Porno on kauhea asia: se vääristää käsityksen seksuaalisuudesta, aiheuttaa riippuvuutta ja traumatisoi nuoret. Tätä yleinen keskustelu pornosta useimmiten on, kauhistelua ja paheksuntaa. Kuitenkin hyvin suuri osa ihmisistä katsoo pornoa, mutta siitä puhuminen nykyisessä asenneilmapiirissä on vaikeaa ja täysin tavallinen ja yleinen asia on monelle häpeän aihe.
Pornoon liittyy kyllä ongelmia, mutta ne usein esitetään argumentteina pornon yksiselitteisen pahuuden puolesta yrittämättäkään pohtia mitään ratkaisuja. Varsin usein pornon aiheuttamia haittoja myös liioitellaan eikä huomata, että iso osa ongelmista johtuu ennemmin kielteisestä asenteesta pornoa kohtaan kuin pornosta itsestään. Todellisia pornoon tai pornoteollisuuteen liittyviä ongelmia ei päästä edes pohtimaan, kun jumitutaan kiistelemään siitä, onko porno hyvä vai paha.
Minun ja Sofia Sarkavan (Lady Clitter) yhteisprojekti Eettistä(kö) pornoa -verkkokurssi keskittyy pornoon liittyviin eettisiin haasteisiin, kuten esiintyjien työoloihin ja palkkaan ja vahvaan heteromiesnäkökulmaan ja siihen, miten pornon kuluttaja voi tehdä vastuullisempia valintoja. Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei porno voi olla eettistä ja että se tulisi kokonaan kieltää. Nämä vastustajat ovat kovin äänekkäitä ja valitettavasti siksi eettisyyden näkökulma on vielä marginaalinen ja jää suurelta yleisöltä usein huomioimatta.
(Jos haluat olla osa muutosta parempaan, ilmoittaudu mukaan kurssille 6.12. mennessä tästä linkistä.)
Häpeä on seurausta kielteisestä asenteesta
Tiedätkö sen ällöttävän olon, joka iskee pornon jäädessä pyörimään orgasmin jälkeen? Äsken vielä kiihottavalta tuntunut video näyttääkin nyt todella vastenmieliseltä ja alkaa ihan hävettää, että on moisesta kiihottunut. Ehkä jopa tuntuu, että oma seksuaalisuus on jotenkin likainen, epänormaali ja vääränlainen.
Nämä ajatukset johtuvat pitkälti kulttuurin seksi- ja pornokielteisyydestä. Kuten seksuaalieetikko Tommi Paalanen blogissaan kirjoittaa, ”uskonnollis-konservatiivisen seksuaalikielteisyyden päälle nouseva diskurssi näkee pornon avoimen ja pidäkkeettömän seksuaalisuuden automaattisesti vihollisena”. Toisin sanoen kaikki, mikä ei ole heteronormatiivista lisääntymiseen tähtäävää avioliittovelvollisuutta, on mielletty moraalittomaksi ja vääräksi. Seksuaalikasvatus on näihin päiviin saakka keskittynyt pelotteluun ja siitä on puuttunut kokonaan nautinnon näkökulma. Kun soppaan lisätään vielä se, että hyvin usein vanhemmat tuomitsevat jyrkästi jälkikasvunsa pornonkatselun ja sama asenne voi jatkua parisuhteessa puolison pornon käyttöä kohtaan, ei ole ihme, jos pornon katselu tuntuu kielletyltä ja väärältä.
Mutta, kuten huomaamme, syypää kielteisiin ajatuksiin ei ole porno vaan negatiivinen asenne pornoa ja sen katsomista kohtaan. Siksi on ristiriitaista, että usein tällaiseen pornon katselun aiheuttamaan ahdistukseen neuvotaan ratkaisuksi pornon katselun lopettamista. Neuvo on hyvin saman tyyppinen kuin naisoletetuille suunnatut neuvot raiskausten välttämiseksi. Ne ehkä auttavat yksittäisiä yksilöitä, mutta eivät poista itse ongelmaa. Kielteinen asenne pornoa kohtaan säilyy ja pornosta luopunut yksilö joutuu rajoittamaan itseään ja seksuaalisuuttaan saavuttaakseen muiden hyväksynnän. Tämä on kestämätöntä ja sen vuoksi tarvitsemme muutoksen asenteisiin.
Joskus pornoon liittyvä ahdistus ja likainen olo voivat liittyä myös siihen, että katsellessa herää huoli esiintyjien turvallisuudesta. Voi tulla – hyvästä syystä – huono omatunto siitä, että runkkaa videolle, joka on ehkä tehty tai julkaistu vasten jonkun esiintyjän tahtoa, jossa esiintyy alaikäisiä tai joka on läpeensä rasistinen, misogynistinen tai muuten syrjivä. Silloin kannattaa muistaa, että pornoa on monenlaista ja on olemassa myös vastuullisemmin tuotettuja vaihtoehtoja. Esimerkiksi feministisessä pornossa tarkoituksellisesti vältellään ”pornokliseitä” ja näytetään ihmisten, kehojen ja seksitapojen moninaisuutta. Vaihtoehtoihin kannattaa tutustua, ennen kuin leimaa pornon ilmiönä syrjiväksi ja sortavaksi.
