Puhuin seksistä Ilta-Sanomissa – näin siihen reagoitiin

Yksi blogini suosituimmista teksteistä on friends with benefits-suhteista kirjoittamani postaus parin vuoden takaa. Sen pohjalta julkaistiin reilu viikko sitten juttu Ilta-Sanomissa, johon minua myös haastateltiin sähköpostin välityksellä. Yllätyin jutun julkaisun jälkeen siitä, kuinka paljon vastustusta ajatukseni herättivät juttua kommentoineissa ihmisissä. Olen ilmeisesti elänyt jossain omassa kuplassani, kun olen virheellisesti luullut fwb-suhteiden olevan jo niin arkipäiväisiä, ettei niistä jaksettaisi enää nostaa meteliä. Toki on yleisesti tiedossa, että iltapäivälehtien juttuihin kommentoivat ihmiset eivät edusta sitä älykkäintä, tiedostavinta ja avarakatseisinta kansanosaa. Kommentit ovat siksi mielestäni lähinnä huvittavia. Seuraavat viisi ovat aivan erityisiä suosikkejani: ensimmäiset neljä naurattivat, ja viidennen kohdalla tekisi mieli vähän itkeäkin… ”Tulevaisuudessa voip olla kiusallista jos jompikumpi kumppanin löytää ja tämä saa tietää mitä on ollut kahden kaverusten välillä…Pakostakin voip tulla näille ”sivustaseuraajille” mietteitä kun nämä kaverukset tosiaankin viettää kahdenkeskistä aikaa.” – JKP

Tähän kommenttiin vastasi fiksusti eräs toinen kommentoija:

”Jos jompikumpi haluaa lumppanin se johtuu siitä että haluaa enemmän kun seksiä. Miksi siis pettää kaverin kanssa koska se olisi vaan paluuta suhdetta edeltävään tilaan. Ei minua haittaisi koska tietäisin ettei ole loogista syytä olla huolissaan. Ei hän olisi hommannut parisuhdetta jos haluaisi jatkaa seksiä kaverinsa kanssa.” – K

En voisi olla enempää samaa mieltä. Jos ihminen on parisuhteessaan onnellinen, hän ei rupea riskeeraamaan sitä minkään fwb:n takia. Jos taas oma kumppani on esimerkiksi mustasukkainen ja epävarma, saattaa parisuhdetta edeltävän elämän helppous mutkattomine fwb-järjestelyineen houkutella. Ei fwb ole tässä se ongelma, vaan luottamuksen puuttuminen.

”Kyllä oli niin monta pointtia fwb suhteeseen larissalla että alkaa kohta jo täyttymään nymfin tunnusmerkit melko hyvin. Eli jos on kiimainen eikä tee mieli sitoutua niin ei sitä nyt hyvänen aika minkään fwb suhteen alle tarvii jemmata. Antaa mennä vaan ja panee eikä katso taakse. Toki jos muutaman vuoden jälkeen haluaa vakaaseen parisuhteeseen ja kylillä on joka ukon/akan kanssa tullut bylsittyä niin siinä tilanteessa omalla kokemuksella voin kertoa että piti vaihtaa paikkakuntaa ennen kuin kukaan ”vaimo materiaalin” omaava henkilö tahtoi lähteä ulos. Nyt kun olen rauhoittunut hurjien nuoruus vuosien jälkeen olen onnellisesti naimisissa ja meillä on kolme lasta. Pettämistä en harkitsekkaan koska se pelkän panemisen sieluttomuus on jo tullut koettua.” – Ukko 34v

Tässä menee Ukolla nyt hienosti puurot ja vellit sekaisin. Hän on ilmeisesti tulkinnut fwb-suhteen virheellisesti tarkoittavan sitä, että pannaan puolta kaupunkia. Siinäkään ei omasta mielestäni ole mitään väärää, mutta se on silti eri asia kuin fwb-suhde. Ihmettelenkin suuresti, miten vakituinen fwb-suhde, jossa seksiä on suunnilleen saman verran tai vähemmänkin kuin keskiverrossa parisuhteessa, tekee minusta nymfomaanin.

