Millä mandaatilla opetan muita pääsemään haluttomuudesta eroon?
No toki seksuaalineuvojan tutkinnollani, kyllä se tekee ihmisestä jo jokseenkin pätevän neuvomaan muita näissä asioissa. Mutta haluttomuudessa olen asiantuntija myös siksi, että olen itse rämpinyt siellä ihan samassa suossa kuin monet asiakkaani – ja päässyt sieltä jokseenkin kuiville.
Miten se tapahtui?
Ensimmäisen kerran koin jotain, jonka voisi määritellä haluttomuudeksi, kymmenen vuotta sitten. Olin 21-vuotias ja ensimmäistä kertaa ”vakavassa” parisuhteessa. Meillä oli yhteinen asunto ja arki ja avoliiton myötä seksikin muuttui arkisemmaksi. Jossain vaiheessa huomasin, etten enää innostunut kumppanin seksialoitteista samalla tavalla kuin ennen eikä seksimme oikein enää ”säväyttänyt”.
Näin jälkikäteen ajateltuna on ilmiselvää, mistä kenkä puristi. Olin tiukasti jumissa normatiivisessa seksikäsityksessä, jonka mukaan hyvä seksi on vääntäytymistä vaikeisiin yhdyntäasentoihin tai panemista erikoisissa paikoissa. En ollut uhrannut montaakaan ajatusta omalle nautinnolleni ja niistä vähäisistäkin tunsin häpeää, koska ne eivät istuneet normiin. En saanut läheskään aina orgasmia enkä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, koska olin sisäistänyt ajatuksen naisen orgasmista vaikeana asiana ja naisista epäseksuaalisina olentoina, joille orgasmi ja nautinto eivät ole kovin tärkeitä. Harrastin siis seksiä, joka ei vastannut mieltymyksiäni (koska en kehdannut puhua niistä) eikä tuottanut erityisemmin nautintoa, joten ei ole mikään ihme, etten halunnut sitä.
Mutta enhän minä sitä silloin tajunnut vaan syytin kaikesta e-pillereitä. Lopetin siis niiden syömisen ja pian aloinkin haluta enemmän, mutta en omaa kumppaniani vaan muita miehiä. Puoli vuotta myöhemmin erosimme.
No, tietäjät (eli te, jotka olette lukeneet blogiani pidempään) tietää, mitä sitten tapahtui. Menin Tinderiin, deittailin, biletin, sekoilin. Harrastin paljon hyvää seksiä, huonoa seksiä, keskinkertaista seksiä ja uudella innolla myös sooloseksiä. Tutustuin itseeni ja seksuaalisuuteeni ja opin, mistä pidän. Kiinnostuin koko aihepiiristä niin paljon, että aloin kirjoittaa tätä blogia ja lähdin opiskelemaan seksuaalineuvojaksi.
Voisi luulla, että viisi vuotta itseeni tutustumista ja aktiivista ja kokeilunhaluista sekstailua sekä yhdet ammatilliset opinnot takaisivat, ettei haluttomuus olisi enää ongelma. Mutta toisin kävi. Tapasin nykyisen puolisoni syksyllä 2019 ja ihan samanlaisia keloja alkoi tulla kuin silloin aikaisemminkin.
Uudessa suhteessani en voinut syyttää pillereitä, mutta olisin kyllä voinut laittaa kaikki haasteet erinäisten suhteemme aikana vallinneiden poikkeusolosuhteiden piikkiin. Ensinnäkin muutimme yhteen päivää ennen kuin korona-lockdown alkoi keväällä 2020, ja oli aika iso shokki siirtyä yhdessä päivässä erillään asumisesta kököttämään 24/7 saman katon alla. Siitä alle vuoden päästä olinkin jo raskaana, mikä toi omat haasteensa seksielämään, ja sitten lapsemme syntyi eikä mikään ollut enää kuten ennen. Kaikella tällä on ollut oma vaikutuksensa, mutta juurisyy silloin tällöin kokemaani halun puutteeseen on ollut muualla.
Ongelmani oli, että seksiä teki harvoin ihan todella mieli ja koin painetta lähteä mukaan kumppanin aloitteisiin, vaikka en olisi halunnut, koska takaraivossa tykytti ajatus naisen velvollisuudesta antaa. Kumppani yritti kysyä, mitä voisi tehdä toisin, mutta en osannut antaa hänelle toimintaohjeita. Lapsen nukkumaanmenon jälkeen halusin vain katsoa sarjoja ja maata sohvalla, ja seksi tuntui suorastaan ajantuhlaukselta.