Riippuvuus vai parisuhteen ristiriita?
Pornon äänekkäimpiin vastustajiin kuuluvat entiset pornon ongelmakäyttäjät, jotka ovat päässeet irti riippuvuudestaan. Mediasta saakin helposti sellaisen kuvan, että pornoaddiktio on yleinen ongelma. Sexpo-säätiö kuitenkin arvioi, että alle prosentti pornoa katselevista on ongelmakäyttäjiä ja näilläkin taustalla on usein muita ongelmia. Pornon leimaaminen pahaksi ja addiktoivaksi kuulostaa siis jokseenkin liioitellulta.
Moni kuitenkin kokee pornon aiheuttavan erilaisia ongelmia, joista tyypillisimpiä ovat erektio- ja orgasmivaikeudet sekä se, ettei partneriseksi meinaa tuntua miltään. Näistä ongelmista kerrotaan muun muassa tässä Iltalehden jutussa. Mielenkiintoista on, että kyseisessä jutussa porno nähdään vahvasti uhkana parisuhteelle ja suhteen seksille: jutussa naiset kertovat pornoriippuvaisista miehistään ja siitä, kuinka porno näivetti parisuhteen seksielämän. Porno ja parisuhdeseksi asetetaan vahvasti vastakkain ja niiden yhtäaikainen olemassaolo nähdään mahdottomana.
On totta, että porno tarjoaa voimakasta stimulaatiota ja sen ja itsetyydytyksen tuomaan helppoon nautintoon tottunut voi kokea vaikeuksia kiihottua ja laueta kumppanin kanssa. Tällaiset haasteet voivat kuitenkin johtua niin monesta muustakin asiasta, että pornon syyttäminen on jokseenkin laiskaa. Kiinnostus pornoon parisuhdeseksin kustannuksella voi johtua muun muassa siitä, etteivät suhteen osapuolten mieltymykset kohtaa ja porno tarjoaa väylän toteuttaa niitä fantasioita, joita kumppanin kanssa ei voi.
Pornon katselun liiallinen määrä on parisuhteessa samalla tavalla suhteellista kuin halun puute. Jos suhteessa toinen haluaa kaksi kertaa viikossa ja toinen viisi, voi vähemmän haluava kokea kärsivänsä haluttomuudesta, vaikka kyse on halujen eriparisuudesta. Samalla tavalla joku pornon kohtuukäyttäjä voi kokea olevansa addikti, jos puoliso ei katso ollenkaan tai syyllistää ja tuomitsee pornon käytöstä. Addiktio on vahva sana ja sitä epäillessä on hyvä pohtia, onko ongelma todella pornon liikakäyttö vai parisuhteen sisäinen erimielisyys asiasta.
Pornon ei tarvitse opettaa mitään
Usein kauhistellaan sitäkin, että porno vääristää käsitystämme seksistä ja on huono seksuaalikasvattaja. Tietyt tosielämän seksuaalisen kanssakäymisen ydinkohdat, kuten lähestyminen, seksin ehdottaminen, suostumus ja erilaiset ”mokat” ja kiusalliset hetket usein jäävätkin pornon lopputuotteen ulkopuolelle, vaikka ne toki ovatkin kuvaustilanteessa läsnä. Tämän vuoksi pornoa ei voida pitää opetusvideona tai mallina seksistä eikä omaa käsitystä seksuaalisuudesta kannata perustaa sen varaan. Näin voi valitettavasti käydä esimerkiksi nuorille, jotka löytävät pornon pariin ennen ensimmäisiä tosielämän seksikokeiluja.
On kuitenkin omituista väittää pornoa ongelmalliseksi siksi, ettei se ole hyvä seksuaalikasvattaja – eihän sen kuulukaan olla! Porno on fantasiaa ja ”aikuisten satua” eikä sen tehtävä ole opettaa meille mitään. Pornon rooli seksuaalikasvattajana korostuu ainoastaan siksi, että itse seksuaalikasvatus suoriutuu tehtävästään niin huonosti. Yhtä hyvin voisi siis väittää Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa lopetettavaksi siksi, ettei se anna todellista käsitystä parisuhteiden muodostamisesta.
Mitä tällä kaikella yritän sanoa on se, että pornon väitetystä pahuudesta kertovat ongelmat johtuvat tosiasiassa ihan muusta kuin pornosta itsestään. Pornoon liittyvä häpeällisyys on yhä niin vahvaa, ettei keskustelu siitä ole avautunut samaa vauhtia kuin seksuaalisuudesta ylipäätään. Häpeän rikkomisen vuoksi on tärkeää, että epätosia uskomuksia pornon ongelmallisuudesta kumotaan ja kiinnitetään huomio normeihin ja asenteisiin, jotka ylläpitävät näitä uskomuksia.On myös erittäin tärkeää, että fokus siirtyy entistä vahvemmin pornon eettisyyteen, jotta vastuullisista toimintatavoista tulisi alalla normi eikä vaihtoehtoinen erikoisuus. Omien pornonkulutustottumusten muuttaminen eettisemmiksi ei ole vaikeaa ja pienellä vaivannäöllä voi saada aikaan paljo muutosta. Tule siis mukaan Eettistä(kö) pornoa -verkkokurssille, niin saat konkreettiset työkalut muutoksen edistämiseen!