Minulla ja poikaystävälläni on tänään suhteemme ensimmäinen vuosipäivä. Suhde on tuonut muutoksia elämääni, mutta ei suinkaan niin paljon kuin moni tuntuu olettavan. Tykkään kaikenlaisista vuosikatsauksista ja sellaisista miten meni niinku noin omasta mielestä-kelailuista, ja tämä vuoden rajapyykki on erinomainen paikka tehdä sellainen, joten tässä tulee lista asioista, jotka ovat parisuhteen vuoksi elämässäni muuttuneet, ja toinen niistä jutuista, jotka ovat muiden ihmisten ennakko-odotuksista poiketen pysyneet muuttumattomina. Nämä asiat ovat muuttuneet:
- En saa enää huonoa seksiä. Parisuhdeseksi voittaa sinkkuaikojen sähellyksen helposti kuus-nolla. Todella tervetullut muutos siis. Olen totisesti saanut tarpeekseni esimerkiksi tällaisista ja tällaisista seksikokemuksista.
- Yksin nukkuminen ei ole enää suuri nautinto. Sinkkuna yksi parhaita tietämiäni asioita oli nukkua yksin omassa sängyssä, juuri niin leveästi kuin mieli tekee, ja rohmuta peitto kokonaan itselle. Nykyään nautin paljon enemmän siitä, kun saan nukkua poikaystäväni vieressä, ja ihan erityisesti hänen sängyssään, joka on ihanan leveä ja mukava. Peitostakaan ei tarvitse tapella, kun on omat peitot.
- Bloggaamisesta on tullut hankalampaa. Tämä on ehkä se harmillisin muutos, sillä parisuhde verottaa väkisinkin niitä aiheita, joista voin kirjoittaa. En voi kertoa uusia hauskoja deittailutarinoita, koska niitä ei ole, enkä pahemmin avautua viimeaikaisista suhdekiemuroista tai seksikokemuksistanikaan, koska en voi enkä halua levitellä suhteemme sisäisiä asioita kaikelle kansalle. Ihan loputtomiin en voi vanhoja tarinoitanikaan täällä kierrättää, joten olen yrittänyt lähestyä aiheitani jostain muusta kuin henkilökohtaisesta näkökulmasta. Toisinaan se on onnistunut, toisinaan taas ei. Aika näyttää mihin suuntaan blogi lähtee kehittymään, intoa tämän tekemiseen minulla kuitenkin on runsaasti, joten täytyy vain räpiköidä ja koittaa löytää myös parisuhteen kannalta toimiva linja kirjoittamiseen.
- Olen tutustunut itseeni paremmin ja tajunnut itsestäni uusia asioita. Ihmettelin esimerkiksi pitkään sitä, miksi jotkut vanhoista heiloistani säikähtivät ”dramaattisuuttani”, koska minäkö dramaattinen, kaikkea sitä. Nykyisessä suhteessani olen tajunnut, että näissä väitteissä on ehkä saattanutkin olla jonkinlainen totuuspohja. Ei tietenkään ole hirveän kivaa tajuta itsestään tällaisia asioita, mutta nyt kun tiedostan asian, voin aktiivisesti opetella siitä eroon. Vastaavanlaisia juttuja on tullut vastaan pari muutakin, ja tunnen vahvasti että tämä suhde oikeasti auttaa minua olemaan ns. parempi itseni. Se ei ole yhtään hullumpaa.
- Bileintoni on vähän rauhoittunut. Paino sanalla vähän, koska minun bilettämiseni on monen muun mittapuulla edelleen aika aktiivista, mutta en sentään enää juokse klubeilla joka viikonloppu. Sanoin kyllä silloin sinkkuaikoina, ettei minusta sitten tule sellaista tylsää parisuhdeihmistä joka vaan nyhjää poikaystävän kanssa kotona kaikki lauantai-illat, mutta joudun myöntämään että rennot koti-illat kiinnostavat nykyään paljon aiempaa enemmän. Mutta ihan tylsäksi en ole ruvennut, ja kotona nyhjäämisen sijaan käydään poikaystäväni kanssa paljon yhdessä ulkona. Mukava kompromissi, kaverit, bileet ja parisuhdeaika samassa paketissa.
Nämä asiat eivät ole muuttuneet, vaikka joidenkin mielestä ehkä pitäisi olla:
- Blogini on edelleen olemassa, vaikka sen jatkumista vähän kyseenalaistettiin vuosi sitten. On minulla toki ollut omat epäilykseni blogin tulevaisuuden suhteen, mutta lopettamista en ole edes ajatellut kertaakaan.
- Asumme kumpikin edelleen samoissa paikoissa kuin vuosi sitten. Viimeisen parin kuukauden sisään varmaan viisi ihmistä on kysynyt joko asumme yhdessä, ilmeisesti tässä vaiheessa pitäisi ruveta yhteenmuuttoa harkitsemaan. Asumistilanteemme ei ole paras mahdollinen, sillä asumme aika kaukana toisistamme ja minun luonani ei kämppisveljeni vuoksi ole aina hirveästi omaa rauhaa, mutta emme ole silti kokeneet mitään tarvetta kiirehtiä yhteenmuuttoa. Hosumalla kun ei tule kuin kusipäitä mukuloita, kuten sananlasku kuuluu, eikä meitä huvita sellaisiakaan hankkia.
- Vietän edelleen paljon aikaa ystävieni kanssa. En ole vetäytynyt rakkauskuplaan ja unohtanut kavereitani, parhaiden ystävieni kanssa näemme viikoittain ja pidämme tiiviisti yhteyttä. Näin tarkemmin ajatellen tuntuu kyllä olevan tosi pitkä aika siitä, kun viimeksi olisin ollut juhlimassa pelkästään ystävieni kanssa ilman että kenenkään poika- tai tyttöystävä olisi ollut mukana. Täytyypä laittaa to do-listalle.
- Silmäni eivät ole sokeutuneet muille miehille. Jotkut eivät kuulemma parisuhteessa ollessaan näekään muita ihmisiä ympärillään, kun ovat niin rakastuneita siihen omaan mussukkaansa, mutta minulla on kyllä edelleen silmää hyvännäköisille jätkille ja nautiskelen mielelläni silmänruuasta. Ei se mitenkään vähennä sitä vetoa jota tunnen poikaystävääni kohtaan, joka on itsekin sivumennen sanoen melkoinen silmänruoka.
- En häpeä menneisyyttäni tai teeskentele ettei sitä ole olemassa. Ei minua hävetä kertoa seksikumppaneideni määrää tai asioita joita olen tehnyt miesten kanssa ennen parisuhteeni alkamista. Ehkä muutaman kokemuksen olisin voinut jättää väliin, mutta en varsinaisesti kadu mitään enkä ymmärrä miksi minun pitäisi jotenkin esittää ettei niitä asioita ole tapahtunut tai ettei niillä ole mitään merkitystä. Monen mielestä on jostain syystä outoa, että puhun menneisyydestäni ja vanhoista heiloistani vaikka olen parisuhteessa, koska ilmeisesti minun pitäisi vetää jotain siveän vaimon roolia ja teeskennellä etten ollut kuullutkaan seksistä ennen hänen tapaamistaan. Noh, tämä blogi vie kyllä kaiken uskottavuuden siltä valheelta..
Meillä on ollut hyvä vuosi, toivottavasti niitä tulee vielä paljon lisää ja ne tuovat tullessaan positiivisia muutoksia.
ps. tässä vajaan vuoden takainen postaus, jossa kerroin ensi kertaa parisuhteestani täällä blogissa.