Ilman seksologian osaamistani ja hyvää keskusteluyhteyttämme seksielämämme olisi näivettynyt tässä pyörityksessä olemattomiin jo ajat sitten. Se, että satun ammatin puolesta tietämään keskivertotyyppiä enemmän tästä aiheesta, on pelastanut minut joutumasta samaan umpikujaan, josta moni asiakkaani on kertonut. Osasin kysyä itseltäni oikeita kysymyksiä ja kertoa vastauksia myös puolisolleni. Kun esimerkiksi huomasin puolison seksialoitteiden tuntuvan epämukavilta, aloin pohtia syytä ja oivalsin, että kyse on reaktionopeudesta – tarvitsen aikaa siirtyäkseni neutraalista olotilasta eroottiseen mindsettiin ja yhtäkkinen seksiehdotus aiheuttaa vain suorituspaineita, koska pitäisi innostua heti. Samasta syystä haluttomuuteni on tullut esiin nimenomaan avoliitoissa, kun seksiä voi periaatteessa olla koska tahansa eikä raja oman ja yhdessä vietetyn ajan välillä ole selkeä. Kun sain tämän ensin selvennettyä itselleni ja kerrottua sitten kumppanilleni, tilanne helpottui huomattavasti.
Halu muuttuu ja vaihtelee läpi elämän meillä kaikilla; siksi en usko, että mikään voisi täysin varmasti pelastaa haluttomuuden kokemukselta. Kuitenkin se, mitä itse tiedän ja mitä opetan myös asiakkailleni, tekee haluttomuudesta helpomman käsitellä. Tämän tiedon ja näiden työkalujen avulla en koskaan ole umpikujassa vaan tiedän, mistä lähden liikkeelle, kun halu tuntuu olevan hukassa. En joudu passiivisena odottamaan, josko halu palaisi itsestään tai pelkäämään, että se on kadonnut ikuisiksi ajoiksi, vaan voin toimia aktiivisesti tilanteen parantamiseksi. Ja mikä parasta, en joudu tuhlaamaan aikaa milloin minkäkin konstin kokeilemiseen (eli esimerkiksi tunkemaan pahanmakuista maca-jauhetta aamusmoothieeni siksi, että sen väitetään lisäävän seksuaalista halukkuutta) vaan voin keskittyä asioihin, joista on oikeasti hyötyä. Toisin sanoen, minulla on valtaa omaan seksuaalisuuteeni.
Sekä omani että monien asiakkaideni kokemukset osoittavat, että haluttomuuteen auttavat maca-jauheen sijaan parhaiten nämä kolme asiaa:
- Sisäistettyjen virheellisten uskomusten purkaminen. Meillä on valtavasti ”tietoa” seksistä, joka ei pidä paikkaansa vaan perustuu kristinuskon ja patriarkaalisen kulttuurin ajatuksiin. Erityisesti moni nainen/vulvallinen pitää itseään seksuaalisesti epänormaalina tai vajavaisena, koska ei ole sellainen, kuin nämä normit väittävät. On todella vapauttavaa, kun epärealististen odotusten tavoittelun voi lopettaa ja hyväksyä itsensä ja seksuaalisuutensa sellaisena kuin ne ovat.
- Sen selvittäminen, mikä saa oman halun syttymään ja mikä sitä jarruttaa. Tämä on paljon muutakin kuin sitä, että tietää millaisesta seksistä tykkää. Haluun vaikuttaa ennen kaikkea konteksti eli mm. ympäristö, kumppani, mielentila, terveydentila, perustarpeiden tyydyttyneisyys, turvallisuudentunne ja niin edelleen – ja tämäkin oli vain yksinkertaistettu selitys. Tieto siitä, mikä halun sytyttää tai mikä estää haluamasta, on merkittävää valtaa.
- Tästä kaikesta keskusteleminen kumppanin kanssa + kumppanin avoimuus vastaanottaa informaatiota. Seksistä puhuminen on taito, jota melkein kaikki joutuvat vähän harjoittelemaan, mutta kun siitä pääsee jyvälle, homma nousee ihan uudelle tasolle. Myös haluttomuutta kokevan kumppanilla on tärkeä rooli, ja usein hänenkin on purettava omia uskomuksiaan ja tehtävä itsetutkiskelua, vaikka hän olisikin tyytyväinen nykytilanteeseen.
Joten kyllä, koen olevani varsin pätevä auttamaan muita haluttomuutta kokevia selvittämään omaa tilannettaan. Kaikki itseäni auttaneet oivallukset ja paljon muuta löytyykin Haloo, kuuleeko halu? -verkkokurssiltani. Kurssin käyneet ovat sanoneet sen ravistelleen heidän käsityksiään seksuaalisuudesta, antaneen validaatiota heidän kokemuksilleen, tuoneen uutta inspiraatiota seksielämään ja luoneet toivoa siitä, että vaikka juuri nyt olisi hankalaa, tilanne voi parantua tulevaisuudessa. Linkistä löydät lisätietoa kurssista: tervetuloa mukaan! ❤️
