Käsi ylös, jos olet joskus tuskaillut Tinderin surkeaa valikoimaa? Selaat ja selaat, mutta jokainen profiili menee vasemmalle, ketään hyvää ei kerta kaikkiaan vaan löydy? Juu, sama homma täällä. Aikasempi Tinder-urani oli niin täynnä pettymyksiä, että olen tällä toisella kierroksella ollut varsin tiukalla seulalla liikkellä. Usein selaillessa tulee se tunne, ettei hyviä miehiä vaan kerta kaikkiaan ole enää jäljellä. Ja jos profiili miellyttääkin, niin seinä tulee vastaan viimeistään keskustellessa. Tämä on luonnollisesti johtanut siihen, etten ole käynyt viime aikoina treffeillä kovinkaan paljon (lue = ollenkaan), koska en vaan löydä ketään sellaista jonka tapaamiseen haluaisin kallista vapaa-aikaani kuluttaa.
 |
| Kyllä, crazy cat lady selaa myös Tinderiä kissansa kanssa. |
Samaa ongelmaa puitiin myös Lettukestit-podcastin viimeviikkoisessa jaksossa, jossa joku kuuntelija pyysi juontajien neuvoja miehen löytämiseen, kun ”Tinderissä kaikki on ihan kamalia”. Juontajien neuvo oli hyvin yksinkertainen: kokeile antaa mahdollisuus myös niille miehille, jotka normaalisti laittaisit vasemmalle. Heidän kertomansa esimerkit havainnollistivat hyvin sitä, kuinka meille monesti kehittyy oma ”Tinder-kaava”, eli kiinnostumme hyvin säännönmukaisesti vain tietyntyyppistä profiileista. Kaavaa rikkomalla voi kuitenkin päästä huikeisiin tuloksiin, kuten kummankin juontajan tapauksessa: molemmat ovat tavanneet miehensä Tinderissä, ja nimenomaan niin, etteivät he olleet aluksi erityisen vaikuttuneita, mutta päättivät kuitenkin antaa mahdollisuuden. Tavallaan tämä on varsin loogista: jos jokainen omaan Tinder-kaavaan sopiva mies on osoittautunut pettymykseksi, eikö ole järkevä askel kokeilla jotain sen ulkopuolelta? Aika monella (myös minulla) yksi ongelma saattaa olla se, että kiinnostumme vain niistä hyvin tehdyistä Tinder-profiileista, joiden eteen on selvästi nähty vaivaa. Mutta onko sellaisen profiilin omistaja kuitenkaan paras mahdollinen kumppaniehdokas? Olisin taipuvainen veikkaamaan, että ei. En itse ainakaan haluaisi tapailla mitään ammattideittailijaa, jolla on 2000 matchia Tinderissä ja jolla tuskin on erityistä kiinnostusta tyytyä heistä vain yhteen. Poikkeuksiakin varmasti on, mutta silti vaistoni valikoisi potentiaalisemmaksi tapaukseksi jonkun ihan tavallisen jätkän, jolla on ihan kivat mutta aika tavalliset kuvat ja joka ei näytä miesmallilta tai roomalaiselta veistokselta. Ongelma on, että tosi monen miehen kuvat ovat oikeasti todella surkeita, ja koska niistä ei saa mitään käsitystä tyypin todellisesta ulkonäöstä, profiili tulee laitettua varmuuden vuoksi vasemmalle. Niinpä sitä saattaa missata mahdollisuuden tutustua moneen tosi mukavaan mieheen, jotka todennäköisesti olisivat myös paljon paremman näköisiä oikeassa elämässä kuin kuvissaan.
Toinen juttu, mistä podcastissa puhuttiin, on viestittely. Helposti sitä itsekin kiinnostuu eniten niistä tyypeistä, joilta tulee viestiä koko ajan ja joiden kanssa juttelu on kuin vuorokauden ympäri jatkuva stand up-show. Niistä tyypeistä, jotka juttelevat niitä näitä muutaman lauseen päivässä, ei jää oikein mitään käteen ja tulee oikeastaan sellainen olo, ettei jätkää varmaan edes hirveästi kiinnosta. Mutta jos asiaa ajattelee toiselta kantilta, on oikeastaan vähän outoa, miksi joku käyttäisi valtavan määrän aikaa päivästään jutellakseen jollekulle, jota ei ole koskaan edes tavannut? Eikö tyypillä ole muka mitään muuta tekemistä, kuin kirjoitella Tinderissä randomeille? Vierastan itse tosi paljon sitä että pyydetään treffeille vain muutaman lauseen vaihtamisen jälkeen, mutta ehkä pitäisi antaa sellaisellekin lähestymistavalle mahdollisuus: on nimittäin hyvin mahdollista, että ne oman elämänsä stand up-koomikot heittävät samoja juttuja tosi monelle muullekin, eivätkä oikeastaan edes halua tavata oikeasti ketään, kunhan jutustelevat.
Millainen on sitten minun Tinder-kaavani? Ainakin nämä jutut saavat minut useimmiten pyyhkäisemään vasemmalle: – pelkät selfiet kuvina – tyypin vartalossa on oltava jotain vikaa, tai sitten hänellä ei ole sosiaalista elämää eikä ketään joka ottaisi hänestä kuvia – ylenpalttiset matkailukuvat – koska mitä teen miehellä, joka huitelee jatkuvasti toisella puolella maailmaa? – typerät nimet – oli mies millainen silmäkarkki tahansa, en vaan pysty, jos tyypin nimi on joku Jyrki-Pekka tai Markku-Kalevi – ei-suomalaisen kuuloiset nimet – koska en jaksa vääntää englantia, vakavat suhdekeskustelut ovat tarpeeksi vaikeita suomeksikin – tietyt ulkonäköseikat, kuten venytyskorut korvissa, pitkät hiukset, rumat parrat, pikeepaidat, lävistykset tai ne järkyttävän rumat metalliset kaulaketjut – jos näyttää kuvien perusteella lyhyeltä – kiipeilyn harrastaminen – kaikki kiipeilijämiehet ovat jotenkin outoja – jos näyttää liian kiltiltä ja kunnolliselta – kestäisikö sellainen mies minua? – kaljuus – lihavuus – liian isot lihakset – + monta muuta random syytä, joiden tiedostan kyllä olevan aika typeriä Eli olisikohan nyt ehkä pikkuisen syytä vähän rikkoa tätä kaavaa, jos vaikka alkaisi tuloksia syntymään?