Vaikka olisi miten vapaamielinen seksin suhteen, seksityöhön suhtaudutaan usein edelleen hyvin kielteisesti. Siitä tiedetään harvoin juurikaan faktaa, mutta negatiivisia ennakkoluuloja on sitäkin enemmän. Osallistuin kesäkuun alussa Wonderlust-seksifestivaalin yhteydessä Sex Work Panel-keskustelutilaisuuteen, jossa kaksi seksityöntekijää, Sadie Lune ja Tiia Forsström, kertoivat työstään, ja huomasin tietäväni aiheesta itsekin varsin vähän. Onneksi asia on nyt jossain määrin korjaantunut: tässä viisi asiaa, jotka nämä kaksi seksityöntekijää opettivat minulle! 1. Huoraa saa sanoa huoraksi Sekä Lune että Forsström kertoivat käyttävänsä itsestään huora-sanaa. Suomen kielessä sanalla on aika negatiivinen kaiku ja sitä käytetään enemmän haukkumasanana alkuperäisestä merkityksestään irrotettuna, mutta suomalaisen Forsströmin mielestä se on oikein hyvä sana kuvaamaan hänen ammattiaan. Toinen hyvä sana on seksityöntekijä, joka on käsitteenä laajempi ja kattaa ”huoraamisen” eli maksullisen seksin lisäksi myös mm. pornonäyttelijät, stripparit ja puhelin- tai kameraseksityöntekijät. Sen sijaan usein käytetty prostituoitu on ongelmallinen, koska se niputtaa vapaaehtoisen seksityön yhteen parituksen, ihmiskaupan ja väkivallan kanssa jälkimmäisiä korostaen. Sen käyttämistä kannattaa siis jatkossa välttää, ja puhua mieluummin ihan vaan huorista. 2. Seksityöhön ei liity aina pakkoa Usein ajattelemme seksityön tekemisen jonkinlaisena viimeisenä vaihtoehtona, johon turvaudutaan vasta äärimmäisessä hädässä. Seksityöntekijöiden ajatellaan olevan joko päihderiippuvaisia, ihmiskaupan uhreja tai jotenkin elämänhallintansa menettäneitä, koska kuka järkevä ihminen tekisi seksityötä jos voi tehdä muutakin? Tämän ennakkoluulon Forsström ja Lune kumosivat heti keskustelun alussa: kumpikin heistä tekee työtään siksi, että pitävät siitä, ja näkevät sen suorastaan kutsumuksenaan. Lune kertoi haaveilleensa huoran ammatista ihan lapsesta asti ja jopa piirtäneensä joskus 8-vuotiaana kuvan itsestään ja ystävistään työskentelemässä jossain hienossa bordellissa. Forsström taas kuvaili seksityötä mahdollisuutena seksuaalisuutensa vapaaseen toteuttamiseen. Kummatkin ovat hyvin koulutettuja ja älykkäitä naisia, jotka voisivat vapaasti valita myös toisenlaisen ammatin, mutta he ovat huoria, koska he nauttivat työstään.
 |
3. Seksin myyminen ja ostaminen on Suomessa laillista Minulle oli uutta tietoa, että Suomessa on täysin laillista ostaa ja myydä seksiä, kunhan myyjä ei ole alaikäinen tai ihmiskaupan uhri eikä tilanteeseen liity paritusta. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen miltä kuulostaa, sillä erinäiset lain kiemurat vaikeuttavat seksityön tekemistä monin eri tavoin. Esimerkiksi asiakkaiden löytämistä vaikeuttaa huomattavasti se, ettei palveluita saa mainostaa, ja toimitilan löytäminen voi olla hankalaa, koska sellaisen vuokraaminen tekisi vuokranantajasta parittajan. Hankalaa. 4. Seksi ei vapaa-ajalla välttämättä juuri kiinnosta No sinänsä ei kyllä yllättänyt, että seksi ei ehkä aina ole ensimmäinen asia mielessä, jos sitä on harrastanut koko työpäivän. Mutta toisaalta, miksi pitäisikään? Lune totesi hyvin, että esimerkiksi pornofilmin kuvaaminen voi olla jopa parempaa kuin ns. tosielämän seksitilanne, koska tilanne ja sen kulku on ennalta sovittu, vastapuoli haluaa seksiä varmasti, ja homman ollessa ohi ei tarvitse miettiä mitä seuraavaksi tapahtuu. Oikeastaan oivalsinkin siis vain sen, että ajattelin seksityöntekijöiden ”pilaavan” oman seksielämänsä sillä, että he panevat työssään niin paljon ettei seksi vapaa-ajalla kiinnosta: käytännössä siis arvotin vapaa-ajalla tapahtuvan seksin työssä tapahtuvan yläpuolelle. Moni seksityöntekijä varmaan saakin seksuaaliset tarpeensa ja halunsa varsin hyvin tyydytetyiksi työnsä kautta, jolloin vapaa-ajalla voi keskittyä muihin asioihin. 5. Seksityö voi parantaa itsetuntoa ja kehonkuvaa Taitaa olla yleinen ennakkoluulo, että vapaaehtoisesti seksityötä tekevällä olisi jotenkin huono itsetunto, ja että seksityön tekeminen olisi keino saada muilta hyväksyntää. Se saattaa olla joissain tapauksissa totta, mutta itse näkisin, että vaaditaan melkoista itsevarmuutta, jotta pystyy seksityötä ylipäätään tekemään. Forsström ja Lune kertoivat molemmat saaneensa lisää itsevarmuutta asiakkailta saamistaan kehuista, mutta mielestäni se ei kerro mistään epätoivoisesta hyväksynnän hakemisesta, vaan ihan vaan siitä, että on mukavaa kuulla kehuja. Kukapa meistä ei kehuista tykkäisi? On myös hassua väittää, että työtä tehtäisiin pelkän hyväksynnän toivossa, koska seksityöntekijät saavat usein osakseen aivan järkyttävän määrän ennakkoluuloja, haukkumista ja muuta paskaa, minkä en usko millään lailla parantavan kenenkään itsetuntoa. Keskustelutilaisuuden jälkeen leikittelin hetken ajatuksella siitä, voisinko itse tehdä seksityötä. Tavallaan voisin, koska let’s face it, tulen tulevaisuudessa harrastamaan seksiä joka tapauksessa, miksei siitä voisi samalla tienata rahaakin. Asiakkaatkin saisi kuitenkin valita itse, niin mikäpä siinä, olen paskempiakin duuneja joutunut tekemään. Toisaalta olisi ikävää tehdä työtä, josta saa niin negatiivisen leiman otsaan, ja kyllähän se varmasti tuleviin parisuhdekuvioihinkin vaikuttaisi. Joten jätetään homma ainakin tältä erää pelkän ajatuksen tasolle. Tuen kuitenkin seksityötä ja sen tekijöitä täysillä ja todellakin toivon, että jonain päivänä pääsisimme näistä ennakkoluuloista eroon ja seksityötä voitaisiin tehdä vapaammin ilman leimaamista. Lue aikaisempi tekstini Wonderlust-seksifestivaalista täältä.