Täällä taas! Viime postauksesta on jo hetki aikaa, mutta toisinaan tarvitaan näitä luovia taukoja. Kuten instaseuraajani tietävätkin, käväisin hakemassa uutta blogi-inspiraatiota Amsterdamista. Kaupunkia tituleerataan usein varsinaiseksi synnin pesäksi, joten mikäs sen parempi kohde minun ja poikaystäväni ensimmäiselle yhteiselle reissulle. Kävimme muun muassa kaksissa reiveissä, mikäs sen romanttisempaa. Tykästyin Amsterdamiin kyllä kovasti, ja blogin kannalta kaupunki oli tietysti varsin inspiroiva kiinnostavan seksikulttuurinsa vuoksi. Yksi mieleenpainuvimmista kohteista paikan päällä oli seksimuseo eli Sexmuseum, jossa oli paljon kaikenlaista hauskaa ja mielenkiintoista nähtävää.
Päärautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitseva museo näytti ulkopäin pieneltä, mutta sisältä paljastui lukuisia näyttelyhuoneita useassa eri kerroksessa, joissa oli näytteillä mitä moninaisimpia asioita ja esineitä. Näytteillä oli paljon kiehtovia seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä historiallisia esineitä eri kulttuureista: oli patsaita, maalauksia, kaiverruksia, kirjoituksia ja vaikka ja mitä kiinnostavaa. Osassa saleista löytyi modernimpia esineitä, mm. valokuvia, lehtiä ja ihmisen kokoisia nukkeja, jotka touhuilivat kaikenlaista. Esimerkiksi heti sisääntuloaulassa oli varsin ihastuttava itsensäpaljastaja, joka ensin huhuili seinässä olevasta syvennyksestä ja sen jälkeen työntyi esiin esitellen trenssitakin alta paljastuvaa vehjettä. Yhteen saleista oli myös tehty oma Red Light District, jossa pääsi kurkistamaan entisaikojen ilotyttöjen ja heidän asiakkaidensa kohtaamisiin. Oma pikkuinen sali oli omistettu myös BDSM:lle ja muulle kinkyilylle.
Suosikkia kaikkien mielenkiintoisten esineiden ja asioiden joukosta on vaikea valita, mutta itseäni sykähdyttivät ehkä eniten 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa otetut valokuvat, joista ei nyt tietenkään ole kuvaa, koska valokuvien kuvaaminen on varsinkin ruuhkaisessa museossa todella vaikeaa. Kuvat esittivät pariskuntia harrastamassa seksiä eri asennoissa, muutamissa oli jotain BDSM-henkeäkin ruoskineen ja köysineen. Kuvissa oli erityisen kiinnostavaa se, kuinka seksiasennot ja -tilanteet olisivat yhtä hyvin voineet olla mistä tahansa nykyajan pornofilmistä, vaikka kuvat olivat rakeisia ja mustavalkoisia ja ihmiset niissä näyttivät no, siltä miltä ihmiset nyt näyttivät siihen aikaan. On myös kiinnostavaa ajatella niitä tilanteita missä kuvat on otettu, kun kamerateknologia on ollut varsin erilaista kuin nykyään: miten kuvaaja ja kuvattavat ovat löytäneet toisensa, onko kuvat otettu salassa ja mihin niitä on käytetty, minkälaisia tarinoita niihin liittyy. Pieni sisäinen historianörttini innostui kovasti tällaisesta spekulaatiosta. Harmillisesti valokuvasalissa oli varsin paljon väkeä enkä saanut katsella kuvia rauhassa niin paljon kuin olisin halunnut. Kyllä se keskittyminen vähän häiritsee kun vieressä on kolme hekottelevaa ja osoittelevaa turistipoikaa..
Vaikka museosta tykkäsinkin, on myös pakko antaa hieman miinuspisteitä siitä, että näyttely oli kokonaisuutena varsin heteronormatiivinen. En tykännyt siitä, että lähes kaikki näyttelyesineet kuvasivat naisen ja miehen välistä ns. ”tavallista” seksiä, ja kaikki siitä poikkeava oli niputettu pieneen kinky-juttuja esittelevään saliin. Vaikka kinkyosastolla oli paljon kiinnostavaa nähtävää, sali esitettiin ikäänkuin jonkinlaisena ”friikkisirkuksena”, jossa kummastelun kohteena olivat niin homot, lesbot, transihmiset, bondage-harrastajat kuin lihavat ihmiset. Kyllä, lihavien ihmisten seksi on jotain niin ihmeellistä, että sitä pitää erikseen kummastella. Siitä jäi vähän huono maku suuhun, ja se vähän latisti muuten erittäin positiivista fiilistäni museokäynnin jälkeen. Hintansa väärti paikka kuitenkin oli ehdottomasti, 5 euron sisäänpääsymaksulla olisin tyytynyt vähempäänkin, joten en voi kuin suositella museota kenelle tahansa seksistä tykkäävälle.
Blogin Instagramissa on muuten käynnissä kilpailu, jossa on palkintona Amsterdamin lukuisista seksikaupoista löytyneitä tuliaisia! Osallistumisaikaa on tämän viikon perjantaihin asti, tässä ohjeet:
1. Seuraa Instagramissa @teekutsuillablogi ja tykkää arvontakuvasta, joka on tällä hetkellä feedissä ensimmäisenä.
2. Kerro kisasta kavereillesikin esimerkiksi tägäämällä heidät kommentteihin.
3. Perjantaina 9.2. arvon näillä näkymin yhden voittajan, koska 100 seuraajan tavoite rikkoutui heti ensimmäisenä kilpailupäivänä. Jos perjantaina päästään kuitenkin 150 seuraajaan, voittajia arvotaan kaksi kappaletta! Nyt jos koskaan on siis erinomainen hetki ryhtyä seuraajakseni, voittomahdollisuudetkin ovat näillä seuraajamäärillä vielä varsin hyvät, eli jos olet se tyyppi joka ei koskaan voita mitään, tilaisuutesi on koittanut. 😉