Sen uskon kyllä, että kymmenen vuotta sitten on jollain pienemmällä paikkakunnalla voinut saada melkoisen leiman otsaansa, jos on tullut seksihurjasteluja harrastettua. Tilanne olisi kuitenkin voinut olla erilainen, jos Ukko olisi vain valinnut niistä kylän tytöistä yhden, ja ryhtynyt tämän kanssa fwb-suhteeseen. Ei olisi tarvinnut bylsiä kylillä joka ukkoa/akkaa.

”Lähtenyt hanskasta tämä fwb-ilmiö nuorilla. Eikö se rakkaus ja tunteet pitäisi olla ne tärkeimmät asiat elämässä? Mitä järkeä vaan harrastaa seksiä mahdollisimman monen kanssa ilman mitään tunteita? Mitä se oikeasti antaa? Lopulta saman lyhyen tyydytyksen kuin itsetyydytyskin. Kyllä tunteita pitää olla mukana. Muuten olemme unohtaneet ihmisyydemme.” – Lopun alkua

Tällaisia kommentteja, joissa syytettiin nuoria tunteettomuudesta, tuli tosi paljon. Niissä on unohdettu se, että fwb-suhde nimenomaan on tunnepuolen kannalta parempi vaihtoehto kuin kylmät yhden illan säädöt, koska kyllähän kaveriakin kohtaan koetaan lämpimiä tunteita. Fwb-suhteista saa myös eri tavalla läheisyyttä, mikä on monelle vielä seksiäkin tärkeämpi asia. Lisäksi kommentoijat eivät taida ymmärtää, että fwb-suhde on harvalle mikään tavoite, vaan lähinnä välivaihe ennen rakkauden ja parisuhteen löytymistä. Emme me nuoret siis ole muuttuneet sieluttomiksi panokoneiksi, vaan haluamme rakkautta siinä missä meitä vanhemmatkin. Monia meistä ei vaan kiinnosta viettää sinkkuaikaa nyyhkimällä yksin kotona rakkauden puutettamme, vaan meistä fwb on parempi vaihtoehto.

Omasta mielestäni tunteeton seksi on maailman tylsin asia, ja olen kirjoittanut aiheesta blogipostauksenkin. Tässä fwb-artikkelissakin totesin, ettei esimerkiksi panokaverin etsiminen Tinderistä tunnu yhtään omalta, koska tunteeton jyystö ei ole yhtään oma juttuni.

”Itse luin näitä ajatuksia ja teekutsu blogia. Tulee tunne ettei kyseinen Larissa ole edes oikea ihminen, ei siis ole olemassa. On pelkkä blogihahmo.” – Satuolento

Ilmeisesti tekstini ja ajatukseni ovat jonkun mielestä niin radikaaleja, ettei hän usko kenenkään oikean ihmisen olevan niiden takana. Voin kuitenkin vakuuttaa, että olen ihan todellinen ihminen, ja allekirjoitan kaikki blogissa sanomani asiat myös tosielämässä. Toki minusta ja persoonastani välittyy blogin kautta erilainen kuva kuin todellisuudessa, koska täällä puhun vain näistä suhde- ja seksijutuista, ja jätän muut osat itsestäni ulkopuolelle. Siinä mielessä on ehkä perusteltua puhua siitä, että blogissa ei esiinny todellinen ihminen, vaan blogipersoonani. Mutta sekin on ihan todellinen osa minua, eikä mikään satuolento.

”Miks kaikkee tällaista pakotetaan meidän nuorisolle ym? Jokainen jolla elämäniokemusta, tietää että tollasta tapahtuu, ja joilta toi pidemmän päälle sujuu ovat tosi kipeitä ja rikkinäisiä, varsinki naiset. Toi jutun henkilöikn voi olla pian psyk hoidossa väsähtäneenä, tai takertuneena johonkin kenen kanssa oli puhe että ollaan vaan tälleen jne. Ihan älytöntä pakottaa ihmisille tällaista josta jokanen tietää miten hetkellisesti tuo voi toimia ja pidemmän päälle murhetta, mielialalääkettä, terapiaa, itsaria jne” – Eieinäin

