja hyväksymisen päälle, loppu on teistä itsestänne kiinni. Loppu on sitä subjektiivista tulkintaa, mitä on miehisyys ja miten koette sen. Olkoot se vaikka tunteista puhumista ja puun kaatamista. -TR Missä ovat seksipositiiviset miehet?