Osallistuin viime lauantaina Tissiflashmob 2020 -nimiseen tapahtumaan. Sen järjestäjänä toimi feministinen aktivistiryhmä Cult Cunth ja tarkoituksena oli muistuttaa räikeästä tasa-arvo-ongelmasta: naisoletetun nänni ei saa näkyä rannalla, somessa tai oikein missään muuallakaan siinä missä miesoletetun saa. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna toista kertaa ja sai osakseen paljon vähemmän vihaa kuin vuosi sitten, mutta ihmettelyä kuultiin silti.
Näissä hämmästelevissä, mukahuolestuneissa, epäuskoisissa ja tuohtuneissa kommenteissa toistuvat samat, kuluneet argumentit, joita kultin perustajat Sandra Marins ja Säde Vallarén ovat kyllästymiseen asti perustelleet virheellisiksi. Nyt kun toiminnassa on mukana myös iso kasa meitä kulttilaisia, on meidän vuoromme perustella.
”No minäkin järjestän sitten penisflashmobin, kuinkas sitten suu pannaan?”
Tehdään yksi asia heti selväksi: tissi ei ole genitaali. Ei ole. Sitä ei voi verrata penikseen. Tämä argumentti olisi hyvä, jos olisimme järjestäneet pilluflashmobin, vaan kun emme järjestäneet.
Sukuelimen paljastaminen julkisella paikalla rikkoo lakia ja tähän lakiin vedottiin esimerkiksi silloin, kun Marinsin ja Vallarénin itsenäisyyspäivän vilautusepisodista tehtiin rikosilmoituksia. Lakia ei kuitenkaan rikottu eivätkä rikosilmoitukset johtaneet syytteeseen. Johtopäätös: tissi ei ole genitaali. Syyt siihen, miksi naisoletetun nänni täytyy piilottaa, ovat jossain aivan muualla.
”Ette te voi sitä muuttaa, että tissit nyt vaan ovat evoluution myötä seksuaaliset”
Itse asiassa voidaan. Vielä 1930-luvun alussa myös miesoletettujen piti peittää nänninsä esimerkiksi rannalla, mutta protestien avulla he saivat oikeuden yläosattomuuteen. Ei ole mitään järkevää perustetta sille, miksi naisoletetut eivät voisi tehdä samaa.
En myöskään ihan ymmärrä, mitä tarkoittaa ”evoluution myötä seksuaalinen”. Ehkä sitä, että kehonosalle on kehittynyt seksuaalinen tarkoitus? Tällä logiikalla aika iso osa kehonosista, kuten vaikkapa kädet ja suu, pitäisi peittää. Vai tarkoitetaankohan sillä kenties sitä, että kyseisen kehonosan ainoa tarkoitus on olla seksuaalinen? Tämähän ei päde oikeastaan mihinkään muuhun kuin klitorikseen, koska vaikka tissit ja nännit voivat olla kiihottavat ja tuottaa seksuaalista mielihyvää, niillä myös ruokitaan jälkeläisiä. Näin ollen tissien joillekin itsestään selvänä ja ”luonnollisena” näyttäytyvä seksuaalinen luonne on oikeastaan vaan kulttuurinen sopimus, jota voidaan mainiosti muokata.
”Miksi tissejä ei saisi seksualisoida? Minä ainakin haluan, että rintani ovat jatkossakin seksuaaliset!”
Jostain syystä joillain kommentoijilla on käsitys, että tissiflashmobin tarkoituksena on kieltää ja poistaa tisseistä seksuaalinen ulottuvuus kokonaan. On tavallaan aika siistiä, että he luulevat meillä olevan niin paljon valtaa, että voimme tehdä sellaisia päätöksiä. Kultissa ja tissiflashmobissa on toki paljon muutosvoimaa ja asioita tapahtuu, mutta meillä, sen paremmin kuin kellään muullakaan, ei ole valtaa määritellä kenenkään toisen ihmisen puolesta, mikä hänen kehossaan on seksuaalista ja mikä ei.
