Kun mediassa puhutaan seksistä, joku aina kommentoi, että eikö taaskaan keksitty mitään muuta puhuttavaa. Joidenkin mielestä seksistä jauhaminen on turhaa, ja vie tilaa tärkeämmiltä asioilta. Tavallaan ymmärrän näin ajattelevia, sillä seksiä kyllä tungetaan ihmisten silmille joka tuutista, ja seksipuhe on lisääntynyt viime vuosien aikana huomattavasti. Määrää olennaisempaa on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten ja kenelle seksistä puhutaan.
Meidän kulttuurissamme seksi myy, ja sillä todellakin myydään mitä ihmeellisimpiä asioita. Nykyajan mainoskuvissa on enemmän alastomuutta kuin pornolehdissä muutama vuosikymmen takaperin. Siitä huolimatta seksi on tabu. Ei ehkä enää kaikille tai siinä määrin kuin aikaisemmin, mutta on kuitenkin. Täällä pääkaupunkiseudulla varsinkin nuorempi sukupolvi on jo varsin seksipositiivinen, ja täällä on helppoa tuudittautua kuplaan ja kuvitella tabuaseman poistuneen, mutta ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas, kun kupla jo särkyy. Esimerkiksi viime vuonna julkaistun Ilta-Sanomien haastatteluni saamat kommentit todistavat, että puhuttavaa seksistä riittää vielä pitkäksi ajaksi.
Silloinkin kun seksistä on puhuttu, se on tehty vähän hihitellen ja kiertoilmauksia käyttäen. Aiheen ympärillä liehuu mystisyyden verho, eikä siitä pystytä vakavalla naamalla keskustelemaan. Erityisesti (nuorten) miesten keskuudessa on tyypillistä myös vähän liioitella seksikokemuksia, eli aiheesta puhutaan lähinnä pullistellen ja omilla saavutuksilla kehuskellen. Tällainen seksipuhe aiheuttaa turhaa häpeää ja riittämättömyyden tunnetta, ja sellaista on mielestäni ihan liikaa. Toivoisin hihittelyn ja hölmön kehuskelun tilalle aidompaa keskustelua ja suoraa puhetta.
Seksistä on viime aikoina alettu puhua entistä avoimemmin, ja se on vain hyvä. Blogini perustamisen aikoihin olin yksi harvoista tästä aiheesta kirjoittavista, mutta nykyisin on paljon muitakin. Muun muassa bloggaaja Kaisaminni puhuu seksistäsekä blogissaan että Himocast- podcastissaan yhdessä Jenni Janakan kanssa. Iidan matkassa- blogin Iida on myös puhunut avoimesti seksistä ja deittailusta, kuten myös Nonsense- podcastin tekijät, bloggaajat Alexa Dagmar ja Linda Juhola. Kirsikka seksipuhekakun päällä on Puhu Muru- bloggaaja ja seksuaaliterapeutti Marja Kihlström, joka on muun muassa kirjoittanut kirjan naisen orgasmista ja tekee nykyään myös podcastia. Olen todella tyytyväinen, että seksistä puhumisesta on tullut trendikästä, sillä avoin puhuminen on paras tapa poistaa häpeää ja rajoittavia uskomuksia aiheen ympäriltä.
Seksuaalikasvatus on yhä edelleen painottunut tosi vahvasti siihen, että nuoria varoitellaan taudeista ja raskaudesta. Muistan omilta kouluajoiltani pari hassua kertaa, jolloin seksi on tullut puheeksi, ja silloin käsittelimme lähinnä ehkäisyasioita. Nautinnosta, omista rajoista tai mistään sellaisesta ei puhuttu sanaakaan. Nykyään tilanne on onneksi parempi, mutta silti painopiste on pelottelussa. Kaikki käsitykset siitä, mitä seksi oikeasti on ja mitä kaikkea siihen voi kuulua, tulevat sitten pornosta, eikä liene tarpeen selittää, mikä siinä on ongelmallista. Olen sitä mieltä, että seksuaalikasvatuksen tulisi painottua nykyisen mallin sijaan enemmän siihen, mitä seksi todellisuudessa on. Pitäisi kertoa eri seksitavoista, seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, suostumuksesta, rajoista ja vastavuoroisesta nautinnon tuottamisesta. Toki ehkäisystäkin, mutta ei se ole koko totuus. Pitäisi myös muistaa, ettei seksuaalikasvatus ole pelkästään nuorten asia. Jo päiväkoti-ikäiset lapset tarvitsevat ikätasoistaan seksuaalikasvatusta, joka on muun muassa omaan kehoon tutustumista, kehonosien nimeämistä sekä turva- ja tunnetaitoja. Moni säikähtää ajatusta pienten lasten seksuaalikasvatuksesta, koska ajatellaan sen tarkoittavan, että lapsille puhutaan seksistä. Tarkoituksena on enemmänkin opettaa lapsille, että heillä on päätösvalta oman kehonsa suhteen ja oikeus esimerkiksi kieltäytyä sellaisesta kosketuksesta, joka ei tunnu hyvältä. Kukaan tuskin voi kiistää tällaisen tiedon tärkeyttä.
Olen blogini ansiosta pioneeriasemassa seksipuheen normalisoinnin suhteen, ja uskon esimerkin voimaan: kun puhun itse avoimesti seksistä, muut seuraavat perässä. Tämä on tapahtunut ainakin omassa ystäväpiirissäni, joten miksi ei koko maailman mittakaavassa. Blogillani on alusta asti ollut tausta-ajatuksena rikkoa tabuja ja synnyttää avoimempaa keskustelua.
Seksistä ei puhuta liikaa, vaan maailma tarvitsee lisää positiivista, asiallista, rentoa, luontevaa, paineita poistavaa, inklusiivista, tasa-arvoista, kunnioittavaa ja ennen kaikkea nautintoa korostavaa seksipuhetta.
Aiheeseen liittyvää: Olenko oikeasti seksipositiivinen? Voisiko seksuaalisuutta käsittelevästä kirjasta tulla tulevaisuuden klassikko? Saanko panna sua?