On varsin paradoksaalista löytää itsensä tilanteesta, jossa samanaikaisesti haluaisi parisuhteen, mutta kuitenkin sitoutuminen pelottaa. Luulin selättäneeni sitoutumiskammoni edellisessä parisuhteessani, ja niin ehkä teinkin, mutta eron jälkeen se ilmeisesti palasi takaisin. Tällä kertaa se myös tuntuu ottaneen hieman eri muodon kuin aikaisemmin, ja sen vuoksi meni aikaa ennen kuin tajusin, mistä on kyse. Minun sitoutumiskammoni ei näyttäydy siten kuin sen tavallisesti ajatellaan. En ole se tyyppi, jolle parisuhde on kirosana ja joka ilmoittaa heti kättelyssä, ettei etsi mitään vakavaa. En halua hyppiä kukasta kukkaan, vaan löytää sen oman ihanan, jonka kanssa rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Ongelma on se, että kaikki suhteeni tuppaavat tyssäämään jo lähtökuoppiinsa. Periaatteessa mitään ongelmaa ei ole, en vain tunne sitä kipinää, joka saisi haluamaan enemmän. Ja sen kerran kun ihastun, niin suhteessa on varmasti joku massiivinen käytännön ongelma, jonka vuoksi homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
 |
| Ilmeestäkin näkee, että nyt pelottaa. |
On ihan mahdollista, että suhteeni eivät toimi siksi, etten vaan ole vielä kohdannut sopivaa ihmistä. Jotenkin en silti usko, että tässä voi olla kyse pelkästään huonosta tuurista. Ongelman ydin taitaa olla enemmänkin siinä, että mitä enemmän deittailen ja tapaan uusia ihmisiä, sitä vaikeampaa on malttaa pysähtyä ja tutustua kehenkään kunnolla. Olen hirveän huono ihastumaan, ja uskon sen johtuvan osittain tästä samasta asiasta. Valinnanvaraa on niin paljon, että tuntuu hirveän vaikealta keskittyä yhteen ihmiseen niin paljon, että ehtisin ihastua.
 |
| Kun ajattelet sitoutumista ja näytät siltä kuin olisit syönyt sitruunaa. |
Olen tänä vuonna ollut ihastunut tasan yhteen ihmiseen, ja tietysti juuri hänen kanssaan oli sitten aivan päinvastaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja pari muutakin käytännön ongelmaa. Jälkikäteen olen tosin miettinyt, voisiko tämä ongelmallisuus olla nimenomaan syy siihen, miksi ihastuin niin palavasti. Sitoutumiskammoinen alitajuntani hoksasi, että jutusta ei voi todellisuudessa tulla mitään, joten se uskalsi antaa mennä vailla pelkoa siitä, että tunne ikinä kehittyisi mihinkään alkuhuumaa pidemmälle. Tällainen toiminta, että ihastutaan aina niihin mahdottomiin ja itselle ihan vääriin ihmisiin, on kai sitoutumisongelmaiselle kamalan tyypillistä. Jotenkin se liittyy siihen, että sisimmässään uskoo olevansa kykenemätön rakastamaan tai jotenkin mahdoton rakastettava.
 |
| Heilautan itseni pois kaikkien miesten luota, koska en vaan pysty. |
Mistä tällainen sitoutumisongelma sitten kumpuaa? Taustalla voi olla pettymyksiä aikaisemmissa parisuhteissa, kuten omassa tapauksessani aikaisemmin: sydämeni särkyi, enkä uskaltanut päästää ketään lähelleni, joten luonnollisesti sitoutuminen ahdisti. Ongelmat voivat kummuta myös lapsuuden kokemuksista ja varhaislapsuudessa saadusta kiintymissuhdemallista. Lapsena arvottomuuden tunteita kokenut voi ajatella aikuisenakin, ettei ole kenellekään tarpeeksi hyvä. Voi myös olla tottunut ns. etäiseen läheisyyteen, jolloin ikävä ja kaipaus tuottavat enemmän mielihyvää kuin oikea läheisyys. Lapsuudenperheestä saatu parisuhdekäsitys vaikuttaa myös: jos on lapsena nähnyt pelkästään epäonnistuneita suhteita, joissa riidellään paljon, ei välttämättä pysty uskomaan parisuhteen kestämiseen omallakaan kohdalla. Syitä on monia ja ne voivat kasaantua, eikä vyyhtiä ole helppoa ryhtyä purkamaan.
En osaa sanoa, mistä nämä ongelmat omalla kohdallani johtuvat. En koe lapsuuttani erityisen traumaattiseksi, eivätkä edelliset suhteenikaan ole jättäneet minuun erityisen suuria arpia. Jos jotain pitäisi veikata, uskoisin sen johtuvan jostain tunteiden käsittelyn ongelmasta. Huomaan nimittäin aina ahdistuvani, jos elämäni on hetkellisesti vähemmän kiireistä kuin yleensä enkä voi piilottaa tunteitani kiireen ja hässäkän alle. Olen myös vasta nyt oppinut sietämään aikaisempaa paremmin yksinoloa ja sitä, ettei koko ajan ole jotain miesjuttua meneillään. Ehkä ratkaisu omalla kohdallani olisi siis se, että opettelisin oikeasti pysähtymään niin itseni kuin tapaamieni miesten äärelle. Toivon kuitenkin kovasti parisuhdetta, joten en oikein näe mitään syytä jatkaa tätä nykyistä linjaa, josta ei jää käteen kuin pettymyksiä puolin ja toisin.
Lue lisää:
Sitoutumiskammo on tekosyy – Väestöliitto Miten voittaa sitoutumiskammo? – Suoraanpuhujan päiväkirja