Pointti ei siis ole kieltää tissien tuottamaa seksuaalista mielihyvää tai kiihotusta, vaan omista ja muiden tisseistä saa kyllä nauttia jatkossakin. Haluaisimme vain, että tissimme saisivat olla seksuaaliset silloin, kun itse haluamme. Että voisimme olla vaikkapa siellä rannalla yläosattomissa ilman, että siitä saa sakot, tai imettää rauhassa ilman kaiken maailman harsoviritelmiä tissin peittämiseksi. Ihan samalla tavalla kuin suu, myös tissi sekä olla että olla olematta seksuaalinen. Olisi kiva, jos valinta siitä seksuaalisuudesta olisi meillä itsellämme.
Sitä paitsi: miten se seksuaalisuus tisseistä katoaa sillä, että niitä ei olekaan pakko koko ajan peittää?
”No mitäs sitten kun heteromiehet kiihottuu ja tulee stondis ja se häiritsee”
Tämä argumentti on typerä (ainakin) kahdesta syystä
1. Vaikka sitä miten kovasti halutaan väittää, heteromiehetkään eivät ole mitään viettiensä perässä juoksevia villieläimiä, joiden pää menee kiimasta sekaisin, kun jossain näkyy jotain kiihottavaa. Miehet ovat VUOSISATOJA perustelleet oikeutensa valtaan ylivertaisella rationaalisuudellaan naisiin nähden, ja yhtäkkiä se järki muka haihtuukin johonkin kiihottumisen mukana. Ehkä sen sijaan, että käskettäisiin naisoletettuja peittämään itsensä ja siten sysättäisiin miesten toimintakyvyn ylläpitäminen heidän niskoilleen, miehet voisivat vaikkapa itse opetella ottamaan vastuuta siitä omasta kiihottumisestaan. Jos on todella niin, että kiihottavat ärsykkeet häiritsevät omaa olemista ihan kohtuuttoman paljon, on ehkä ihan hyvä harjoittaa pientä itsetutkiskelua ja lakata syyttämästä siitä muita.
Naisoletettujen kehot eivät ole olemassa heteromiehiä varten. Heteromiesten kiihottuminen ei ole meidän ongelma. Meitä ei kiinnosta, jos jollakulla on tukala olo housuissaan meidän kehojen takia. Huolehtikaa itse omista asioistanne.
2. Käsitykset sopivasti pukeutumisesta ja peitettävistä kehonosista ovat muuttuneet aikojen saatossa paljon ja vaikuttaneet tosi paljon käsityksiimme seksuaalisuudesta, seksikkyydestä ja säädyllisyydestä. On ollut aika, jolloin säären vilahtaminen hameen alta on saanut aikaan samanlaisen kohun kuin nännin näkyminen nykyään. Takuulla silloin ajateltiin ihan samalla tavalla, että sääret paljastavien hameiden käyttö aiheuttaisi miehille hirveitä keskittymisvaikeuksia jatkuvan kiihottuneisuuden ja erektion vuoksi. Vaan miten onkaan käynyt: paljaat sääret eivät hetkauta enää ketään.
Tätä tarkoittaa tissiflashmobin pyrkimys normalisoida nännit. Tehdä niistä jotain yhtä tavallista kuin sääret, kivan näköistä mutta ihan neutraalia. Toki nyt normalisointiprosessin alussa voi jostain heteromiehestä tuntua vaikealta pysyä housuissaan, jos katukuva yhtäkkiä lävähtäisi täyteen tissejä, mutta huoli pois, siihen kyllä tottuu!
Ja hei, mitä sitten, jos tissien näkeminen kiihottaisikin? Ei kiihottumisessa ole mitään pahaa ja sen kanssa voi kyllä elää. Tästä erinomainen esimerkki on Knockin’ Boots -blogin teksti Tissit – Kaiken kansan fetissi, jossa kirjoittaja kertoo omasta saapasfetissistään. Saappaiden näkeminen jonkun vastaantulijan jalassa saattaa häntä kiihottaa, mutta eipä ole hänelle tullut mieleen ruveta sen vuoksi kieltämään ihmisiä käyttämästä saappaita.
”Jos nännit sais näkyä somessa, niin sittenhän 13-vuotiaatkin vois laittaa tissikuvia Instaan”
Saman ikäiset poikaoletutkin voivat laittaa paidattomia kuvia someen. Et näe tässä ongelmaa? Miksi tyttöjen yläosattomuus sitten olisi ongelma? Hmm, seksualisoitkohan juuri 13-vuotiaan lapsen kehon?
