Tykkään seksistä kovasti ja sitä on varsin hauskaa harrastella. Sängyssäni on kuitenkin ollut melko hiljaista koko tämän nelikuisen sinkkutaipaleeni ajan, ja välillä se on tuntunut vaikealta, kun on kovasti tehnyt mieli. Miksi en sitten ole hankkinut itselleni panokaveria esimerkiksi Tinderistä? Syy on sama josta olen puhunut ennenkin: en saa tunteettomasta jyystämisestä oikeastaan mitään irti. Joku friends with benefits-tyyppinen järjestely olisi tässä elämäntilanteessa tosi käytännöllinen ja hyvä, mutta seksiä ei voi aina ajatella käytännön näkökulmasta. Jotenkin kuulostaa ihan tajuttoman tylsältä vaan sopia jonkun kanssa että tiistaina pannaan, ja sitten toimittaa asia pois päiväjärjestyksestä sovittuna ajankohtana. Minulle seksi ei ole joku suoritus, missä laitetaan munaa reikään ja veivataan siellä niin kauan kunnes lasti lentää, enkä pysty kiihottumaan nappia painamalla tai jonkun tietyn kohdan mekaanisesta hinkkaamisesta. Vaikka seksi olisi teknisesti kuinka loistavaa, en välttämättä pysty nauttimaan siitä, jos mukana ei ole minkäänlaisia tunteita. Pelkkä puhtaasti seksin ympärillä pyörivä suhde ei siis oikein kiinnostele, koska toinen jää siinä jotenkin tosi etäiseksi vaikka fyysisesti tuleekin lähelle. Seksistä tulee silloin sellainen arkinen toimitus, vähän kuin kävisi hierojalla tai kampaajalla. Kun sanon tarvitsevani tunteita seksistä nauttiakseni, en kuitenkaan tarkoita sitä, että minun pitäisi olla kuolettavan rakastunut seksikumppaniini. Kyse on enemmänkin siitä, että miehet ovat minusta lähtökohtaisesti joko niin kiinnostavia, että haluan tutustua ja katsoa mihin asti tilanne johtaa, tai sitten niin ei-kiinnostavia, etten halua mitään. Ei ole olemassa sellaista välimuotoa, että haluaisin vain panna jotakuta ilman, että siihen liittyisi mitään muuta. En osaa kiinnostua miehistä pelkkinä objekteina, enkä sen vuoksi itse oikein syty siitä, jos joku pitää minua sellaisena. Niinpä tuntuu lähinnä vain ikävältä, jos joku mies lähestyy vaikka Tinderissä sellaisilla viesteillä, joista näkee heti että tässä ollaan nyt vain seksin perässä. Niistä tulee sellainen olo, että tuo mies ei pidä minua tutustumisen arvoisena. Häntä kiinnostaa vain vartaloni, tarkemmin sanottuna pari pyöreätä uloketta ja muutama reikä, joihin voi omaa ulokettaan työnnellä. Valitettavasti ulokkeillani ja rei’illäni ei ole omia aivoja, joten ne eivät osaa olla imarreltuja kiinnostuksesta, ja päässäni sijaitsevat aivot tulkitsevat sen lähinnä loukkaukseksi itseään kohtaan. Tuntuu pahalta, kun joku alentaa pelkäksi lihanpalaksi osoittamatta mitään kiinnostusta siihen, mikä minussa on oikeasti hienoa, eli luonteeseen ja persoonallisuuteen. Siksi seksi mielessä tehty lähestyminen tuottaa tulokseksi vain sen, että haluni kuivuvat kasaan kuin homeinen rusina ja työnnän miehen mieleni perukoilla ö-mappiin, jossa oleviin en koskisi pitkällä kepilläkään, vaikka ihmiskunnan tulevaisuus olisi siitä kiinni.
