”Sori, täällä on vähän sotkuista.” ”Mennään mieluummin teille, mä en oo ehtiny siivota.” Päästelen tällaisia lauseita suustani usein, niin kavereiden kuin treffikumppanienkin seurassa. En kehtaa kutsua kotiini ketään, jos en ole ehtinyt siivota sitä tiptop-kuntoon. Kavereiden kanssa ei pieni sotku haittaa, mutta kun joku mies on tulossa ensi kertoja luokseni, puunaan ja hinkkaan kämppää kuin kuningattaren vierailua varten. Uskon vakaasti, että kodin siisteystaso on yhteydessä omaan viehättävyyteeni: ainakin siten, että sotkuinen koti laskee pisteitäni miesten silmissä. Lisäksi minusta siivoaminen ennen jonkun vierailua on vain yksinkertaisesti kohteliasta ja huomaavaista. Yhdellä parhaista ystävistäni on toisenlainen siivousfilosofia. Häntä ei juuri kiinnosta käyttää aikaa kotinsa puunaamiseen, koska on kuulemma huomattavasti parempaakin tekemistä. Hänen ja hänen poikaystävänsä koti on aina elämänmakuisen kaaoksen vallassa, jota täydentävät koiran riekaleiksi repimät lelut ja limaiset puruluut. Hän ei koskaan pyytele anteeksi kotinsa sotkuisuutta, eikä jynssännyt paikkoja silloinkaan, kun he vasta tutustuivat poikaystävänsä kanssa. Tästä huolimatta hänellä on onnellinen parisuhde, eli ilmeisesti kodin siisteys ja naisen viehättävyys eivät nyt sitten kuitenkaan kulje käsi kädessä. Olenko minäkin nyt sitten hinkannut kotiani ihan turhaan, jos siisteys ei miehiä edes kiinnosta? Asiaan oli saatava selvyys, joten lähdin tiedustelemaan asiaa keneltäs muultakaan kuin Tinder-matcheiltani. Aluksi kysyin, siivoavatko he itse kotejaan silloin kun ovat kutsuneet naisia kylään, ja sen jälkeen pyysin mielipiteitä siitä, voiko naisen sotkuinen koti vähentää kiinnostusta kyseistä naista kohtaan. Vastaukset noudattivat hyvin samankaltaista linjaa: jokainen vastaaja kertoi siistivänsä kotiaan kylään tulevia naisia varten, ja suurin osa siivosi myös kavereiden vierailujen takia. Kaikki vastaajat olivat myös sitä mieltä, että toisen kodin sotkuisuus saattaisi hyvinkin olla kiinnostusta laskeva tekijä. Pöyhimättä jääneet tyynyt eivät kuulemma ole mikään välitön erektiontappaja, mutta kokonaiskuva ihmisestä saattaa muuttua negatiivisemmaksi, jos tämä ei pidä kodistaan huolta. Sotkuinen koti saattaa herättää epäilyksiä myös siitä, että toinen olisi yhtä huolimaton myös henkilökohtaisen hygieniansa suhteen, joka puolestaan on iso kiinnostusta vähentävä tekijä lähes kenen tahansa mielestä.
Vastaajat ja minä edustamme yleistä ajattelutapaa, joka mukaan kodin siisteys on ihmisen kunnollisuuden mittari ja sotkuinen koti merkki siitä, että sen asukkaalla menee elämässä muutenkin huonosti. Vastapainoksi tälle ajattelulle on nyt syntymässä uusi ajattelutapa, kotipositiivisuus, johon törmäsin tässä Helsingin Sanomien artikkelissa ja jota aikaisemmin mainittu ystäväni edustaa. Kotipositiivisuus on sukua kehopositiivisuudelle, ja siinä ajatellaan, että myös sotkuiset ja tavaraa pursuilevat kodit ovat yhtä hyviä kuin kiiltäviksi puunatut ja millilleen järjestetyt. Artikkelissa mainitaan myös käsite siivouspeli, jolla tarkoitetaan juuri sitä mitä minäkin ennen jokaista vierasta teen, eli kodin siivoamista sellaiseen kuntoon, missä se ei normaalisti koskaan ole. Ja jos vierailee pelkästään siivouspelin pelaajien kodeissa, näkee pelkästään epärealistisen siistejä koteja, olettaa että muilla on aina siistimpää kuin itsellä, ja kierre on valmis. Jos pidämme tahratonta ja sisustuslehtimäisen siistiä kotia normina, tulemme tuominneeksi ne oikeasti ”normaalit” kodit, joissa elämisen jäljet näkyvät: syyllistymme sotkusheimaukseen. Askel kotipositiivisuuden suuntaan voisi olla toivottu, koska siivouspelin pelaamiseen tuhraantuu arvokasta aikaa, jonka voisi mieluummin viettää kutsumiensa vieraiden kanssa sotkusta stressaamatta ja sitä anteeksi pyydellen. Itsellänikin menee hirveästi aikaa pelkästään siihen, että siivoan kodin ennen treffeille lähtöä, jotta voin halutessani kutsua deittini kotiini häpeämättä. Kuulostaa aika hölmöltä, eikö? Kotipositiivisuudella ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että ihmisiä kannustettaisiin olemaan kokonaan siivoamatta ja elämään törkyisissä läävissä tavararöykkiöiden keskellä. Kuten Tinder-matchieni vastauksistakin kävi hyvin ilmi, on olemassa ”sotkua” ja sotkua: muutamat hujan hajan olevat tavarat ovat täysin eri asia kuin haisevat tiskit, likainen kylpyhuone ja sentin paksuiset pölykerrokset. Pieni epäjärjestys oli kaikkien vastaajien mielestä täysin ok, mutta likaisuus ja varsinkin pahat hajut taas ehdottomasti luotaantyöntäviä asioita. Minun mielestäni puhtaus, niin oman itsen kuin kodinkin, on peruskohteliaisuutta muita ihmisiä kohtaan. Ei siis kannata välttämättä stressata niin paljoa siitä, että kirjat ovat hyllyssä värijärjestyksessä tai jokainen koriste-esine kauniisti aseteltu, vaan sen sijaan pestä vessanpönttö ja lattiat. Treffikumppanien kyläilyjä ajatellen kannattaa myös ehkä silloin tällöin vaihtaa lakanat: raikkaissa petivaatteissa on kivempaa peuhata. Aion jatkossakin siivota ennen kuin kutsun ihmisiä kylään. Aion jatkaa myös tapaani vastata jokaiseen kuulemaani siivouspahoitteluun toteamalla, etten tietääkseni ole siirtynyt siivoustarkastajan uralle sitten viime näkemän. Ja seuraavaksi aion imuroida. Siivouksen lisäksi myös erikoiset sisustusratkaisut herättävät ihmetystä toisten kodeissa. Lue vanha tekstini poikamiesboksien sisustuksesta tästä!