Pikkulasten nännit ovat ihan samanlaiset kaikilla sukupuolilla. Silti jopa tyttövauvat puetaan nännit peittäviin bikineihin. Niin syvälle ulottuu naisoletetun rintojen yliseksualisointi.
Nuoret voivat laittaa someen ihan kaikenlaista materiaalia jo nyt. En kuitenkaan näe mitään eroa siinä, laittaako kolmetoistavuotias kuvan vaikkapa uimareissusta kavereiden kanssa yläosan kanssa vai ilman – tarkoitus on ihan yhtä epäseksuaalinen. Jos joku aikuinen haluaa nähdä siinä jotain seksuaalista, se on hänen vastuullaan, ei nuoren. Nänni on neutraali, mielet ovat likaisia.
”Miksi te näperrätte nännien kanssa, kun olisi isompiakin ongelmia?”
Cult Cunthilla on oma filosofia ”Nänni on kaikki”: nänniin tiivistyy kaikenlainen epätasa-arvo ja monenlaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Sukupuolibinääri, kauneusihanteet, raiskauskulttuuri ja seksuaalinen väkivalta, seksismi ja seksuaalinen hyvinvointi nyt muutamia mainitakseni liittyvät kaikki tavalla tai toisella siihen, että mies- ja naisoletettuja kehoja kohdellaan yhteiskunnassa eriarvoisesti. Kyse ei ole vaan siitä, että naisoletetut saisivat luvan olla yläosattomissa rannalla. Tavoitteena on laajempi ajattelutavan muutos, joka suoraan vaikuttaa myös muihin eriarvoisuuden ilmentymiin.
Oli aktivismin kohteena mikä tahansa, tulee aina jostain joku kysymään että entäs se, tämä ja tuo ongelma, miksi ette välitä niistä. Miksi välittää jostain yläosapakosta, kun maailmalla ihmisiä kuolee nälkään? Mitä väliä on tisseillä, kun ilmastonmuutos kuitenkin tulee ja tappaa meidät kaikki? Tällainen whataboutismi ei saa aikaan muuta kuin sen, että mitään ei saada aikaiseksi.
Jos me voitaisiinkin laittaa kaikki maailman ongelmat johonkin kollektiivisesti sovittuun tärkeysjärjestykseen ja alkaa hoitaa niitä kuntoon yksi kerrallaan, niin mikäs sen hienompaa, mutta se ei taida olla millään muotoa realistinen ajatus. Parempi siis aloittaa jostain kuin jäädä ikuisesti vellomaan omaan voimattomuuteen kaikkien ongelmien edessä. Ja lopulta niinkin pienessä ja mitättömässä asiassa kuin nännissä voi olla valtava muutosvoima, joka ratkaisee kerralla useita ongelmia.
”Onko pakko olla niin shokeeraava? Eikö tätä voisi tehdä vähän rauhallisemmin?”
Tämän kysyjät varmaan kuvittelevat, että idea nännin vapauttamisesta ja kehojen samanarvoisuudesta on jotenkin uusi ja että kenellekään ei ole tullut mieleen vaan kauniisti ehdottaa sitä…
Nekin naisoletetut, jotka ovat aikoinaan alkaneet kapinoida säärten piilottamista vastaan, ovat shokeeranneet, mutta ennen pitkää se shokeeraava toiminta muuttui vähemmän shokeeraavaksi ja lopulta ihan neutraaliksi. Nyt on havaittavissa samaa: viimevuotinen tissiflashmob herätti runsaasti närkästystä, mutta itsenäisyyspäivän vilautuksen jälkeen jopa pyydettiin, että menkää nyt takaisin sinne rannalle. Tänä vuonna tissiflashmobiin liittyvä uutisointi oli varsin toisenlaista kuin vuosi sitten ja mediahuomiota oli vähemmän, mikä tarkoittaa, että ollaan jo askel lähempänä normalisoitumista.
Kai sitä voisi kirjoitella vaikka blogitekstejä hamaan tappiin asti, mutta lopulta tällainen normi ei kyllä muutu nätisti puhumalla, vaan se täytyy ihan tarkoituksella rikkoa. Eli kyllä, shokeeraaminen on pakollista.
Ehkäpä näiden perustelujen myötä paatuneimmatkin muutosvastarintaiset änkyrät alkavat tajuta, mistä tässä hommassa on kyse.
Ihanan kipakka ja hyvin argumentoitu teksti!
Kiitos! 🙂