Uskon tämän olevan varsin yleistä: mihin muuhun perustuisi elokuvista tuttu asetelma, jossa mies valehtelee naiselle ummet ja lammet tunteistaan vain saadakseen tämän sänkyyn. On varmasti turhauttavaa olla jätkä, joka vaan haluaisi seksiä, mutta joutuu tarinoimaan ties mitä sitä saadakseen, koska naiset eivät lämpeä suoralle seksialoitteelle. Olisin itse tosi mielelläni sellainen nainen joka lämpeäisi, mutta minkä sille voi, että vartaloni onkaloihin kohdistuva kiinnostus ei valitettavasti riitä minua kiihottamaan. Anonyymi seksi tuntuu (ainakin Jodelin perusteella) olevan miesten keskuudessa varsin yleinen fantasia. Haaveillaan siitä, että joku tuntematon nainen vaan kävelisi sisään ja ryhtyisi toimeen sanomatta sanaakaan. Seksiseuraa-kanavalla on usein aloituksia, joissa etsitään halukkaita naisia tapaamaan anonyymisti, harrastamaan seksiä kerran ja jatkamaan elämiä koskaan mitään puhumatta. Periaatteessa ymmärrän mikä ajatuksessa kiihottaa, mutta en vaan voi kuvitella että nauttisin itse mistään vastaavasta. Ensinnäkään en saa kertaluontoisesta seksistä juuri mitään nautintoa, koska en pysty rentoutumaan tuntemattoman ihmisen seurassa kunnolla, ja tätä asiaa tuskin helpottaisi se ettei tietäisi edes toisen nimeä. Toisekseen se itse seksi jäisi varmaan aika mitäänsanomattomaksi, koska hyvään seksiin kuuluu mielestäni se että omista toiveista ja haluista pystytään keskustelemaan, ja sitä tuskin tällaisessa tilanteessa tapahtuisi. Realistisesti ajateltuna naisen rooliksi jäisi tuossa tilanteessa olla lähinnä elävä seksinukke, jokin säiliö, johon mies voi mällinsä dumpata. Ei voi kuin toivoa, että jostain löytyy sellaisesta fantasioivia naisia näiden Jodel-miesten haaveita toteuttamaan: toistaiseksi en ole kyllä bongannut kyseisistä aloituksista yhtäkään vastausta, joten saattaapi olla, että moni on enemmän minun kanssani samoilla linjoilla tässä asiassa. Minulla on ollut FWB-suhteita joidenkin entisten heilojeni kanssa, ja ne järjestelyt ovat toimineet varsin hyvin. Siinä saa parhaat puolet irti ihmisestä, jonka kanssa suhde ei toiminut, mutta seksi sujuu. Ja toki eksän panemisessa on myös oma kielletyn hedelmän viehätyksensä. Silti sellaiset suhteet tuppaavat käymään ennen pitkää tylsiksi, vaikka seksi olisikin hyvää ja toisen kanssa olisi ihan kivaa hengailla. Jotenkin se, että tietää ettei suhde tule koskaan kehittymään miksikään sen kummemmaksi, vähentää kiinnostusta sitä seksiäkin kohtaan. On se kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin kalenteriin sovittu seksitapaaminen jonkun random Tinder-matchin kanssa keskiviikkona kello kuusi. Ja toisaalta, todella akuutin kiiman keskellä se teknisesti toimiva seksi eksän kanssa ajaa asiansa vallan mainiosti, vaikkei siihen sen suurempia tunteita liittyisikään. Haaveilen siitä, että saisin joskus taas harrastaa seksiä jonkun sellaisen kanssa, johon olisin edes vähän ihastunut. Tai oikein kunnon alkuhuumaseksiä. Se vasta on jotain. Lue lisää sinkkukiimasta ja muusta aiheeseen liittyvästä: Kiiman paluu Miksi en tykkää yhden illan jutuista Kokemuksia friends with benefits-suhteista Viettäisitkö loppuelämäsi mieluummin ilman rakkautta vai ilman seksiä?