Menkat eivät todellakaan kuulu lempiasioihini tässä maailmassa. Kukapa nyt nauttisikaan krampeista, turvonneesta mahasta ja verenvuodosta. Mutta kun se sirkus joka tapauksessa saapuu kerran kuussa kaupunkiin, on parasta vaan pitää hatusta kiinni ja hankkia kunnon varusteet. Oma varustearsenaalini kasvoi viime kuussa kuukautiskupilla, jota testasin edellisten menkkojeni aikana ensimmäisen kerran. Ja kyllähän se aikamoisen näppäräksi vekottimeksi osoittautui, alkuvaikeuksien jälkeen käyttö oli varsin helppoa ja muutenkin kuppi lunasti kaikki sille asettamani odotukset. Ihan kaikkeen en kuitenkaan osannut valmistautua, vaan jotkut käyttöön liittyvät asiat tulivat hienoisena yllätyksenä. Kuppini on suomalaisen Lunetten valmistama, ja ostin sen Monkista, yhdestä lempivaatekaupoistani. Kupin mukana tuli käyttöohjeet sekä söpö säilytyspussukka, joka oli ensimmäinen kolmesta syystä miksi päätin ostaa kupin juuri Monkista enkä esim. Lunetten omasta verkkokaupasta. Toinen syy oli se, että halusin ehdottomasti pinkin kupin (onhan se nyt tärkeää minkä värinen möntti siellä pillun uumenissa majailee, ei mikään tylsä oranssi käy) ja kolmas se, että tuen varsin mielelläni vaatekauppaa joka on lähtenyt mukaan kuukautisaktivismiin ja edistää tasa-arvoa tuomalla kuukautisisia näkyvästi esille sekä mm. lahjoittamalla kuppeja kenialaisille tytöille Cup Foundation-nimisen järjestön kautta. Kuppi maksaa Monkilla 25 euroa ja se on mielestäni oikein kohtuullinen hinta siihen nähden, kuinka kauan kuppi kestää. Plus se on myös varsin kuvauksellinen kapistus, kuten Lunetten Insta-tili @lunettecup todistaa. Enpä ole tamponeista nähnyt yhtä kauniita kuvia.
Jep, kuvauksellinen kaveri. Ostin samalla uudet menkkapikkarit, hienot vaikka valkoinen onkin vähän riski väri..
Olin varautunut siihen, että kupin laitto ja pois ottaminen olisi aluksi vaikeaa, mutta laittaminen oli oikeastaan varsin helppoa. Katsoin Youtubesta ohjeet ja sain ehkä kolmannella yrityksellä tungettua kupin sisään, mutta jouduin ottamaan sen melko pian pois, koska se aiheutti ihan jäätävän pissahädän tunteen. Makasin sängyssäni ja yritin psyykata itseäni ajattelemaan, että pakottava tarpeeni juosta vessaan ei ole todellinen, mutta epäonnistuin. Seuraavana päivänä laitoin kupin uudestaan ja pissahädän tunne palasi, mutta hetken liikuskeltuani huomasin sen kadonneen, eli ilmeisesti kuppi oli aluksi vain jotenkin huonossa asennossa. Hieman syvemmälle painuttuaan kuppia ei meinannut edes huomata. Poistaminen olikin sitten hankalampi juttu. Kuppiinhan siis muodostuu sisällä ollessaan pieni alipaine, joten sitä ei voi poistaa tuosta ”antennista” vetämällä, vaan se täytyy puristaa sormilla littanaksi jotta paine poistuu. Käytännössä on siis tungettava sormet pilluun ja yritettävä saada liukkaasta kupista ote. Sain sormet sisään lantionpohjan lihaksia rentouttamalla, mutten meinannut ylettyä kuppiin ennen kuin tajusin ikään kuin työntää sitä lihaksilla ulospäin, jolloin siitä sai paremmin kiinni. Parin harjoituskerran jälkeen homma lähti sujumaan ongelmitta, joskaan se sormilla kaivelu ei vieläkään mitään lempipuuhaani ole. Mutta tulipahan testattua samalla oma puristusvoima.
Tämän videon avulla opettelin kupin laittoa ja pois ottamista.
Aluksi pelkäsin, että kuppi täyttyisi tosi nopeasti ja vuotaisi yli, mutta huoli osoittautui turhaksi. Yleensä menkkojeni alussa on yksi ns. Niagaran putous-päivä, jolloin sitä verta tuntuu tulevan litratolkulla, mutta kuppi ei sellaisenakaan päivänä mennyt kuin puoliksi täyteen. En tosin uskaltanut pitää kuppia mitään kahtatoista tuntia putkeen, vaikka ohjeen mukaan niin voisikin ihan hyvin tehdä, koska kuumotin niin paljon sitä ylivuotoa, mutta tulevaisuudessa tiedän voivani niin tehdä, koska verimäärä oli niin vähäinen. Oli muuten kiinnostavaa nähdä konkreettisesti se veren määrä, koska ei sitä pysty tamponiin imeytyneenä samalla tavalla arvioimaan. Eikä se kupissa lilluva veri ollut mitenkään ällöttävää, ainakaan kun on tottunut niihin haiseviin ja kosteisiin tamponikääröihin..
Hyvin voi käyttää valkoisiakin pikkareita, kun ei vuoda yli!
Ehkä paras asia kupin käytössä on se, ettei siitä tule ollenkaan roskaa, vaan kuppi vaan huuhdellaan ja tungetaan takaisin. Huomasin kuitenkin, että kuppiin jäi hassu haju, ei varsinaisesti paha mutta yllättävä yhtä kaikki, kun ajattelin silikonin olevan materiaalina sellainen ettei siihen tarttuisi hajuja. En kuitenkaan usko että haju olisi mikään merkki epähygieenisyydestä, vaan saattaa johtua siitä että erehdyin pesemään kupin tavallisella käsisaippualla pariin otteeseen. Sain vasta myöhemmin tietää, että kupin puhdistukseen pitäisi käyttää jotain hajusteetonta ja öljyjä sisältämätöntä pesuainetta. Kyllä, olen just se ihminen joka toimii ensin ja lukee käyttöohjeet vasta sitten. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, koska menkkojen loputtua desinfioin kuppini keittämällä sen ja se hälvensi hajua jonkin verran. Eiköhän se siitä katoa, kun hankin oikeanlaisen pesuaineen ja pyöräytän kupin vielä kertaalleen kattilassa ennen seuraavaa käyttökertaa. Olen tosi tyytyväinen kuppiin, ja roskattomuuden lisäksi parasta siinä on se, ettei se kuivata limakalvoja kuten tamponit. Elämä oli nimittäin aika perseestä menkkojen jälkeen, kun oli ensin odottanut kiimaisena monta päivää että pääsisi taas panemaan ja sitten ei pystynytkään, kun pillu oli niin kuiva ja kipeä. Enää ei tarvitse sellaisestakaan vaivasta kärsiä, hurraa! Täältä siis vahva suositus kuukupin kokeilemiseen, tähänastisten kokemusten perusteella paluuta entiseen tamponiruljanssiin ei todellakaan ole. Ja loppuun vielä vähän yleistä menkkafiilistelyä:
Lisää ajatuksiani kuukautisten ihanuudesta voit lukea täältä ja täältä.