Okei. No niin. Tätä lukiessa en tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Tältä kommentoijalta on mennyt selkeästi ohi koko jutun tärkein pointti, eli se, että fwb-suhde sopii vain silloin, kun kummallakaan ei ole tunteita toista kohtaan. Jos tunteita on, suhdetta ei pidä aloittaa. Se on näin yksinkertaista. Kaikki pilvilinnamaiset unelmat, joissa fwb:nä alkanut suhde muuttuukin vuosisadan rakkaustarinaksi, on syytä hylätä heti. Jos elättelee mielessään pienintäkään toivoa sellaisesta, pitää fwb-idea hylätä heti. Ilmeisesti olisi pitänyt vääntää tämä asia rautalangasta ja oikein ylikorostaa.

Jos joku satuttaa itsensä siksi, että on elätellyt fwb-suhteessaan toivoa enemmästä, ei voi minusta syyttää kuin itseään. Se, että syyttää sydänsuruista tällaista lehtijuttua, on sama kuin syyttäisi kuumaa hellaa siitä, että siihen koskeminen polttaa. On myös aika kärjistettyä sanoa, että jokainen fwb-suhde päättyy toisen osapuolen itsemurhaan. Entäs ne parisuhteet, jotka päättyvät eroon? Eikö niissä satu paljon pahemmin? Miksi kommentoija ei syytä avioeroja itsemurhista?

Ohitin muut kommentit naurahtaen, mutta tämä meni oikeasti tunteisiin. En pidä siitä, että joku tulee kutsumaan minua niin epätasapainoiseksi, että tarvitsen psykiatrista hoitoa. Vain siksi, että olen vuosia sitten harrastanut seksiä kaveripohjalta parin entisen heilani kanssa, olen väsähtänyt ihmisraunio, joka ennen pitkää tappaa itsensä, koska on niin rikki. Ja kaiken lisäksi vie nuorison mukanaan rappion tielle pakottamalla tällaisia näkemyksiä lehdissä. Kuka tässä on pakottanut mitään? En minä ole sanonut, että fwb olisi jotenkin ylivertainen suhdemuoto, tai jollain lailla parempi kuin parisuhde. En ole sanonut, että kaikkien pitäisi kokeilla fwb:tä, tai että fwb-suhteet ovat tehneet minut onnelliseksi. Sanoin vain, että jos sellainen kiinnostaa, se voi tietyin ehdoin toimia. Miten joidenkin ihmisten on niin vaikeaa ymmärtää lukemaansa?

Kaikki nämä kommentit todistavat sen, että työtä seksipositiivisen ja avarakatseisemman maailman eteen on vielä tehtävänä. Joten tämä satuolento aikoo jatkaa samalla linjalla ensi vuonnakin, ja toivon mukaan pääsen vielä uudestaankin lehtiotsikoihin aiheuttamaan närää näissä kaiken maailman mielensäpahoittajissa.

ps. lehtijutusta on seurannut myös toisenlainen lieveilmiö. Sain mm. sähköpostia eräältä mieheltä, joka toivoi minulta jonkinlaista opastusta seksiin ja naisen nautintoon liittyen. Hän kertoi käyneensä seksityöntekijöiden luona, mutta se ei kuulemma tuntunut omalta jutulta, niin hän ajatteli sitten, että minä olisin parempi vaihtoehto. Että ilmeisesti hän pitää minua jonkinlaisena ilmaisena huorana. Feels good.

Aiheeseen liittyvää:

Olenko oikeasti seksipositiivinen?

Kiiman paluu

Seksi, läheisyys ja sinkkuelämä

1 ajatus aiheesta “Puhuin seksistä Ilta-Sanomissa – näin siihen reagoitiin”

  1. Huh huh, mitä kommentteja!

    Kiitos sinulle, että kirjoitat tätä blogia ja että uskallat kirjoittaa näin avoimesti ja rohkeasti! Luen mielenkiinnolla, vaikka itse olenkin aseksuaali, eikä varsinainen toiminta kiinnosta.

Kommentointi on suljettu.